Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämänarvot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämänarvot. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, heinäkuuta 10, 2012

Ihmisen viimeiset vuodet

Kuva(10)

Kommentti:
Ei kannata väheksyä niitä viimeisiä vuosia. Sairaalavuoteessa makaavalla kuihtuneella vanhuksella voi olla rikas sisäinen elämä: muistot ja unet. Äitini eli 97-vuotiaaksi ja huomasin tämän hänestäkin. Hänen silmänsä sätelivät, kun hän muisteli lapsuuttaan tai kuunteli elämänsä lauluja. Isoisäni eli 94-vuotiaaksi, ja hänen viimeiset vuotensa saattoivat olla meille sukulaisille jopa tärkeämpiä kuin aikaisemmat. Ihmiselämällä on merkitystä, vaikka se ei olisikaan enää tuottavaa.

Mitä me tiedämme todella muistihäiriöisistä? Kun sisareni opiskeli gerontologiaa, hän oli välillä pitkiä aikoja töissä dementiapotilaiden hoitajana. He saattavat olla hyvin onnellisia. Eräs tuttava taitaa elää elämänsä onnellisinta aikaa dementoituneena, kun raskaat asiat eivät paina joka päivä niin kuin ennen (lapsen kuolema).

Ihmiset arvostavat nykyään alimpiakin eläimiä, mutta halveksivat ihmiselämän viimeisiä vuosia. Miten niin voi olla? Eikö ihminen ole edes samanarvoinen kuin eläin?
(Kuvassa on äitini kaksi kuukautta ennen kuolemaansa. Seinällä suurikokoinen 95-vuotiskortti ja suurennettuja valokuvia hänen läheisistään. )

tiistaina, joulukuuta 22, 2009

Koti, uskonto ja isänmaa vai kapakka, viina ja ostoskeskus?

020

Ostoskeskukset ovat monesti kauniita, ja niissä itsessään ei ole mitään vikaa, meidän asenteemme ja arvomme ratkaisevat.

Kun Neuvostoliitto romahti, Itä-Eurooppa vapautui. Siinä mylläkässä oli Suomikin mukana, olihan se ollut hyvin suuressa määrin henkisesti alistettuna Neuvostoliitolle. Suomalaisille julistettiin suomettumisen aikoina, että pahinta olivat koti, uskonto ja isänmaa. Viesti on mennyt perille. Mutta mitä tuli tilalle? Ystäviä ei tavata enää kodeissa, ongelmiin ei etsitä ratkaisua uskonnosta, vaan oluttuopin pohjalta, isänmaan tilalle on tullut ostoskeskus, sinne viedään lapsetkin saamaan virikkeitä.

Ne jotka ovat kaikkein eniten pilkanneet koti-uskonto-isänmaa -yhdistelmää, arvostelevat yleensä myös "kapitalismia". Eivätkö he tule ajatelleeksi, että juuri hylkäämällä kodin, uskonnon ja isänmaan heistä on tullut Kuluttajia? Niin täydellisiä kuluttajia, että sitä ei olisi voitu kuvitellakaan.

He asuvat yksin pienissä asunnoissaan, eivät perusta perhettä ja hanki lapsia, työn jälkeen mennään kapakkaan, ystävät tavataan ulkona - mikä ei tarkoita raitista ulkoilmaa - kaikki ostetaan. Sitten kun ei enää jaksa olla mukana, tulisi poistua hienotunteisesti häiritsemästä suurta kulutusjuhlaa, joka elämästä on tehty. Jos omaisuutta on kertynyt, sen saa tietenkin valtio, sillä sukulaisiin ei ole paljon yhteyttä.

Oman isänmaan rakastaminen ei tarkoita sitä, ettei arvostaisi myös muiden isänmaata. Päinvastoin, silloin voi ymmärtää paremmin maahanmuuttajia ja heidän kaipuutaan kotiseudulle, sitä miten tärkeää heidän on saada käyttää omaa kieltään, opettaa sitä ja omaa uskontoaan lapsilleen.

Maahanmuuttajilla on yleensä isommat perheet kuin suomalaisilla. Heille yhteisöllisyys on tärkeää. He voivat opettaa paljon meille muille Suomessa asuville.