lauantaina, joulukuuta 29, 2012

Sanomalehti synkentää päivän


Kun heräsin tänä aamuna, tunsin oloni erinomaiseksi. Kuume oli poissa, samoin vatsakipu, muutaman päivän vaivannut raju tauti oli lähtenyt. Menin olohuoneeseen, hain sanomalehden ja sytytin päivänvalolampun, jonka valossa luen lehden. Sanomalehden lukeminen oli virhe.

Iloinen mieli ja hyvä olo olivat hetkessä poissa, sillä sanomalehti kaatoi niskaani kaikki maailman murheet: raiskauksia, murhia, talousvaikeuksia jne jne. Ne olivat lisäksi kaikki sellaisia asioita, joille en voi yhtään mitään. Tajusin, että minun oli täysin hyödytöntä pilata päiväni näillä asioilla. Suomen sisäpolitiikkakin tulee toimeen ilman minua, sillä olen tehnyt kansalaisvelvollisuuteni, äänestänyt kaikissa vaaleissa henkilöitä, joiden tiedän hoitavan tehtävänsä niin hyvin kuin on mahdollista.

Tiedän, että C. S. Lewis ei tuhlannut aikaansa sanomalehtien lukemiseen. Wittgenstein väheksyi samoin  sanomalehtiä ja sanoi lukevansa lehtien kertomista tapahtumista kymmenen vuoden kuluttua tietosanakirjasta, jossa kerrotaan vain olennainen. Kumpikin sai aikaan paljon.

Hulluina vuosikymmeninä meille ei tullut sanomalehtiä eikä meillä ollut televisiota. Ihmekös meillä oli niin hauskaa ja ehdimme lukea paljon kirjoja, tehdä töitä, opiskella, olla lasten ja ystävien kanssa, ulkoilla, opettaa lapset uimaan, hiihtämään, käydä heidän kanssaan museoissa ja taidenäyttelyissä.

Toisaalta - on ollut pitkiäkin aikoja, jolloin olen lukenut useita sanomalehtiä rinnakkain. Se oli siihen aikaan, kun meille ostettiin työn vuoksi Financial Times, Sunday Times ja International Herald Tribune. Pidin eniten Financial Times -lehden kirjallisuusarvosteluista ja sunnuntainumerosta.

Vaikka Hesarissa on monia hyvin lahjakkaita toimittajia, sen täytyy nähtävästi pitää lehden taso massaan menevänä, ja lisäksi kirjallisuuden asema ei ole vielä Suomessa vapautunut poliittisesta painolastistaan, jota sille kertyi suomettumisen aikoina. Ehkä samasta syystä kirjallisuustoimittajia on liian vähän, mikä on suuri vahinko Suomelle ja varsin suomelle. Tilasimme pitkään myös HBL:n, mutta sitten se muuttui liian paljon Hesarin kaltaiseksi.


6 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa! Minullakin on välillä hieman huono omatunto siitä, etten lue sanomalehtiä kuin silloin tällöin. Vaan olen kertakaikkiaan niin herkkä ihminen, että minulle tulee tosi paha olo niistä jutuista. Vaikea sieltä on bongata vaan iloisia asioita.

    VastaaPoista
  2. Taidan ryhtyä lehden lukemislakkoon. Pyydän miestäni kertomaan, jos jotain ainutlaatuista ilmaantuu.:)

    VastaaPoista
  3. Kulttuurisivut usein mukavempia, mutta monet kirjatkin niin murheellisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin juuri hauskan kirjan. Agatha Christie: Grand Tour - matkalla maailman ympäri. Sain joululahjaksi.

      Poista
  4. P.S.
    Paikallisradio päällä, siinä ne tärkeimmät.

    VastaaPoista
  5. Hannele, kulttuurisivut voivat olla mukavia. Riippuu maasta, riippuu lehdestä. Sama juttu radiossa. Olen täysin vieraantunut suomalaiista radio-ja TV-ohjelmista. Katsomme yleensä vain uutiset TV:stäkin. Monet kertovat ihan samaa.

    VastaaPoista