lauantaina, kesäkuuta 27, 2009

Michael Jackson ja menetetty lapsuus

Time photogalleryn kuvia Michael Jacksonin poikavuosilta.

Vaikka en tunne Michael Jacksonin musiikkia, hänen olemuksensa ja hänen traagisen elämänsä vaiheet tulivat tutuiksi, sillä onhan hän olennainen osa aikakauttamme ja postmodernin itsensä uudelleen muokkaamisen täydellinen symboli.

Häneltä riistettiin lapsuus, siksi hän eli koko elämänsä eräänlaista lapsuutta korvatakseen tuon menetyksen. Ehkä omat lapset auttoivat lopulta eniten, silloinhan ihminen saa kokea uudestaan lapsuuden. Ei ole ihme, että maailman kaunein nainen lahjakas näyttelijä Elizabeth Taylor oli Michael Jacksonin läheinen ystävä, sillä häneltäkin loppui lapsuus aivan liian aikaisin. (Elizabethin ensimmäinen elokuva.)

perjantaina, kesäkuuta 26, 2009

Lokit

094

Lokkeja on paljon Esplanadilla ja torilla. Joskus syntyy Hitchcockin Lintujen tunnelma, kun ne syöksyvät laumassa melkein kohti. Ne ovat myös hyvin kauniita ja dramaattisia lintuja.

torstaina, kesäkuuta 25, 2009

Pohjois-Esplanadilla

019

Helteinen iltapäivä Mannerheimintiellä

014

Kulkuneuvo

Outoa surinaa Confederation Cup -pelien taustalla



Protea, Etelä-Afrikan kansalliskukka
Oletko ihmetellyt sitä outoa surinaa, jota kuuluu taustalla televisiosta, kun katsot Etelä-Afrikassa juuri paraillaan pelattavaa Confederation Cup -nimistä turnausta? Nyt kuultiin selitys siihen CNN:ssä.

Afrikkalaisilla paimenilla oli tapana viihdyttää itseään soittamalla sarvesta tehtyä torvea. Nykyaikana afrikkalainen paimentorvikin valmistetaan muovista, ja sen soittaminen kuuluu etelä-afrikkalaisen jalkapalloyleisön kulttuuriin. Jotkut pelaajat - ja television katsojat - ovat valittaneet paimentorven äänen häiritsevän pelaamista, mutta maailmanlaajuinen jalkapallojärjestö FIFA ei halua kieltää tätä perinnettä. Afrikkalaisilla on tapana laulaa ja soittaa jalkapallo-ottelujen aikana. Tällä paimentorvella voi soittaa vain yhtä ääntä.

keskiviikkona, kesäkuuta 24, 2009

Yhtä hymyä: Summer Smile



Hauska yllätys odotti tänä aamuna Ritan monikulttuurisessa ja lämminhenkisessä blogissa Blogging Friends -kirjoituksessa: palkintoja blogiystäville.



Ne ovat kaikki hyvin kauniita ja mikä parasta: ne kertovat hyvästä tahdosta bloggaajien keskuudessa.



Seuraavien bloggaajien kirjoitukset ja kommentit ovat ilahduttaneet viime aikoina:

Anita, jonka blogia luin jo ennen kuin aloitin itse bloggaamisen.

Hannele

Ikkunaiines

Kaisa

Kyllimarjaana

Una (Hallatar)

Unelma

Valitkaa mieleisenne tai kaikki!

Miellyttävää kesäpäivää kaikille lukijoille ja bloggaajille!

katso myös Tunnustuksia ja virtuaalipokaaleja

P.S. Kommenteissa Anita muistuttaa, että tänään on oikea juhannus. Vain Suomi ja Ruotsi ovat siirtäneet juhannuksen vieton pois Johannes Kastajan päivästä. Ei ole ihme, että muistellaan, että ennen oli juhannuksena aina kaunis sää. Juhannusta viettiin viikkoa myöhemmin kuin nykyään.

tiistaina, kesäkuuta 23, 2009

Kommentti: kesämuistoja



Leirintäalue metsässä. Ocmulgee, Georgia, USA.

Iineksen kesäpäiväkirjan innostama kommentti:

Minustakin on mukavaa herätä linnunlauluun, mutta sitä ei nykyään tapahdu, kun asun kaupungissa.

Jos ikkuna olisi auki yöllä, kuulisin linnut, jotka laulavat puistossa, mutta silloin tulisivat sisään kaupungin saasteetkin.

Kaunis luontokuva toi mieleen varhaislapsuuden, jonka vietin maalla. Olin niin pieni, että kukkaniityt ovat jääneet muistiini kuin metsänä, jossa vaelsin.

Sitten tulevat mieleen ne lukuisat telttailumatkat, joita teimme Kanadassa asuessamme koko perhe joka kesä, yleensä Yhdysvaltoihin. Siellä oli loistavat valtion ja osavaltioiden leirintäalueet. Ne sijaitsivat parhailla paikoilla. Oli valtavia puita, merenrantaa, vuoristoa. Monesti on ikävä Amerikan maaseutua. Se merkitsee minulle Amerikkaa.

Our Dodge Aspen in Pennsylvania

Meillä ei ole ollut koskaan Suomessa autoa, joten en tunne samalla tavalla Suomea kuin tunnen Amerikan, jossa meillä oli tilava farmariauto, johon mahtuivat teltta ja pitkäsääriset teini-ikäisetkin.

Euroopassa olemme matkustaneet koko perhe ja me kahdestaan mieheni kanssa junalla, ja sehän on enimmäkseen kaupunkimatkailua.

100-vuotiaan voimisteluvideo

042

Yli 40 tutkimuksessa on todettu, että uskovaiset elävät vanhemmiksi kuin ei-uskovat. Hesarin artikkeli 100-vuotiaista todistaa samaa. Marimekko-paitaan pukeutunut elämäniloinen Toivo Vierimaa kertoo videolla, että pitää syödä terveellisesti ja voimistella joka aamu. 100-vuotiaan voimisteluvideo

Hs.fi kertoo lisäksi: "Vierimaan syntymäpäiväseurat ovat Nivalan rauhanyhdistyksellä 23. kesäkuuta kello 18."

Kaikki tämä ja taivas myös.

Lyhyt yhteenveto netissä olevan terveyspalstan artikkelista:

Ei tiedetä tarkoin, mikä vaikuttaa siihen, että uskonnossaan aktiiviset ihmiset elävät yleensä pitempään kuin muut.
Mahdollisia syitä artikkelin mukaan:
-terveelliset elämäntavat
-tuki stressitilanteessa
-yhtenäinen ja selkeä maailmankuva, joka auttaa näkemään tarkoitusta stressissä ja kärsimyksessä[kin].

Esplanadin lokit

085

Ne ovat villiintyneet. Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa kansiota, jossa niitä on lisää.

maanantaina, kesäkuuta 22, 2009

Akropolis ei ollut valkoinen


Akropolis eli "linnavuori" olikin värikkäästi koristeltu

Olen lukenut jo aikaisemmin siitä, että antiikin patsaat olivat alkujaan värikkäiksi maalattuja vähän samaan tyyliin kuin huvipuistojen tai ainoan näkemäni hindutemppelin patsaat (uusi temppeli Torontossa). Tämän aamun HBL kertoo, että näin oli myös Akropolis eli ainakin Parthenonia koristavat veistokset:

"Templet från 400-talet före Kristus är kantat av utsökta skulpterade statyer och friser som visar scener från den grekiska mytologin. Giovanni Verri vid British Museum i London har med hjälp av en ny ljusteknik funnit spår av ett färgpigment kallat egyptisk blått på flera av statyer". (Akropolis kan ha haft granna färger. HBL/Noterat/Kultur & nöje. 22.6.2009)

lauantaina, kesäkuuta 20, 2009

Juhannusmuisto

Midsummer wildflowers

Tänä vuonna emme menneet edes hakemaan juhannuskukkia, sillä ei huvittanut mennä kahlaamaan sateen kastelemassa ruohikossa. Valkoinen orkidea sai olla juhannuskukkana.

Juhannuksen tunnelma ei näy riippuvan säästä. Emme ole olleet kahteen päivään edes ulkona kävelemässä. Juhannusta edeltävinä päivinä oli harvinaisen kaunis sää, joten tuli ulkoiltua tavallista enemmän. Kaupunki pursui valoa, väriä, katusoittajien musiikkia ja elämää. Turistit ovat varmaankin ihmetelleet tänäkin juhannuksena sitä, minne kaikki ihmiset ovat äkkiä kadonneet Helsingistä. Suuri osa varmaankin kesämökeilleen. Lieneekö koskaan tutkittu sitä, kuinka monet helsinkiläiset viettävät juhannusta kotonaan?

En tiedä, poltettiinko jossain päin Helsinkiä tänä kesänä juhannuskokkoa. Menemme yleensä Kaivopuiston rantaan kokkoa katsomaan. Sinne kertyy tavallisesti runsaasti ihmisiä, enimmäkseen kävelymatkan päästä kuin jossain pikkukaupungissa. Ikkunasta katsottuna kaupunki on tyhjä - ja hiljainen.

On kuunneltu sateen ropinaa katossa, ihmetelty sitä miten, kovaa lehmukset heiluvat puistossa tuulen kourissa. Olemme katsoneet televisiota ja elokuvia omasta DVD-varastosta. Olemme kuunnelleet Chopinia ja muuta mielimusiikkia, nyt paraillaan Martti Talvelaa.


koulukesällä

Iisalmen kirkonkylän kansakoulu sijaitsi järven rannalla. Vietimme siellä usein kesälomia.

Juhannukseen sopii hyvin muisto siitä, kun mieheni ja minä olimme kesällä 1963 soutelemassa Martti Talvelan kanssa sen jälkeen, kun hän oli ollut harjoittelemassa mieheni vanhempien pianolla. Toukokuussa syntynyt esikoisemme nukkui vaunuissa pihalla ja heräsi Talvelan lauluun. Talvela oli myös ollut opettaja kuten hänen vaimonsa Annukka, joka oli ollut appeni oppilas, sillä hänen kotinsa oli samassa kylässä. Talvelat olivat tulleet tutuiksi appivanhemmilleni, jotka olivat innokkaita musiikin harrastajia.

Shortsit jalassa meitä muutamaa vuotta vanhempi Martti Talvela muistutti mielestäni ulkomuodoltaan Babaria. Hän oli tasainen ja rauhallinen, vähän ujo. Ihailimme kaikki jo silloin hänen laulamistaan ja jännitimme hänen tulevaisuuttaan. Olimme olleet hänen ensikonsertissaan Sibelius Akatemian juhlasalissa syksyllä 1960. Häntä ei hyväksytty Suomen Kansallisopperaan, ja hän oli lähtenyt Tukholmaan opiskelemaan. Hän oli laulanut edellisenä vuonna Bayrethin Wagner-juhlissa, hänen kansainvälinen uransa oli juuri alkamassa Euroopassa. Minusta tuntuu aina haikealta kuunnella hänen lauluaan, kun ajattelen, miten nuorena hän kuoli, vain 54-vuotiaana.

Martti Talvela kansallisbiografiassa


Annukka Talvelan muistelmat ja muistoja opettajaseminaarista, jossa hän tutustui tulevaan mieheens.

Asiattomat suomennokset pilaavat TV:n katsomisen

Leija Helsingin yllä

Leija Helsingin yllä juhannuspäivänä 2009

Kylmä ja tuulinen juhannus innostaa olemaan kotona ja katsomaan TV:tä tavallista enemmän. Viime päivinä on ollut kiinnostavaa seurata varsinkin BBC Worldin, Deutsche Wellen, France 24:n ja CNN Internationalin erinomaisia uutiskatsauksia Iranin tilanteesta. Yhä useammin tulee muutenkin mentyä ulkomaiden kanaville. En halua tässä nyt puhua suomalaisten ohjelmien tasosta. Sen jokainen tietää ja toivoo parempaa.

Suomentajat pilaavat monesti suomalaisilla kanavilla näytetyt ulkomaiset ohjelmatkin käyttämällä dokumenttiohjelmiin, tiede- ja historiaohjelmiin eaa/jaa ajanmerkintöjä, vaikka katsoja selvästi kuulee, kuinka ohjelmassa sanotaan BC tai AD tai se on esimerkiksi BBC:n tuottama, ja BBC käyttää vain BC/AD-merkintöjä, joita vastaavat ovat yleisessä käytössä kaikkialla muuallakin länsimailla. Osa suomalaisesta mediasta - eli varsinkin Hesari ja YLE - ovat vastenmielinen poikkeus tässäkin asiassa.

On lisäksi tyylirikko laittaa suomalainen uskontoa vastustava eaa tai jaa vaikkapa ohjelmaan, jossa esitellään kristillisiä kirkkoja (Adrianmeren ohjelmasarjan jakso Kroatian Istriasta). Sama koskee Jumalan kirjoittamista pienellä kirjaimella, kun käsitellään ihmisten kristillistä uskoa. Näin tapahtui eilen Teemalla esitetyssä kiinalaisessa dokumentissa (Delamu, Teema pe 19. kesäkuuta 2009), jossa käsiteltiin kauniisti ja syvällisesti nykyajan Kiinassa vallitsevaa tilannetta, jossa ihmiset saavat harjoittaa jälleen myös kristinuskoa. Toivon, että YLE harjoittaa hienotunteisuutta myös maamme pääuskontoa kohtaan.

Suurin osa suomalaisista katsojista on kristittyjä. Tämä kannattaa muistaa erityisen hyvin nyt, kun koko kansalta aletaan kerätä rahat YLEn toimintaa varten entistä tarmokkaammin.

perjantaina, kesäkuuta 19, 2009

Pelastakaa kirjailijakokous!

020 sunset in Helsinki

Auringonlasku Helsingissä muutama päivä sitten. Kuvassa Hotelli Torni, joka esiintyy muun muassa John Irvingin romaanissa Until I Find You.

Lahden kansainväinen kirjailijakokous pidettiin tänä vuonna Messilän kartanossa. Hesarin Kuiskaaja kirjoittaa tänään juhannusaattona "Kirjailijakokous muuttui museoksi." Tämän vuoden kokouksessa kuultiin soraääniä: "Lahden kansainvälinen kirjailijakokous on suurten ikäluokkien ja sodanjälkeisen kirjallisuuden museo". (HS/Kulttuuri/Kuiskaaja. Kohtauksia kulttuurielämästä. 19.6. 2009)

Tietty aikakausi on ohi. Maailma on muuttunut avoimemmaksi. Mukkulan kokouksella on ollut merkittävä tehtävä pitkään. Tilanne on muuttunut maailman muuttuessa. Pelastakaa kirjailijakokous siirtämällä se sinne, minne saadaan enemmän kirjailijoita ja enemmän yleisöä. Kokousta valmistellaan huolella. Siinä on suuri työ. Olisi tärkeää saada sille sopivammat puitteet.

Helsingissä on muun muassa ihastuttava Villa Kivi, Helsingin kirjailijoiden oma talo, ja runsaasti muita kokouspaikkoja. Matkat voi tehdä nopeasti julkisilla kulkuneuvoilla. Suuri osa suomalaisista kirjailijoista asuu Helsingissä ja lähiympäristössä. Ulkomaalaisille vieraille Helsinki olisi myös kiinnostava lomailukohde. Helsingissä pidetään paljon konferensseja. Jo kirjailijahaastattelut Akateemisessa kirjakaupassakin kiinnostavat suuria yleisöjoukkoja. Uskon, että kansainvälisen kirjailijakokouksen tapahtumat kiinnostaisivat suuria joukkoja suomalaisia, ja niitä voitaisiin mainostaa myös turisteille, joita käy Helsingissä kesäisin paljon. Kirjallisuus kiinnostaa. Se tulee tuoda lähelle ihmisiä.

Kansainvälisyys on aina piristänyt suomalaisten luovuutta. Parnasson blogin kommenteissa joku kysyi, missä oli venäläinen kirjallisuus. Sehän on aivan toista kuin 1960- ja 1970 -luvuilla. Venäläiset kirjailijat voisivat kiinnostaa sekä Suomessa asuvia venäläisiä että turisteja.

torstaina, kesäkuuta 18, 2009

Hyvää juhannusta!

Hyvää juhannusta!

Juhannussalko Helsingissä vuonna 2009.

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ja turvallista juhannusta.

Juhannuspäivää vietetään Johannes Kastajan muistoksi. Juhannuksen vietto on levinnyt kristinuskon myötä mm Etelä-Amerikkaan. Siihen liittyy monia muinaisia perinteitä, joita on mm kuvassa oleva juhannussalko. Alla olevassa kuvassa Johannes Kastajan patsas Helsingin Johanneksen kirkossa. (St John's statue, St John's Cathedral, Helsinki)

Johannes Kastaja, patsas

Viktor Jansson: Kalapoika

Viktor Jansson: Kalapoika, in Helsinki

"Utkasten till skulpturen kallades Snålskjuts, och på finska kallas den Kalapoika (Fiskpojke)."
Veistos ja suihkulähde Esplanadipuistossa.

Vieras vuodelta 10 000 eKr ?

10000 BC?

Kuin aikamatkustaja kivikaudelta oli tämä henkilö, joka oli pukeutunut kiinnostavaan asuun turistien ja helsinkiläisten iloksi. Historian elävöittämistä.

Eino Leino ja lintu

Two profiles

Kaksi profiilia

lauantaina, kesäkuuta 13, 2009

Sambakaarnevaali 2009

2009-06-13Sambakaarnev

Lola Wallinkoski ja Wilson Kirwa, vuoden 2009 sambakaarnevaalin kuningatar ja kuningas ja muita osallistujia.

Klikkaa kuvaa ja katso sitä Flickrissä oikein suurena ja katso slideshow.

Vuoden 2008 paraati

Vuoden 2007 sambaparaati

Sambaparaati herättää joka vuosi Helsingin eloon kesän alussa. Osallistujat ovat kuin perhosia tai ennemmin kolibreja. Yleisön joukossa on kaikenikäisiä, miehiä, naisia, lapsia, paljon myös turisteja eri puolilta maailmaa.

Ainakin joissakin lauluissa lauletaan papukaijoista ja muista linnuista, mutta minulle tulevat aina mieleen muinaiset soturit. Näin aidon etelä-amerikkalaisen sulkakoristeisen kuninkaan - luonnollista kokoa olevan mallinuken lasikaapissa - amerikkalaisessa museossa. Se oli hätkähdyttävä näky. Voi kuvitella, miltä nuo soturit näyttivät yli 1000 vuotta sitten, kun heidän nerokas ja julma kulttuurinsa oli vielä kukoistuksessa.

Pidän kovasti Helsingin sambaparaatista. Siinä on mukana myös lapsia ja nuoria, joten se on koko perheen harrastus.

Tänä vuonna en ottanut yhtä paljon kuvia kuin aikaisemmin, sillä oletimme paraatin alkavan ilmoitettuun aikaan, mutta jouduimme odottelemaan kadun varrella ainakin puoli tuntia. Katsoimme siksi vain alkuosan. Näin myöhemmin vain raitsikkapysäkiltä kiinnostavan joutsenlaivan ja merenneidot, joilla oli valtavat pyrstöt. Paljon mielikuvitusta ja työtä on tarvittu tähänkin paraatiin.

Nyt näin ensi kerran myös paraatin alun. Lola Wallinkoski ja Wilson Kirwa olivat todella edustava pari sambakuningattareksi ja kuninkaaksi, ja uskon, että suuri joukko oli kerääntynyt katsomaan juuri heitä.

torstaina, kesäkuuta 11, 2009

tiistaina, kesäkuuta 09, 2009

EU-vaalit: nyt on mielipiteiden kirjoa


Sain yli viisi vuotta sitten, huhtikuussa 2004, Kiiltomadon keskustelufoorumissa niskaani nettikivityksen ryöpyn, kun kirjoitin:

"Minä en kannata kumpaakaan, en vasemmistolaisuutta enkä oikeistolaisuutta, vaan länsimaiseen demokratiaan kuuluvaa mielipiteitten vapaata kirjoa. ["Mekin saamme nyt puhua."] -- Minun mielestäni Suomen poliittinen kenttä on sekaisin, sillä puolueet eivät vastaa enää yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Sen tähden marksilaisten termien toistaminen vaikuttaa minusta vanhentuneelta jankutukselta, joka estää näkemästä yhteiskunnan todellista tilaa. Yhä useampien on vaikeaa löytää puolue, jota äänestää."

"Tarvitaan uusjako politiikkaan" oli väliotsikkonani, kun kirjoitin silloin:
"Nykyinen poliittinen jakaantuminen, pysyminen oikeisto-vasemmisto -taisteluhaudoissa, ei vastaa mielestäni nykytilannetta."

Olin mennyt vuonna 2004 sattumalta mukaan Kiiltomato-nimiseen kirjalliseen keskustelupalstaan. Se oli ainutlaatuinen kokemus: tulin tuntemaan, millaista on suomalainen vasemmisto - sillä sitähän silloisen Kiiltomadon keskustelupalstan kulttuuri oli. Jo vuonna 2004 oli nähtävissä, että suomalainen vasemmisto oli jäänyt ajasta jälkeen. Se oli jämähtänyt vanhoihin luokkataistelufraaseihin, joiden avulla ei pystytä vastaamaan nykyajan yhteiskunnan haasteisiin. Kokoomus tajusi ensimmäisenä tilanteen, se uudistui ja on menestynyt. Se on tavallaan uusi puolue.

Vuonna 2007 HBL kirjoitti Maria Guzenina -ilmiöstä. (Lue blogikirjoitukseni ja kommentit) On kysymys paljolti samasta kuin Mitro Revon tapauksessa - vaikkakin monet aikoinaan luterilaisesta kirkosta eronneet vasemmistolaiset ovat siirtyneet usein nimenomaan ortodoksiseen kirkkoon.

Näissä vuoden 2009 EU-vaaleissa demarina menestynyt Liisa Jaakonsaarikin on esimerkki toisenlaisesta demariajattelusta, kuin mihin on totuttu. Hän on Eurooppa-myönteinen, Nato-myönteinen, järkevä ja mukava ihminen, yleisesti luotettava ihminen. Häntä äänestivät monet ei-vasemmistolaiset.

Minä en olisi voinut äänestää häntä hänen puolueensa vuoksi, sillä niin karmeita ovat olleet omat kokemukseni vasemmistolaisuudesta, joka hallitsee kulttuurissa ja mediassa. Katso vaikkapa vanhat kirjoitukseni klikkaamalla hakusanaa Kiiltomato.

Miksi muuten ei lehdistössä ole kirjoitettu siitä, että uskonnolla on ollut yleensäkin suuri vaikutus näihin vaaleihin. Ainakin Mitro Repo (ortodoksi), Timo Soini (katolinen), Sari Essayah (helluntalainen), Eija-Riitta Korhola (luterilainen) ja Hannu Takkula (luterilainen) ovat tunnustuksellisia kristittyjä. 11.6. Kotimaa-lehden mukaan myös Liisa Jaakonsaari (luterilainen)on puhunut uskostaan.

Eurovaalien voittajissa ei taida olla ollenkaan sitä kiihkeää uskonnonvastaisuutta, mikä leimaa niin monia vasemmistolaisia toimittajia. Heidän juttunsa ovat varmaankin tehneet omalta osaltaan vasemmistolaisuuden vastenmieliseksi suomalaisille.

Koti, uskonto ja isänmaa ovat ihmisille rakkaita - kaikkialla maailmassa. Se joka tämän kieltää, ei tunne ihmissydäntä.

Mieheni sanoo, että telkkarissa puhutaan juuri (puolen päivän aikaan) nyt samasta asiasta, eli vasemmiston kriisistä, YLEn aamuteeveessä.

P.S. Myös keskusta on konservatiivinen, se haikailee edelleen Kekkosen ajan menestyksen aikoja. Sen pitäisi ryhtyä koko kansan "vihreäksi" puolueeksi. Maaseutu on tärkeää, luonto on tärkeää. Meissä suomalaisissa asuu edelleen maalainen, vaikka olisimme asuneet vuosikymmeniä kaupungissa. Kekkonen tuo taas mieleen häpeälliset suomettumisen ajat.

Olisin muuten voinut äänestää monia nyt voittaneista, mutta yhtähän sitä äänestetään. Uskon, että kaikki toimivat Suomen hyväksi EU:ssa.

Lisäys:

Hyvä esimerkki median uskonnonvastaisesta asenteesta on, että samana päivänä, kun ihmetellään, miksi kansa äänestää uskovaisia, tuli postissa kaikkiin koteihin, ainakin Hesarin mukana, Mediaplanetin tuottama erikoisjulkaisu, ilmoitusliite "Vatsan hyvinvointi", joka tuputtaa uskonnonvastaista eaa:ta suomalaisille. Kansa nurisee.

Lisäys 2: Helsingin Sanomat kirjoitti viisi päivää myöhemmin eli sunnuntaina 14.6. samasta aiheesta, uskonnon vaikutuksesta EU-vaaleihin "Henki voitti materian".

tiistaina, kesäkuuta 02, 2009

On Vacation from Blogging - Bloggauslomalla



Aloitan viidennen vuoteni bloggaamisessa lomalla. On ollut hyvin kiireinen kevät. On tarpeen viettää kunnon lomaa.

Sivupalkissa on linkkejä joihinkin vanhoihin kirjoituksiini, lisää löytyy hakusanoista alempaa sivupalkista. Blogger-profiilista pääsee muihin blogeihini, ja lisäksi on käsityöblogi Broken Star Vuodatuksessa (brokenstar.vuodatus.net.) Olen kirjoittanut näinä vuosina niin paljon, että sormenpääni ovat muuttuneet tylpiksi! Ihan totta.:)

Oikein ihanaa kesälomaa kaikille! Jos bloggaamisaddiktio iskee, saatan laittaa jonkun jutun. Katsotaan nyt. Valokuvablogini, josta pääsee kuvia klikkaamalla myös Flickriin kuviini.

maanantaina, kesäkuuta 01, 2009

Kesä Vanhassa kirkkopuistossa

Vanha kirkkopuisto, Helsinki

Helsinkiläiset nauttivat lämpimästä kesäpäivästä Vanhan kirkon puistossa, jota sanotaan myös ruttopuistoksi, koska siellä sijaitsee hautausmaa, johon on haudattu ruttoon kuolleita helsinkiläisiä 1700-luvulla. Vanha kirkkopuisto on nykyään eräs Helsingin viihtyisimmistä puistoista.

Vanha kirkkopuisto

Klikkaa kuvia ja käy katsomassa lisää kuvia. Ks myös kansio Vanha kirkko, josa lisää kuvia puistosta eri vuodenaikoina.

075 Vanha kirkkopuisto




Vanha kirkkopuisto

Kulosaaren linjan vanha raitsikka Bulevardilla

Old tram in Bulevardi, Helsinki

Harvinainen kyyti.

Old tram in Bulevardi, Helsinki

Melkein neljä vuotta

Huomenna on kulunut tasan neljä vuotta siitä, kun aloitin bloggaamisen. Aloitan silloin viidennen vuoden Blogisiskona.

Laitoin juuri tietokoneeseen uudeksi taustakuvaksi poikani luonnoksen Balilta. Se liittyy läheisesti viime vuosiin, vaikka en ole siellä itse koskaan käynyt. Paljon iloisia asioita, mutta myös paljon kärsimystä ja kuolemaa liittyy Kaakkois-Aasiaan viime vuosien ajalta sekä minun elämässäni että yleismaailmallisesti.

Bali ja Indonesia yleensä liittyvät sisareni viimeisiin vuosiin, jolloin hän jo sairasti syöpää, mutta vietti remission aikana yhteensä kuusi kuukautta Indonesiassa. Monet esineet kodissamme muistuttavat noista seuduista ja varsinkin sisarestani.

Sama kuva suurena