tiistaina, syyskuuta 26, 2006

Kuvaa kotisi



Kuvaa ensin vaikkapa ikkunaverhojesi kuviot. Nämä verhot on ostettu tietenkin Hietalahden kirpputorilta kuten melkein kaikki verhomme. Nämä ovat olleet aikaisemmin ruokasalissa ja ovat nyt keittiössä. Pidän niistä kovasti.

Kaisa kirjoittaa uuden kameran ilosta. Samanlainen tunne on ollut minullakin joulusta asti, jolloin sain lahjaksi digikameran.

Edellinen kamera oli todellinen pikku myy, jolla tuli myös hyviä kuvia. Ostimme sen ennen Italian matkaa. Se ottaisi hyviä kuvia ja mahtuisi hyvin taskuun ja laukkuun. Kaikki sujui hyvin, mutta sitten kameran "veräjä" meni rikki, sitä ei saanut kunnolla kiinni. Se oli korjattavanakin. Käyttäisin sitä vieläkin jos sen saisi kuntoon.

Eräs kiinnostavimpia projektejani oli kodin kuvaaminen. Mieheni sisar oli kuullut "Kuvaa kotisi" -projektista. Kodista kuvattaisiin talteen kaikki tavallisetkin yksityiskohdat. Sitä Kaisa historioitsijana myös korostaa kirjoituksessaan: arkea täytyy saada talteen.

Otin kuvat joka paikasta huushollia. Ei kulunut kauan, kun kerrostalossa oli putkiremontti ja muitakin muutoksia. Koti ei ole ollut sen jälkeen sama. Vain kuvat ovat jäljellä.

Samalla tavalla olen kuvannut kuluneena kesänä Helsingin arkea, vesirännejä, ovia, katukiviä, kukka-asetelmia. Ja tietenkin olen kuvannut myös kotia.

4 kommenttia:

  1. Huh! Kuvaa kotisi -kampanja ei sovi minulle. Pitäisi ensin siivota ankarasti!

    VastaaPoista
  2. Voihan sitä ottaa realistisia kuviakin. Olen ottanut. Jälkeenpäin niitä on hauskaa katsoa.

    Monesti sitä kyllä rupeaa siivoamaan tai ainakin järjestelemään huusholliaan kuvia varten. Samalla tavallahan tulee siivottua ennen vieraiden tuloa, mitä vieraampi ja harvinaisempi vieras, sitä enemmän.
    Blogisisko

    VastaaPoista
  3. Valokuvia ottaessa tai sitten käsitellessä niitä voi myös rajata. Olin oikein iloinen kun omassa ikkunanpesukirjoitukseni kuvassa Sami oli onnistunut kuvaamaan keittiötä niin ettei sen sotkuisuus näkynyt... :D

    Minullakin on kuvia jokaisesta uudesta kodista silloin kun muutto on juuri ohi ja joka paikka vielä tip top. Niitä on kiva katsella.

    VastaaPoista
  4. Obeesia ja Kaisa,

    olemme joutuneet muuttamaan usein mieheni työn vuoksi ja jo sitä ennen opiskelijoina. Olen koettanut koota kuvia näistä kodeista ja huomannut, että juuri pienet, arkiset asiat herättävät jälkeenpäin voimakkaita tunteita.

    Millaiset portaat talossa oli, millaiset ovet, avaimet, ovenkahvat, millaiset ikkunalaudat, mitä puita näkyi ikkunoista, millaiset olivat hellat, pesualtaat? Huonekalut kulkevat mukana, mutta asunto jää taakse.

    Kussakin asunnossa on jokin erityispiirre, joka pitäisi yrittää kuvata. Minusta on esimerkiksi oikein mukavaa, jos naapurissa sattuu asumaan muusikko. Eräs mies kysyi häiritseekö pianonsoitto meitä, ja kerroin, että ei varmasti, päinvastoin avaan usein oven käytävään kuullakseni paremmin, kun hän harjoittelee. Mutta miten kuvata musiikki, joka on olennainen sille asunnolle, jos ei saa kuvaa siitä naapurista.

    Ikkunaverhot ovat myös kulkeneet talosta taloon Atlantin ylikin kuten Marimekon Preciosa-kangas, jota sisareni lähetti meille joulahjaksi Kanadaan ja joka on nyt pojan kodissa verhoina.

    Jos muuttaa usein, kiintyy vanhoihin tavaroihin. En tiedä, mitä ajattelee ihminen, joka on asunut aina samassa talossa.

    VastaaPoista