Näytetään tekstit, joissa on tunniste Edith Wharton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Edith Wharton. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, heinäkuuta 11, 2008

Edith Wharton ja oppineisuus



Edith Wharton (1862-1937) kuva Wikipediasta.

Oppineisuus ei tule ensimmäiseksi mieleen, kun mainitaan nimi Edith Wharton. Hänet tunnetaan Suomessa ehkä parhaiten elokuvasta Viattomuuden aika, joka perustuu hänen samannimiseen romaaniinsa. Hän kirjoitti sen heti ensimmäisen mmailmansodan päätyttyä paetakseen hetkeksi menneisyyteen, 1870-luvulle, lapsuutensa ajan New Yorkiin.

Edith Wharton laitettaisiin varmaan blogimaailmassakin lähinnä Hömpän helmiin, viihdekirjailijoiden joukkoon. Älykäs Edith Wharton osasi ehdottomasti viihdyttää, hän oli Pulitzer-palkittu menestyskirjailija, hänen teoksensa ovat sujuvasti kirjoitettuja, viiltävän teräviä tutkielmia newyorkilaisen yläluokan elämästä. Wharton kuului itsekin tähän samaan joukkoon, ja hänen ystäviään olivat muiden muassa Henry James ja Theodor Roosevelt. Hän asui suurimman osa elämästään Italiassa ja Ranskassa ja oli innokas kaukomatkaaja.

Entisaikoina ihmiset hankkivat tietoa eri tavalla kuin nyt. Ei kuninkaan tarvinnut osata lukea tai kirjoittaa. Hänelle luettiin ääneen, ja kirjuri kirjoitti kirjeet.
Samanlainen ilmiö on alle kouluikäinen lapsi, jolle on luettu paljon kirjallisuutta eri aloilta. Aapinen ei kiinnosta koulun alkaessa. Meidän piti lahjoa nuorin lapsi lukemaan lasten kuvakirjoja suomeksi, kun hän ei "oppinut" lukemaan suomea ensimmäisellä luokalla. Ranskaa hän luki ja kirjoitti jo lastentarhassa ja 0-luokalla, esikoulussa jollainen Helsingin ranskalaisessa koulussa oli jo tuolloin.

Luin viime kevään flunssan aikana yli 800-sivuista Edith Whartonin elämäkertaa. (Hermione Lee: Edith Wharton. 2007) Varakkaasta perheestä oleva Edith Wharton (o.s. Jones) ei käynyt koskaan koulua, mutta luki lapsesta asti isänsä laajan kirjaston kirjoja ja jatkoi itseopiskelua lukemalla oppineiden ystäviensä suosittelemia teoksia.

Hänen omaan laajaan kirjastoonsa kuului myös
suomalaisen Edward Westermarckin "The Origin and Development of Moral Ideas" vuodelta 1906. Wharton kuvaakin romaaneissaan rikkaan newyorkilaisen "heimon" moraalisia ongelmia Amerikassa ja Euroopassa. Monien sivistyneiden ja varakkaiden maanmiehiensä tavoin Wharton viihtyi Euroopassa enemmän kuin New Yorkissa, josta hän kuitenkin kirjoitti suurimman osan romaaneistaan. Wharton oli myös italialaisen arkkitehtuurin ja puutarha-arkkitehtuurin asiantuntija.

Kemppisen blogissa keskusteltiin eilen mm. Kaarle Suuren "lukutaidottomuudesta" ja Edward Westermarckista. Innostuin kirjoittamaan sinne äsken kommentin - joka ei varmaankaan vielä näy. Se laajeni nyt blogikirjoitukseksi. Blogikeskustelu voi inspiroida.