Taiteilija voi tallentaa muistojaan piirtämällä ja maalaamalla (Matti Amnell: Tanah Rata, Cameron Highlands)
Olen koettanut innostaa lapsiani ja sisareni poikaa pitämään päiväkirjaa, sillä he ovat matkustelleet ja asuneetkin monissa maissa, joista jotkut ovat aika eksoottisia. Minua on harmittanut, että en itse ole pitänyt päiväkirjaa muuten kuin ajoittain.
Kirjoitan nykyään usein sekä julkisiin että yksityisiin blogeihini. Tulee merkittyä edes jotakin muistiin. Laitan kuvani talteen Flickriin. Tallennan kirjojeni versiotkin sähköpostiin, lähetän ne itselleni pitkinä tiedostoina ja poistan välillä tarpeettomat. Sisareni kirjoitti talteen pojaltaan tulleet tekstiviestitkin, sillä se oli joinakin aikoina heidän ensisijainen kommunikaatiovälineensä, kun he asuivat pitkiä aikoja toinen toisella puolen maapalloa.
Siivosin sähköpostiani ja poistin tarpeettomia viestejä. Eteen tuli mitä mielenkiintoisimpia viestejä. Vaikka yksityiset viestit voivat olla lyhyitä, viestiketjuista syntyy kokonaisia tarinoita. On keskustelua joidenkin tutkijoiden kanssa. On viestisarjoja, joissa keskustellaan maratoniin valmistautumisesta ja siitä toipumisesta, suunnitellaan matkaohjelmaa, annetaan hyviä ideoita retkiin, pohditaan sikainfluenssaa tai joitain eksoottisia sairauksia, joita turisti voi saada.
Aikaisemmin tallensin ja tulostin kaikki nettikeskusteluihin osallistumiset. Niitä on pari paksua kansiota laserilla tulostettuina. Onneksi tein niin, sillä esimerkiksi Kiiltomato poisti usean vuoden keskustelut. Joku tärkeä alustus jäi tallentamatta. Viimeksi katosi Vuodatuksen muutoksissa valokuvia, joita en ollut tallentanut muualle. Tallennan nytkin pitkät tai tärkeät kommenttini, sillä bloggaajat saattavat sulkea tai poistaa bloginsa.
Olen alkanut käydä läpi sähköpostiviestejäni ja tallentaa tärkeimmät. Mitä tapahtuisi, jos vaikkapa gmail katoaisi? Mikä on turvallisin tallennusmuoto kiveen hakkaamisen ja pergamentille kirjoittamisen lisäksi?
Oikeeta paperiakin heitän pois, mietin kahdesti mitä kannattaa säästää. Kaikki pankkiasiat tietokoneessa nyt, riittää kun 5 vuotta sieltä löytyy. Automaattisest voi nappia painamalla saada esimerkiksi vastauksen, miten paljon asuminen tai ruoka maksaa... Niin näppärää.
VastaaPoistaUudet asiat laitan yleensä tietokoneeseen, mutta minulla on hyvin paljon muuta aineistoa, jota en millään ehtisi skannata talteen.
VastaaPoistaYmmärtääkeni pitää olla tärkeille dokumenteille, kuville useita tallennustapoja. Näin tehdään tietääkseni valtion virastoissa.
Kaikile luettavan aineiston kuten vanhojen sanomalehtien tulisi olla kaikkien luettavissa.
Valtion virastossa ja kotiarkistossa on pieni ero.
VastaaPoistaMe yritämme siivota ja miettiä mikä tärkeetä.
Ruotsissa on jo 1960-livulta asti laitettu lehtitekstejä ja muuta tietokoneisiin. Minäkin olen tutkinut sanojen merkitysten muutosta viimeisen 100 vuoden aikana. Aikana näppärä verrata tietokoneen avulla, kunon miljoonia hakusanoja, eri kontekstin kanssa. Göteborgissa tuon sanapankin takia tehty kaikki Ruotsin sanakirjat, aloitti Sture Allén (kielitieteilijä, joka toimi tietokonelingvistiikan professorina Göteborgin yliopistolla ja Ruotsin akatemian jäsen).
Samaa Suomessa.
VastaaPoistaMutta yksityisten ihmisten elämä on myös tärkeää. Olen ollut aina kiinnostunut mikrohistoriasta.
Mikrohistoriaa
VastaaPoistahttp://www.enorssi.fi/enorssi-verkosto/virmo/virmo-1/kashisnet/kasvatuksen-historian-tutkimus/mikrohistoria-yksilo-haastaa-vallanpitajat