torstaina, maaliskuuta 16, 2006

Kiusaaja ei ole koskaan yksin



Ihmisillä on ollut aina monenlaisia tapoja hoitaa niitä, jotka ovat erilaisia kuin he: kansanmurhat, palkkamurhaajat, sota, kaksintaistelu, selkään puukottaminen, kivittäminen, mustamaalaaminen, kuoliaaksi vaikeneminen, syrjintä, pelottelu jne. Eräs tapa on kiusaaminen, josta puhutaan nykyään lähinnä koulukiusaamisena ja työpaikkakiusaamisena, viimeksi myös politiikassa ilmenevänä eri mieltä olevan puoluetoverin tai puoluejohtajan kiusaamisena.

Panun blogin kirjoituksen ”Maanlaajuinen yläaste ”kommenteissa keskustellaan koulukiusaamisesta. Kirjoitin sinne seuraavan mielipiteen

Valitettavasti monet kiusaajat (tytöt tai pojat) eivät kasva koskaan aikuisiksi. Kiusaaminen (myös nettikiusaaminen) on suorastaan hyve tietyissä kirjallisissa ja poliittisissa piireissä. En uskoisi, jos en olisi kokenut.

Bloggaajat ovat huomattavasti kypsempiä tässä asiassa. Ehkä se johtuu siitä, että kirjoitetaan nimellä tai ainakin suhteellisen pysyvällä nimimerkillä.

Kiusaajat ovat täällä blogimaailmassa aika harvinaisia. Sanoisin, että yhtä harvinaisia kuin sellaiset olivat minun kouluaikoinani.

Kiusaaja ei ole kuitenkaan koskaan yksin. Hän tietää tai ainakin vaistoaa, että hänelle tärkeä auktoriteettiasemassa oleva henkilö tai ryhmä hyväksyy sen, että jotain henkilöä, "toista", kiusataan. On tiettyjä ihmisryhmiä, joita saa kiusata. Kiusaaja vain tekee likaisen työn.

6 kommenttia:

  1. Olet oikeassa. Yksi ihminen ei paljoon pysty elleivät muut salli sitä.

    VastaaPoista
  2. Näin yhdistysten vuosikokousten aikoina pääsevät kiusaajajäsenet valloilleen. Vaikka muut osanottajat ovat asiallisia ja kokous etenee hyvin, niin yksi vinosuu voi viedä kaikilta tunnelman nollaan.

    Kun eräällä tilintarkastajalla ei ollut aihetta mihinkään moitteisiin, hän alkoi kokouksessa motkottaa liian täydellisesti pidetystä kirjanpidosta. Tosi on.

    Toisessa kokouksessa tilinpäätöstä käsiteltäessä sain viestin, kuinka mielivaltaista rahankäyttö on kun lähetellään ylioppilastutkinnon suorittaneelle sähke = 16 euroa.

    Yritän iloita, että 99%:sti muut ovat tyytyväisiä, mutta kyllä jurppii.

    VastaaPoista
  3. Kiusaajat karkottavat monia järjestöelämästä. Ei sitä viitsi mennä tilaisuuksiin, jossa joku aina nälvii. Järjestökiusaamiseen pitäisi puuttua.

    VastaaPoista
  4. Petja Jäppinenmaaliskuuta 17, 2006

    Minun käsitykseni mukaan kiusaaminen kuuluu osaksi lapsen sosiaalista kasvamista.
    Alkujaan, minun käsitykseni mukaan, kiusaamisella on luotu "turvallinen stressi", jolla on voitu harjoitella, myös tutkia toisen ryhmän jäsenen stressinsietokykyä. Tämä on pitänyt tietää sellaisessa yhteisössä, jossa kaikki ovat olleet suoraan riippuvaisia toisista.
    Kun ihminen on aikaan, puolitoista metrisenä lähtenyt kaatamaan säkäkorkeudeltaan yli kaksimetristä protohärkää, on ollut elämän ja kuoleman kysymys tietää mitä toinen kestää ja sietää.
    Ongelmaksi kiusaaminen on muuttunut ympäristössä, missä sosiaalisten kontaktien määrä on niin suuri, ettei ihminen voi täysin sosiaalistua.

    yhumq!
    yhumq!
    yhumq!

    VastaaPoista
  5. Niin, ennen aikaanhan pidettiin tärkeänä, että lapsi oppi sietämään kohtuullisen määrän kiusaamista ja huomaamaan, milloin häntä narrataan.

    Hänet lähetettiin hakemaan naapurista lainaan mitä oudoimpia esineitä,joita ei ollut olemassakaan, mutta heihin suhtauduttiin yleensä hyväntahtoisen humoristisesti.

    Varsinainen kiusaaminen kouluissa ja armeijassa on ollut aina julmaa ja sairasta. "On annettu muksun mennä", niin kuin Savossa sanottiin, kostettu itse kärsitty vääryys muille, viattomille. Ja niin kiusaamisen kehä on jatkunut.

    VastaaPoista
  6. Ei sensuuria. Poistin oman viestini, joka näkyi olevan kahdesti.

    VastaaPoista