Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vaahteralaakson Aurora. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vaahteralaakson Aurora. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, huhtikuuta 12, 2019

Historiaa kaikenikäisille lukijoille




1900-luvun alun elämää kaikkina vuodenaikoina Suomessa ja Kanadassa. Edwardin aika, sortovuodet, Toronto, Helsinki, "Iisalmi". Yhteisnide 1990-luvulla (1991, 1993 , 1999) ilmestyneistä Aurora-kirjoistani. Historian huminaa e-kirjana ja paperikirjana. Vanhan ajan tyttökirjan lailla koko perheen kirja.
Nettikaupoista

maanantaina, kesäkuuta 12, 2017

Puut ja myrsky Aurora-kirjoissa

Untitled

On kiinnostavaa seurata puiden kasvua. Nykyinen kotikatumme on osittain bulevardi, sillä sitä reunustavat korttelin verran puistolehmukset. Kahdeksan vuoden aikana ne ovat kasvaneet reippaasti. Yksi alkoi kuivua, ja siitä oli katkaistu latva. Ilmoitin kaupungin puisto-osastolle, ja puu hoidettiin kuntoon.

Edellinen kotimme oli Johanneksenpuiston reunalla, ja kahdenkymmenen vuoden aika lehmukset kasvoivat niin suuriksi, että niiden yli ei nähnyt enää puiston toisella puolen olevia rakennuksia edes kuudennesta kerroksesta, jossa asuimme.


A Room With a View in Helsinki

Johanneksenpuisto ja muistot Toronton laaksoista inspiroivat minut kirjoittamaan Aurora-kirjat.

Olen kuvannut jostain syystä myrskyä kaikissa Aurora-kirjoissani. Siinä on symboliikkaa: 1900-luvun alun yhteiskunnan myrskyisä muutos tai oikeammin sen tulon tietoisuus kirjoittajan ja lukijan alitajunnassa on keskeinen näissä kirjoissa. Olen käyttänyt kuvauksissa myös omaa kokemustani. 


Kerran yksi lehmuksista kaatui silmieni edessä. On pelottavaa nähdä, kun myrsky alkaa, puut alkavat heilua kuin joku ravistelisi niitä ja suuri puu kaatuu rytisten.


Olin Korkeavuorenkadulla kuudennessa kerroksessa sijaitsevan asuntomme avoimen ikkunan ääressä, kun edessäni olevassa Johanneksen puistossa alkoi aivan yhtäkkiä myrsky. Se oli pelottava kokemus. 

Ensin kuului, kuinka tuuli yhtäkkiä kiihtyi. Kuudennesta kerroksesta katsottuna näytti siltä, niin kuin puut olisivat nousemassa ylös juuriltaan ja puisto olisi lähdössä liikkeelle. Sitten kaatuikin yksi puista rytisten ja kuului huuto. Myrsky oli hetkessä ohi. Valtava puu oli maassa.

Suljin ikkunan ja juoksin aamutakkisillani alas puistoon katsomaan, oliko joku jäänyt puun alle. Onneksi paikalla ei ollut ketään. Helsingin kaupungin puisto-osaston miehet olivat hetkessä puistossa.

Siirsin tämän myrskyn alkamisen havainnon kirjaani. Siinä puut eivät kaadu - vielä, 1900-luvun alku Terijoella:

Eivät Olga ja Elisabet pelänneet enää myrskyä, vaan katselivat usein sen alkamista parvekkeelta [Terijoen huvilalla]. Ensin linnut lentelivät levottomina edestakaisin puitten yläpuolella. Sitten tuuli alkoi kieputtaa kuivuneita lehtiä ja oksia ja nosti niitä yhä ylemmäksi aivan puitten latvoihin asti. 
  Kun puut alkoivat huojua ja taivas muuttua synkäksi, oli aika rynnätä sisään. Tytöt polvistuivat ikkunan edessä olevalle sohvalle ja toisiinsa nojaten ihailivat salamoita ja kuuntelivat kaatosateen ropinaa katolla.
(Aurora ja Pietarin serkut, 1993, myös yhteisnide Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3)

Pohjois-Amerikassa sään muutokset ovat olleet aina rajuja. Vanha siirtolainen kertoo laivalla ensimmäisessä Aurora-kirjassa:

 Ei käy pitkäksi aika Amerikassa. Aina jotain tapahtuu, jos ei hyvää niin pahaa, tulee vaikkapa pyörremyrsky ja vie tuvan oven mennessään.
(Aurora –Vaahteralaakson tyttö, 1991, 2. painos 1992)

Myrsky on juonen alkuun paneva voima kolmannessa Aurora-kirjassa Aurora ja Villikyyhkysten aika. Kirja alkaa myyttiseltä Niagaralta ja mullistaa laakson reunalla olevan talon ihmisten elämän. Ollaan edelleen 1900-luvun alussa, ensimmäiseen maailmansotaan ja vallankumousten aikaan on vain muutama vuosi:



Don Valley, Toronto

Laakso, josta olen kertonut kirjoissani. 
Kevätmyrsky lähti liikkeelle Niagaralta ja pyyhälsi vaahtopäät aallot kintereillään Ontariojärven toiselle puolen Torontoon. Se repi kattopeltejä, kiskoi puita juurineen ja ravisteli kaupungintalon kellotornia niin kovaa, että kivinen koira irtosi tornin seinämästä ja loikkasi villinä vapauteen. Myrskytuuli riensi sitten kaupungin ulkopuolelle vihreille kukkuloille ja sukelsi syvälle tummaan laaksoon.
  Kyhmyinen villiomenapuu natisi rajuilmassa, muutama kiemurainen oksa taittui ja lensi laakson pohjalla juoksevalle purolle, mutta omenapuu ei murtunut. Se oli kokenut pahempiakin myrskyjä.
  Ukkonen jyrisi ja salamoi. Korkeat sokerivaahterat huojuivat laakson reunoilla, vanha hemlokki kaatui rytisten ja puitten juurilla pesissään kyyhöttävät pesukarhut ja haisunäädät vapisivat pelosta.
  Salamat välähtelivät ja valaisivat laakson reunalla kohoavaa isoa kartanoa. Myrsky alkoi riehua tuulen ja sateen pieksämissä suipoissa torneissa. Valot sammuivat kartanosta. Myrskytuuli kolisutteli kattoa ja kieppui parvekkeilla. Se lennätti ilmaan kokonaisen pilven kuivia oksia ja lehtiä puutarhasta ja kasvimaalta, heitti ne verannoille ja valurautapenkeille ja pujahti sitten alastomien marmorikerubien kannattelemaan sementtiruukkuun nauttimaan kaatosateesta.
(Aurora ja villikyyhkysten aika, 1995)




Yhteispainosta Aurora-kirjoista. 
Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, yhteisnide kolmesta ensimmäisestä  kirjastani. Myös eKirja.  400 sivua. 2014.  
Sisältää kirjat Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995.

p.s. Myrskyt ovat usein hyvin rajuja Toronton laaksoissa, jotka ovat oikeastaan enemmänkin rotkoja (ravines).

sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2017

lauantaina, lokakuuta 01, 2016

Vaahteralaakson Aurora myös Elisassa e-kirjana


Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3.
Sisältää kirjani Aurora, vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992); Aurora ja Pietarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). 408 sivua, 2014, BoD

https://kirja.elisa.fi/ekirja/vaahteralaakson-aurora

lauantaina, kesäkuuta 04, 2016

Vaahteralaakson Aurora: Nostalgiaa ja seikkailua

Vaahteralaakson Aurora. 1. osa yhteisnidoksesta

Yhteenliitetyt kädet Siirtolaisinstituutin kirjaani Vaahteralaakson Aurora (2014) lainaamassa kuvassa kertovat siitä, että nyt käsitellään 1900-luvun alun siirtolaisuutta Amerikkaan sortovuosien aikana. Tapahtumapaikkoina ovat Helsinki ja Toronto, pistäydytään myös Pariisissa ja Pietarissa. Ja seikkailu alkaa Savosta.

Esikoisromaanini vuonna 1991 oli nimeltään Aurora- Vaahteralaakson tyttö. Siinä teini-ikäinen koulutyttö lähtee Bobrikovin karkottaman toimittajaisänsä luo Kanadaan. Mutta isä ei olekaan Torontossa. Taiteilijaksi haaveileva Aurora joutuu palvelustytöksi suureen kanadalaiseen taloon ja tutustuu Edwardin ajan elämään. Tämän blogin lukijat muistanevat, että olen asunut 10 vuotta Pohjois-Amerikassa, Kanadassa joka on suomalaisille miehelle jääkiekon maa ja naisille Anna-kirjojen maa.

Ilahduin kovasti, kun löysin blogista Tuhansia sivuja kirja-arvostelun tästä ensimmäisestä Aurora-kirjastani, joka ilmestyi melkein neljännesvuosisata sitten.


"--  jostain syvältä nousi kaipuu Pienen Runotytön maailmaan ja Anna-kirjojen aikaan.--
Kun kyseessä on tyttökirja, voisin kuvitella sen kohderyhmää kiinnostavan ennen kaikkea tarinan romanttisen puolen ja matkajännityksen. Kirjalla on kuitenkin paljon ulottuvuuksia, ensinnäkin sen historiakytkökset ja silloiset olot Suomessa, Toisaalta Auroran palvelijan rooli ja tarinan vauraiden nuorten joutilas elämäntyyli asetetaan tarinassa rinnakkain. Yhteiskuntaluokkien erot ovat selkeät.
Mielenkiintoinen sukellus hetkeksi toiseen aikakauteen, omiin tyttökirjavuosiin vuosikymmenten taakse ja sipaisuun yhteen Suomen historian vaiheeseen."


Siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan, sortovuodet, suurlakko, Pohjois-Amerikan luonto. 1900-luvun alun elämä.
Vaahteralaakson Aurora yhteispainos sisältää alkujaan 1990-luvulla ilmestyneet kirjani: Aurora Vaahteralaakson tyttö (1991, 1992) , Aurora ja PIetarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). Myös e-kirjana, esim Elisasta ja muista nettikaupoista.

lauantaina, huhtikuuta 23, 2016

Vaahteralaakson Aurora: Aurora-kirjat 25-vuotta


Vaahteralaakson Aurora. 1. osa yhteisnidoksesta

Vaahteralaakson Aurora (ISBN 978-952-286-355-3) 
sisältää kirjat: Aurora Vaahteralaakson tyttö, Aurora ja Pietarin serkut ja Aurora ja Villikyyhkysten aika. 

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora sisältää kolme ensimmäista Aurora-kirjaani. Sitä on myös e-kirjana. Joihinkin kirjastoihin sitä on tilattu aikuisten osastolle, sillä se on melkein 400 sivua ja siinä on lopussa kirje Lukijalle, jossa kerron kirjasarjan synnystä. Minusta se sopii hyvin lahjaksi kaikenikäisille historian ja tyttökirjojen ystäville. Ehdit tilata sen äitienpäiväksi.:) 
Julkaisin Ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa vuosina 1991-1995 nimellä Pirkko Pekkarinen. Kun otimme koko perhe käyttöön sukunimen Amnell, aloin kirjoittaa nimellä Anna Amnell. Siinä yhtyivät äitini etunimi ja mieheni äidin sukunimi. Lisää naisenergiaa, sanottaisiin nykyään. 1990-luvulla ilmestyneet kirjat ovat olleet jo kauan sitten loppuunmyytyjä. Niitä voi löytää vielä kirjastoista, nettikirjakaupoista ja kirpputoreilta.

Vaahteralaakson Aurora: Aurora-kirjat 25-vuotta: Olen ollut siitä iloinen, että kaikki kirjani ovat olleet lukudiplomilistoilla eri puolilla Suomea. Lucia Olavintytär -kirjat ...


lauantaina, joulukuuta 05, 2015

Vaahteralaakson Aurora: Aurora-kirjat kertovat myös suurlakkovuodesta

2014 Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3  (detail)
"- Kasimir-setä, onko totta, että Suomessa naisetkin saavat kohta äänestää? kysyi Olga.
  - Totista totta.
  - Silloin minä kyllä muutan aikuisena asumaan Suomeen, sanoi Olga."

Näin sanoo pietarinsuomalainen Olga kirjassani Aurora ja Pietarin serkut(1993), joka on osa yhteispainosta Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora, 2014. 

Vasemmistolaispiireissä kirjastani ei pidetty eikä pidetä varmaan vieläkään. Se johtunee mun muassa tästä:
"  - Sitä minä en ymmärrä, miksi eivät kaikki olleet iloisia senaatintorilla? Olga kysyi. - Eivät ottaneet edes hattua päästään.
  - Ne olivat sosialisteja, kapteeni Kockin miehiä. He eivät olleet vielä tyytyväisiä, mutta se on kokonaan toinen juttu, sanoi Kasimir-setä vakavana. - Toivokaamme, että kaikki jää tähän ja mennään sovinnolla eteenpäin. Maamme ei ole ollut koskaan näin hyvässä asemassa.
Vaahteralaakson Aurora, kirjan Aurora ja Pietarin serkut lopussa.
Myös e-kirjana http://www.adlibris.com/fi/e-kirja/vaahteralaakson-aurora-9789522867247


Vaahteralaakson Aurora: Aurora-kirjat kertovat myös suurlakkovuodesta: Matti Amnell, kannen kuva (yksityiskohta/detail) "- Kasimir-setä, onko totta, että Suomessa naisetkin saavat kohta äänestää? kysyi...

sunnuntaina, toukokuuta 31, 2015

Värikollaasit 233-246. 1. sininen. Blue eyes

Blue Eyes


Värikollaasit 233-246 1. sininen
suuri koko
Siniset silmät ovat laulujen, kirjojen ja legendojen aihe. Nykyajan geenitutkimus on paljastanut mm sen, että kaikilla sinisilmäisillä ihmisillä on yhteiset esivanhemmat.

Olen tavannut vain kaksi ihmistä, joilla oli harvinaiset heleänsiniset silmät. Toinen oli monivuotinen työtoverini, joka sanoi, että hänen silmiinsä ei ole kiinnitetty mitään erityistä huomiota. Suomessahan on paljon sinisilmäisiä ihmisiä.

Toinen oli näyttelijä Paul Newman Torontossa lehdistötilaisuudessa (Newmanin ohjaus The Glass Menagerie). Suuri sali oli täynnä toimittajia ja muuta yleisöä, joka istui  "kultatuoleilla". Taisin olla myöhässä, ja minut ohjattiin eturiviin, jossa oli vielä paikkoja.

Newman istui vaimonsa vieressä suoraan edessäni pienen pöydän toisella puolen. Tyyni ja rauhallinen Joanne Woodward oli pukeutunut kävelypukuun, kuin olisi menossa hammaslääkärille. Paul Newman oli jonkinlaisessa khaki-kesäpuvussa, näytti hermostuneelta, liikehti koko ajan, ja mieleeni tulivat jotkut niistä levottomista teini-ikäisistä, joita olin opettanut Suomessa. Huippunäyttelijöistä ei voi koskaan tietää, heidän käytöksensä voi olla edeltä harkittu rooli.

En unohda koskaan Newmanin silmiä. Ne olivat sinisimmät silmät käyttääkseni Toni Morrisonin ilmausta. Kun kysyin, mikä oli pitkän avioliiton salaisuus, Newman vastasi: Good luck. [Siitä aiheesta ei olisi saanut kysyä, mutta Newmanin vastaus oli kaikissa lehdissä. Suomeen juttuani ei hyväksytty. Olisi pitänyt mennä Newmanien kotiin haastattelemaan, ja sehän oli mahdottomuus Newmanin tapauksessa.) Mikähän vaikutus oli noilla ihmellisillä sinisillä silmillä Newmanin uraan ja avioliittoon?

Nämä kaksi edellä mainitsemaaani henkilöä vaikuttivat siihen, että ensimmäisen kirjani päähenkilölllä on siniset silmät. Aurora Koivu on tasainen ja ahkera 1900-luvun alun suomalainen koulutyttö, mutta tekee suuren vaikutuksen Euroopan matkalta juuri palannneeseen Thomasiin jo ulkoisella olemuksellaan:

Hän muistutti posliininukkea, jota Thomas oli ihaillut pariisilaisen lelukaupan ikkunasta salaa häveten sitä, että kaipasi vielä lapsuuttaan ja katseli toisinaan lelukauppojen ikkunoita. Tytön silmät olivat kuin nuken silmät, heleänsiniset ja kaukana toisistaan.
Vaahteralaakson Aurora 2014 [alkuteos Aurora. Vaahteralaakson tyttö 1991 (2.p.)]

 P.S. Kuvassa oleva nukke lojui rojun keskellä Hietalahden kirpputorilla. Taustana on keväinen Helsingin taivas vuonna 2015, sama kuva joka on tietokoneessani näytössä tällä hetkelläkin.

P.S. 7.6.2015 Huomaan, että en ole todellakaan ainoa ihminen, joka on ihmetellyt Paul Newmanin silmien väriä. NIistä on tehty laulu, ja sinisten "baby blue" -väristen silmien uskotaan vaikuttaneen uraan. Mutta hän ei nähnyt niitä itse peilistä, sillä  - Paul Newman oli värisokea!
http://www.bestmoviesbyfarr.com/articles/paul-newman-pictures/2014/11

lauantaina, helmikuuta 14, 2015

Helsingin Sanomat : Omakustanteet: Vaahteralaakson Aurora sekä Lucia ja Luka mukana


Sain ystävänpäiväksi muutaman rivin mainintaa Hesarissa. Kuvassa aloitteleva ja optimistinen Anna Amnell vuonna 1991

”Omakustanteeseen voi päätyä myös silloin, kun alkuperäinen kustantaja ei enää halua ottaa kirjasta uusia painoksia tai jatkaa sarjaa.
Esimerkiksi Anna Amnell on julkaissut BoD:n kautta yhteisniteen Vaahteralaakson Aurorasta kertovista tyttökirjoistaan sekä jatkanut kyynäränmittaisen Lucia-tytön myöhempiä vaiheita.
--
Omakustantaja joutuu myös venymään moneksi: kirjailijan ja kuvittajan työn lisäksi on hallittava yritysjohtajan, graafisen suunnittelijan, oikolukijan, markkinoinnin, viestinnän, myynnin, logistiikan ja postittajan taidot.
Nykyään tiedotukseen käytetään sekä sosiaalista mediaa että vanhanaikaista puskaradiota. Anna Amnell perusti omakustanteilleen blogit, joiden kautta hän tekee kirjoja tunnetuksi.”
Päivi Heikkilä-Halttunen: Lastenkirjaomakustanteena vai yhteisörahoituksella? Kun isoilla kustantamoilla on tiukempaa, lastenkirjailijat ja kuvittajat etsivät uusia tapoja saada töitään esiinHS/KULTTUURI 14.2.2015

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1423811823911?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-1
katso myös
Aurora-kirjat 1991-1999 ja 2014: esittely ja otteita kirja-arvosteluista

Lucia ja Luka : kirjan esittely ja kirja-arvosteluja

Firenzestä Turkuun : Näin syntyivät Lucia-kirjat.

Haastattelu Hesarissa vuonna 1996 Aurora-kirjoista [Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani nimellä Pirkko Pekkarinen]


tiistaina, joulukuuta 23, 2014

Joululukemista: Joulukissa ja muita kirjoituksia

Suloinen Tiina-kissa

Tiina pääsi aikamatkalle 1900-luvun alun Torontoon
Joulukissa Tapaamme Tiinan köyhän ajurin perheessä jouluna 1903.
Muita joulukirjoituksia blogeissani.


Joulupukki ajelulla

Joulupukki ajurin kyydissä Helsingin joulukadulla.


Oma valokuva

Joulu Elisabet I:n hovissa- Lucia Lontoossa vuonna 1559.

Keskiajan joulu

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2014

Helsinki Anna Amnellin kirjoissa

Helsinkiläisiä 1500-luvun Helsingissä. Vasemmalla nuori Hans van Sanden. [van Sandenin hauta on on Vanhassa Helsingissä] Kaikkien kirjojeni kuvitus on poikani Matti Amnellin tekemää.

Kirjani Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006) liikkuvat Kustaa Vaasan perustamassa nuoressa Helsingissä, joka oli vielä pieni kyläpahanen.
Kirjassa Pako Tallinnaan Helsinkiiin tulee kulkutauti, ja monet ihmiset kuolevat, muiden muassa Margaretan isä, ja 17-vuotias Lucia ja 13-vuotias Margareta pakenevat Tallinnaan Margaretan sukulaisten luo, kun Margareta aiotaan naittaa vanhalle ulkomaalseiselle kauppiaalle. [ ylllä kuvassa Margaretan serkku Vilppu Talvi soutaa venettä pois pienestä Helsingistä kohti Tallinnaa.]

Tekstinäytteitä


Kirjat julkaisi Lasten Keskus, mutta ne makuloitiin jokin aika sitten. Ehkä painatan joskus yhteispainoksen myös Lucia Olavintytär -kirjoistani. Kirjaston




Helsinki vuonna 1905 Kuva: Matti Amnell
Kirjani Aurora ja Pietarin serkut (1993)  kertoo vuoden 1905 Helsingistä. Se on mukana yhteispainoksessa Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3. 2014. [Kansi on kirjasta Aurora ja Pietarin serkut

Ensimmäisessä osassa Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992)  liikutaan vuoden 1903 Helsingissä. Kirjassa Aurora ja Pietarin serkut (alkuteros vuonna 1993) ollaan koko kirjan ajan vuoden 1905 Helsingissä

Kirjat julkaisi Kirjapaja (nimellä Pirkko Pekkarinen), mutta yhteispainoksen julkaisin BoD:n kautta vuonna 2014 nimellä Anna Amnell. Tämä kirja on mukana messuilla Books on Demandin osastolla 6g70, mutta en ole itse läsnä kirjamessuilla.
Loppuunmyytyjä kirjojani on kirjastoissa. Jos uutta yhteispainosta ei ole vielä paikkakuntaisi kirjastossa, tee tilaus ja toivo sen hankkimista. Yhteispainos ilmestyi vasta elokuussa.

Huom! Kirja Aurora ja villikyyhkysten aika tapahtuu kokonaan Torontossa ja vuonna 2013 ilmestynyt Lucia ja Luka Turussa ja Wittenbergissä.

torstaina, elokuuta 28, 2014

Ihan säikähdin. Vääriä tietoja kirjan ilmestymisestä


Vaahteralaakson Aurora on ilmestynyt jo elokuun alussa. On jo joissain kirjastoissa jo tilattuna. On tilattavissa esimerkiksi Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa.
Nettikaupassa.
Mutta eräs toinen nettikirjakauppa väitti virheellisesti, että se ilmestyy muka vasta 31.12.! Se olisi myöhäistä joulumyyntiinkin. Mistähän sellainen tieto on tullut? Soitin ja pyysin korjaamaan virheen.
Parasta tilata kirjakaupasta.:)

P.S.  [Tee tilaus omaan kirjastoosikin.:) Sopii sekä aikuisten että lasten osastolle.]
Lucia ja Luka ja Vaahteralaakson Aurora
Nyt myös Prismassa.

maanantaina, elokuuta 11, 2014

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014. Kansi ja info


Info på svenska Kirjasampo.fi

Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika ), Books on Demand. 2014
Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos vuosina 1991-1995 ilmestyneistä Aurora-kirjoistani.
Kirjan lopussa on kirje lukijalle.)
Tämä kirja sopii sekä lapsille (noin 8 vuotta ja sitä vanhemmille) että aikuisille.
Kirjastoihin lastenkirjaosastolle ja aikuisten osastolle
Merkintä L842 puuttuu kannesta, sillä BoD laittaa vain ISBN:n
Tilaukset; 

AdLibris.com, iBookstoresta, CDon.com, Amazon, Cdon.com

Myös E-kirjana

http://cdon.fi/e-kirjat/anna-amnell/vaahteralaakson-aurora-30245397Tekijä: Amnell, Anna


http://www.nuorisokirjailijat.fi/amnell-anna.html
Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell; Institute of  Migration Archive
Julkaisutiedot:   Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)
ISBN: 978-952-286-355-3
sähköpostiin
Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014
Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika
Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 
Aurora-kirjojen kannet (1991-2014, kansio Flickrissä)
Kieli: suomi
Aineistolaji: kirja / kirja
Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21
Muu nimike:
Aurora 1-3
Asiasanat:
1903, 1905, 1906, 1900-luvun alku

Aurora Koivu, fikt. ,
Vaahteralaakso, fiktio.
romaanit,
historialliset romaanit,
tyttökirjat,
nuortenkirjallisuus,
kaunokirjallisuus,
rakastuminen,
koulu,
kiusaaminen,
taideopiskelu,
siirtolaisuus,
kanadansuomalaiset,
Kanada,
Toronto,
Helsinki,
sortovuodet,  
suurlakko
kansainvälisyys,
laaksot,
luonto,
kummitukset,
matka valtameren yli


Ilmaiset arvostelukappaleet kirjabloggaajille ja toimittajille. 

Voit pyytää myös kirjastoasi tilaamaan sen.
lue myös, mitä Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoittaa
http://www.hs.fi/paivanlehti/kulttuuri/Lastenkirja+omakustanteena+vai+yhteis%C3%B6rahoituksella/a1423811823911

torstaina, elokuuta 07, 2014

Villikyyhky eli muuttokyyhky aiotaan herättää eloon DNA:lla




Eräs syy, joka nopeutti päätöstäni ottaa uudet painokset Aurora-kirjoista, joista kolmas on nimeltään Aurora ja villikyyhkysten aika (1995 Kirjapaja). Omistin mielessäni ja välillä paperillakin kirjan maailman viimeiselle villikyyhkylle (passanger pigeon) Marthalle: 
 Kirjoitan yhteispainoksen lopussa lukijoille suunnatussa kirjoituksessa:
 --Luontoa ja 1900-luvun alun maailmaa symboloivat [Aurora-kirjoissa] villikyyhkyset eli muuttokyyhkyt. Pietari Kalm näki niitä 1700-luvulla Amerikan matkallaan  ”lentelemässä uskomattoman suurina parvina”. Ne lepäsivät puitten latvoissa, ja muuttokyyhkystä tutkimuksen kirjoittanut Kalm arveli niiden painon voivan kaataa erämaissa puita.
Vähän yli sata vuotta Kalmin matkan jälkeen muuttokyyhkyt olivat kuolemassa sukupuuttoon. 1900-luvun alussa niitä nähtiin enää harvoin. Pian niitä ei ollut yhtään jäljellä. --Tätä kirjoittaessani luen, että Pohjois-Amerikassa aiotaan herättää muuttokyyhky eloon 1800-luvulla kuolleen kyyhkyn DNA:n avulla. Tämä uutinen herätti mielessäni monenlaisia tunteita.
Kirjan ja ruusun päivänä 2014: Lukijalle,  sivulla Vaahteralaakson Aurora 2014, sivu 361

Lue ja katso video deextinction - puolesta ja vastaan, miten villikyyhky elvytetään
Toronton Royal Ontario Museum on mukana yrityksessä

Kirjoitin maaliskuussa Aurora-blogissa samasta aiheesta.

Virallisesti viimeinen villikyyhky nähtiin Ontariossa 1800-luvun lopulla. Niitä oli vielä Amerikan puolella. Näkikö Aurora vuonna 1906 keväällä muuttolintujen joukossa muutaman villikyyhkyn? Fiktiossa on kaikki mahdollista:
"Puiden latvat olivat mustanaan muuttolintuja. Ne olivat tulleet etelästä Ontariojärven yli. Joitain kauniita sinertävänharmaita oranssirintaisia variksen kokoisia lintuja tepasteli nurmikollakin pitkää pyrstöään heiluttaen. Villikyyhkysiä. Aurora oli nähnyt kuvan villikyyhkysistä."

ja vähän myöhemmin:

   - On villikyyhkysten aika, sanoi Aurora. - Näin niitä tänä aamuna. Ihanat villikyyhkyset! Vapaita niin kuin mekin!  

  Thomas ei halunnut kertoa Auroralle näin juhlapäivänä, että muuttokyyhky eli villikyyhkynen oli kuolemassa sukupuuttoon. Oli ihme, jos Aurora oli nähnyt niitä. Ennen niitä viipyi muuttomatkallaan miljoonittain Toronton laaksoissakin. Kaikkien mielestä niitä oli ollut silloin aivan liian paljon. Villikyyhkyslauma saattoi syödä kaiken siemenviljan pelloilta. Siksi farmarit pyydystivät niitä verkoilla ja veivät ne luodinruuaksi ampumakerholle. Nyt niitä ei oltu nähty enää moneen vuoteen."

Huomautus: 1980-luvulla, jolloin aloin kerätä aineistoa Aurora-kirjoihin Torontossa asuessani, ei vielä tiedetty yhtä paljon kuin nyt villikyyhkyistä. Siksi olen tehnyt tekstiin muutaman pienen muutoksen. Tarkkaavainen lukija havainnee ne.