maanantaina, toukokuuta 22, 2006

Hirviöt ovat kiehtoneet aina ihmisiä

KUVA: Tämä juttu ei kaipaa kuvaa, sillä meillä kaikilla ovat elävinä mielessämme ikiomien voittoisien hirviöittemme kuvat televisiossa, sanomalehdissä ja nettisivuilla vaikkapa alempana tässä blogissa.

Hirviöt ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Entisaikoina uskottiin ihmissusiin, yksisarvisiin, vampyyreihin ja lohikäärmeisiin. Tutkittiin vakavissaan näitä taruolentoja. Suosittuja tuliaisia olivat merimiehillä kaukomailta tuodut kuivatut merenneidot, jotka olivat kuitenkin taitavia huiputuksia. Apinan yläruumis ja kalan pyrstöpuoli ommeltiin huolellisesti yhteen. Kiinalaiset kauppiaat möivät myös "lohikäärmmeen luita", jotka olivat tosiasiassa muinaisaikojen eläinten hampaita ja luita ja siten todellisia aarteita arkeologeille ja museoiden kokoelmien kerääjille.

Ihmissusi ja merten hirviöt

Kaikkein pelätyin oli ihmissusi. Vielä vähän yli sata vuotta sitten esimerkiksi Venäjällä joutui 161 ihmistä suden suuhun. Susia oli kaikkialla Euroopasssa, ja ne liikkuivat päivällä ja yöllä. Niitä pelättiin ja niiden uskottiin olevan paholaisen kanssa liitossa. Myös ihmisten uskottiin voivan muuttua susiksi.

Siellä missä susia ei ollut, joku muu pelätty tai kunnioitettu eläin tuli samanlaisen uskomuksen kohteeksi. Intialaiset uskoivat ihmistiikereihin, intiaanit ihmiskarhuihin ja inuitit jopa ihmisvalaisiin.

Osa muinaisten ihmisten pelkäämistä hirviöistä on kuitenkin osoittautunut tavallisiksi tai harvinaisiksi eläimiksi. Vielä 1800-luvulla uskottiin, että Afrikassa asui karvainen villi-ihminen, joka ei ole sen kummempi kuin gorilla. 1700-luvulla merimiehet puhuivat pelottavista hirviöistä, jotka olivat kuin puu, joka oli nostettu maasta juurineen.

Nämä olivat jättiläiskalmareita, jotka herättivät kauhua merimiehissä, jotka kulkivat puisilla purjelaivoillaan maailmanmeriä. Sen ajan laivat olivat kevyitä ja lipuivat hiljaa meren pinnalla eivätkä pelästyttäneet arkoja eläimiä pois kuten nykyajan metalliset laivat, jotka ovat varsinaisia merihirviöitä meluisine koneineen.

Bigfoot

Amerikkalaisilla on oma hirviönsä, Bigfoot, jonka olemassaolosta yhä kiistellään. Jo vanhat intiaanilegendat kertoivat tuosta isosta, karvaisesta ihmisen näköisestä otuksesta. Lukuisat ihmiset väittävät nähneensä niitä. Sanotaan, että Bigfoot on 180-270 cm pitkä ja painaa aikuisena noin 130 kiloa. Myös metsästäjät väittävät nähneensä sen, mutta sanovat, että eivät voineet ampua sitä, kun se on niin ihmisen näköinen.

On jopa esitetty valokuvia ja elokuvia tästä ihmeotuksesta. Osa valokuvista on täysin selvästi petkutusta kuten esimerkiksi 1960-luvulla ison jääpalan sisällä näytetty "jäätynyt isojalka". Omistaja myönsi teettäneensä sen Hollowoodissa. Siellä hirviöistä on kokemusta, sillä hirviöt kiehtovat aina elokuvayleisöä.

Perustuu aikaisempaan, Vapaa Sana -lehdessä ilmestyneeseen kirjoitukseeni "Isojalkoja, onko niitä?" (30.7.1987)

2 kommenttia:

  1. Myytti ja todellisuus

    Niin, sudet / susi surmasi(vat) Varsinais-Suomessa 1880-luvun alusssa 24 - 30 lasta. Jouko Teperi on tehnyt asiasta kirjan, ja olen minäkin aihetta sivunnut Maskun historiassa. Asiassa on sadut kaukana.

    Paljon kutkuttavampi on ajatus, että "kääpiöitten" (jotka vanhimmissa kuvauksissa olivat köyryselkäisiä, mutta eivät kovin pieniä) takana olisi Homo Neanderthalensis.

    Satujen takana voi olla tottakin. Sadut tarkoitettiin alunperin aikuisille, mikä selittää niissä usein esiintyvän tavattoman raakuuden. Jos satuja ylipäänsä alettaisiin kirjoittaa vasta nyt, perustettaisiin saduntarkastamo, joka lätkäisisi kylttejä K-18.

    VastaaPoista
  2. Juha,
    sadut olivat kuten sanoit aikuisille tarkoitettua viihdettä ja varsinkin sitä perinteen siirtämistä, joka auttoi homo sapiensia selviytymään kriittisissä tilanteissa.

    Tolkienin sanoin saduille on käynyt vähän samalla tavalla kuin vanhoille huonekaluille, jotka siirretään lastenhuoneeseen aikuisten hankkiesssa uudet.

    Tolkien on tuonut sadut aikuisille, ja se ilmiö jatkuu.

    VastaaPoista