sunnuntaina, tammikuuta 30, 2011

Kiitos, lukijat!


Olen ottanut tämän valokuvan uudella kameralla, jonka ostin sen kunniaksi, kun tuli ensimmäisen kerran kirjastokorvauksia. Niitähän maksetaan sen perusteella, paljonko kirjoja on lainattu kirjastoista. Halusin ostaa pienen muiston tästä Suomessa uudesta tavasta, jolla halutaan tukea kirjailijoiden työtä. Olen julkaissut tähän mennessä vain kuusi kirjaa, joten suuria summia ei tule tililleni, mutta pienikin summa ilahduttaa. Kiitos siis teille, lukijat!

Kamera on samaa sarjaa kuin muutkin kamerani, pieni ja kevyt kamera, jonka voi pitää aina mukana, Canon IXUS 105, joka on nyt alennusmyynnissä. Se on vähän uudempaa mallia kuin edellinen kamerani, ja siinä on eräs tärkeä uudistus, jota tarvitsen: optinen kuvanvakain.

Uusi käsikirjoitus on valmistunut, ja sen ensimmäinen lukija toi kukkia. Kiitos niistä!

tiistaina, tammikuuta 25, 2011

Mennyt maailma: kangaskauppiaat, Helsinki, Nikosia, Toronto


Vanhan ajan herrasmiehen puku, 1920-luku

Kun muistelin Isolla Roobertinkadulla toiminutta kauppahallia, tuli samalla mieleen toinenkin samalla kadulla sijainnut kauppa, nimittäin Ymär Abdrahimin kangaskauppa. Abdrahim oli muuttanut 1800-luvun loppupuolella Helsinkiin Aktuk-kylästä, joka oli samaa Venäjän keisarikuntaa kuin Helsinkikin siihen aikaan. Hän oli auttanut alussa sukulaisiaan pitämään kauppaa, mutta  perustanut vuonna 1911 oman kangaskauppansa Isolle Roobertinkadulle. (ks. lisäykset lopusta)  Opiskelijana kävelin Abdrahimin kaupan ohi mennessäni yliopistolle luennoille. Abdrahimin kaupassa oli jotain hyvin kiehtovaa. Se toi tuulahduksen Tuhannen ja yhden yön satujen maailmasta.

Menneen maailman kangaskauppias oli myös se mies, joka työnsi kauppakärryjään Nikosian vihreällä linjalla. Katsoin  lasteni kanssa vaaleanpunaisen vuokrahuvilamme parvekkeelta miehen lähestymistä Kyreniasta maalaiskylästä päin. Hän oli arvokkaan näköinen ryhdikäs vanha mies. Hän oli rakentanut kärryjen päälle telineen, jossa riippui kangasnäytteitä, enimmäkseen arvokkaan näköistä raidallista miestenpukukangasta. 6-vuotias tyttäremme kirjoitti runon kangaskauppiaasta. Tämä modernisti lyhyt runo sisältää hänen ihmetyksensä vanhan, mutta hänelle täysin uudenlaisen kulttuurin kohtaamisesta.

Kangaskauppias
kävelee
keskellä katua.


 Näin samanlaisesta raidallisesta kalliista kankaasta valmistetun ruskeansävyisen miestenpuvun Jerusalemissa muutama vuosi myöhemmin. Pukuun kuului hyvin istuva puvuntakki, liivit ja pitkä hame, jossa oli halkio sivussa. Puvun kantaja oli hienostunut vanha herra, jolla oli  huolellisesti kiillotetut nahkakengät, tyylikäs huopahattu päässä ja The Times -lehti kainalossa.

Kun asuin 1980-luvulla Torontossa siirtolaisena, näin siellä paljon ihmisiä, jotka elivät edelleen kadottamassaan menneessä maailmassa. Toronton vanhassa kaupunginosassa oli tekstiilikauppoja, joissa myytiin ihmeellisiä kankaita ja valmiita vaatteita. Oli paljon samanlaisia eksoottisilta vaikuttavia kankaita kuin ne, joita olin nähnyt Ymär Abdrahimin kaupassa ja Nikosian kangaskauppiaalla.

Mutta oli myös valmiita vaatteita, jotka vaikuttivat täysin käsittämättömiltä. Ne olivat rumasta, huonosta kankaasta tehtyjä, ankean värisiä ja kömpelösti leikattuja. Arvoitus selvisi, kun eräs toimittaja kertoi, että niitä vaatteita lähetettiin sukulaisille itäblokin maihin. Niiden piti näyttää samanlaisilta kuin muutkin vaatteet niissä maissa, jotta ne eivät herättäisi kateutta naapureissa tai epäluuloja viranomaisissa. Tuo oli eräs niistä oudoista ilmiöistä, jotka liittyivät tuohon onneksi jo kadotettuun aikakauteen.

Ymär Abdrahimin kangaskaupan mainos on tällä sivulla alimpana.

Helsingin kaupunginmuseon vuosikertomus  [PDF] vuodelta 2006 kertoo, että Ymär Abdrahim saapui 16-vuotiaana Helsinkiin auttamaan setäänsä torimyynnissä. Kaupunginmuseolle on lahjoitettu "Ymär Abdrahimin kangasliikkeen esineistöä, muun muassa Mälarn-pakettipolkupyörä, liikkeen lasi- ja valomainoskilpi, kymmenysvaaka punnuksineen ja puisia mittakeppejä."

Jugurttimuisto


Söll_2009_June_146, originally uploaded by Brin 
Ensimmäinen opiskelija-asuntoni oli pieni palvelijanhuone Rööperissä vanhan ruotsinkielisen pariskunnan suuressa asunnossa. Vaikka huoneeni oli keittiön vieressä, en saanut laittaa keittiössä muuta kuin teetä, enkä uskaltanut laittaa sitäkään, kun en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin kaasuhellaa.

Olin yleensäkin täysin tietämätön kaikissa Helsingissä elämiseen liittyvissä asioissa. Vaikka olin ollut vuoden Amerikassa [vaihto-oppilaana], matkustanut laivalla Atlantin yli, asunut viikon New Yorkissakin ja käynyt Empire State Buildingissä, en osannut ajaa Helsingissä raitiovaunulla. En tiennyt, kummasta päästä piti nousta sisälle ja missä piti maksaa. Kysyminen olisi paljastanut maalaismaisuuteni, joka oli häpeällistä Helsingissä.

Podin jatkuvaa rahapulaa, mutta jos sattui olemaan rahaa, kävin kadun toisella puolen kauppahallissa ostamassa jotain syötävää, yleensä ranskanleipää, sillä se oli tarpeeksi halpaa. Eräänä päivänä näin hallissa kaksi laihaa ranskankielistä nuorta naista, jotka ostivat kumpikin pienen pahvipurkillisen jotain ruokaa, josta he käyttivät nimeä 'yoghurt'. He olivat nähtävästi myös kovin nälissään, sillä he avasivat purkin ja joivat tuota valkeaa piimältä vaikuttavaa mutta oudolta tuoksuvaa ruokaa. Kesti varmaankin useita vuosikymmeniä ennen kuin maistoin jugurttia.

Kauan oli kestänyt jugurtin tulo Suomeen. Jugurttia on nimittäin käytetty jo noin 3400- 2000 eKr. Plinius vanhempi (23-79 jKr) kirjoitti jo siitä. Venäläinen lääketieteen Nobel-palkinnon saanut Ilja Metsnikov (1845-1916) toi terveellisen jugurtin eurooppalaisille.

Iso Roobertinkatu 17-19. 100-vuotiaan talon historiikki

P.S. Asuntoni osoite oli Iso Roobertinkatu 17-19, sama paikka, jonka pienessä piharakennuksessa asuivat 1800-luvulla opiskelijat Cygnaeus, Snellman ja Runeberg, jotka potivat myös jatkuvaa rahapulaa. Maitotuotteita käyttivät 1800-luvun opiskelijatkin, sillä tiedetään, että Cygnaeukselle ei ollut muita "huonekaluja" kuin maitoastia, kirjoja ja matkalaukku. Yhdellä pojista taisi olla jopa tuoli, jota käytettiin vuorotellen.

sunnuntaina, tammikuuta 23, 2011

Talvikukat

Pöydällä on valkoinen orkidea, mutta valo ei riitä sen kuvaamiseen. Kuvassa aikaisempi orkidea, vuodelta 2007.

lauantaina, tammikuuta 22, 2011

perjantaina, tammikuuta 21, 2011

Bloggerissa on jotain vikana

Banner-kuva tulee tulitikkulaatikon kokoisena???
En keksi muuta keinoa kuin laittaa blogin nimen pieneksi ja alle pitkän kuvan.

Anna Amnell is on Facebook

Blogisisko ja kirjailija/Anna Amnell is on Facebook (www.facebook.com/anna.amnell.finland)
Useimmilla meistä on kaimoja, ja varsinkin Facebook paljastaa sen. Minullakin on siellä täyskaima, ruotsalainen nainen, ja hän lienee ehtinyt ensimmäiseksi sinne, sillä hänet löytää sieltä helposti nimeltä. Minä en ole erityisen aktiivinen Facebookissa, mutta kyllä minutkin sieltä löytää.

Amnelleja on paljon muualla maailmassa, on ollut jo 1500-luvulla Englannissakin. Lisäksi on kuvitteellinen fantasiaromaanien sankaritar Kahlan Amnell ja hänen sukunsa. Monet ovat näiden romaanien vuoksi ottaneet itselleen etunimeksi Amnellin.

Pyöreä vahakangasliina


uutta ja vanhaa, originally uploaded by Anna Amnell.
Kun muutimme uuteen asuntoon, keittiö tuntui hyvin pieneltä entiseen verrattuna. Emme raskineet kuitenkaan luopua pyöreästä keittiönpöydästä, vaikka se on vähän liian iso tähän keittiöön. Se on ollut opettajainhuoneen pöytä eräässä helsinkiläisessä koulussa, ja pelastettu joutumasta kaatopaikalle.

Entisessä keittiössä pidin tällä pöydällä isoja neliskulmaisia liinoja, joiden reunat ulottuivat maahan asti ja toivat pehmeyttä matottomaan huoneeseen. En löytänyt mistään vahakangasliinaa pyöreään pöytään.



Zagrebista löytyi eräästä kaupasta juuri sopivaa kokoa oleva pyöreä vahakangasliina. Pöytäliinan väri ei ollut ihan sopiva sinivalkoiseen keittiöön, vaikka onhan siinä vaaleansininen tausta.

Käytössä tämä liina tuntuu isolta kukkakimpulta, joka tuo väriä ja kesän tuntua keittiöön kautta vuoden. Vain muutama kirpputorila ostettu kuppi ja yksi muki olivat kuitenkin samaa väriperhettä. Vasta tänä vuonna ostimme lisää kukka-astioita, jotka sopivat liinaan, muutaman syvän ja matalan lautasen, kannun ja lisää teekuppeja. Piristystä arkeen.
Kirpputorilta ostetun halvan pikkukupin uusi elämä. Tilkka kahvia maistuu siitä hyvältä.

torstaina, tammikuuta 20, 2011

keskiviikkona, tammikuuta 19, 2011

tiistaina, tammikuuta 18, 2011

Kommentti: dekkareiden buumi



Suosikkisalapoliisisarjoja on kertynyt kirjakaappiimme pitkät rivit DVD-muodossa. Nämä edustavat perinteistä englantilaista lajia, johon kuuluu mm P.D.  James.
Kommenttini:


Uskon, että dekkareiden buumi jatkuu. Niitähän on ollut aikojen alusta. Monet klassikot ovat todellisuudessa dekkareita, esim monet Dickensin romaanit - ja jo kauan ennen häntä.

Kuten täällä on jo kirjoitettu, uskon minäkin, että on olemassa muitakin aikuisten suursuosikkeja kuten naistenromaanit ja historialliset romaanit (muualla jo buumi, ei vielä meillä), sotakirjat. 



Dekkarit saavat nykyään paljon huomiota TV-sarjojen vuoksi. Ainakin minulle on käynyt niin, että dekkarit tulee vain katsottua TV:ltä, lukeminen on jäänyt Naisten etsivätoimisto- sarjan muutaman osan lukemiseen - niissähän on aivan uusi kulttuuri esillä. 

Varsinkin englantilaiset TV-sarjat ovat rentouttavia: hyvät näyttelijät, hienot maisemat, taitava ohjaus, hyvä kieli, koko juttu viimeisteltyä. Näitä katson: Miss Marple, Hercule Poirot, Morse, Midsomerin murhat, Sherlock Holmes, Foylen sota enimmäkseen DVD:ltä kotona ja samoja uudestaan ja uudestaan. Ne kiertävät myös sukulaisilla ja ystävillä.

Olen lukenut viime vuosina vain yhden suomalaisen dekkarin. Se oli Leena Lehtolaisen. Pidin siitä. Kieli on hyvää ja normaalia, ja rikosten vastapainona on normaali poliisi ja hänen perheensä - se yhdistelmä toimii hyvin esim Midsomerissa.


Lisäys: Kirjoitan, että salapoliisin normaalius toimii hyvin Midsomerissa ja Leena Lehtolaisen kirjoissa.  Tuolla kuvassa näkyy myös viulu, se tuo mieleen Sherlock Holmesin. Häntä ei voi kuitenkaan sanoa aivan tavalliseksi ihmiseksi. Hän on hyvin erikoinen mies, mutta hän on hyvä ihminen, uskollinen ystävä  ja tuntee myötätuntoa köyhiä ihmisiä kohtaan. Korjaisin kommentia sanomalla, että pahuuden vastapainona pitää olla hyvyys, hyvä tahto. Jos salapoliisinkin elämässä vallitsee kaaos, salapoliisiromaani  ei mielestäni toimi. Olen lukenut monia P.D.  Jamesin kirjoja, ja hän oli suunnilleen samaa mieltä. Klikkaa hänen nimeään, niin löydät kirjoituksen, jossa kerron hänen mielipiteistään.

maanantaina, tammikuuta 17, 2011

Ei aivan jokapäiväinen reikäleipä

reikäleipä

Pöytään ilmestyi reikäleipä, jossa perinnettä on muokattu uuteen uskoon. Leivän valmistaja kertoo:
"Reikäleivän keskellä oleva reikä on syntynyt aikoinaan käytännän sanelemana.  Leivät ripustettiin tuvassa orteen reiän avulla. Leipäorret ovat hävinneet nykyajan tupakeittiöstä. Aika ja reikä ovat liikahtaneet eteenpäin." Oulaisen Vänkä leipä. Fazer leipomot.

Me savolaiset leivoimme kerran viikossa. Leivät olivat pulleita ja pehmeitä. Ne eivät ehtineet katonrajaan kuivumaan. Reikäleipä lienee hämäläinen keksintö.

sunnuntaina, tammikuuta 16, 2011

Ötzin mies eli 5000 vuotta sitten


Ötzin mies syntyi  noin 3300 eKr. Näin kertoo englanninkielinen Wikipedia. Luen sitä tai ruotsalaista, saksalaista ja ranskalaista Wikipediaa, sillä ne käyttävät Anno Domini -ajanmerkintää:   f.Kr. (före Kristus),  BC (before Christ), vKr (vor Christus), a.J.-C. (avant Jesus-Christ). Suomenkielisen Wikipedian 1970-luvun suomettunut ajanmerkintä e.a.a. tympäisee. Lue ja vertaa jälleen eri kielien käytäntöä, niin huomaat suomalaisten Wikipedian kirjoittajien outouden.
Näin ruotsissa., ranskassa

lauantaina, tammikuuta 15, 2011

Turun linna valloittaa


Turku Castle, originally uploaded by Anna Amnell.
Olen käynyt Turun linnassa monta kertaa. Pidän siitä joka kerralla entistä enemmän. Se on karu pohjoinen linna, jonne Kustaa Vaasa lähetti teini-ikäisen poikansa Juhanan johtamaan Suomen herttuakuntaa, alkuun ahkerana kirjeiden kirjoittajana tunnetun isänsä ohjeiden mukaan.

Juhana-herttuan aikana linnassa elettiin renessanssielämää, lyhyttä kansainvälistä loistoaikaa. Renessanssikerroksen sisustuksesta on taitavasti tehty pienoismalli. Olisi hienoa, jos linnaan saataisiin edes yksi pienikin kalustettu renessanssihuone.

Huomasin viime syksynä Wittenbergissä käydessäni, että yksi huone pystyy herättämään eloon menneen aikakauden. Sellainen oli Lutherin huone Wittenbergin Luther-museossa: koristemaalatut seinäpaneelit, mahtava kaakeliuuni, työpöytä ja penkit seinustoilla, leveät lattialaudat - ne riittivät.
Kuvia Turun linnasta

perjantaina, tammikuuta 14, 2011

Onko Kaupunkikirjasto tuttu?


Hesarissa on ollut jo jonkin aikaa Kaupunkikirjasto josta voi löytää, mitä kirjoja on joltakin paikkakunnalta, joka kiinnostaa.

Yllä olevassa kuvassa on Toronto, josta kertovat 1990-luvulla kirjoittamani Aurora-kirjat. Sarjan kolme ensimmäistä kirjaa julkaistiin nimellä Pirkko Pekkarinen, Neljännessä on jo kirjoittajanimenä Anna Amnell.
Aurora ja Kaupunkikirjasto (linkki molempiin täällä)

Kaupunkikirjasto on Hesarissa oleva sivusto, jolle on kottu kirjoja, jotka kertovat tietyistä kaupungeista. Klikkamalla kartassa olevaa merkkiä, avautuu sivu, jolla kirjat ovat lueteltuina ja jossa niistä lyhyt kuvaus.

Luulin, että tämä on uutisankka: pitkäikäisyyseläke

Kenellä on varaa tällaiseen? 

Muut maat:
Kanada
EU-lainsäädäntö

torstaina, tammikuuta 13, 2011

Penrosen laatat ja valotaidetta


004 Helsinki, originally uploaded by Anna Amnell.

Kirjakaupasta tullessa kohtasi tämä hauska yllätys: värikkäät valot Penrosen laattojen yläpuolella.

Carpe diem -tunnelma vaanii jo taustalla


Jugend ja Art Deco, originally uploaded by Anna Amnell.
On suorastaan ylellinen olo. Juuri nyt ei ole pakko tehdä mitään hyödyllistä. Voi katsella lempikirjoja, voi käydä lukemassa nettiä. Tällaista ei ole ollut pitkään aikaan.

Käsikirjoitus on valmis ja lähtenyt etsimään paikkaansa. Kirja ilmestyy joskus, sillä markkinoinnin vuoksi kustantajat elävät jo seuraavaa ja sitä seuraavaa vuotta. Mutta tulipa tehtyä loppuun 1500-luku -projekti.

Voisiko nyt vain tehdä jotakin vain huvin vuoksi? En usko. Heti alkaa iskeä carpe diem -tunnelma: Miten voisin käyttää tämänkin päivän hyödyllisesti?

Tämä ei ole "protestanttista työetiikkaa" vaan raatajaesiäitien perintönä olevaa survival-ajattelua, tarpeellista varsinkin niille meistä, joilla ei ole rikasta sukua, puoluetovereiden ja hyvä sisko -ryhmien tukea. Se on enemmänkin pieni talo preerialla tai metsän laidassa -elämää, jossa on oltava ahkera ja optmistinen.

Carpe diem - sanonnaksi tullut lainaus, jolla on kaksi toisilleen melkeinpä  vastakkaista merkitystä.: Olet kuolevainen, älä tuhlaa aikaasi ja toisaalta nauti joka hetkestä koska olet kuolevainen. Vrt kaupunkihiiri ja maalaishiiri ym.

Museon ympyröissä



The National Museum of Finland, originally uploaded by Anna Amnell.

Kansallismuseo, 1700-luku

keskiviikkona, tammikuuta 12, 2011

Onko tämä kevättä?


kasvu, originally uploaded by Anna Amnell.

Eilen tuntui keväältä.
Vapaa mutta väsynyt olo, kun yksi projekti on valmiina.

tiistaina, tammikuuta 11, 2011

Lumilabyrintti


Backyard snow labyrinth, originally uploaded by Brin d'Acier.

Labyrintti on niin korkea, että pienet lapset eivät näe aidan yli.

Backyard snow labyrinth

Sisäkissan sää


Runeberginkatu, originally uploaded by Anna Amnell.

Tämä sää ei houkuttele ulkoiluun. Olen palannut entiseen tapaani tehdä päivän kuluessa useita pieniä pyrähdyksiä kuntopyörällä. Ei putoa lunta niskaan katolta, ei ole liukasta.

sunnuntaina, tammikuuta 09, 2011

Välipalaksi jotain uutta, jotain vanhaa


traditional Finnish pastry, originally uploaded by Anna Amnell.

Sulhaspiiraat ovat vanha suomalainen ruoka ja piiraat yleensäkin vanha eurooppalainen ruoka. Kamomillateetä joi Beatrix Potterin Petteri Kaniini, ja niin juon minäkin. Kuppi ja pieni lautanen ovat uusinta uutta huushollissamme, ostettu arjen piristeeksi.

torstaina, tammikuuta 06, 2011

Erikoinen loppiaiskakku




Saimme venäläisiltä ystäviltä lahjaksi joulukakun. Venäläisethän viettävät joulua loppiaisena. Tämä kakku on tullut Moskovasta. En tiedä, onko se perinteinen venäläinen joulukakku.

Hyvää loppiaista


Itämaan-tietäjät, originally uploaded by Anna Amnell.

http://www.juhlitaan.net/loppiainen/

keskiviikkona, tammikuuta 05, 2011

Kuntopyörä


004 kuntopyörä, originally uploaded by Anna Amnell.

Kun muutimme pienempään asuntoon, heitin vanhan kuntopyörän pois. Huomaan, että ilman kuntopyörää kunto huononee, varsinkin kun Helsingin säässä on ollut kuluneen puolentoista vuoden aikana rajuja muutoksia. Iltakävelyt eivät oikein onnistu yhtä hyvin kuin ennen. Kirpputorikin muuttui niin, että se toimii keskipäivällä, joka on kaikkein pahin aika ulkoiluun. Entiset aamu- ja iltatorit olivat mukavia, sinne tuli mentyä jopa kahdesti päivässä päiväkävelylle.

Parasta kuntopyörässä on se, että sillä voi ajaa muutamia lyhyitä jaksoja päivässä. Pöydän ääressähän ei saisi istua puolta tuntia kauemmin yhteen menoon. Näin valisti lääkärini.

Uusi kuntopyörä on niin korkea, että on kuin nousisi hevosen selkään, kun ryhtyy ajamaan sillä. Kun oppii oikean tekniikan, pyörän istuimeen nouseminenkin sujuu. Sitten onkin ylellinen olo, sillä tämä kuntopyörä on täysin hiljainen, se ei huoju eikä kolise niin kuin edellinen, joka palveli uskollisesti 28 vuotta!

P.S. Pieni asunto tulee kalliimmaksi kuin iso asunto. Kun ei ole tilaa, tavaroita pitää hävittää ja sitten taas ostaa uusia tilalle. Kätevää kulutusyhteiskunnalle, mutta ei maksajalle.

Hiihdettiin sitä ennenkin Helsingissä


Luminen Helsinki 2, originally uploaded by Anna Amnell.

Jotkut kulkevat nykyään töihin hiihtäen. Silloin tällöin tulee vastaan hiihtäjä Helsingin kaduillakin. Ennen aikaan Helsingissä ajettiin talvella reellä. Hiihtämäänkin pääsi.

Loppiaisaatto Illyriassa


IMG_9829, originally uploaded by Anna Amnell.
William Shakespearen Loppiaisaton tapahtumapaikkana on muinainen Illyria eli nykyinen Dalmatia (Kroatian, Bosnia-Hertsegovinan ja Albanian rannikkoseutu). Olen kirjoittanut ;jo aikaisemmin Kroatiassa käydessäni kuuluisasta illyrialaisesta, keisari Diokletianuksesta ja hänen palatsistaan. Minulla oli harvinainen onni yöpyä hotellissa, joka oli rakennettu palatsin raunioiden sisälle. Hotellihuoneemme seinälle oli jätetty vanhaa kivimuuria, ja ikkunasta näki palatsin aukion.
Hotellin ikkuna on oikealla ylinnä vasemmalla puolella. Vanha kaupunki on rakennettu suurelta osalta palatsin raunioiden keskelle.
Kuviani palatsista

Shakespearen Loppiaisaatto


Illyria (map, Wikipedia)

sunnuntaina, tammikuuta 02, 2011

Jotain uutta

Kun juo aina samaa kamomillateetä tai tavallista teetä ja sen kanssa pienen pyöreän näkkileivän, tänään vaihteeksi joulutortun, on hauskaa, jos astioissa on vaihtelua.

Tablet-pc, TPC tai tabula paremmat nimet kuin sormitietokone

Sormitietokone varmaankin vielä keksitään joskus tulevaisuudessa, mutta Tablet ei ole sitä. Sormitietokone sopisi sormuksen lailla käyttäjänsä sormeen, toimisi vaikka käyttäjän äänen tai ajatuksen avulla tai avautuisi sormenjälkitunnuksella mihin hyvänsä perustablet-malliin.

Uskon, että tabletia tulee vastaamaan Tablet PC:n ('pen computing) käännös tablet-pc ja varsinkin sen lyhennys TPC, joka on lyhyt ja luonteva käyttösana. TPC:llä on monia muitakin merkityksiä, mutta niin on PC:lläkin.

Taulutietokone tai taulu PC olisi myös hyvä idea, vrt taulutelevisio

Jos ostan "tabletin", tulen varmaankin sanomaan sitä tabulaksi. Alussa se on "tabula rasa", tyhjä taulu, mutta täyttyy pian.

lauantaina, tammikuuta 01, 2011

2011: Euroopan kulttuurikaupungit Turku ja Tallinna


Pidän Turusta ja Tallinnasta. Ne edustavat vanhaa Eurooppaa, joka toi minut yhdeksän vuoden siirtolaisuudesta takaisin Suomeen. Käyn Turussa ja Tallinnassa usein.

Kirjassani "Kyynärän mittainen tyttö" Lucia Olavintytärtä käytetään Turussa Kustaa Vaasan henkilääkärin luona lyhytkasvuisuuden vuoksi.

Pako Tallinnaan-kirjassa Lucia pakenee 13-vuotiaan ystävänsä kanssa Helsingistä Tallinnaan, kun tämä aiotaan naittaa vanhalle ulkomaalaiselle miehelle.


Lai 23 Tallinnassa esiintyy kirjassa Pako Tallinnaan. Kuva: Matti Amnell
Talossa toimii nykyään teatteri ja kahvila. Yllä oleva huone on ala-aula.

Valmistumassa on kirja, jossa Lucia Olavintytär on Turussa vuonna 1562-1563, jolloin Juhana-herttua pitää siellä puolalaisen vaimonsa Katariina Jagellonican kanssa renessanssihovia

Klikkaa kuvaa ja katso kuvia ja tekstiä suurempina ja katso samalla kirjan muitakin kuvia Tallinnasta..Ja kuvia Turun ja Tallinnan keskiajasta, joka on kiinnostavaa. Museot ovat erinomaisia, esimerkiksi Turun linna ja Aboa Vetus, joissa voi käydä Helsingistä päiväseltään.

Lue myös Tere tulemast blogistani Lucia Olavintytär.

Vuoden 2010 tapahtumat

Kuva: Anna Amnell

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Katso+kuvat+Mit%C3%A4+maailmalla+tapahtui+vuonna+2010/1135262716388