Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhannus kaupungissa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhannus kaupungissa. Näytä kaikki tekstit

torstaina, kesäkuuta 21, 2018

25.6. Hyvää juhannusta!

Juhannus

Juhannus kotona. Nordiska Museet Stockholm

Hyvää juhannusta!

Juhannus Esplanadilla Helsingissä muutama vuosi sitten.

Midsummer wildflowers

Kun olin lapsi, menimme mummolaan juhannuksena. Portaiden molemmilla puolin oli nuoria koivuja, sisällä oli kukkia. Mummo paistoi lettuja, joita syötiin hillon kanssa. Kun tätini ja enoni olivat nuoria, mentiin veneellä juhannuskalliolle, jossa he tanssivat kylän muiden nuorten kanssa. Ennen ukkikin soittti siellä viulua. Nuorin tätini kertoi, että äiti ja hänen järven toisella puolen asuva lapsuudenystävänsä lauloivat. Niillä naisilla oli kaunis ääni.

perjantaina, kesäkuuta 20, 2014

Juhannus Helsingissä



Vietän aina juhannusta kaupungissa, täällä Helsingissä. Helsinki on meren rannalla, lähellä on Töölönlahti puistoinen. Luonto on mukana kaupungissakin. Kuva on otettu Koulupuistossa Desingmuseon ja Johanneksenpuiston välissä. Klikkaamalla nuolia voit katsoa lisää kuvia.
Hyvää juhannusta kaupunkiin, maalle ja ulkomaille!

torstaina, kesäkuuta 20, 2013

Pionien aika

Pioneja Braskista by Anna Amnell
Pioneja Braskista, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Lapsuudenystäväni tuli käymään huvilalta kaupungissa ja toi meille pioneja. Hänen puutarhassaan kukkivat pionit kauan, sillä eri lajikkeet kukkivat eri aikoina.


perjantaina, kesäkuuta 24, 2011

Hyvää cityjuhannusta!


Maaseutu oli kylässä kaupungissa, kun otin nämä mökkikuvat.

Tänään juhannusaattona HBL kirjoittaa, ettö cityjuhannus on tullut yhä yleisemmäksi. (Midsommar i stan blir populärare, sivu 23)  1950-60-luvusta lähtien on vietetty juhannusta kaupungissa, ensin mökittömät, nykyään myös mökkien omistajat. Juhliminen on entistä spontaanimpaa. Syödään hyvää ruokaa, mennään piknikille. Kaupunkikulttuuria on alettu arvostaa tässäkin asiassa.

Vuodenaikajuhlat kuuluvat kaikille, kirjoittaa Jens Finnäs samassa lehdessä (Apropå). Ihmiskunta on aina juhlinut kesän alkamista ja sadonkorjuuta,  piristänyt pimeää aikaa valolla ja hyvällä ruualla. Kaikki juhlamme ovat monikulttuurisia. Niitä voi juhlia yhtä hyvin kristitty, muslimi tai uskonnoton.

Minusta on luonnollista, että kukin antaa tällekin juhlalle sisällön oman sydämensä mukaan. Toiset juhlivat kesää, valoa ja auringon lämpöä, toiset muistavat originellia kristinuskon esitaistelijaa Johannes Kastajaa, joka oli varsinainen luonnossa eläjä, eli suorastaan erämaan ehdoilla. Hänellä oli kamelinkarvasta kudottu vaate, ja hän söi heinäsirkkoja sekä villimehiläisen hunajaa. Siinä vasta vihreää ohjelmaa six-packin ajan suomalaisille.

Johannes Kastaja, St John the Baptist


Pieni Johannes Kastajan patsas Johanneksen kirkon ovella. Kuva: Anna Amnell

Lisäisin, että kannattaa myös muistaa, että samalla kun ihmiset eivät ole olleet ahdasmielisiä ja halunneet poistaa kalenterista esivanhempiemme kuulle, auringolle tai Tor-jumalalle omistamia viikonpäivien nimiä (maanantai, sunnuntai, torstai), kulttuurin kerrostumia, meidän ei tule myöskään antaa hyljätä suvivirttä tai ajanlaskun merkinnässä käytettäviä perinteisiä eKr ja jKr -merkkejä, vaikka pieni osa suomalaisia on sitä äänekkäästi ja ahdasmielisesti vaatimassa. Kristittyjä on aina vainottu, vainotaan nykyäänkin. Alla Ivan Mestrovicin Johannes Kastaja patsas keisari Diokletianuksen linnoituspalatsin raunioiden keskellä.

Ivan Metrovic: John the Baptist

Onnellista ja iloista keskikesän juhlaa! Hyvää juhannusta!

lauantaina, kesäkuuta 20, 2009

Juhannusmuisto

Midsummer wildflowers

Tänä vuonna emme menneet edes hakemaan juhannuskukkia, sillä ei huvittanut mennä kahlaamaan sateen kastelemassa ruohikossa. Valkoinen orkidea sai olla juhannuskukkana.

Juhannuksen tunnelma ei näy riippuvan säästä. Emme ole olleet kahteen päivään edes ulkona kävelemässä. Juhannusta edeltävinä päivinä oli harvinaisen kaunis sää, joten tuli ulkoiltua tavallista enemmän. Kaupunki pursui valoa, väriä, katusoittajien musiikkia ja elämää. Turistit ovat varmaankin ihmetelleet tänäkin juhannuksena sitä, minne kaikki ihmiset ovat äkkiä kadonneet Helsingistä. Suuri osa varmaankin kesämökeilleen. Lieneekö koskaan tutkittu sitä, kuinka monet helsinkiläiset viettävät juhannusta kotonaan?

En tiedä, poltettiinko jossain päin Helsinkiä tänä kesänä juhannuskokkoa. Menemme yleensä Kaivopuiston rantaan kokkoa katsomaan. Sinne kertyy tavallisesti runsaasti ihmisiä, enimmäkseen kävelymatkan päästä kuin jossain pikkukaupungissa. Ikkunasta katsottuna kaupunki on tyhjä - ja hiljainen.

On kuunneltu sateen ropinaa katossa, ihmetelty sitä miten, kovaa lehmukset heiluvat puistossa tuulen kourissa. Olemme katsoneet televisiota ja elokuvia omasta DVD-varastosta. Olemme kuunnelleet Chopinia ja muuta mielimusiikkia, nyt paraillaan Martti Talvelaa.


koulukesällä

Iisalmen kirkonkylän kansakoulu sijaitsi järven rannalla. Vietimme siellä usein kesälomia.

Juhannukseen sopii hyvin muisto siitä, kun mieheni ja minä olimme kesällä 1963 soutelemassa Martti Talvelan kanssa sen jälkeen, kun hän oli ollut harjoittelemassa mieheni vanhempien pianolla. Toukokuussa syntynyt esikoisemme nukkui vaunuissa pihalla ja heräsi Talvelan lauluun. Talvela oli myös ollut opettaja kuten hänen vaimonsa Annukka, joka oli ollut appeni oppilas, sillä hänen kotinsa oli samassa kylässä. Talvelat olivat tulleet tutuiksi appivanhemmilleni, jotka olivat innokkaita musiikin harrastajia.

Shortsit jalassa meitä muutamaa vuotta vanhempi Martti Talvela muistutti mielestäni ulkomuodoltaan lastenkirjojen Babaria. Hän oli tasainen ja rauhallinen, vähän ujo. Ihailimme kaikki jo silloin hänen laulamistaan ja jännitimme hänen tulevaisuuttaan. Olimme olleet hänen ensikonsertissaan Sibelius Akatemian juhlasalissa syksyllä 1960. Häntä ei hyväksytty Suomen Kansallisopperaan, ja hän oli lähtenyt Tukholmaan opiskelemaan. Hän oli laulanut edellisenä vuonna Bayrethin Wagner-juhlissa, hänen kansainvälinen uransa oli juuri alkamassa Euroopassa. Minusta tuntuu aina haikealta kuunnella hänen lauluaan, kun ajattelen, miten nuorena hän kuoli, vain 54-vuotiaana. (4. helmikuuta 1935 Hiitola – 22. heinäkuuta 1989 Juva)

Martti Talvela kansallisbiografiassa


Annukka Talvelan muistelmat ja muistoja opettajaseminaarista, jossa hän tutustui tulevaan mieheens.

torstaina, kesäkuuta 18, 2009

Hyvää juhannusta!

Hyvää juhannusta!

Juhannussalko Helsingissä vuonna 2009.

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ja turvallista juhannusta.

Juhannuspäivää vietetään Johannes Kastajan muistoksi. Juhannuksen vietto on levinnyt kristinuskon myötä mm Etelä-Amerikkaan. Siihen liittyy monia muinaisia perinteitä, joita on mm kuvassa oleva juhannussalko. Alla olevassa kuvassa Johannes Kastajan patsas Helsingin Johanneksen kirkossa. (St John's statue, St John's Cathedral, Helsinki)

Johannes Kastaja, patsas

maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Aamulla



aamulla, originally uploaded by amnellanna.
Juhannuskokko jäi näkemättä tänä vuonna. sillä kurkku oli kipeänä. Se meni ohi levolla. En valita, sillä mikään tämän kevään flunssista ei ole iskenyt meihin. Juhannus sujui hyvin kotonakin lukien ja uusia Agatha Christien Poirot- DVD videoita katsellen. Pidän niistä englantilaisista TV-sarjoista, jotka ovat taitavasti tehtyjä, joissa mikään ei riko tunnelmaa ja ajankuvaa.