Näytetään tekstit, joissa on tunniste auto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste auto. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2014

Iloinen 50-luku: Autot

1950's car. Aaron auto - Standard Vanguard

Autot olivat harvinaisia Suomessa 1950-luvulla. Perhealbumista skannatussa kuvassa on mieheni isän auto Standard Vanguard, jonka hän oli ostanut käytettynä 1950-luvun alussa. Tämä oli jo hänen toinen autonsa. Sitä ennen hän oli ostanut tummansinisen Chevrolet 1939:n iisalmelaiselta taksilta vuonna 1950. Uusia autoja saivat erikoisluvalla vain taksit, eläinlääkärit ja muut, jotka tarvitsivat autoa työnsä vuoksi.

Lisäys: Ilta-Sanomat 22.7.2014 henkilö autoja 1940-luvulla Suomessa 8824 ja 1950 yhteensä 26814.



Jukka Kemppisen eiliseen kirjoitukseen Taka-ajatuksia liittyy hieno mustavalkokuva, jossa on mm kaksi autoa:  kuormuri International ja Willys Overland.

Kysyin kommenteissa:
Olen luullut, että sodan aikana ja noin pian sodan jälkeen oli vaikeaa saada autoja yksityiskäyttöön, paitsi jos ostaja oli lääkäri tai eläinlääkäri. Ovatko nuo vanhoja vai uusia autoja? Onko tuo Willys Overland Whippet?

Kemppinen vastasi:  ” Uusia ei saanut ollenkaan. International ansaitsi urhoollisuusmitalin - se palautettiin sodan päätyttyä ja 14- ja 15-vuotiaat enoni kunnostelivat sen ajettavaksi.

Willys on Knight, luultavasti vm. 1929. Se oli vanhentunut jo ennen sotia. Tyypillisesti tuollaisia autoja talikoitiin riihistä ja vastaavista. Koneessa oli luistiventtiilit ja muita omituisuuksia, joiden vuoksi sitä oli turha yrittää käynnistää pakkasella. Se oli talvet pukeilla. Edes itäautoja ei käytännössä tuotu maahan 40-luvun puolella eli sotakorvausajan valuuttasäännöstelyn oloissa.”

Kysyin lisää:
Muuttuiko autotilanne mielestäsi vuonna 1950 vai vasta vuonna 1952, jolloin sotakorvauksista päästiin melkein kokonaan? Oliko Pohjanmaalla silloin jo uusia autoja? Iisalmessa oli pitkään vain noita vanhoja autoja ja niitäkin koko kaupungissa vain muutama. --

Kemppisen tämän päivän kirjoituksessa ”Pikaistuksissa” on kuvassa on Mercedes 1914, kuuluisa auto, joka oli Kauhavalla kovassa käytössä:

”Kommentoija kysyy vanhoista autoista. Raskain mielin näytän häpeällisen valokuvan. Siinä esiintyy myös kummitätini, peffapuolelta. Auto on heti sotien jälkeen jostain ilmeisesti eri keinoin (sementtiä, kinkkua ja voita) hankittu värkki Kauhavan purjelentokerhon lentokoneiden hinaamiseen. Kummitätini Vieno oli kerhon puheenjohtaja ja suoritti kaikki lentomerkit ja olisi vielä hypännyt laskuvarjolla, mutta äitinsä kielsi.

Niin… Auto on Mercedes Benz vuosimallia 1914. Sitä kyseltiin suurena harvinaisuutena museoihin, mutta se oli sahattu kahtia ja varustettu vaijerivinssillä. Se palveli aikansa kiskomalla itse rakennettua Harakka-merkkistä purjelentokonetta taivaalle ja ruostui ja unohtui sitten johonkin.”


perjantaina, lokakuuta 25, 2013

Mennään bussilla Pietarissa

A bus in Saint Petersburg by Anna Amnell
A bus in Saint Petersburg, a photo by Anna Amnell on Flickr.
En tiedä, mikä tämä värikäs bussi oli.

Pietarin metro on aika kamala, sillä se on hyvin syvällä ja matkustaja joutuu seisomaan kauan rullaportaissa. Opin parin viikon aikana nojaamaan pietarilaisten naisten tavoin kaiteeseen.


2013-09-14 17.24.48

Tehokas metro on, kun kaupunki on niin valtavan suuri. Opimme käyttämään bussiakin, ja se oli hauskaa, sillä saattoi olla samalla sightseeing-ajelulla ja kaupunki alkoi tuntua tutulta, kun näki samat rakennukset moneen kertaan. Tarkoituksemme on oppia seuraavilla matkoilla uusi bussireittejä.


IMG_6487

Bussit ovat Pietarissa usein värikkäitä. On hyvin edullista käyttää kooltaan taksin ja bussin välimuotoa kimppabussia. Täytyy varata sopivaa rahaa. Kimppabussista voi jäädä pois milloin haluaa. Niissä on aina nuoria ihmisiä, jotka osaavat englantia ja neuvovat mitä tehdä. Hymyilemällä selviää, vaikka ei ole yhteistä kieltä. Tulimme esimerkiksi Pietarin ja Paavalin linnoituksesta keskustaan kimppabussilla. Odottelimme tavallista bussia, mutta eräs nainen neuvoi menemään kimppabussilla. Väsyneenä on parasta käyttää taksia ja varmistaa ensin taksa.


bussi

Bussipysäkin merkki majapaikkamme lähellä.


a car in Saint Petersburg

Pietarissa on isoja loistoautoja ja pieniä hauskoja autoja.


IMG_6492

Koko suku autoon!


IMG_6664

Pietarin söpöin auto. The cutest car in Saint Petersburg

lauantaina, elokuuta 24, 2013

Kanavan varrella

IMG_0001 by Anna Amnell
IMG_0001, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Katajanokan sillankaiteeseen kiinnitettyjä lemmenlukkoja.
Kuvat Kanavanrannasta: Matti T. Amnell

IMG_0002

Uspenskin katedraali


IMG_0003

Kanava


an orange car
oranssi auto


IMG_0004

Päävartio

maanantaina, elokuuta 05, 2013

Onko autoton outo?

Meidän perheen ainoa auto Dodge Aspen farmariauto kesti yhdeksän vuotta, ja sillä ajettiin yhteensä 200 000 km. Ensin Torontossa työmatkoja ja lomilla ympäri Pohjois-Amerikkaa.

Pisin matka ulottui New Orleansiin (yhteensä noin 7000 km). Hyvä auto meni haitariksi ja runko vääntyi, kun nuori mies ajoi punaisella (!) urheiluatollaan mieheni perään, kun hän oli pysähtynyt suojatiellä antaakseen lapsen mennä kadun yli.

Kommentteja Iineksen blogiin

1.Eiköhän tulisi halvemmaksi käyttää taksia sen ajan, kun auto on korjattavana? Meillä ei ole ollut koskaan autoa Suomessa. Se tulisi liian kalliiksi, ensiksikin auton ostaminen, vakuutus ja sitten vielä huollot. Asumme tosin Helsingissä. Eikö kotikaupungissasi ole kaupat ym lähellä?

2. Tilataksissa [voi kuljettaa suuria määriä.] En kiusaa, luulin, että olet jo muuttamassa kaupunkiin loppukesäksi.

Yksi syy, miksi emme ole hankkineet kesämökkiä on juuri se, että sitten pitäisi hankkia auto ja valtava määrä muutakin kakkoskotiin. En ymmärrä, miten ihmisten rahat riittävät. On eri asia, jos perii mökin huonekaluineen, veneineen jne. Silloin se on suuri etu.

Me käytimme tilatakseja muutossa muuttoautojen ohella. Lehtihaastattelun mukaan Jari Tervon perhe ei käytä enää autoa edes mökillä ollessaan.

Eräs opettajakollegani kulki vuosikaudet työmatkat taksilla ja kehui, että se tuli paljon halvemmaksi kuin auton pitäminen. Senhän voi laskea, mikä on edullisempaa.

Tietenkin ovat tunnesyyt. Autosta tulee ystävä jopa perheenjäsen. Minä pidän autoista, varsinkin vanhoista autoista, vaikka minulla ei ole edes ajokorttia.

Osaisin ehkä vielä ajaa autoa, sillä mieheni opetti tytärtäni ja minua ajamaan jättiostoskeskusten tyhjillä parkkialueilla. Tytär pitää ajoittain autoa, me muut emme, eivät pojatkaan.

Lisäys:
Suhde autoon on hyvin tunteenomainen. Se johtuu varmaankin siitä, että auto on ollut ehkä mukana elämämme tärkeissä tilanteissa: sekä iloisissa että surullisissa.
Dodge Aspen oli hyvin käytännöllinen auto. Sitä ostettaessa oli tärkeää, että kaikki mahtuivat autoon kunnolla istumaan, varsinkin pitkäsäärinen esikoinen. Minä valitsin värin. Se oli mielestäni hyvin kaunis auto. Siihen liittyy monenlaisia muistoja - ihania lomamatkoja, sukulaisten vierailuja siellä Atlantin takana, lemmikkikissan vienti eläinsairaalaan sen jäätyä jonkun toisen ihmisen ajaman auton alle.

lauantaina, huhtikuuta 06, 2013

Our Dodge Aspen in Pennsylvania

Our Dodge Aspen in Pennsylvania

Ostimme tämän auton Kanadassa vuonna 1979. Sillä ajettiin keskimäärin 25000km vuodessa (yhteensä noin 200 000 km).

Teimme kesäisin pitkiä camping-matkoja eri puolille Pohjois-Amerikan mannerta. Pisin oli Missisipin matka, joka ulottui New Orleansiin (noin 7000km). Tälle yhdeksän vuotta palvelleelle todelliselle family car- autolle tuli Torontossa dramaattinen loppu.

Mieheni pysähtyi, kun suojatielle astui lapsi. Takaa ajoi kovaa vauhtia nuori mies punaisella urheiluautolla. Meidän auton runko vääntyi ja katto meni kiharalle ,ja auto vietiin kaatopaikalle. Mieheni selvisi pelkällä säikähdyksellä.

Opettelin ajamaan autoa Kanadassa, mutta en ajanut koskaan muutettuamme Torontoon. Suurkaupungissa oli kaistoja jopa 20. Se oli liikaa minulle.


Suhde autoon on usein hyvin tunteenomainen. Se johtuu varmaankin siitä, että auto on ollut ehkä mukana elämämme tärkeissä tilanteissa: sekä iloisissa että surullisissa.
Dodge Aspen oli hyvin käytännöllinen auto. Sitä ostettaessa oli tärkeää, että kaikki mahtuivat autoon kunnolla istumaan, varsinkin pitkäsäärinen esikoinen. Minä valitsin värin. Se oli mielestäni hyvin kaunis auto. Siihen liittyy monenlaisia muistoja - ihania lomamatkoja, sukulaisten vierailuja siellä Atlantin takana, lemmikkikissan vienti eläinsairaalaan sen jäätyä jonkun toisen ihmisen ajaman auton alle.
Sanottakoon, että meillä ei ole ollut koskaan omaa autoa Euroopassa. Helsingissä tulee toimeen julkisen liikenteen avulla.


This family car served us well. We made long camping trips around America.

sunnuntaina, lokakuuta 14, 2012

Värikollaasit: Pieni Halloween-matka

Pieni Halloween matka by Anna Amnell
Pieni Halloween matka, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Värikollaasi 'Lilan pieni Halloween-matka'

Suurempi koko/A larger size


Lila on menossa maalle Halloween-viikonlopuksi. Mukaan pitää ottaa saappaat ja lämmin myssy.

Lila ostaa tuliaisksi orkidean lempiväriään. Hän ottaa varmuuden vuoksi mukaan maljakon siltä varalta, että orkidea katkeaa. Hän päättää lähteä matkaan kurpitsanvärisellä autollaan, sillä sisaren lapsista on varmaankin mukavaa olla "kurpitsan" kyydissä viikonlopun aikana. Matkan varrelta hän voi ostaa muutaman oikean kurpitsan ja kaivertaa niistä lyhdyt.

Värikollaasi 96

Lisäys. Kuvat maailmalta kerättyjä: keltainen auto kuvattu Kanadan maaseudulla, pieni laukku ikioma, kiinalainen ruuukku tyttären, muotinukke kuvattu Berliinin kadulla myymälän edessä seisomassa ilman kenkiä, kallis laukku Pohjois-Esplanadin laukkukaupan ikkunasta ja orkidea töölöläisen kukkakaupan ikkunasta.