Näytetään tekstit, joissa on tunniste demokratia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste demokratia. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, syyskuuta 25, 2013

Haamut väistyvät jo Pietarissa

Kuvassa Singerin talon kirjakaupan kahvila. Ikkunasta näkyy Kazanin katedraali, joka oli kommunistisen Neuvostoliiton aikana ateismin museo. Nyt siellä on ikoni murhatusta viimeisestä tsaarista, hänen vaimostaan ja lapsistaan. Kazanin katedraali on erityisen harras paikka pietarilaiselle, neuvoi matkaopaskin. Hallitsijaperheen murha aiheuttaa kollektiivista huonoa omaatuntoa, kuten jo Jeltsin rehellisesti myönsi. Sen näkee ihmisissä, jotka itkevät Kazanin katedraalissa. He surevat myös muita 1900-luvun Venäjän uhreja.

Ensimmäisellä Venäjän matkallani eli viime syksynä koin Pietarissa usein ahdistavan tunteen, kun muistin, miten hirvittävää on ollut pietarilaisten elämä niin monen vuosikymmenen ajan. He saivat kärsiä sekä kommunismin että natsismin kourissa - piirityksen aikainen nälänhätä.

Mutta nyt toisella matkalla pystyin jo nauttimaan Pietarista, sekä menneestä Pietarista että nykyisestä. Kuvan kahvilassa on turisteja ja nykyajan pietarilaisia, joille Neuvostoliiton haamu alkaa jo väistyä.

Kommunistinen systeemi jätti maan niin kurjaan tilaan, että siinä riittää korjaamista. Kuten aina murroskausina, vahvat selviävät parhaiten ja heikot jäävät jalkoihin. Mutta tuntuu siltä, että Venäjästä on tulossa hyvä maa. Tarkoitan tälla tavallisia venäläisiä, heidän ilmeitään, heidän olemustaan, sydämellisyyttä ja innostusta. Mutta miten kauan kestää, että Venäjästä tulee todella nykyaikainen valtio, kun siellä ei ole ollut koskaan demokratiaa?

Minun pitäisi vetää itseni pois Pietarista, sillä uusimman kirjani taittovedos tuli eilen ja odottaa tuossa vieressä vielä uutta ja uutta lukemista. Mutta vielä yksi näkymä, joka on jäänyt mieleeni ja aiheuttaa surua: vanhukset myymässä vaatimattomia puutarhansa tuotteita katujen varsilla. Tämä kuva on Dostojevski-museon läheltä. Nämä ihmiset ovat menneisyyden uhreja.
Lisäys: Keskustelin juuri Venäjäää tuntevan ystäväni kanssa, ja hän sanoi, etä muualla Venäjällä on vielä neuvostoajan köyhyyttä ja kurjuutta. Pietari on erilainen.

IMG_6807

perjantaina, marraskuuta 30, 2012

Kommentti: markkinatalous ja demokratia

Helsinki

Kommentti poistettuun blogiin aiheesta 'Ihmisen itsekkyys'.

Suomessa ei ole todellisia suuria varallisuuseroja kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siellä kaikki meni raiteiltaan Reaganin aikana, jolloin pienenpieni vähemmistö sai liian suuren taloudellisen vallan. Mutta uskon, että Obaman suuri kannatus on merkki siitä, että tajutaan, miten pääsi käymään ja pyritään korjaamaan tilanne. Obama taisi tulla yhdennellätoista hetkellä.

Amerikassa on jotain, mitä  meillä ei ole. Siellä on ollut perinteisesti "maan tapa" ja itsestään selvää, että rikas jakaa omaisuuttaan, rakentaa museoita, oopperataloja, lähettää suuria rahasummia tarvitseville, antaa apurahoja opiskelijoille. Osa huippurikkaista antaa melkein koko omaisuutensa pois (Bill Gates) eikä jätä sitä perinnöksi lapsilleen.

Suomessa ei ole tällaista perinnettä. Rikkaat jakavat vain ropoja.

Pahinta on nyky-Suomessa vallitseva sydämettömyys. Työntekijät uuvutetaan henkihieveriin. Nuoret naiset eivät jouda eivätkä jaksa hankkia lapsia, mikä tulee aiheuttamaan katastrofin Suomelle väestönrakenteen vuoksi. Se aiheuttaa myös surua lapsettomuudesta suurille joukoille, vaikka siitä ei vielä osata keskustella Suomessa.

Pahinta meillä on väkivaltaisuus. Blogikeskusteluissakin aletaan puhua sisällissodasta. Se on, hyvät ystävät, edesvastuutonta.

Meillä on monipuoluejärjestelmä. Asiat voidaan hoitaa neuvotteluilla. Näin pitäisi olla sekä perheissä että valtiossa. Ei kaiveta heti puukkoa esille. Väkivalta synnyttää diktatuureja, ja niillä on synkkä menneisyys.

Muistettakoon, että kaikissa demokraattisissa maissa on markkinatalous. Demokratia edistää markkinataloutta ja siten talouskasvua (=hyvinvointia) ja demokratian syntymistä.

Mutta markkinatalous edistää aina myös taloudellista epätasa-arvoa ja heikentää demokratiaa. Demokratia ja markkinatalous ovat siten viha-rakkaus-suhteessa.  Ne edistävät toisiaan, mutta myöskin heikentävät toisiaan.

Valtion on puututtava taloudelliseen epätasa-arvoon tulonsiirroilla. Tarvitaan järkeä eikä aseita.

( On kiinnostavaa seurata, johtaako markkinatalous Kiinassa  demokratian syntymiseen.)

2. kommentti tähän blogiin [kaikki eivät lue kommentteja]

Joillakin ihmisillä on synnynnäinen kyky ja tarmo menestyä hyvin liikeasioissa. Minulla oli leikkitoverina pieni poika, joka oli tällainen synnynnäinen liikemies. Elin "leveää elämää" hänen kanssaan leikkiessäni: veimme tyhjiä pulloja viinakauppaan ja saimme niistä rahaa, kävimme kaupassa sirkuksen lihavan rouvan asioilla ja saimme ilmaiset liput sirkukseen, kävimme jatkuvasti elokuvissa katsomassa Ohukaista ja Paksukaista ym.

Minä siirryin lukutoukaksi ja jäin koko iäkseni köyhäksi. Leikkitoverini jatkoi puuhakkuuttaan ja rikastui kovasti. Meillä kullakin on oma tiemme. 

Kateus on pahasta. Kannattaa muistaa, että on muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.

3. Kommentti:

--, 
eihän kaikki markkinatalous ole "ryöstökapitalismia". Jos ei olisi taloudellisesti viisaita ihmisiä, me köyhät ja epäkäytännölliset ihmiset olisimme vielä köyhempiä ja meidän lapsemme ja lapsenlapsemmekin tulisivat köyhiksi, kun heille ei löytyisi työpaikkaa.

Neuvostoliiton aikoinaan harrastama suunnitelmatalous ei 
onnistunut. Tuskin haluamme sellaiseen yhteiskuntaan.

Mielestäni otsikossasi on avain tähän ongelmaan. Ihmiset tulisi kasvattaa epäitsekkäiksi, niin että rikkaat rikastuttaisivat myös yhteiskuntaa eivätkä istuisi rahojensa päällä niin Roope A.
Antelias on rikas, rikas voi olla antelias. Moraalissa on kaiken avain. 

Sitä voi toivoa. Mutta realisteina meidän täytyy harrastaa laillista tulonsiirtoa, jota tapahtuu runsaasti Suomessa: muutakin kuin verot. [ Hesarin kolumni "Lukemista lapsille "linkissä. Faktoja ei mantroja.]
Rakasta veroja!

4.


On tapahtunut myös eräs tärkeä muutos, josta ei ole selvästi puhuttu Suomessa: keskiluokka on kasavanut valtavan suureksi. Tästä kirjoitti englantilainen lehdistö jo vuosia sitten suuria artikkeleita.  Se aiheuttaa yllättäviä asioita koulutuksessa, yleisissä vaatimuksissa jne. Mutta keskiluokan elintaso ei voi olla sama kuin se oli ennen keskiluokan ollessa pieni.

Osa ihmisistä tulee olemaan aina köyhiä, vaikka jakaisimme kaikki maailman rahat tasan. Mutta vastuullinen yhteiskunta pitää huolta niistä, jotka eivät pysty itse hallitsemaan elämäänsä. Tämä ei saisi kuitenkaan johtaa ihmisten liikaan holhoamiseen, joka riistää ihmisen itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon.

Ainakin Suomessa on paljon järjettömiä, byrokraattisia sääntöjä kuten tuo edellä jo mainittu sääntö, että työtön ei saisi opiskella. Työttömillä tulisi olla kansalaispalkkaa jonka aikana saa opiskella tai hankkia lisätuloja.

On aika hassua käsitellä blogikommenteissa asioita, jotka ovat vaikeita talousasiantuntijoillekin. 

torstaina, maaliskuuta 05, 2009

Suomalainen wikipedia ja meritokratia

En ole ehtinyt kirjoittamaan blogiini enkä lukemaan muiden blogeja. Se on innostanut joitakin lukemaan vanhoja kirjoituksiani ja kirjoittamaan niihin kommentteja.
Viimeksi aiheesta eaa ja jaa vaiko eKr ja jKr. Löydät kaikki kirjoitukseni tästä aiheesta tämän linkin kautta. Uusia kommentteja on kirjoituksessa "Vähemmistö terrorisoi" (suomalaisessa Wikipediassa).

Olen viime päivinä oppinut, ettei suomalainen Wikipedia pyrikään demokratiaan ja suuren yleisön palvelemiseen (kuten muiden maiden Wikipediat), vaan katsoo olevansa meritokraattien eli (teknillisesti ja luonnontieteellisesti) ansioituneiden pieni joukko, joka ei välitä kansan toivomuksista, vaan kulkee rautasaappain kohti valitsemaansa tietä.

Meritokratiasta ja kulttuurista kirjoitetaan Käymälässä

"Teknistaloudellisesti se taas on niin tehokas ja niin jyrkässä ristiriidassa planeetan resurssien ja ihmiskunnan inhimillisen sietokyvyn kanssa, että se varmasti tuhoaa sekä planeetan, eläinkunnan ja ihmiskunnan, ellei sitä suoranaisesti kielletä ideologiana ja rikoksena ihmiskuntaa vastaan."

Takkirauta-blogissa kuvataan meritokratian eri puolia ja historiaa:

"kaikkein pelottavin esimerkki meritokratian toimivuudesta on ollut Kolmannen valtakunnan armeija. "

Meritokratian hyvä puoli on edellä mainittu tehokkuus ja se, että ihmisiä pyritään kohtelemaan ansion mukaan. Se johtaa loputtomiin suorituksiin, loppututkintoihin tai vaikkapa siihen, kuinka monta kertaa jaksaa laittaa merkit eKr- ja jKr -merkkien sijaan keksityt lyhenteet, jotta ne näkyisivät Googlessa suurina lukuina - ei väliä, onko sisältöä ja minkä tasoista se on.

Mutta onko ansioitunein aina sopivin? Entä jos häneltä puuttuu empaattisuutta? Entä jos hän haluaa vaientaa kaikki muut, tukahduttaa demokratian, kulttuurin, uskonnon, jotka eivät sovi nykyajan teknillis-luonnontieteellisen maailmankuvan aatteisiin?
Annammeko kylmien ja tehokkaiden meritokraattien määrätä itseämme? Tämä koskee monia muitakin aloja kuin suomalaista Wikipedia.

Lue tarkoin, mitä kirjoitan 8-11 -vuotiaille tarkoitetusta suomalaisesta Wikijuniorista, joka poikkeaa muiden maiden vastaavasta. Kirjoituksissani on verrattu muilla eurooppalaisilla kielillä kirjoitettua Wikipediaa ja suomalaista Wikipediaa.

(Suomen historia Wikijuniorissa, ks muinaishistoria)(eaa siellä näkyy, muissa maissa lapsille Ekr:ää vastaava merkki)

Petteri Järvinen kritisoi Wikipediaa: "Perinteinen tietosanakirja pyritään tekemään lukijoiden ehdoilla ... Wikipediaa tehdään kirjoittajien ehdoilla." Tämä on totta suoménkielisestä Wikipediasta.

Anna Rotkirch (2006);
"Viime aikoina on ihmetelty sitä, että suomalainen Wikipedia on kehittynyt
verkossa heiveröisesti verrattuna vaikkapa Ruotsin vastaavaan. Varsinkin alkuperäistä suomalaista aineistoa on niukasti."

Ehkäpä syynä on suomenkielisen Wikipedian outous, kun päätarkoituksena näyttää olevan muu kuin tiedon välittäminen. Suomenkielinen Wikipedia ei vastaa ihmisten tarpeita. Kun suurin osa kansasta kuuluu kirkkoon, voi arvata että ateistien tekemä Wikipedia, joka kirjoittelee väheksyvästi uskonnosta ja kieltää eKr/jKr -merkintöjen käytön kirjoittajiltaan, ei miellytä ja herätä luottamusta.

eaa ja jaa alkoivat Suomessa kommunismin vaikutuksesta 1970-luvulla:

Wikipedia kertoo, että joissakin kommunistimaissa - jotka olivat pääasiallisesti kristittyjä maita- viranomaiset kehottivat käyttämään merkintöjä "uusi aika" tai "meidän aikamme" perinteisen ajanmerkinnän tilalla. Esimerkiksi Bulgarissa niitä käyttävät edelleen ateistit ja agnostikot, vaikka perinteiset merkinnät on otettu käyttöön kommunistisen kauden loputtua.:
"In some formerly Communist, predominantly Christian societies, the designation New Era (or Our Era) [!] was encouraged by Communist authorities to replace BC and AD. In Bulgaria, for example, пр.н.е. (преди новата ера, before the new era, or преди нашата ера, before our era) and н.е. (от новата ера, of the new era, or от нашата ера, of our era) are still widely used by atheists/agnostics instead of traditional пр.Хр. (преди Христа, Before Christ) and сл.Хр. (след Христа, After Christ), which were unofficially reinstituted after the Communist period."