Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stockmann. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stockmann. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, syyskuuta 07, 2014

Kommentti: tavaratalot ja kirjakaupat

KaDeWe: a cafe with a view

Pidän tavarataloista. Ne kertovat siitä, millainen jokin maa tai kaupunki on. Matkoilla käyn mieheni kanssa myös kahvilassa tai kahvila-ravintolassa syömässä kuten yllä olevassa KaDEWen tavaratalossa Berliinissä.

Kommentti Kemppisen blogiin: Nyt professori säikäytti. Akateeminenko katoaisi tai kutistuisi? Se on ollut viime aikoihin asti paras paikka kaupungissa.

 Olin opiskelijana myyjänä Stockmannilla ja ihastuin siihen pysyvästi. Jotain samanlaista löysin kauan sitten amerikkalaista perinteisistä tavarataloista, esim Chicagossa. Ja samanlainen on edelleen KaDeWe Berliinissä.

 Viime aikoina olen huomannut eksyväni Stockmannilla. En ole dementoitunut, mutta selkeys ja johdonmukaisuus ovat kadonneet Stockmannilta ja Akateemisestakin, ainakin alakerrasta. Tavarat, vaikkapa hatut tai kaulaliinat, on ripoteltu moneeen paikkaan. Tulee pahalle tuulelle, kun on vaikkapa ostanut syksyksi kaulahuivin ja löytää eri puolilta tavarataloa yllättävistä paikoista lisää kaulaliinoja, ehkä parempia tai väriltään sopivampia. En näe asiassa mitään järkeä. Selitykseksi on sanottu "nykyaikaistaminen".

 Akateemisessa on tapahtunut aivan sama asia. Sieltä ei löydä alakerrasta enää mitään muuten kuin menemällä neuvontatiskille, jotta siellä katsotaan tietokoneelta kirjan paikka. Kuvitellaanko, että asiakkaat ovat tulleet niin hölmöiksi, että ostavat ihan mitä hyvänsä sattuvat näkemään ohikulkiessaan.

tiistaina, maaliskuuta 18, 2014

Pietarin Stockmann

Pietarin Stockmann by Anna Amnell
Pietarin Stockmann, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Mitä tekee Stockmann Pietarissa?
Arvioi uudelleen toimintaansa, kertoo uutiset. Nytkö se alkaa? Pako Pietarista.
Pietarin Stockmann on siistin pohjoismainen, ei mitenkään kiinnostava verrattuna reheviin venäläisiin myymälöihin. Ihmettelin, miksi niin.

keskiviikkona, marraskuuta 13, 2013

Tukkimiehellä töissä



"Sain pestin apuvartijan lomittajana Tukkimiehen tavaratalossa."
(Aku Ankka Tukkimies 2013/Ostoskahakka, sivu kolme)

Opiskelijana olin monenlaisissa töissä elättääkseni itseni. Olin yhden vuoden kokopäivätöissäkin. Siinä ei ehtinyt riehumaan barrikaadeilla ja mielenosoituksissa, mutta tutustui monenlaisiin kiinnostaviin ihmisiin.

Toisen opiskeluvuoden ajan olin myyjänä Stockmannilla, ensin huonekalusastolla ja sitten askarteluosastolla. Huonekaluosastolla oli eräs oikein ystävällinen ruotsinkielinen melko iäkäs mies, joka opasti minut Stockmannin maailman sääntöihin.

Eräs sääntö oli se, että myyjien piti osata myös suomea. En kirjoittanut väärin: myös suomea. Tunnetusti Stockmannin myyjistä suurin osa oli 1960-luvulla ruotsinkielisiä. Herra Holmström (keksitty nimi) kertoi minulle vitsin, jonka mukaan kauppaneuvos Wihuri oli uhannut johtokunnan kokouksessa, että jos myyjät eivät ala puhua suomea, hän muuttaa tavaratalon nimen Tukkimieheksi. Ehkä Wihuri naureskelee nyt pilven lonkareella ja lukee Aku Ankkaa, jossa komeilee Tukkimiehen tavaratalo.


Tukkimies

Stockmann oli maalta Iisalmesta tulleelle opiskelijalle oikea Helsinki-korkeakoulu. Myyjiltä oppi tietämään, kuka kukin on. Varsinkin kuka on iäkkäältä keittäjältä näyttävä nutturapäinen tukeva rouva - joskus jopa esiliina edessä kesken muiden kiireittensä - joka tulee katselemaan huonekaluosaston kalliita huonekaluja. Ei pidä nyrpistää nenäänsä hänen kysymyksilleen, sillä hän on todennäköisesti rouva Rakel Wihuri. Ja eikös vaan tullut eräänä kesäpäivä juuri tuollainen naisihminen huonekaluosastolle puutarhahuonekaluja katselemaan. Herra Holmström iski minulle silmää ja kuiskasi: Ala mennä vaan, ei se syö sinua, vaikka näyttääkin äkäiseltä. Rouva Wihuri ja minä katselimme puutarhahuonekaluja jonkin aikaa, mutta rouva ei tehnyt heti ostopäätöstä.

Minua pyydettiin vakinaiseksi työntekijäksi Stockmannille. Olisi varmaankin jäänyt, jos olisin voinut tehdä osapäivätyötä. Olin valinnut opiskeluaineet sellaisiksi, että pakollisia luentoja oli mahdollisiman vähän, mutta opinnoille jäi sittenkin liian vähän aikaa.

Menin puolipäivätyöhön suomalais-englantilaisen seuran lastentarhaan Kaivopuiston laidalle. Siellä kerrottiin, että Moskovassa olevien diplomaattien lapset luulivat, että Stockmann oli Suomen pääkaupunki, sillä äidit sanoivat aina matkustavansa Stockmannille ostoksille - kaikki Neuvostoliitossa olevat länsimaitten diplomaatit kävivät ostoksilla Stockmannilla. Heitä oli käynyt siellä usein minunkin aikanani.

Stockmann tuli tutuksi ja on ollut minulle siitä lähtien tuttu "kyläkauppa" ja olen yleensä asunut kävelymatkan päässä Stockmannilta, en siksi, että olisin rikas, vaan koska olen perusluonteeltani pikkukaupunkilainen, pidän siitä, että kaikki on lähellä. Valitettavasti Stockmann on muuttunut. Se on halunnut kai heittää perinteiden viitan yltään ja tulla samanlaiseksi kuin mikä hyvänsä tavaratalo maailmalla. Me vanhat asiakkaat valitamme, että jotain tärkeää on menetetty: Stockmann ei ole enää erilainen kuin muut!  Rakel Wihuri ei tuntisi siellä oloaan kotoisaksi.

Vanhan Stockmannin tyylisiä tavarataloja löytyy enää muualta, vaikkapa Keski-Euroopasta - ja Pietarista, jossa vintage-elämäntyyli on muotia. Silloin tällöin tapaa vielä Stockmannilla myyjiä, joilla on sama vanha tyyli, samalla kertaa kohtelias ja tuttavallinen. Onneksi vanha tunnelma on säilynyt Akateemisessa kirjakaupassa, joka onkin eräs Euroopan hienoimpia ja kodikkaimpia kirjakauppoja.

lauantaina, lokakuuta 12, 2013

Ei hullumpaa

HuHuuu

Koska tukankuivaaja oli käynyt käyttökelvottomaksi, piti mennä ostamaan uusi. Samalla matkalla tapasin Stockmannin tavaratalossa keltaisen halinallen, joka oli "ruumiinrakenteeltaan perinteinen", kuten Naisten etsivätoimisto -kirjojen kirjoittaja Alexander McCall Smith sanoisi. Jotkut kuvauttivat itsensä tämän iloisen kummituksen rinnalla.



torstaina, marraskuuta 01, 2012

Stockmannin kulmalla Pietarissa

2012-10-29 18.13.07 by Anna Amnell
2012-10-29 18.13.07, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Tämä kuva on otettu kiertoajelubussin ikkunasta. Olemme liikkuneet koko ajan Metrolla ja kävellen.

Metrossa näkee suuria määriä tavallisia venäläisiä. Hämmästyttävintä on ollut tuttuuden tunne. Nämä ihmiset ovat samannäköisiä kuin elokuvista tutut näyttelijät ja Toronton ja yleeensäkin Pohjois-Amerikan suurkaupunkien asukkaat. Suuria määriä venäläisiä muutti Pohjois-Amerikkaan 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvulla.

Naapurinamme asui Torontossa venäjänjuutalainen pariskunta, vastapäätä olevan pankin jonossa kerrottiin kokemuksista Neuvostoliiton ankeissa oloissa. Kun oli pakkasta, eräs vanha rouva sanoi: Tietäisittepä, millaista oli Siperiassa.

Venäläisten kasvoissa näkyy kärsimys. Näin varsinkin vanhemmissa ihmisissä. Liian paljon kärsimystä ja häpeää yhdelle kansalle. Siksi olen onnellinen, kun näen nuorten venäläisten ilon ja optimismin. Kauniissa vaatteissaan he ovat samannäköisiä kuin Pohjois-Amerikan huolettomat nuoret.
Jälleen havainto: ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita. Vanhat ihmiset pääsevät istumaan jopa täpötäydessä metrossa. Myymälöissä selvitään hymyille, nauraen ja käyttäen niitä yhteisiä sanoja, joita venäjää osaamaton turisti tietää. Hyvin monet nuoret pietarilaiset osaavat englantia, varmaan muitakin kieliä.

Pietari muistuttaa Pohjois-Amerikkaa myös monikulttuurisuudessaan, joka näkyy kaikkialla.

tiistaina, syyskuuta 04, 2012

Déjà vu. Ennen nähtyä

IMG_4935 by Anna Amnell
IMG_4935, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Mies valmiina syksyyn: sateenvarjo, päällyskengät - ja hattu. Ihan niin kuin ennen aikaan.


  IMG_4936

Iltakävelyllä näyteikkunassa nähtyä

sunnuntaina, tammikuuta 08, 2012

Wulffin kulman joulupukki


Wulffin kulman joulupukki, originally uploaded by Anna Amnell.
Valokuvani "Wulffin kulman joulupukista" pyydettiin tänä jouluna ohjelmalehtiseen, jota käytettiin eräässä joulujuhlassa. Kuvan alla kerrotaan Wulffin kulman joulupukista, jolla on perinne. Se oli Helsingin tunnetuin joulukoriste.

Joulupukki nyökytti päätään, ja meidän perhekin kävi katsomassa joulupukkia melkein joka ilta.

Minne on kadonnut tämä punapukuinen arvokas joulupukki? En nähnyt sitä tänä jouluna Stockmannin Pohjois-Esplanadin puoleisessa kulmassa, josta olen sitä kuvannut.

Vanha Wulffin kulman joulupukki

Toinen valokuvani samasta joulupukista.

Olisi hyvä idea laittaa tämä joulupukki vaikkapa Aleksinpuoleista jouluikkunaa komistamaan. Siellä lapset käyvät vanhempiensa kanssa etsimässä joulutunnelmaa.

Tänä vuonna joulutunnelmaa ei löytynyt Stockmannin jouluikkunasta juuri muutenkaan. Lapset ja heidän vanhempansa kaipasivat joulumusiikkkia.

Jouluikkunan tienoilla kaikui outo musiikki, joka oli omiaan enemmänkin karkottamaan joulutunnelmaa etsiviä. Mitä on tapahtunut Stockmannin joululle? Joulupaperikin oli arkisen geometrista.

Tilannetta voisi verrata vaikkapa Muncheniin, jossa tyttäreni oli käymässä joulua ennen miehensä kanssa. Siellä oli tavarataloissa laajat jouluikkunat ja kaunis joulumusiikki.

perjantaina, joulukuuta 16, 2011

Lipan alla


Lipan alla, originally uploaded by Anna Amnell.
Ystäväni ja minä tapaamme aina Stockmannin lipan alla eli "Stockan kellon alla". Lisäys: kello pysähtyi 16.12. Koneisto vaihdetaan myöhemmin.

perjantaina, joulukuuta 17, 2010

Jouluiloa lapsille


Christmas in Helsinki, originally uploaded by Anna Amnell.
Stockmannin jouluikkunat tuovat iloa helsinkiläisille lapsille ja lapsenmielisille.

Nukkekotiblogissani ja Flickrissä on kollaasi kaikista "nukkekodeista", joita on rakennettu pehmoleluille.
Christmas in Helsinki

Jukka Relanderin joulukirjoitus