Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ellis Peters. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ellis Peters. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, kesäkuuta 17, 2013

Piispa Henrik ja Lalli - faktaa vai fiktiota?




Vuonna 1450 Henrik esitetään Taivassalon kirkon seinämaalauksessa voittoisana polkemassa murhaajaansa Lallia. 

Kuka oli Henrik ja miksi hän tuli Suomeen? Englanninkielinen Wikipedia kertoo, että Henrik (Henry) oli englantilainen pappi, joka tuli Ruotsiin (= Ruotsi-Suomeen) vuonna 1153 maanmiehensä kardinaali Nicholas Breakspearen kanssa. Breakspeare oli paavin lähettiläs Skandinaviassa (1152 - 1154) , Trondheimin piispa ja suunnitteli Uppsalan hiippakunnan perustamista. Sitä ennen oli määrä perustaa virallisestikin kirkko Suomeen, jossa oli ollut kristittyjä jo yli 200 vuotta.

Henrik lähetettiin tässä tehtävässä Suomeen. Hiippakunnan perustaminen onnistui kuitenkin vasta 1164, Henrikin vuonna 1156 tapahtuneen kuoleman jälkeen. Sitä ennen Nicholas Breakspear oli jo valittu paaviksi. Hän oli paavi Hadrianus IV (1154 - 1159), kaikkien aikojen ainoa englantilainen paavi. Kiistanalainen legenda Henrikin vaiheista syntyi 1280-luvulla.

Kansanruno Lallista, väkivaltaisesta suomalaisesta raivopäästä (a violent madman, kuten engl. Wkipedia kirjoittaa)  syntyi vasta 1600-luvulla. Se kertoo vain Henrikin kuolemasta ja unohtaa hänen tehtävänsä. Toisaalta - eihän Lalli ole ainoa suosittu tarina murhamiehestä. Kiinnostavathan meitä Isontalon Antti ja Rannanjärvi ja mafiamurhaajatkin. Henrik ja Lalli (kirkkohistorioitsija Tiede-lehdessä)

Ellis Petersin Isä Cadfael-kirjat ovat historiallisia salapoliisiromaaneja Englannin 1100-luvun luostareista, munkeista, nunnista ja kuninkaista. Niiden avulla on helppo kuvitella, millaista oli Henrikin elämä kotimaassaan, ennen kuin hän lähti lähetystyöhön Suomeen. 

Pyhäinjännöksien tutkimista (2009)


tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Kommentteja uskonnosta

Lordi, hengellisyys, kuolemansynnit

Hanhensulan blogiin 22.5.2006

http://hanhensulka.blogspot.com/2006/05/lordi-ja-da-vinci-koodi.html

Hyvin suuri osa ihmisiä varmaankin takertuu kvasihengellisyyteen, kuten kirjoitit, sillä kirkoissa on nykyään paljon hengettömyyttä ja suoranaista rappiota spirituaalisessa ja muussakin mielessä. Ravintoa spirituaaliseen nälkään ovat tuoneet populaarikulttuurissa etenkin Tolkienin ja Lewisin kirjat ja elokuvat.

Lordin mukaan hirviö on samaa luokkaa kuin Dracula ja Frankenstein. Minun mielestäni se liittyy yleisemminkin satuperinteeseen hirviöistä, joita maailmankirjallisuus on täynnä kansansaduista ja Odysseuksesta alkaen. Ainahan ihmisiä ovat kiinnostaneet hirviöt. Lue lisää blogistani.

En pidä Lordin musiikista enkä tarvitse hänen rooliasuaan tukemaan kvasihengellisiä tarpeita, mutta olen sitä mieltä, että ilmiönä Lordi on erittäin kiiinnostava. Se osoittaa Lordin älykkyyttä ja luovuutta. Ja me suomalaiset hyödymme siitä monin tavoin.


Lordi

HS.fi nettikeskusteluun 25.5.2006
Nyt kun Lordin naamarin takana olevat kasvot ovat netissä ja ulkomaisissa lehdissä kaikkien nähtävinä, Tomi Putansuun kannattaisi pitää kansainvälinen lehdistökonferenssi ja esiintyä oma itsenään. Hän puhuu kaunista englantia, hän on sympaattisen näköinen ihminen. Hän keräisi pisteet itselleen.

Hän oli viisas käyttäessään hirviöasua ja -naamaria. Hän on jokaisen äidin kullanmurun näköinen poika, jonka olïsi täytynyt muuten laulaa countrya tai jotain romanttista ollakseen yhtä tehokas.

Tomi Putaansuusta on tullut koko maailman silmissä superjulkkis. Hän ei ole enää tavallinen yksityishenkilö. Hänellä on alkanut uusi erilainen elämä. Hänen täytyy tehdä valintansa viisaasti, jotta siitä tulee myös onnellinen elämä.

Juuri tämä vastakohta monster-nice boy olisi nyt rautaa!


pyhäinjännökset, piispa Henrik

Keskustelu Pyhän Henrikin luista: "Olen ekumeenikko":
1.8.2006

---keskiajallakin pyhimysten luiden hankkiminen omaan yhteisöön oli kovaa kilpailua. Tuskin oli jo eläissään pyhänä pidetyn ihmisen ruumis ehtinyt jäähtyä, kun siitä revittiin osia.

Ihmiset ovat ihmisiä joka paikassa, kirkoissakin. Yleensä on kysymys vallasta.

Ellis Petersin (oik. Edith Pargeter) "Veli Cadfael" -salapoliisikirjoista saa erinomaisen kuvan keskiajan uskonnollisuudesta. Cadfael on luostarin puutarhuri, mies jolla on kiinnostava menneisyys. Kirjoissa on hienoa luonnonkuvausta ja henkilökuvausta sekä kiinnostavia tapauksia.

Ellis Peters

2.8.2006 ("olen ekumeenikko")
Se minua juuri Edith Pargeterin alias Ellis Petersin kirjoissa kiehtoo: kaikki on niin kuin nytkin.
Se, joka saa pyhimyksen luut, kohottaa niiden avulla kirkkonsa arvoa, saa kansaa tulemaan katsomaan, tuomaan rahaa.

Pyhimysten luita saatettiin varastaa, ryövätä kirkoista ja viedä omaan. Cornwallin Neotsin asukkaat eivät sano päivää Camridgen St Neotsin asukkaille, joiden esi-isät ryöstivät lyhytkasvuisen pyhimyksen Neotsin luut joskus keskiajalla. Näin kertoi eräs St Neotsin asukas.:)

Vaikeammasta kysymyksestä: Miksi eivät ihmiset tule täydellisiksi? Se juuri onkin koko uskonnon ydin. Jos ihmiset olisivat täydellisiä, Jeesuksen kaltaisia, uskontoja ei tarvittaisi.

Villi-ihminen ei ole kesyyntynyt, kesyyntyneekö koskaan. Freudkin sanoi: "Missä 'id' oli ennen, 'egon' tulee olla." Alitajuisen villi-ihmisen vaistoja koetetaan hillitä ja järkevän egon voimaa vahvistaa. Kulttuuri ja uskonnot pyrkivät tähän.

Villi-ihmisen voima koetetaan "sublimoida" luovuuteen, taiteeseen.

Kristinusko on realistista. Ihmisen raadollisuus tunnistetaan ja tunnustetaan todeksi. Luther: Vanha Aatami on hukutettava joka päivä.

"Semmoinen on tämä maa: Paratiisiksi ei tätä saa".


 2.8.2006
Kun mainitsin Lutherin, tulivat mieleen Lutherin Rooman matka ja sen maailmanhistorialliset seuraukset.

Ei kristillinen kirkko ole vielä renessanssin rappiotilassa, ei lähelläkään, onneksi.
Suomalainen "pettäjäpiispa" "salarakas"- naispappeineen on vielä skandaali, joka nousee suuriksi otsikoiksi muidenkin maiden lehtiin. Ihmeen paljon löytyi "ymmnärtäjiäkin" kaksoiselämää viettäneille papeille. Olikohan niitä tässäkin blogissa?
Realismi ei tarkoita puolustamista.

kuolemansynnit, anteliaisuus, kristinusko
Ikkunaiineksen kirjoituksen "Viides kuolemansynti" anteliaisuudesta 7.10.2006

Erittäin kiinnostava kirjoitussarja.
Raamatussa todellakin kehotetaan anteliaisuuteen ja vieraanvaraisuuteen. Ihan hyvä idea. Mutta ei sillä tavalla saa mitään etua itselleen.
Kristillinen etiikka on rakkaus- ja kiitollisuusetiikkaa, ei ansioetiikkaa. Koska Jumala rakastaa ihmistä ja antaa hänelle monenlaisia lahjoa, ihminen haluaa jakaa näitä lahjoja kiitollisuudesta eteenpäin.
Tämä on hyväntekeväisyyden kristillinen perusta. Lahjojen antaminen voi turmeltua tietenkin vaikka millaiseksi.
Pohjois-Amerikassa on joskus tapana laittaa kirkkojen tuoleihin, virsikirjoihin ja jopa tiiliskiviin lahjoittajan nimi. Jopa koko kirkko (tai yhtä hyvin konserttisali) voi saada (voidaan jopa vaatia saamaan) miljonäärilahjoittajan nimen.
Kaikki voi turmeltua, anteliaisuuskin, kuten olet tuonut hienosti esille.