keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Pohdintaa kirjoittamisesta ja esikuvista


Kuva: Matti Amnell

Kirja-arvosteluja uusimmasta kirjastani on ollut vasta kahdessa lehdessä, mutta ne ovat olleet erittäin ilahduttavia. Ja tulihan niitä jo ennen joulua, vaikka kirja ilmestyi kovin myöhään kuvittajani ansiotyökiireiden vuoksi. Uusin arvostelu on IBBY Finlandin lehdessä, joka tuli tänään. Otteita arvosteluista on 1500-luvun blogissani Lucia Olavintytär.

Jouluiloa nuo kirja-arvostelut toivat.

Yhteen asiaan alan jo tottua. En pääse eroon L.M. Montgomerysta enkä Kaari Utriosta kirjojeni arvosteluissa. Ei minulla ole mitään heitä vastaan, vaikka omasta mielestäni he eivät ole olleet vaikuttajia.

Luin Montgomerya koululaisena ja kirjoitan Aurora-kirjoissa samasta aikakaudesta ja osittain samasta maastakin kuin Montgomery. Mutta Montgomery kirjoitti omasta aikakaudestaan ja lapsuutensa maisemista Prinssi Edwardin saarella. Minun on täytynyt tutkia 1900-luvun alkua kirjoista ja museoissa voidakseni kirjoittaa Torontosta, joka on kaukana Montgomeryn lapsuusmaisemista.

Kaari Utrio on tehnyt suuren työn keskiajan popularisoijana Suomessa. Sattumalta olen lukenut häntä erittäin vähän, osittain sen vuoksi, että olin poissa Suomesta 1980-luvulla, jolloin aloitin Aurora-kirjojen kirjoittamisen. En ole esimerkiksi vielä tänä päivänäkään edes nähnyt erästä kirjaa (Vendela), jonka sanotaan vaikuttaneen Aurora-kirjoihini.

1500-luvun kirjoissani nähdään myös samaa kuin Utrion kirjoissa. Se ei ole ollenkaan ihme, sillä olemme varmaankin lukeneet samat taustateokset siitä aikakaudesta.

Kiinnostavaa oli uusimmassa, Volotisen arvostelussa seuraava kohta:

"Lucia muistuttaa henkilönä erityisesti Kaari Utrion historiallisten romaanien naissankareita: hänellä on vammaisuudesta huolimatta opillista sivistystä ja vahva itsetunto. Hän joutuu jännittäviin olosuhteisiin ja vaaroihin, mutta pääsee samalla näkemään maailmaa." (Volotinen, Teresia, Virikkeitä 4/2006, 45.)

Olisiko tässä nähtävissä tietty feministinen ote? Ehkäpä. Olen lukenut liian vähän Utriota voidakseni sanoa enempää.

Jos Montgomery ja Utrio eivät ole olleet kirjallisia esikuviani, niin ketkä sitten. Englantilainen kirjallisuus on lähinnä minua: Jane Austen, A.S. Byatt, P.D. James, myös Agatha Christie ja Ellis Peters (Edith Pargate, varsinkin Veli Cadfael-sarja). Myös mieskirjailijat, vanhemmista E.M. Foster ja C.S. Lewis, nuoremmista Peter Ackroyd. Nuorempana suosikkejani olivat myös Tsehov ja Tolstoi.

Viime aikoina olen lukenut joitakin uudempia historiallisten romaanien kirjoittajia (Candace Robben, Philippa Gregory) ihan vain lajin vuoksi. Mutta suurimpia kirjallisia elämyksiäni ovat olleet viime vuosina jo mainitut Byatt ja Ackroyd, suomalaisista Liehun Helene ja Nummen Kiinalainen puutarha.

6 kommenttia:

  1. Ehdottomasti jokainen nainen, joka kirjoittaa suomeksi historiallisen romaanin jonka päähenkilönä on nainen, tulee verratuksi Kaari Utrioon. Niin minäkin aikanaan Ylämaa-sarjan kanssa!

    Mitä taas Montgomery-viittauksiin tulee, niin luulen minäkin, että sama maa ja aikakausi (vaikka Anna-kirjat tapahtuvat käsittääkseni 1880-luvulla, kun Annan lapset ovat jo aikuisia ensimmäisen maailmansodan aikana) saa kriitikot vertailemaan.

    En sitten tiedä mikä ero siinä on, katsotaanko kirjailijan olevan "uusi Utrio" vai "uusi Montgomery" - eli lasketaanko utriomaisuus jonnekin 1800-luvun alkupuolelle ja montgomerylaisuus siitä eteenpäin... ;)

    VastaaPoista
  2. Jos arvostelut ilahduttavat, ilahdu! Kehut vertailujen kanssa ovat aina paremmat kuin haukut ilman vertailuja. (Olipahan mietelause!)

    HS:llä on paljon kummallisia tapoja. Mallia kritiikkiin ovat antaneet Heikinheimo ja Kajava. Yleensä kaikki haukuttiin pataluhaksi, ja joku harva kehuttiin ylimpiin sfääreihin. Käsitettä jääviys ei tunnettu.

    HS on haukkunut kaikki Hannu Rautkallion kirjat. Yleensä haukkujana on ollut Jukka Tarkka. Arvostelua ei mitenkään estä se, että Rautkallio kritisoi Tarkan väitöskirjaa.

    Viimeisiin haukkuihin Tarkka liitti kommentin, että tuskin kirjaa monikaan lukee. Haukkua se kuitenkin piti. Rautkallion vastine on puolestaan HS:llä netissä maksullisella puolella. Se on sitä sananvapautta, mitä HS väittää puolustaneensa kymmeniä vuosia!

    VastaaPoista
  3. Kaisa,

    hyvä tarkoitus näissä kritiikeissä on tietenkin ollut. Ehkäpä on haluttu vain sanoa mahdolliselle lukijalle/ostajalle, minkä tyyppisestä kirjallisuudesta on kysymys.

    Se vain tuntuu oudolta, kun en ole edes lukenut jotakin kirjaa tai jonkun kirjailijan tuotantoa, johon kirjaani verrataan. Lapsuudessa luetut kirjat saattavat säilyä mielessä.

    Mutta monet asiat, joita pidetään "montgomerymaisuutena" tai "utriomaisuutena", saattavat olla johonkin aikakauteen kuuluvia faktoja.

    Tietenkin on sekin mahdollisuus, että kummankin yhteisenä (ehkäpä vain alitajuisena) esikuvana on ollut sama kirjallisuuslaji tai peräti sama kirja, ja vähemmän tunnettua verrataan tunnettuun.

    Pidin muuten niistä Ylämaa-sarjan kirjoista. Odotan edelleen Sinulta historiallisia romaaneja. Tämä on toive, ei painostus. :)

    VastaaPoista
  4. Juha,

    ennen sanottiin jostain elokuvastakin, että sen täytyy olla hyvä, kun Hesari on sen haukkunut.

    Joku sanoi, että Hesarissa luullaan, että sana 'kritiikki' tarkoittaa 'haukkumista'.

    Minua vaivaa Hesarissa se, että kirjallisuutta käsitellään vähän, naisten kirjoittamaa ei paljon ollenkaan.

    Sitä ihmettelen myös, miten vähän lasten - ja nuortenkirjallisuutta käsitellään HS:ssa.

    Olisi varmaankin kiinnostavaa verrata vaikkapa Hesarin ja HBL:n kirjallisuuspalstoja. Jos ollaan todella kiinnostuneita kielen ja kulttuurin säilymisestä, sen täytyisi näkyä. HBL:ssä se näkyy. Olen seurannut sitä nyt puoli vuotta. HBL on saanut meidän perheestä yhden tilaajan ansioillaan.

    VastaaPoista
  5. Hyvää joulua på svenska. Löytyi Kaisan blogista.

    Blogisisko

    VastaaPoista
  6. Hyvää ja levollista joulua Sinulle ja läheisillesi molemmilla kåtimaisilla! :)

    VastaaPoista