Näytetään tekstit, joissa on tunniste perinteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perinteet. Näytä kaikki tekstit

torstaina, maaliskuuta 10, 2016

Oscar ja Estelle - perinteitä, velvollisuudet, romantiikkaa ja tragediaa

Vi gratulerar Victoria & Daniel!

Victorian ja Danielin lasten nimien taustalla on enemmän kuin meille on Suomessa kerrottu:

Alkujaan newyorkilainen Estelle Manville Bernadotte (1904-1984) oli pikkuprinsessa Estellen isoisän, nykyisen kuninkaan kummitäti. Hänen miehensä diplomaatti Folke Bernadotte (1895-1948) kuoli terroristi-iskussa 53-vuotiaana. Estelle jäi asumaan Ruotsiin ja oli yhteiskunnallisesti aktiivinen,  mm partion, Punaisen ristin ja Unicefin hyväksi.
Folke Bernadotten isä, monien Oscar-nimisten kuninkaiden kaima,  prinssi Oscar Bernadotte (1859-1953) oli luopunut kruununperimysoikeudesta mentyään naimisiin hovineiti Ebba Munckin kanssa.

(Kuvani on vuodelta 2010, jolloin olin sattumalta Tukholmassa vähän ennen Viktorian ja Danielin häitä)

Helsingin Sanomat kertoi Estellestä, joka vieraili Suomessa.
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305556413894



keskiviikkona, joulukuuta 25, 2013

Vanhoja eurooppalaisia perinteitä

Christmas traditions by Anna Amnell
Christmas traditions, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Hämäläinen Jouluvalko, Lajkonik Krakowan kaani, Tiernapojat.
Jouluvalko ja Krakowan kaani

Onko eurooppalaisten kulttuuriperintö yhteistä?
Kuvassa "Tiernapojat" tsekkien tyyliin. Tähtilaulajia (engl)
Alla 1600-luvun Nurnbergissä.


lauantaina, joulukuuta 15, 2012

Kuka vihaa joulua?

Joulukuuset Töölön torilla

Brysselissä pelättiin, että perinteinen joulukuusi loukkaa ei-kristittyjä ja pystytettiin moderni valoteos, joka muistuttaa joulukuusta. Brysseliläiset raivostuivat , ja yli 25000 ihmistä ilmaisi vetoomuksellaan mielipahansa tällaisesta muka joulukuusesta.

Ja kuka puolustikaan kristittyjen perinteistä joulukuusta? Muslimiyhteisön edustaja, joka ei protestoi perinteistä kristittyjen joulukuusta, koska asuu maassa, jossa on kristillinen kulttuuri. Monilla muslimeilla on kotonaan joulukuusi, kertoo BBC artikkelissaan Bryssselin joulukuusesta. [Siellä on myös kuva modernista kuusesta, joka on mielestäni sinänsä ihan hauskan näköinen ja sopisi hyvin johonkin modernimpaan ympäristöön esimerkiksi ostoskeskukseen.]

Täytyykö Suomessakin pyytää maassamme asuvia muslimeja puolustamaan perinteistä suomalaista kristillistä joulua ( ja Suvivirttä), kun me muut suomalaiset olemme siihen liian arkoja?

perjantaina, marraskuuta 02, 2012

Halloween ja pyhäinpäivä naistenlehdessä

Anna-lehdessä (1.11.2012) on "Pinnalla" -palstalla asiaa uskonnosta. Kerrotaan, että uusi "kirkollinen" hajuvesi Aurora Edt, suomalais-ranskalainen yhteistuoksu, on kuin "harras pyhäaamun auringonnousu" tuoksuyrittäjä Sakari Penttisen kauniiden sanojen mukaan.

Samalla palstalla sanotaan, että Halloween- tai vampyyri- asua muistuttava musta muotiasu on "kuin kirkkotellä" kulkijan mekko. Taitaa olla toimittajan mielessä Venny Soldan-Brofeltin körttimummot, sillä nykyajan kirkkotiellä näkee kaikkia värejä.

Lopuksi valitetaan sitä, että muiden maiden syksyä "valaisee" Halloween, mutta meillä pimeässä pohjoisessa on vain pyhäinpäivä.

Eikö Anna-lehden toimittaja todellakaan tiedä, että Halloween ja Pyhäinpäivä ovat kaksi eri asiaa? Suomessa voi juhlia kumpaakin. Alkujaan eurooppalainen Halloween-juhla on Pohjois-Amerikassa ja useimmissa muissa Euroopan maissa, myös Ruotsissa, lokakuun viimeisenä päivänä. Se on Pyhäinpäivän aatto. Pyhäinpäivää vietettiin Suomessakin aikaisemmin marraskuun ensimmäisenä päivänä.

Halloween on muinaista perua oleva kuolemalle ja pahoille hengille pilaa tekevä karnevaalimainen päivä, jolloin lapsilla on hauskaa naamiaisasuissa. Esimerkiksi Kanadassa monet opettajatkin pukeutuvat silloin Halloween-asuun. Aikuiset juhlivat sen sijaan Halloweenia toisinaan mauttomasti eli pilaavat senkin juhlan lapsilta.

Pyhäinpäivä on taas kristillinen vainajien ja pyhimysten muistopäivä. Kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa muistetaan rakkaita omaisia ja kansakunnalle tärkeitä henkilöitä sekä pohditaan koko ihmiskunnalle yhteistä kohtaloa, kuolevaisuutta.

On aika iloita ja aika surra. Suomalaisillakin voi olla sekä Halloween että pyhäinpäivä.


Lue myös Suomessa sekoitetaan Halloween ja Pyhäinpäivä
Klikkaa hakusanoja 'Halloween' tai 'pyhäinpäivä'

keskiviikkona, lokakuuta 31, 2012

Eremitaasi lokakuussa

Eremitaasi lokakuussa by Anna Amnell
Eremitaasi lokakuussa, a photo by Anna Amnell on Flickr.
2012 Tästä se alkaa.. Eremitaasi
Yllä oleva kuva suurena. Otettu kännykkäkameralla. Eremitaasin pihalla, edessä pääportti.


Eremitaasi

Jordan Straircase
Näitä portaita sanotaan Jordanin portaiksi, sillä keisari perheineen laskeutui joka vuosi tammikuun 6. päivänä näitä portaita alas ja meni Neva-joen rantaan. Siellä juhlittiin Jeesuksen kastetta Jordan-joessa. Jäähän oli tehty avanto, Pietarin metropoliitta siunasi veden ja keisari joi sitä.

tiistaina, tammikuuta 01, 2008

Onnellista uutta vuotta 2008!


IMG_0508, originally uploaded by amnellanna.

Iltulitusta Helsingissä. Kuvattu kerrostalon kattoparvekkeelta. Klikkkaa kuvaa ja katso myös muut kuvani ilotulituksesta.
Näinkin voi juhlia uutta vuotta.

torstaina, marraskuuta 24, 2005

Sukutarinoita ja kansallisia myyttejä. Happy Thanksgiving!



kuva: Vintage Spot Illustrations. Dover
Asuin teini-ikäisenä vuoden Montanassa American Field Service -vaihto-oppilaana perheessä, joka oli kotoisin Bostonista. Isovanhemmat olivat tulleet Irlannista. Kaksi isoisää ja yksi isotäti matkusti joka vuosi Montanaan kiitospäivää juhlimaan.

Päivällä perhen viisi tyttöä ja minä kannoimme autotallista pukkijalat ja kaksi pöytälevyä suuren olohuoneen keskelle. Pitkä pöytä peitettiin ensin huovilla ja sitten valkoisilla pöytäliinoilla. Juhla-astiat ja pöytähopeat otettiin esille. Kalkkuna, karpalohyytelö, vihannekset ja kurpitsapiiras tuoksuivat. Illalla kuunneltiin musiikkia - joko perheenäidin pianonsoittoa tai äänilevyjä, ehkä minun kunniakseni soitettiin Sibeliusta, joka oli eräs perheen suosikkeja.

Mutta sitä ennen aterialla kerrottiin sukutarinoita. Toinen isoisistä kertoi siitä, kuinka hän muutti nuorena poikana Bostoniin Irlannista, kun siellä oli kova nälänhätä. Hän aloitti ensin apupoikana, myöhemmin koneenkäyttäjänä elokuvateatterissa, hankki itselleen oman elokuvateatterin ja lähetti lapsensa yliopistoon opiskelemaan. Toinen poika oli maankuulu baseball-tähti ja liikemies.

AFS-isäni Archie oli opiskellut kirjallisuutta yliopistossa, mutta mennyt laman vuoksi mekaanikoksi Fordin tehtaille ja päätynyt varakkaaksi liikemieheksi kauas länteen. Kerrottiin muitakin sukutarinoita, etenkin se, että perheen äiti Roz oli karannut kotoaan ja mennyt salaa naimisiin Archien kanssa. Roziesta ei tullut konserttipianistia vaan viiden lapsen äiti, joka soitti kuitenkin vuosikymmenet kolmen naisen kanssa pianokvartetissa. Yhtenä kiitospäivänä kuulee paljon sukutarinoita.Tietenkin kerrottiin siitä Amerikan kaikkein ensimmäisestä kiitospäivästä perheen nuorimmille lapsille.
- Tultiinko me Mayflowerilla? kysyi Jean, nuorin. – Meidän suku.
- Melkein, sanoi ukki.

Meille suomalaisille on rakas tarina Joulupukista, joka asuu Korvatunturilla ja vie lahjoja kaikille maailman lapsille. Amerikkalaisilla on kaunis tarina ensimmäisestä kiitospäivästä vuonna 1621, jolloin uudisasukkaat juhlivat kiitospäivää Amerikan alkuperäisen väestön kanssa.

Todellisuudessa intiaanit olivat viettäneet sadonkorjuun juhlaa jo tuhansien vuosien ajan samoin kuin muutkin kansat maailmassa. Amerikan mantereen ensimmäinen varsinainen kiitospäivä vietettiin jo vuonna 1578 New Foundlandissa, jossa englantilainen Martin Frobisher piti juhlan sen kunniaksi, että oli säilynyt hengissä pitkän ja vaarallisen merimatkan aikana.

Myös Amerikan mantereelle muuttaneet hollantilaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset juhlivat sadonkorjuuta. On totta, että Plymouthin uudisasukkaat järjestivät kiitosjuhlan paikallisille intiaanien edustajille. Heillä oli syytä kiittää, sillä intiaanit olivat opettaneet heitä viljelemään maata ja pelastaneet heidät nälkäkuolemalta.

Mutta se ei ollut samanlainen kuin nykyinen kiitospäivä, enemmänkin virallinen, hyvin arvokas seremonia, jossa oli mukana korkea-arvoisia intiaanien edustajia. Intiaanien ja eurooppalaisten väliset suhteet eivät olleet suinkaan ainaista sodankäyntiä niin kuin Villin Lännen elokuvissa.

Amerikka on nykyään entistä monikulttuurisempi maa, ja kiitospäiväkin saa monenlaisia vaikutteita uusilta amerikkalaisilta. Luulen, että tänään ryhdytään kuitenkin juhlimaan kiitospäivää melko perinteisesti. Ensimmäisen kiitospäivän tarina on liian hyvä unohdettavaksi. Uskon, että se kerrotaan myös nykyajan lapsille. Toivon, että kiitospäivää juhlittaisiin taas Euroopassakin.

perjantaina, heinäkuuta 22, 2005

Kuin kotimaassa teekuppia myöten



Näistä Torontosta ostetuista kupeista alkoi ruusukuppien ja kukka-astioiden keräily.  (Lisäys vuonna 2013: kukka-astiat, suurin osa omia kukka-astioita)

Ihmettelin alussa Kanadassa sitä, miksi oli miltei mahdotonta löytää kaupasta tusinaa samanlaisia kahvi- tai teekuppeja, niin kuin Suomessa on tapana ostaa.

Torontossa kiersimme kerran koko kaupungin ja saimme koottua täyden tusinan kuppeja, joissa on punainen ruusukuvio. Malli oli sopivan kookas teekupiksi. Nyt toivon, että olisin ostanut muutaman myös niitä, joissa oli keltainen ruusu.

Kuukausikupit ovat jääneet erityisesti mieleen. Ne olivat hyvin kauniita. Niitä oli ostettu yleensä perheenjäsenten syntymäkuukausien mukaan. Kaikki nämä kupit olivat englantilaisia samoin kuin perinteiset sinivalkoiset astiat.

Siirtolaiset pysähtyvät usein siihen aikaan, josta ovat lähteneet, usein siihen ruokavalioon ja jopa muotiinkin. Tavallaan aika pysähtyy, varsinkin jos ei käy kotimaassa tai ole muuten yhteydessä siihen.

Kanadaan muuttaneet englantilaiset olivat myös pitäneet kiinni kotimaansa tavoista, teeseremonioista ja muista, varmaankin enemmän kuin Englannissa asuvat sukulaisensa.
Yleensä oman maan tapoja arvostaa ulkomaille muutettuaan enemmän kuin oli arvostanut kotimaassa.

sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2005

Kevätjuhlat ja medicine show

Saaranblogissa keskustellaan tänään koulujen kevätjuhlista. Saara kertoo tulleensa lastensa koulun juhlasta hämmentyneenä. Ainahan lasten kanssa järjestetyissä tilaisuuksissa sattuu herttaisia kommelluksia, mutta tämä juhla taisi olla omaa luokkaansa kaoottisuudessaan.

Me suomalaiset olemme olleet perinteisesti hyviä juhlien järjestäjiä. Olemme oppineet sen taidon nimenomaan koulujen kevät- ja joulujuhlista. Opettajat ovat järjestäneet ne vuorotellen, ja harjoittelut ovat tapahtuneet koulutunneilla. Tietääkseni kouluhallitus kielsi tällaisen menettelyn välillä: koulutunteja ei saanut tuhlata. Nyt on palattu entiseen käytäntöön. Mutta onko jotain välillä unohtunut?

Saara kirjoitti, että juhla muistutti jotain TV-ohjelmaa. Hän mainitsi sen nimenkin, mutta kun katson niin harvoin TV-tä, se oli minulle aivan outo. Siitä tuli kuitenkin mieleen tilanne Pohjois-Amerikassa. Siellä juhlat olivat monesti kaoottisia, mikään ei alkanut ajallaan. Oli ihan samanlaista kuin Saaran kuvauksessa.

Amerikkalaisten TV-ohjelmien takana on varmaankin medicine show -perinne. Kiertävällä rohtojen kaupistelijalla oli mukanaan soittajia, laulajia tai sirkustemppujen tekijöitä. Kun saavuttiin uudelle paikkakunnalle, viihdyttäjät houkuttelivat paikalle yleisöä. Välillä rohtokauppias mainosti tuotteitaan. Kauppa kävi. Kun luin ensi kerran medicine showsta, huomasin, että sehän oli aivan samanlaisella kaavalla vedetty kuin nykyajan tyypillinen TV-show.

Sitä minä aina ihmettelen, miksi sieltä Amerikasta tuodaan tänne aina ne kaikkein typerimmät ideat.