perjantaina, marraskuuta 30, 2012

Kodikas talvinen katu

Helsinki, Töölö

Marraskuun 30.päivä 2012

Photo Friday: 'Orderly'

An orderly crowd of bears in Helsinki, Finland, 2010

Photo Friday: 'orderly'

Kommentti: markkinatalous ja demokratia

Helsinki

Kommentti poistettuun blogiin aiheesta 'Ihmisen itsekkyys'.

Suomessa ei ole todellisia suuria varallisuuseroja kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siellä kaikki meni raiteiltaan Reaganin aikana, jolloin pienenpieni vähemmistö sai liian suuren taloudellisen vallan. Mutta uskon, että Obaman suuri kannatus on merkki siitä, että tajutaan, miten pääsi käymään ja pyritään korjaamaan tilanne. Obama taisi tulla yhdennellätoista hetkellä.

Amerikassa on jotain, mitä  meillä ei ole. Siellä on ollut perinteisesti "maan tapa" ja itsestään selvää, että rikas jakaa omaisuuttaan, rakentaa museoita, oopperataloja, lähettää suuria rahasummia tarvitseville, antaa apurahoja opiskelijoille. Osa huippurikkaista antaa melkein koko omaisuutensa pois (Bill Gates) eikä jätä sitä perinnöksi lapsilleen.

Suomessa ei ole tällaista perinnettä. Rikkaat jakavat vain ropoja.

Pahinta on nyky-Suomessa vallitseva sydämettömyys. Työntekijät uuvutetaan henkihieveriin. Nuoret naiset eivät jouda eivätkä jaksa hankkia lapsia, mikä tulee aiheuttamaan katastrofin Suomelle väestönrakenteen vuoksi. Se aiheuttaa myös surua lapsettomuudesta suurille joukoille, vaikka siitä ei vielä osata keskustella Suomessa.

Pahinta meillä on väkivaltaisuus. Blogikeskusteluissakin aletaan puhua sisällissodasta. Se on, hyvät ystävät, edesvastuutonta.

Meillä on monipuoluejärjestelmä. Asiat voidaan hoitaa neuvotteluilla. Näin pitäisi olla sekä perheissä että valtiossa. Ei kaiveta heti puukkoa esille. Väkivalta synnyttää diktatuureja, ja niillä on synkkä menneisyys.

Muistettakoon, että kaikissa demokraattisissa maissa on markkinatalous. Demokratia edistää markkinataloutta ja siten talouskasvua (=hyvinvointia) ja demokratian syntymistä.

Mutta markkinatalous edistää aina myös taloudellista epätasa-arvoa ja heikentää demokratiaa. Demokratia ja markkinatalous ovat siten viha-rakkaus-suhteessa.  Ne edistävät toisiaan, mutta myöskin heikentävät toisiaan.

Valtion on puututtava taloudelliseen epätasa-arvoon tulonsiirroilla. Tarvitaan järkeä eikä aseita.

( On kiinnostavaa seurata, johtaako markkinatalous Kiinassa  demokratian syntymiseen.)

2. kommentti tähän blogiin [kaikki eivät lue kommentteja]

Joillakin ihmisillä on synnynnäinen kyky ja tarmo menestyä hyvin liikeasioissa. Minulla oli leikkitoverina pieni poika, joka oli tällainen synnynnäinen liikemies. Elin "leveää elämää" hänen kanssaan leikkiessäni: veimme tyhjiä pulloja viinakauppaan ja saimme niistä rahaa, kävimme kaupassa sirkuksen lihavan rouvan asioilla ja saimme ilmaiset liput sirkukseen, kävimme jatkuvasti elokuvissa katsomassa Ohukaista ja Paksukaista ym.

Minä siirryin lukutoukaksi ja jäin koko iäkseni köyhäksi. Leikkitoverini jatkoi puuhakkuuttaan ja rikastui kovasti. Meillä kullakin on oma tiemme. 

Kateus on pahasta. Kannattaa muistaa, että on muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.

3. Kommentti:

--, 
eihän kaikki markkinatalous ole "ryöstökapitalismia". Jos ei olisi taloudellisesti viisaita ihmisiä, me köyhät ja epäkäytännölliset ihmiset olisimme vielä köyhempiä ja meidän lapsemme ja lapsenlapsemmekin tulisivat köyhiksi, kun heille ei löytyisi työpaikkaa.

Neuvostoliiton aikoinaan harrastama suunnitelmatalous ei 
onnistunut. Tuskin haluamme sellaiseen yhteiskuntaan.

Mielestäni otsikossasi on avain tähän ongelmaan. Ihmiset tulisi kasvattaa epäitsekkäiksi, niin että rikkaat rikastuttaisivat myös yhteiskuntaa eivätkä istuisi rahojensa päällä niin Roope A.
Antelias on rikas, rikas voi olla antelias. Moraalissa on kaiken avain. 

Sitä voi toivoa. Mutta realisteina meidän täytyy harrastaa laillista tulonsiirtoa, jota tapahtuu runsaasti Suomessa: muutakin kuin verot. [ Hesarin kolumni "Lukemista lapsille "linkissä. Faktoja ei mantroja.]
Rakasta veroja!

4.


On tapahtunut myös eräs tärkeä muutos, josta ei ole selvästi puhuttu Suomessa: keskiluokka on kasavanut valtavan suureksi. Tästä kirjoitti englantilainen lehdistö jo vuosia sitten suuria artikkeleita.  Se aiheuttaa yllättäviä asioita koulutuksessa, yleisissä vaatimuksissa jne. Mutta keskiluokan elintaso ei voi olla sama kuin se oli ennen keskiluokan ollessa pieni.

Osa ihmisistä tulee olemaan aina köyhiä, vaikka jakaisimme kaikki maailman rahat tasan. Mutta vastuullinen yhteiskunta pitää huolta niistä, jotka eivät pysty itse hallitsemaan elämäänsä. Tämä ei saisi kuitenkaan johtaa ihmisten liikaan holhoamiseen, joka riistää ihmisen itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon.

Ainakin Suomessa on paljon järjettömiä, byrokraattisia sääntöjä kuten tuo edellä jo mainittu sääntö, että työtön ei saisi opiskella. Työttömillä tulisi olla kansalaispalkkaa jonka aikana saa opiskella tai hankkia lisätuloja.

On aika hassua käsitellä blogikommenteissa asioita, jotka ovat vaikeita talousasiantuntijoillekin. 

Lumipyry Helsingissä

ankeaa on
Valokuva on otettu kännykkäkameralla.

MakroTex 82: 'Muru'

Berliini - Charlottenburg by Anna Amnell
Berliini - Charlottenburg, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Lautasella on sokerinmuruja omenastruudelin koristeena.
Charlottenburg, Berliini.

Pyysimme 'pienen palan' omenastruudelia.

Makrotex 82: 'Muru


Apfelstrudel

torstaina, marraskuuta 29, 2012

Elisabet I kiinnostaa yhä


Kirjoitus on Lucia Olavintytär -blogissa
Elokuvasta "Elisabet -Kultainen aikakausi"

Tässä blogissa olevat kirjoitukset tästä elokuvasta
klikkaa hakusanoja 'Elisabet: Kultainen aikakausi'.
30.11.2012 perjantaina 21.00 AVA
Jos luet vain yhden kirjoituksen, lue tämä.


Elisabet -kultainen aikakausi perjantaina TV:ssä



30.11.2012 AVA klo 21.00

Näin elokuvan "Elisabet: Kultainen aikakausi" ennakkoon vuonna 2007, sillä minua pyydettiin kertomaan siitä arvioni TV:ssä. On harmillista, että en ole merkinnyt muistiin edes sitä, mikä TV-kanava se oli, ehkä MTV 3. Joka tapauksessa se oli uutisten yhteydessä. Hieno juttu, mutta mitään videopätkää ei ole muistona. Jotkut tuttavat kertoivat nähneensä sen kulttuuriuutispätkänä.

Tietysti kävin kampaamossa ja meikattavana sitä ennen, kävelin suoraan kauneussalongista Maximin elokuvatetteriin, olin harhauttavan hyvän näköinen niin kuin meikissä ainakin. Lisäksi minulla oli vielä hoikentava musta jakkupuku ja punainen huivi kietaistuna kaulalle. Istuin haastattelijan ja kuvaajan kanssa katsomassa elokuvaa tyhjässä katsomossa. Sotakohtaukset kuuluivat liian kovaa, mutta kaiken kaikkiaan se oli hauska kokemus. Ensin näytettiin, kuinka kävelin portaita ylös, sitten ovesta sisään ja istuin katsomassa elokuvaa. Lopuksi sanoin mielipiteeni.

TV-toimittaja oli lukenut nähtävästi blogiani ja saanut selville, että olin perehtynyt 1500-lukuun vuosikaudet. Olin julkaissut siihen mennessä kuusi kirjaa, niistä kaksi 1500-luvusta. Vaikka toimittaja tiesi, että olin kirjailija, hän oli laittanut kaiken kansan nähtäväksi kuvani alle tekstin 'Anna Amnell Historian harrastaja'. Se harmitti silloin.:)

Shehkar Kapurin "Elisabet: Kultainen aikakausi" (2007) on historian elävöittämistä suuressa mittakaavassa. Elisabet ja hänen aikansa sopivatkin täydellisesti elokuvaan. Renessanssi oli pukuloiston, löytöretkien, väkivallan ja juonittelujen aikaa.

Kapurin elokuva on erinomaista viihdettä. Siinä on kauneutta, toimintaa ja hyviä näyttelijöitä, maalauksellinen meritaistelu. Pukuhistorian ystäville se on todellista herkkua (Puvut: Alexandra Byrne): kauniita tekstiilejä, hienoja yksityiskohtia, loistavat värit. On uljasta 1500-luvun arkkitehtuuria, hienoa sisustusta, upeita maisemia ja kauniita hevosia. Se on visuaalisesti erittäin ilahduttava elokuva.



Lue lisää Elisabetista 1500-luvun blogistani Lucia Olavintytär. Siinä on paljon muutakin Elisabetin ajasta ja Elisabetista, isorokosta joka pilasi ihon jne.  Kirjassani "Kyynärän mittainen tyttö" lyhytkasvuinen (80cm pitkä)  Lucia ryöstetään ja viedään Elisabetin hoviin, jossa oli samaan aikaan myös Juhana-herttua kosimassa nuorta Elisabetia veljelleen Eerikille vaimoksi Eerikin muotokuva mukanaan. Tämä oli tietenkin sitä aikaa, jota Kapur kuvasi ensimmäisessä Elisabet-elokuvassaan vuonna 1998.

Elisabet I ja Kapurin elokuva Elisabet: Kultainen aikakausi (kuvia ja linkkejä) ja tietenkin arvio tästä elokuvasta.
Huom! Tässä blogissakin on kaksi pitkää kirjoitusta tästä elokuvasta. Klikkaa alla olevia hakusisanoja "Elisabet: Kultainen aikakausi". Jos luet vain yhden kirjoituksen, lue tämä

Lumipyry

Lumipyry by Anna Amnell
Lumipyry, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lumisade jatkuu

Lue tämä Kaponieerista : Renessanssipeli

Kaponieeri: Pelilauantain 27.10. tunnelmia Turun linnassa: Kuten täällä lupasin, pelattiin Turun linan sisäänkäynnin yläaulassa viime lauantaina näytösluonteisesti strategialautapeliä Age of  Renais...

Ovikranssi eli jouluseppelekö kielletty? Ei.

At home by Anna Amnell
At home, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kiitos sille, joka lisäsi erääseen keskusteluun tämän lainauksen pelastuslain 10. pykälän soveltamisesta:

"Säännöksen tulkintakäytäntö on ollut pelastuslaitoksissa vaihtelevaa ja tiukimmillaan esimerkiksi joulun aikaan kerrostalojen huoneistojen ovissa erittäin yleisiä ovikoristeita on pidetty tavaran säilyttämisenä uloskäytävillä.

Säilyttämisellä ei säännöksessä tarkoiteta tavanomaisia ilmoitustauluja, kynnysmattoja ja ovikoristeita. Niistä ei voida katsoa aiheutuvan sellaista vaaraa paloturvallisuudelle, että niiden käyttö tulisi lailla kieltää."
 (Hallituksen lausunto)

Kaunis oviseppeleemme on ostettu Turun joulutorilta. Iloa elämään!

Lunta tuli. First snow.

Lunta tuli. First snow. by Anna Amnell
Lunta tuli. First snow., a photo by Anna Amnell on Flickr.
Ensilumi. Tämä pysynee.

Kenen kengät?

IMG_7064 by Anna Amnell
IMG_7064, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kenen hoikat koivet?
Onko nimi Dasher, Dancer, Prancer, Vixen. Comet, Cupid, Donder vai Blitzen? Joku joulupukin poroista tämä on.  Ei kuitenkaan Petteri Punakuono. Helsingin Aleksilla olevan myymälän valloittava jouluikkuna. Lunta on tulossa, Suomeen ei voi saapua korkokengissä, poroneiti.


IMG_7066

tiistaina, marraskuuta 27, 2012

Kirjainhaaste 009 -RA

Koira Krakowassa by Anna Amnell
Koira Krakowassa, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Koira Krakowassa
Kirjainhaaste 009-RA -loppuiset sanat

 IMG_1479

Puolalainen mies koiransa kanssa Krakowan linnan lähellä.

Muita kuvia koirista

Designvuoden helmi: 230000 kävijää

Photos: Matti T. Amnell & Anna Amnell

World Design Capital Helsinki 2012 ei onnistunut niin hyvin kuin toivottiin, kertoo tämän päivän Helsingin Sanomat. Mutta jotkin yksityiset kohteet onnistuivat. (Hannu Pöppönen: "Designvuosi ei houkutellut" HS C/kulttuuri 27.11.2012)

Suosituin on ollut Kampin hiljaisuuden kappeli, jolla on ollut puolen vuoden aikana 230 000 kävijää. Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon välissä olevalla Paviljongilla kävi taas 80000 henkillöä.

Uudet pysäkit

Kyselyyn vastanneiden mieliin on jäänyt myös Stefan Lindforsin suunnittelema designpysäkki Kampissa sekä pitempiaikainen projekti Kaisa-kirjasto Kaisaniemessä metropysäkin vieressä. Omiin suosikkeihini kuuluu myös tuo punainen roskis!


trash can and bus stop

The University of Helsinki City Campus Library

Kaisa-kirjasto. Klikkaa hakusanoja ja katso sisäkuvat tästä kauniista kirjastosta.
Kritiikkiäkin löytyy :Missä syy?

Klikkaa hakusanoja 'World Design Capital Helsinki', samoin 'Kaisa-talo' jne  ja katso, mitä olen kirjoittanut aikaisemmin Designvuodesta ja näistä kohteista. (Olen muuten luullut tähän asti, että täytyy kirjoittaa Design-vuosi.)

maanantaina, marraskuuta 26, 2012

Yhtenäinen kaupunkikuva

IMG_4642 by Pink Lady on the Loose!
IMG_4642, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.
Yhteistä kaupungeille, joissa viihdymme ja joihin kaipaamme yhä uudestaan, on yleensä yhtenäinen kaupunkikuva. Pariisi, Praha, Firenze, Pietari, Rooma, Praha, josta kuva.

Helsingissä on monia kauniita kohtia kuten Senatintori tai Eira. Paljon on tuhottu. Kaikkein eniten harmittaa piittaamattomuus yksityiskohdista. Ei ole yhdentekevää, millaisia ovat kioskit, katulamput tai postilaatikot. Tämän kaiken huomaa, kun yrittää ottaa valokuvia jostakin matkailukohteesta.

sunnuntaina, marraskuuta 25, 2012

Värikollaasi 102: red

redredred

Löytyi sittenkin useampia kuvia värikollaasiin 102. Kukat (callistemon citrinus, kiitos kommentoija!)  ovat Lokrumin saarelta Dubrovnikin läheltä, silta Pietarista - johtaa Moikan yli Verikirkolle - ja nukke on Helsingistä jouluikkunasta.
Suuri koko/a large size
Kukan nimi on

Ja sitten alla "toffeerasian kansi" -kollaasi.

redred by Anna Amnell
redred, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Tämä näytti olevan alussa ainoa kuva, jossa minulla on tätä punaista. Katso suurena, ja näet kukan hehkun.

Värikollaasi 102 punainen
suuri koko/a large size

lipstick red

Joulupukki ajelulla

Joulupukki ajelulla by Anna Amnell
Joulupukki ajelulla, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Joulukadun avajaiset vuonna 2008.
Joulupukki-videot
Tämä tuli nyt väärään blogiin, mutta hyvä on aikuistenkin kuulla Joulupukin lempeä ääni.:)

Welcome to Finland!

Welcome to Finland! by Anna Amnell
Welcome to Finland!, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Unelmien Suomi: lunta! Helsinki in 2010.
Luminen talvi: Snow, snow, snow
Tänään on Helsingissä joulukadun avajaiset. Sataa vettä. Mutta hauskaa tulee olemaan! (video)

  Helsinki 25-11-2012

Helsinki tänään. Today

lauantaina, marraskuuta 24, 2012

Marraskuu

November by Brin d'Acier
November, a photo by Brin d'Acier on Flickr.
tienvarsitaidetta

Amaryllis

Amaryllis by Anna Amnell
Amaryllis, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Joulun odotteluun kuuluu amaryllis.

Joulukadun avajaiset 2008

Little angels by Anna Amnell
Little angels, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Lapsia enkeliasuissa Helsingin joulukadun avajaisissa vuonna 2008. Joulukadun avajaiset on aina hauska tapahtuma: joulupukki, poro, tonttuja, lumiukkoja.
Katso kuva suuressa koossa/ a large size
"We shall find peace. We shall hear the angels. We shall see the sky sparkling with diamonds." Anton Tsehov
(Tulee aika, jolloin löydämme rauhan, kuulemme enkelten äänen ja näemme taivaan säteilevän timantteina. )
Muita joulukadun avajaiskuvia saat klikkaamalla hakusanaa 'joulukadun avajaiset' tai täältä Joulukatu

En ole varma, pääsemmekö huomenna katsomaan tämän vuoden joulukadun avajaisia.


Joulupukki ajelulla

Katso myös Joulupukin kuvat

perjantaina, marraskuuta 23, 2012

Photo Friday: 'Women'

Praha Hlavni Nadrazi (Main Train Station), the former Art Nouveau booking hall.
Prahan päärautatieaseman vanha puoli. Teksti: Praha, kaupunkien äiti. Prague, mother of cities.
a larger size , katso suuressa koossa


Kommentti: torjuttu kulttuuri

Kuva: Books, Reading and Writing Illustrations. Dover.
 Augustinuksesta ja Chestertonista.
Kommenttini:
Kiinnostuin Augustinuksesta, kun luin Paul Ricoeurin kirjasta Time and Narrative, mitä hän kertoi Augustinuksesta. Kohta ajan pohtimisesta oli kuin suoraan eräs lapsuusmuisto: filosofisesti suuntautuva mutta täysin kouluja käymätön enoni pohti missä on eilinen? missä huominen? melkein samoin sanoin kuin Augustinus.  Ja sitten se vertaus pellon muokkaamisesta ja minuudesta.

Suhtautumiseni Augustinukseen on ristiriitainen. Hän oli nero, mutta monien nerojen tavoin auttamaton narsisti. Mutta pitää oppia nauttimaan ihmisten hyvistä ominaisuuksista, vaikka ei voisi sietää heidän huonoja ominaisuuksiaan.

Augustinuksesta alkoi  "vuodatus", omasta minästä kirjoittaminen, jolle ei taida tulla loppua. Mikä bloggaaja hän olisikaan ollut!

Dekkareiden lukijat ovat yleensä avaramielisiä, siksi Chestertonin Father Brown on monille heistä tuttu.

Chesterton on valitettavasti täysin aliarvostettu Suomessa. Juuri häneltä kirjailijat voisivat oppia paljon. Suomi menettää valtavan paljon, kun uskonto torjutaan laajalti kulttuuripiireissä. Siinä menee pois suurin osa maailman huippukulttuurista. Tarvitsee vain ottaa Wikipediasta Catholic writers - ja siellä se maailmankirjallisuus on.

seuraava kommenttini:

Minä olen aina pitänyt katolisesta kulttuurista.

Onhan Brideshead Revisited samoin Downton Abbey katolisen kirjoittajan tekstiä, joten kyllä muutkin siitä pitävät.

Miniäni ja hänen quebeckiläinen sukunsa ovat katolisia. Mitään ongelmia ei ole ollut. Kun miniäni mummo oli meillä käymässä, me nauroimme yhdessä ruokapöydässä sitä, että aina eivät välit ole olleet yhtä ystävällisiä katolisten ja luterilaisten välillä.

Tsekissä Olomoucissa nolotti, kun kuuli, että Ruotsi-Suomen urheat soturit hävittivät keskiaikaisen kaupungin melkein kokonaan. Onneksi heidät pysäytettiin Kaarlen sillalla, niin ei mennyt Prahakin.

Urhea ritari Kaarlen sillalla

Historian elävöittämistä Kaarlen sillalla

torstaina, marraskuuta 22, 2012

Hotelli Torni ja John Irving

20 vuoden ajan näin kotini ikkunoista hotelli Tornin ja Johanneksen kirkon, jotka esiintyvät John Irvingin kirjassa Kunnes löydän sinut (Until I find you). Mutta siinä ei ole ainoa syy siihen, että pidän hänen kirjoistaan.

Ne ovat olennainen osa Torontoa ja Pohjois-Amerikkaa, jossa asuin 10 vuotta ennen paluuta Suomeen ja muuttoa tähän asuntoon. Irvingin kirjat ovat olennainen osa lasteni teini-ikää ja elokuvia, joita katsoimme yhdessä.

Kommentti blogiin Leena Lumi:
Minunkin suosikkejani ovat Ian McEwan ja John Irving. Ihan eri syistä, McEwan koska hänen ohuiden kirjojensa rakenne on loistava ja helposti analysoitavissa, John Irving koska hän on niin hauska ja hänen kirjansa ovat hyvin paksuja ja rönsyileviä:)

Olemme koko perhe nähneet kaikki Irvingin kirjoista tehdyt elokuvat moneen kertaan. Näin yhden McEwanin kirjasta tehdyn elokuvan ja se oli hirveän masentava ja ruma. Puuttui taidokas kieli.

Kerran kävelin Helsingissä Kaivokadulla ja luulin näkeväni John Irvingin kävelevän kadun toisella puolen. Katsoin häntä ihmeissäni - ja hän alkoi katsoa minua. Helpotti. Se ei ollut uni eikä harha, sillä Irving oli niihin aikoihin Helsingissä. Jos hän olisi ollut samalla puolen katua, olisimme varmaankin sanoneet jotakin. Hän on asunut myös Torontossa. Taisi asua vielä siihen aikaan, eräs vieraamme toi minulle torontolaisen sanomalehden, jossa oli haastattelu Irvingistä.

Laitoin John Irvingin Facebook -sivuille kuvat Johanneksen ja Hotelli Tornin torneista yövalaistuksessa. Siellä näkyvät olevan vieläkin muiden fanikuvien joukossa.

Mutta Paul Auster. Olen seurannut hänen uraansa siitä asti, kun poikani puhui hänestä teini-ikäisenä opiskelijana. Hän opiskeli luovaa kirjoittamista Toronton yliopistossa ja opin tuntemaan monia kirjailijoita hänen ja myöhemmin myös nuorempien lasteni kautta. Olen lukenut Austeria ja pidän hänen kirjoistaan. Jostain syystä en ole lukenut koskaan hänen vaimonsa kirjoja. Pitäisi aloittaa jostakin.

Usein luen monia kirja-arvosteluja ja artikeleita hänestä ja hänen kirjoistaan, kun ne ovat juuri ilmestyneet, ja ne tyydyttävät uteliaisuuteni. Kun kirja ilmestyy sitten suomeksi, se on jo vanha juttu. Siksi olen alkanut tilata enemmän kirjoja heti kun ne ilmestyvät odottamatta suomalaista reaktiota niihin. Suomennokset ovat yleensä hyviä, ei siinä ole vikaa.
2.


Leena, Paul Auster on miellyttävä postmoderni kirjailija. Pidän postmodernismista arkkitehtuurissa, mutta filosofiana se on sairasta, ja postmodernit romaanit usein epäonnistuneita. Esim Coetzeen 'Foe' on keinotekoista kikkailua, kun taas hänen perinteistä kerrontaa edustava kuvauksensa poikavuosista on erinomainen.

Tunsin alkuaikoina kovasti myötätuntoa Paul Austeria kohtaan. Austerin uran alku oli kovaa, oli köyhyyttä. Austerin pojalla on ollut pahoja ongelmia, mutta niistä hän ei ole itse kirjoittanut, Siri H. kylläkin. Isä oli etäinen. Ainakin äitinsä kuoleman jälkeen hän sanoo haastattelussa äidin olleen läheinen.

Näin elokuvan The Comfort of Strangers (Vieraan turva), mutta en silloin tuntenut vielä McEwanin kirjoja. Se oli aivan hirveä jopa miehestäni, joka on sotaa kokenut mies (rauhanturvaajana). En ole lukenut kirjaa. McEwanin kirjoja lukiessa kiinnittää huomion kieleen ja rakenteeseen. Hirveitä asioita tapahtuu kaikissa hänen kirjoissaan, mutta ne eivät hallitse kirjaa. Jokin ikävä mielikuva jää kyllä vaivaamaan (Black Dogs, esim).  Luen niitä vain silloin, kun minun pitää kirjoittaessani tutkia rakenteita. Koska kirjat ovat ohuita, se on helppoa. Luin Ian McEwania, kun kirjoitin kirjaani Kyynärän mittainen tyttö.:)

Uutta ja vanhaa Berliinissä

059 British Embassy

Photo: Anna Amnell
Postmoderni rakennus, jossa sijaitsee Ison Britannian suurlähetystö. Lähetystörakennukset kuuluvat Berliinin kauneimpiin, kuten esimerkiksi kuin ihmeen kautta sodan aikana säilynyt vaaleanpunainen Italian suurlähetystö. Otin lähetystöjen kuvat bussikiertoajelulla, joten useimmat eivät onnistuneet. Tämä kirjoitus kasvoi taas kommentista, tällä kertaa omaan blogiin kirjoitetusta:
Berliinin kulttuuri oli monipuolista. Berliini on vastakohtien, surun kaupunki ja sovinnon monikulttuurinen kaupunki. Se on ollut vasaran ja alasimen välissä, sekä natsihallinnon että kommunistihallinnon aiheuttaman tuhon kohteena.

Jälleenrakennus on ollut saksalaisittain tehokasta ja nopeaa. Kaupunki on valtavan laaja, minkä vuoksi vain kiertoajelu bussilla antoi siitä edes jonkinlaisen yleiskäsityksen.

Biedermeier-museo

Berliinin keskustan ainoa yksityinen toisen maailmansodan pommituksissa säilynyt talo. Siinä sijaitsee Biedermeier-museo. Talossa asui suku, johon kuuuluva arkkitehti suunnitteli läheisen synagoogan. Suhteet juutalaisten ja muiden saksalaisten välillä olivatkin aikaisemmin normaalit. Katso kuviani: Biedermeier in Berlin

Katukuvassakin on vastakohtia, uusia hienoja rakennuksia ja karuutta, sillä sodassa Berliinin keskustasta tuhoutuivat melkein kaikki kauniit rakennukset. Uusia rakennuksia pystytettiin sodan jälkeen nopeasti, Itä-Berliinin puolella omaan erityisen rumaan tyyliinsä - osa niistä on purettu jo.

Nuo portaat (sivun alaosassa)  ovat yksi detalji jälleenrakennettua juutalaista kaupunginosaa. Kirja- ja lelukaupassa oli nähtävänä vanha Berliinin juutalaisten puhelinluettelo. Kyyneleet tulivat silmiini, kun selasin sitä. Niin paljon viattomia ihmisiä, jotka tuhottiin natsien hallitessa. Puhelinluettelo oli kulunut, sitä oli tutkittu.

Vanhaa hienoa kulttuuriakin oli rakennuksissa ja tietenkin museoissa, joissa kävin mieheni kanssa. Olin Berliinissä kaksi viikkoa, siitä tosin muutaman päivän Wittenbergissä, ja asuin Särön taiteilija- ja kirjailijaresidenssissä. Se oli ensimmäinen matkani Berliiniin, vaikka luin koulussa pitkän saksan, ja se tuli ihan suunnittelematta. Joku oli perunut matkansa, ja marraskuussa ei ollut lähtijöitä, joten pääsin sinne. Nyt tekee mieli uudestaan.

Kaikki kuvat Berliinin matkalta ryhmiteltyinä: kansiot Berliini ja Wittenberg

Olen käynyt aikaisemmin Hampurissa, Bremenissä ja Lyypekissä, ollut niissä päivän tai pari matkatessani aikoinaan Kanadaan ja takaisin ja sieltä tehdyllä Euroopan Eurorail-kierroksella.

keskiviikkona, marraskuuta 21, 2012

Makroviikko 81: 'nappi'

IMG_6905 by Anna Amnell
IMG_6905, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Paina nappia ja kuule iloiset sanat "That was easy". Tämä auttaa, jos tuntuu olo hankalalta.

Makroviikko 81: 'nappi'

Pitkä villatakki

fashion2 by Anna Amnell
fashion2, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Olen neulonut kerran tyttärelleni pitkän luonnonvalkean villatakin, jossa oli palmikkoraitoja. Tämä malli olisi haaste. Kaupasta sen saa nopeasti. Olen vain ihaillut näyteikkunasta iltakävelyillä. Kuvakin riittää..

Lämpimiä vaatteita

IMG_6832 by Anna Amnell
IMG_6832, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Tämä villapusero näytti nukenvaatteelta, sillä se oli niin paksusta langasta neulottu. Kaunis väri.

Juhla-asuja

fashion1 by Anna Amnell
fashion1, a photo by Anna Amnell on Flickr.
näyteikkunaostoksilla nähtyä

fashion3

tiistaina, marraskuuta 20, 2012

Loppukirjaimet 008 : 'kuisti'

Turkulainen puutalo by Anna Amnell
Turkulainen puutalo, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Turkulaisen puutalon kuisti on kuin huone talon edessä. Meillä kotona oli kesäisin kuistin ikkunalaudoilla kukkia, usein verenpisara.

Loppukirjaimet TI, haaste 008, kirjaimet

Termi 'young adult' käytössä jo 1960-luvulla

Termi Young Adult ei ole uusi. Se on ollut käytössä jo 1960-luvulta asti tarkoittamassa 12-18 -vuotiaille kohdistettuja kirjoja. Young adult books eli 'nuorten aikuisten kirjallisuus' ei ole ollut kirjallisuudenlaji vaan kategoria, jolla kirjat on luokiteltu sopiviksi kirjoiksi, joita voi lukea lapsuuden ja aikuisuuden välillä eli teinivuosina. Young adult -kirjoissa on aina voinut olla useita kirjallisuudenlajeja. Aina on ollut myös aikuisia, jotka palaavat mielellään lapsuutensa kirjoihin tai lukevat lastenkirjoja. Lasten- ja nuortenkirjallisuudella on ollut aina arvostettu asema anglosaksisissa maissa ja muissa vanhoissa sivistysmaissa.

Viittaan tässä myös Suvi Aholan tämänpäiväiseen kirjoitukseen Rowling ja parempi maailma.  Ahola sanoo, että 'nuorten aikuisten kirjallisuus' on uusi nimi, joka sopii myös Rowlingin uuteen kirjaan
: ”Sekin on kuin malliesimerkki 'nuorten aikuisten kirjallisuudesta.

The New York Times taas esittelee tämän Rowlingin uutuuden täysin aikuisten kirjana. Samoin tekevät muut ukomaiset lehdet, joiden nettisivuja luin.

Sanotaan mieluummin 'new adult'. Se on uusi termi, kertoo The Atlantic Wire, jonka toiseen artikkeliin viittasin jo alussa. Ehkä tämä uusi termi selvittää sekavaa tilannetta.

Suomi ja Nato

IMG_2676 by Pink Lady on the Loose!
IMG_2676, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.
”Pääosa EU-kumppaneistamme sekä Norja, Yhdysvallat ja Kanada ovat valinneet Naton puolustuksensa ytimeksi, joten se on monien tärkeimpien verrokkimaidemme puolustusliitto. Meillä Natoa käsitellään jopa kuntavaalien tupailloissa ja vastaavissa poliittisissa kokouksissa helvetin esikartanona, jossa pääpiruna häärii tietenkin liiton suurin jäsenvaltio Yhdysvallat.”
Olli Kivinen ”Kolmen A:n humalan huumaa”. HS:n pääkirjoitussivun kolumni 20.11.2012
Lue koko kirjoitus Hesarin uusilta nettisivuilla. Meheviä totuuksia  ”suomettumisliemessä marinoiduille ” Kivisen sanontaa käyttääkseni. Kyllä siinä on asiaa siitä kissanpennustakin, jonka Halonen sai.
Kuva  ”Nato Days ”-näytöksestä  Ostravassa, Tsekissä.

maanantaina, marraskuuta 19, 2012

Mustavalkomaanantai 138. 'tyhjä'

pakinaperjantai 312. Lempivelkani

lapsuus by Anna Amnell
lapsuus, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Olin seitsemän vuotta vanha, kun muutin maalta kaupunkiin. Oli kova asuntopula. Saimme aluksi vain yhden huoneen sukulaisten talosta. Asuin samassa pikkupietarinpihamaisessa pihassa monta vuotta vähän isommassa kodissa.

Naapurissamme asui huoneen ja keittiön asunnossa toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Veli asui kamarissa, sisar keittiössä.

Heidän ullakkonsa eli vinttinsä, kuten Savossa sanottiin, oli täynnnä kirjoja ja lastenlehtiä. Kun opin lukemaan, aloitin lastenlehdistä. Toimittaja sai jatkuvasti arvostelijankappaleita, joita luin koko lapsuuteni ja kouluvuosieni ajan. Pikkusiskoni teki samoin vähän myöhemmin.

En pysty kuvittelemaan, millainen ihminen olisin, jos ei olisi ollut tuota ullakkoa. Se oli niin kuin lumottu torni, josta avautuivat laajat maisemat. En ollutkaan köyhässä sodanjälkeisessä Suomessa, sillä koko maailma oli minun.

Tunnen olevani loputtomassa kiitollisuudenvelassa niille kirjailijoille, joiden kirjoja luin lapsena. Sitä velkaa maksan mielelläni.

Minulla oli päälläni vaaleanturkoosi vekkihame ja samanvärinen liivi, kun menin ensimmäistä kertaa kouluun. Liivissä oli nauhakoristelu. Äidit olivat saattamassa meitä lapsiaan. Seisoimme äidit ja lapset juhlasalin takaosassa.

Äiti oli nuori ja kaunis ja yhtä innoissaan kuin minäkin. Hänen silmänsä loistivat. Pidin äitiä kädestä kiinni ja odotin, milloin minun nimeni huudettaisiin.

Kun se hetki tuli, laskin äidin kädestä irti ja juoksin suuren salin poikki opettajani luo. Koulu oli alkanut. Rakastin lapsena koulua.

Kaunis Helsinki marraskuussa 1

Kaunis Helsinki. Marraskuussa

(kuva oli kadonnut, jospa se nyt pysyy)
Tämä on eräs kauneimpia kohtia talvisessa Helsingissä. Joulukuuset, valot, Penrosen laatat. Tässä tulee hyvä mieli iltakävelyllä.

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2012

Värikollaasit 101 -

Berliini-sufi-ravintola by Anna Amnell
Berliini-sufi-ravintola, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Minulla ei ole mitään kuvia, joissa olisi täsmälleen tämä väri. Mutta tein kaksi kollaasia, molemmat Berliinistä. Toinen on sufi-ravintolan nurkkaus. sufismi on islamin mystinen suuntaus. Suurempi koko täällä. Lisäys-kävimme - 2010 marraskuussa  - Berliinissä syömässä sufiravintolassa kasvisaterian. metroasema Mehringdamm.


värikollaasit 101


Hackesche Höfe -Art Deco

Toinen on Art Deco-portaikko Berliinistä, jälleenrakennetusta juutalaisesta kaupunginosasta, jonka natsit tuhosivat aikoinaan.
Lisää kuvia Hackesche Höfestä


084



Jugend & Art Deco in Berlin