tiistaina, huhtikuuta 30, 2013

Iloista vappua!

red balloons by Anna Amnell
red balloons, a photo by Anna Amnell on Flickr.
kaikille lukijoille!


Vappukukat

  Sain vappukukkia mieheltäni! Kun hän oli koulupoika, hän toi minulle kimpun punaisia neilikoita syntymäpäiväksi.

Vappu Helsingissä -kuvia

maanantaina, huhtikuuta 29, 2013

Vappukommenttini

Vappuaattona ja vappupäivänä käyn mieheni kanssa päiväkävelyllä, ja toteamme, että vapun viettäminen on levinnyt jo Senaatintorillekin.


IMG_9126

Kaduilla juhlitaan vappua ilman lakkia ja lakki päässä. Joillakin nuorilla on hauskat naamiaisasut: melkein kaksimetrinen karhu tulee vastaan Espalla vähän pienemmän kissan kanssa. Mutta iltamyöhään ei Helsingissä uskalla olla enää vapun aikaan kävelyllä.

A Family Holiday on May 1st in Kaivopuisto

Vappu on parhaimmillaan koko perheen juhla. Vapunviettoa Kaivopuistossa


Lapsuuden vappumuistot: serpentiinit, vappuhuiska. Pikkusiskoilla vappuhyrrä ja punainen ilmapallo.

Mieskuoro laulamassa rautatieseman rappusilla "Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö". Sitä johtaa lyseon voimistelunopettaja ylioppilaslakki päässä.

Eräänä ikimuistoisena vappuna tukeva lyhyt nainen hyppimässä tasajalkaa meidän keittiössä, kun äitini ei lähde hänen kanssaan kommunistien vappumarssille.
- Otahan simaa ja tippaleipiä, Riikka, sanoo äitini ystävällisesti. Isä piiloutuu sanomalehtensä taakse ja varoittaa pikkusiskoja tirskumasta.
 - Iivari, elä virnuile siellä, Riikka sanoo julmistuneena.

Mutta Riikka ei voi vastustaa tippaleipien kiusausta, kun tippaleivät ovat juuri tehtyjä ja vasta kellarista tuomani iso kotisimapullo kimaltelee kutsuvasti. Hän ei suostu kuitenkaan istumaan, vaan syö seisaaltaan.

Tippaleivät

Riikka toistaa pyyntönsä, oikeammin vaatimuksensa. Kun pikkusiskot rupeavat nyt hihittämään, Riikka saa uuden raivokohtauksen. Sitä siskot varmaankin toivoivat. Riikka haukkuu äitiä sanoilla, jotka eivät sovi toistettaviksi tällaisessa koko perheelle sopivassa blogissa.

Riikka lähtee raivoissaan. Adrenaliini on tarpeen marssille, sillä ulkona sataa räntää.

Vietimme sitäkin vappua kotona keittiön soikean pöydän ääressä istuen. Siihen aikaan sima riitti kodeissa vappujuomaksi.

Kotona juhlimisesta on tullut perinne minullekin. Kotisima on tekemättä. Ennen tein sitä monta pullollista. Kaupasta saa kohtuullisen hyviä tippaleipiä. Lasten pieninä ollessa tein itse siman ja tippaleivätkin. Partiolaiset myyvät onneksi hyvää simaa.

Suosittelen kaikille vappulukemisiksi Jukka Tarkan erinomaista kirjaa "Karhun kainalossa".

Mitä pitemmälle minä luen Tarkan kirjaa, sitä enemmän minä säälin Riikan kaltaisten hyväuskoisten ihmisten kohtaloa noina vuosina. Karhun kainalossa kansalle syötettiin vuosikymmenet valheita. Ei siinä ollut mitään herttaista. Äitini ei saanut erästä työpaikkaa, johon hän olisi ollut pätevä. Syy: hänellä ei ollut "punaista" jäsenkirjaa. Se oli ensimmäinen monista vastaavanlaisista tapauksista, joita seurasin sivusta koulu- ja opiskeluaikana ja myöhemminkin. Se oli yksi niistä syistä, joiden vuoksi läksimme Kanadaan yhdeksäksi vuodeksi.

Iloista vappua!

Kuviani: vappu Helsingissä (May Day in Helsinki)

Arvosteluja kirjasta Karhun kainalossa:
Karhun kainalossa
Karhun kainalossa
Karhun kainalossa - keskustelua kirjasta

lauantaina, huhtikuuta 27, 2013

Ruusut kannustavat

Viikonlopun ruusut by Anna Amnell
Viikonlopun ruusut, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Nämä kauniit ruusut sain mieheltäni piristykseksi. Luen ahkerasti taustakirjallisuutta ja kirjoitan uutta kirjaa. (26.4.2013)

perjantaina, huhtikuuta 26, 2013

Kesästä haaveillen

IMG_4026 by Anna Amnell
IMG_4026, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Viime kesän kukkia muistellen.
Tämä oli tarkoitus lähettää Nojatuolipuutarhuriblogiin.:)

Elämän kovuus ja taiteen tuoma lohdutus

angel

osa Leonardon maalausta L'Annunciazione, kuvattu 1991 Firenzessä. kamera: Olympus  µ, skannattu matka-albumista. Otin pienellä kamerallani kuvan tästä maalauksesta, Leonardon enkelistä. Tuntui siltä, että en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin mitään yhtä kaunista ja täydellistä taideteosta. Melkein yhtä kauniita olivat samassa huoneessa vastapäisellä seinällä olevat Botticellin maalaukset: Kevat, varsinkin Floran kasvot ja mekko
 Minulle tuli tänään mieleen, että ehkäpä nykyajan elämän kovuus ja turvattomuus saavat ihmiset turvautumaan entistä enemmän kirjallisuuteen. Haluamme osoittaa konkreettisesti ajankäytöllä, että on muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.

Osaa meistä lohduttaa musiikki. Sanotaan, että siitä on tullut uskonnon korvike tai se toimii uskonnon rinnalla, sillä ovathan suurimmat säveltäjät olleet syvällisesti uskonnollisia.

Nykyajan kuvataide on tullut niin rikkonaiseksi, että siitä ei ole lohduttajaksi. Se on vain elämän sekasorron ja rikkonaisuuden heijastuma, peilikuva. Nykytaidetta katsomalla ei voi yleensä samalla tavalla levätä kuin katsomalla jotain klasssista maalausta, olipa sen aihe mikä hyvänsä.

Ehkä kaunokirjallisuuden mahdollisuudet ovat parhaat. Se voisi selittää nykyihmisen valtavan uppoutumisen kirjallisuuteen. Samanlaista ihminen kokee yleensä vain murroiässä.

Tämä kaikki on tullut mieleeni, kun olen koettanut ymmärtää kirjablogien valtavaa määrää. Kirjat lohduttavat minuakin, ne ovat ainoa omaisuus, mikä minulla on - joko kirjahyllyissä tai mielen sopukoissa muistoina. Mutta koen lukemani kirjat ja yleensä kuuntelemani musiikinkin hyvin yksityiseksi asiaksi. Siksi en kirjoita niistä yleensä. Ne ovat niin kuin ystäviä ja sukulaisia, joista en kirjoita usein blogeissani, en ehkä ole edes maininnut heitä koskaan nimeltä.

Käynnistä Uffizissa alkoi kiinnostukseni renessanssiin, ja se johti Lucia OLavintytär-kirjoihin
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html


http://blogisisko.blogspot.fi/2005/11/antiikin-vaikutus-renessanssin.html
ja käy täällä
http://www.virtualuffizi.com/

Photo Friday: Little things

My dollshouses mosaique by Anna Amnell
My dollshouses mosaique, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Photo Friday: Little things
Nukkekotikuvia
Auroran talo  My dollshouses & dolls, miniatures

torstaina, huhtikuuta 25, 2013

Sanojen merkitykset

pateettinen

Olen ihmetellyt sitä, että sanalla 'pateetttinen' on suomessa lähinnä merkitys 'mahtipontinen', tai ehkä myös 'korkealentoinen', mutta muissa kielissä sillä on lukuisia merkityksiä, joista useimmat tarkoittavatkin aivan päinvastaista eli 'säälittävää', 'myötätuntoa herättävää', 'kurjaa'. (Ks vaikkapa google translate eri kielillä)
ruotsiksikin: rörande, gripande, sorglig (liikuttava, koskettava, surullinen)
engl: moving, touching, gripping, pitiful, grievous, woeful, woesome, sad
ransk: pitoyable, minable, navrant

Suomessa Beethovenin pateettinen sonaatti olisi näin ollen 'mahtipontinen' sonaatti, mutta esimerkiksi englannissa ennemminkin 'passionate', 'emotional'. 





Lastenkirjat suomettumisen aikaan

Finland 1988 by Anna Amnell
Finland 1988, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Näin kasvatettiin lapsia suomettuneessa Suomessa. DDR:ssä painettu Kultainen käsityö. 1988 Literos ( Altberlin Verlag, Berlin 1986). Suuri koko

Ostin tämän kirjan kirpputorilta. KIrjassa kerrotaan käsityöläisten työstä lähinnä keskiajalla ja renessanssin aikaan.

Kirjassa on hauska ja humoristinen kuvitus. Kirjapainossa painetaan Gutenbergin Raamattua. Monet ammatit tulevat tutuiksi. Vaatetus on aitoa samoin sisustus. Kyllä saksalaiset tuntevat keskiajan.

Esipuheessa sanotaan: "Juuri käsityön ansiosta keskiaikaiset kaupungit kirkkoineen ja raatihuoneineen ovat niin loisteliaita ja kauniita."

Yhtään kirkkoa ei kuitenkaan pilkistä kirjassa, vaikka juuri katedraalit olivat keskiajan käsityön loistavimmat luomukset.

Onko suomalainen kustantaja Literos sensuroinut vai onko tässä ihanneyhteiskunta, josta kaikki katedraalit on räjäytetty isä aurinkoisen esikuvaa noudattaen?

DDR:n ja muun kommunistisen maailman ideologia tulee esille ajan merkitsemisessä. Ja sepä onkin kiinnostavaa. Kuten yllä olevista kuvista näkyy ajanmerkinnässä ei ole suomen normaalikäytäntö e.Kr eikä edes nykyajan suomalaisen Wikipedian poikien eaa tai e.a.a. vaan v e.a.a., jota en ole nähnyt koskaan aikaisemmin, sillä olin poissa Suomesta 1979-1988.

Milloin ja kenen toimesta alkoi eaa:n käyttäminen? Alkoiko se Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen?

P.S. Lasten- ja nuortenkirjat Suomessa suomettumisen aikaan olisi hyvä gradun tai väitöskirjan aihe. Suomettumisen ajan tunnetuimman lastenkirjailijan nimellä on edelleen kirjallisuuspalkintokin (Kaarina Helakisa, SKDL). Katso myös Helsingin Sanomat

Luettavaa tuosta ajasta tarjoaa Jukka Tarkka: Karhun kainalossa (2012 Otava)

Äidin muisti

Verenpisara

Olin katsomassa äitiä vähän ennen hänen kuolemaansa.
  - Tyttö on laihuttanut ihtensä ihan olemattomiin, äiti moitti minua. 
Miestäni ja minua nauratti, että äiti huomasi muutaman kilon laihtumiseni. 

Olin iloinen siitä, että äidin muisti toimi hyvin hänen kuolemaansa asti - 97-vuotiaaksi -  vaikka hänen muistonsa liikkuivat yhä enemmän kaukana lapsuudessa. Vain kolme kymmenestä sisaruksesta oli enää elossa.

Äiti vietti vielä 90-vuotispäivänsä kotonaan, ja hänellä kävi koko päivän vieraita, joku toiselta paikkakunnalta asti. Äidillä oli ollut laaja ystäväpiiri, naapureita, työtovereita, sukulaisia ja esimerkiksi tyttö, joka oli asunut meillä monta vuotta koulukortteerissa, kun me lapset olimme lähteneet jo kotoa. Erityinen ilonaihe syntymäpäivänä oli hänen 82-vuotias pikkuveljensä, jota hän oli hoitanut, kun oli itsekin vielä lapsi, kantanut selässään kaunista pikkupoikaa.

Anna Kaisa Kolehmainen (os. Rytkönen) 90 v

Viimeisinä vuosinaan äiti suri sitä, että hänen ikätoverinsa ja suurin osa sisaruksista oli jo kuollut. Onneksi hänellä oli kaikenikäisiä ystäviä.

Äiti eli viimeiset vuotensa hoivakodissa, jonne hänet oli viety, koska hän ei pystynyt enää tulemaan toimeen kotona munuaissairautensa vuoksi. Häneltä oli leikattu kaksikymmentä vuotta aikaisemmin toinen munuainen syövän vuoksi. Toinen lonkkakin oli leikattu muutaman vuosi sitten, kun hän oli kompastunut keittiössä mattoon laittaessaan aamiaista. Myöhemmin selvisi, että hänellä oli ollut silloin keuhkokuume. Äiti ei pitänyt ollenkaan siitä, että joutui pois kotoaan. Alussa hän kääntyi vuoteessaan seinään päin eikä kärsinyt kuunnella edes radiota, vaikka musiikki oli hänelle rakasta.



95-vuotiaana hoivakodissa


95- vuotiskortti vuoteen vierellä

Koti oli ollut äidille aina tärkeä. Hän rakasti kukkiaan. Hänen lempikukkiaan olivat liljat sekä verenpisarat ja pelargoniat, joita hän kasvatti eteisenverannalla. Hän piti televisiosta, kun ei jaksanut enää olla yhtä aktiivinen kuin ennen. Hän oli kävellyt ennen pitkiä matkoja. Hän luki lähinnä lehtiä, mutta piti kirjastani "Aurora ja Pietarin serkut" ja nauraa hekotti, kun tunnisti sieltä kohdat, joissa oli hänen kertomiaan juttuja. Paljon parjattu TV- sarja "Kauniit ja rohkeatkin" tuotti hänelle paljon iloa. Hän kommentoi katsomaansa tyyliin "Ihan mahoton tuo Ridge --". Miten hienoa onkaan, että Suomessa on TV-ohjelmissa alatekstit: äitihän luki siis myös koko ajan, sillä ei hän englantia osannut. Ehkä oli jotain oppinut kuulemastaan hyvämuistinen kun oli.

Eniten olin iloinen siitä, että äidin muisti toimi hänen kuolemaansa asti eli 97-vuotiaaksi, vaikka hänen muistonsa liikkuivat yhä enemmän kaukana lapsuudessa.

keskiviikkona, huhtikuuta 24, 2013

Kirjat osa elämää



Luen aina kun voin ja löydän sopivaa luettavaa. Minulla on vanha kouluaikoina syntynyt tottumus lukea kirja loppuun "yhdellä istumalla".
Työmatkoilla pidin laukussa runokirjaa tai novellikokoelmaa, josta ehti lukea raitsikka- tai metromatkan aikana yhden kokonaisuuden.
Kun on lukenut paljon kirjoja, voi myös tyytyä ajattelemaan lukemiaan kirjoja, keskustella niistä. Aina ei tarvitse lukea uutta. Vähitellen nimittäin kriittisyys kasvaa, ja mikä hyvänsä ei enää kelpaa luettavaksi. Elämän muut puolet voivat tuntua yhtä tärkeiltä, ehkä tärkeämmältäkin kuin kirjat, sillä elämästähän kirjat kertovat.

Entä jos kulkisit pyjamassa?

IMG_0526

Kuvassa on kuitenkin kesämekko Helsingin Esplanaadin varrella olevan myyymälän ikkunasta. Ihan kuin yöpaita.:)

Kiinassa asuneet ja käyneet lähisukulaiseni kertovat, että kiinalaiset käyttävät pyjamaa ulkonakin varsinkin kesäkuumalla. Nyt näyttää tapa levinneen myös New Yorkiin. Katso kuvia.

Linkissä olevan kirjoituksen kommenteista löytyi kuvia kiinalaisista pyjamissa. 

Vanhan ajan alusvaatteet ovat ollet jo kauan juhla- ja naamiaisvaatteita.


IMG_8778

Yöpaidan kuvakin löytyi. Kyllä tämä kävisi kesämekosta.

Makro 101: 'kynttilä*

candle by Anna Amnell
candle, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Liian kaunis poltettavaksi.
Katso suurempana
Makro 101: kynttilä

valo

valo by Anna Amnell
valo, a photo by Anna Amnell on Flickr.
katso suurempana

Aamu

Aamu by Anna Amnell
Aamu, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Valo voittaa joka aamu.

sunnuntaina, huhtikuuta 21, 2013

Mielessä bloggaamisen tarkoitus



To blog or not to blog, that is the question (Vintage Books & Anchor Books, julkinen FB-sivu).
Blogata vai eikö blogata, siinä pulma. 

Parasta ovat mielestäni tällä hetkellä kuvahaasteet,  joita on monenlaisia. Tunnelma on ystävällinen ja innostunut. Tutustuu moniin kiehtoviin aiheisiin. Tulee käytyä läpi omia vanhoja kuviakin, jotka muuten unohtuisivat.

Kirjablogeja on valtavan paljon, niin paljon, etten uskalla mennä niitä lähellekään. Millä ihmeen ajalla ehtisin lukea kaikki nuo kirjat, joista puhutaan? On paljon kirjoja, joita täytyy lukea omien projektien vuoksi, ja niistä en halua vielä puhua. 

Kirjabloggaajia on monenlaisia, on tutkijoita, jotka keräävät aineistoa ja on niitä, jotka mainostavat kirjoja, näille molemmille ryhmille kirjabloggaus on työtä. Joillekin mainostajille se on varmaankin työtä kirjapalkalla. Mikäpä siinä, jos pitää niistä kirjoista, joita tarjotaan. Kirjailijat ja kustantajat ovat vaikeuksissa laman vuoksi. Kaikki tuki on tietenkin tarpeen. Kirjallisuuden tukeminen on hyvä harrastus.  Kirjablogit tukevat eniten kustantajia ja kääntäjiä, sillä suurin osa mainostetuista kirjoista on käännöskirjoja.

185 suomalaista kirjablogia (tänne voit myös ilmoittaa kirjablogisi)

Uusin kirjoitus samasta aiheesta eli Vievätkö kirjabloggaajat toimittajilta leivän? "Sähäkkä" keskustelu kirjamessuilla. Eli sohaisin arvaamattamani ampiaispesään.

Lisäys 13.5.2014
Lue tämä, ennen kuin alat moittia minua, bloggaaja:
Yhä useampi tienaa blogillaan
http://yle.fi/uutiset/yha_useampi_tienaa_blogillaan/6825359?ref=leiki-uu

Lisäys 16.5.:

Kirjabloggaajat ovat loukkaantuneet edellä olevasta kirjoituksesta. Mutta blogeista työnä puhutaan muuallakin. Esim Vaasan ylioppilaslehti: Bloggaamisesta tuli työ.
Viestintätoimisto Manifeston tutkimus (PDF)
Ovatko kirjabloggaajat sitten erilaisia kuin muut?
Toivon, että kirjabloggaajat kirjoittavat tästä aiheesta omissa blogeissaan. Miksi asia on niin tulenarka?
Ovatko kirjabloggaajien saamat kirjat eri asia kuin muotibloggaajien saamat vaatteet? 

Kirjablogien asema kustantajan mainostaessa uutta kirjaa. Vrt kuinka monta kirjablogia, kuinka monta lehtiarvostelua Kustantajan sivulla. Mistä tämä ilmiö kertoo?
Liike-elämässä ajatellaan, että ystävien suosittelut ovat tehokkaampia ja luotettavampia mainoksia kuin maksetut mainokset. 

Tästä puhutaan: Hankkivatko bloggaajat blogeillaan? 
YLE uutiset: Mainostus elättää satoja
Mitä häpeämistä siinä? Kirjabloggaajan tulot ja apurahat.

Palkittu kirjablogi
Kirjallisuudentutkija kirjabloggaajana (lasten- ja nuortenkirjat, saanut mm Kordelinin ja Majaojan säätiön apurahoja kirjallisuusblogin pitämiseen). Muitakin on.
Tästähän on puhuttu jo vuonna 2011 kirjablogeissa

Kommenttini Pinon päällimmäinen blogiin
Anna Amnell/BlogisiskoMay 18, 2013 at 3:06 PM

Hyvät kirjabloggaajat, tämän aamun Helsingin Sanomat kirjoittaa blogeista. "Blogimainonnalle laaditaan tarkempia sääntöjä." HS/Talous B8, 18.5.2013.
Kuluttajaviraston lakimies: "Ongelma on, että lukija ei aina pysty erottamaan, onko kyse bloggaajan omasta suosituksesta vai mainostajalta saaduista tuotteista".
Samassa kirjoituksessa kerrotaan, että mainostajien liiton "kyselyn mukaan blogien käyttö yleistyy markkinoinnissa kovaa vauhtia".

Edellä olevassa anonyymin viestissä kirjan mainonnasta kiinnittyy huomio siihen, että siinä on esillä nimenomaan kustantajan oma mainossivu. Edellä kirjoittamaani viitaten sanoisin, että lukija ei tiedä, ovatko bloggaajat saaneet tuotteen eli kirjan kustantajalta?

Mainonnassa on kyse suurista rahoista. Sitä me bloggaajat emme useinkaan tajua. Pian myös verottaja iskee kyntensä bloggaajien tuloihin - mikäli sellaisia on. Siksi minusta olisi parasta, että ammattimaiset bloggaajat saisivat apurahoja, jotka ovat verottomia. Se edistäisi kirjallisuutta samalla tavalla kuin kirjailijoille myönnettävät apurahat.
Neuvoisin: pitäkää silmät ja korvat auki, olkaa avoimia.
Lisäys 17.10. 2013
Keskustelu jatkuu :Kirjablogit vakiintuivat kritiikin rinnalle

lisäys 11.12.2013
kirjabloggaaja ja "kustannusherra"

Lue myös seuraava kirjoitukseni samasta aiheesta
Kirjabloggaajien valta ja ongelmat
http://blogisisko.blogspot.fi/2013/06/kirjabloggaajien-valta-ja-ongelmat.html

Rehelliset kirjabloggaajat kertovat saavansa rahaa blogistaan.


Värikollaasi 123: lux helsinki colours

lux helsinki colours by Anna Amnell
lux helsinki colours, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Some fragments of Lux Helsinki 2012 poster.
  larger size/suurempi koko



Lux Helsinki

Lux Helsinki 2012 -juliste Helsingissä

Voisi olla myös yksinkertainen :

simple collage

my "Simple Collage" (1929 Ford)


Värikollaasi 123 värimalli ja muiden tekemiä kollaaseja
Mitä mieltä kuvahaasteista?

lauantaina, huhtikuuta 20, 2013

Kissa lohduttajana ja hoitajana

Nestor

Kun olin sairas, Nestor lohdutti minua tuomalla minulle rakkaimman esineensä, leluhiirensä.

Harvemmin tulee kerrottua siitä, että kissat hoivaavat ihmisiä. Erään ystäväni kissa asettui varovasti nukkumaan isäntänsä kipeän olkapään päälle, ja kissasta tullut lämpö lievitti kipua. Monet kertovat vastaavaa. Eräs tyttökissamme nuoli kasvojani, kun olin flunssassa.
 Lisäys: Lohduttajakissat kirjoissani

Olin pitänyt poikani kissaa Nestoria itsekeskeisenä nuorena kissana, mutta opin tuntemaan siitä uuden puolen, kun olin sairaana. Se tuli viereeni aivan lähelle nukkumaan. Nestor vaikutti hyvin huolestuneelta, puski minua ja nuoli käsiäni.

Tunteeko kissa toisen kissan ja myös ihmisen tuoksusta, milloin tämä on sairas vai miten se tietää? Tavallisesti niin ylhäisessä yksinäisyydessään keinutuolissa torkkuva Nestor oli koko ajan lähelläni, kunnes menin lääkärille.

Flunssa oli kehittynyt angiinaksi. Onneksi se hallitaan nykyään lääkkeillä. Nestorin mielestä ne eivät kuitenkaan riittäneet. Nestor lohdutti minua tuomalla minulle rakkaimmman esineensä, pienen leluhiiren. Se on suuri rakkaudenosoitus kissan taholta.

Liikuttavin muisto on kuitenkin se, kun pidin melkein 20-vuotiasta dementoitunutta ja sairasta Tiina-kissaamme sylissäni keinutuolissa ja itkin sitä, että se piti viedä eläinlääkärille nukutettavaksi, ja Tiina-parka kohottautui sylissäni nuolemaan minun kasvojani lohduttaakseen minua.

Suloinen Tiina-kissa
Tiina tuli mukanamme Kanadasta Suomeen.




Kesähatut

hats 2013 by Anna Amnell
hats 2013, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Rauhallista viikonloppua
Hattukollaasi suuressa koossa

Numerokuvat 34: 49 puutarhatonttua

49 puutarhatonttua by Anna Amnell
49 puutarhatonttua, a photo by Anna Amnell on Flickr.
 Kesä on tulossa. Oletko valmis?
Puutarhatontut tulevat. (suuri koko/a larger size)
Oletko puutarhatonttujen ystävä? Vihreähiippainen tonttu on ikioma pieni puutarhatonttuni, jonka ostin istumaan miniatyyrituoliin. Ahkeran tontun kuvasin, kun se oli tavaratalon edessä mainostamassa mansikoita.
Kottikärryä työntävän tontun kuva on pyydetty Japaniin. Siellä se kai ahkeroi jossain. Olin jo unohtanut koko jutun.:)
Numerokuvat 34: 49

perjantaina, huhtikuuta 19, 2013

keskiviikkona, huhtikuuta 17, 2013

Kommentti: katoliset ja protestantit


Kommentti .
Kanadassa eräässä Remembrance Day (kaatuneiden muistopäivä) jumalanpalveluksessa oli läsnä myös katolisia. He ihmettelivät sitä, että sehän oli melkein samanlainen kuin heidän jumalanpalveluksensa. Yhteistä historiaa on 1500 vuotta, ja se näkyy ja tuntuu. Ekumenia on tuonut ne vielä lähemmäksi.

Varsinainen erohan on se, että esimerkiksi suomalainen kulttuuri on hylännyt kristinuskon, jos asia ilmaistaan kärjistetysti.

Ei tarvitse siirtyä katolisuuteen erotakseen tästä suomalaisesta "uuspakanallisesta" kulttuuurista. Ja samoin voi nauttia katolisesta kirkkkomusiikista ja taiteesta ym olemalla edelleen vaikkapa luterilainen.

damaskos vanha kaupunki

Marian kuva tienvarsikappelissa Syyriassa Damaskoksen vanhassa kaupungissa. Kuva: Joonas Heiskanen

 Katolisuuden sisällä on hyvin suuria eroja riippuen kyseisen maan kulttuurista ja paikallisesta papistosta. Katolinen kirkko, sen oppi ja kulttuuri on niin laaja, että siitä riittää tutkimista moneksi ihmiselämäksi. Mariasta ilmestyy varmaankin noin 2000 kirjaa vuodessa. Toisaalta kanadalaiset sukulaisemme sanovat, että he eivät tarvitse Mariaa, heille riittää Jeesus.

Me eletään ekumenian aikaa. Minulla ei ole ainakaan ollut ongelmia katolisten kanssa. Katolisuus ei ole eri uskonto. Se on kristinuskoa.


Makroviikko 100: 'juhlava'

suklaakakku by Anna Amnell
suklaakakku, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Nyt on juhlan aika. Hankitaan suklaakakku! Tämä on suuri. Tästä riittää kaikille!
Makrohaaste 100: 'juhlava'
http://makrotex.blogspot.fi/2013/04/makrohaaste-100.html

Lady Thatcher herättää yhä voimakkaita tunteita

Thatcher-loc

Baroness Margaret Thatcher (1925-2013) Library of Congress Photo

Asuin vuodet 1979-1988 Kanadassa ja seurasin sieltä käsin Margaret Thatcherin (1925-2013) pääministerikautta (1979-1990), joka oli täynnä dramatiikkaa. Seurasimme usein myös lähetyksiä alahuoneen istunnoista, jotka olivat kuin näytelmiä!

Palasimme Suomeen vasta sitten, kun maailma alkoi muuttua. Margaret Thatcherin suurin saavutus olikin se, että hän oli yksi niitä aikansa johtajia, jotka saivat maailman muuttumaan. (ks. esim The President, the Pope, and the Prime Minister: Three Who Changed the World







tiistaina, huhtikuuta 16, 2013

Kirjaimet 28: - IL-

Istria. Medusa n. 100 j.Kr

Medusan* silmä, Pazin, Istria noin 100 j.Kr. Suuri koko
On ollut osa katto- tai seinäkoristetta.
välikirjaimet 28 -il-

* Medusa oli kreikkalaisessa tarustossa hirviömäinen naispuolinen olento, gorgo, joka pystyi katseellaan muuttamaan ihmisen kiveksi.  Medusa oli nuori kaunis tyttö, jonka mustasukkainen  Pallas Athene muutti hirviöksi. Kova rangaistus. (ks Wikipedia)

Kaksi dekkarimestaria: Mika Waltari ja Eeva Tenhunen

IMG_0505

Kuvassa läjä viime päivinä luettuja kirjoja. Ylinnä kouluaikojeni löytö Edgar Wallacen Punainen ympyrä. Alkuperäinen Punainen ympyrä - juuri kuvassa olevan näköinen - oli naapurimme, Salmettaren toimittajan vintillä, joka oli minun samoin kuin pikkusiskoni ikioma yksityinen "kirjasto".
Seuraa kommentti, suoraan nettiin kirjoitettu. Huomasin, että lopusta puuttui kysymysmerkki.

Olen lukenut jonkin aikaa ihan urakalla dekkareita, viimeksi kaikki Mika Waltarin Komisario Palmu-kirjat ja Eeva Tenhusen tuotannon, joka olikin minulle täysin uutta. Mestareita nämä kaksi, Waltari ja Tenhunen. Koetan hankkia ne itselleni ihan omiksi.

Olen lukenut tähän asti lähinnä englantilaisia dekkariklassikoita, jo koululaisena suomeksi. Johonkin aikaan luin paljon myös historiallisia dekkareita, nimenomaan keskiajan ja renessanssin aikaa kuvaavia.

Olen kodikkaiden dekkareiden lukija, siksi suurin suurin osa nykyajan dekkareista ei miellytä. Minun kaltaisiani on onneksi maailmalla paljon, joten riittää lukemista ja katsomista. Jos on aikakauden ja kulttuurin kuvausta, TV-sarja on monesti mieluisampi kuin kirja ja mikä parasta, sitä voi katsoa hyvässä seurassa kotona. Meillä on iso DVD-kokoelma. Onneksi parhaat kestävät uudelleen katsomisen, sillä uusia ei ole tullut aikoihin. Morse kuoli, ja Lewis-sarjakin loppuu.

Oletko huomannut, että Colin Dexterin voi nähdä lyhyen hetken kaikissa hänen kirjoistaan tehdyissä sarjoissa?

maanantaina, huhtikuuta 15, 2013

Olin Rihmastossa 'Tiger'


Tiger  Rihmastossa maaliskuu 2005:
(Photo: Panthera tigris , Tiger in the snow, Detroit Zoo. Photo MJCdetroit)

- Tämä vanha keskusteluketju kiinnostaa. Istvanin alustus muistuttaa siitä, miten eri tavoilla kirjailijat toimivat. Jotkut ovat Istvanin tavoin hyvin suunnitelmallisia, toiset antavat alussa tekstin ryöpytä ja ryhtyvät sitten vasta sitä karsimaan ja järjestelemään. Itse teen milloin mitenkin. Olen yleensä "nähnyt" kaikkien kirjojeni henkilöt ensin kuin eideettisinä kuvina. Mutta vaikuttaa jotenkin normaalimmalta sanoa, että näen heidät ja jonkun tapahtuman, toisinaan tapahtumasarjat "kuin telkkarissa".

Minulla ei ole kuitenkaan sitä "pyhää lahjaa" (psyykkisen sairauden lajia) mikä oli William Blakellä, jonka asunnossa tapahtui kummia, hän todella "näki" nuo ihmeelliset asiat, joita hän kuvaa. Uskon, että minulla on jonkinlainen lapsuudesta jäänyt ominaisuus, joka lienee melko tavallinen. Siitä on kovasti iloa kirjoittamisessa.

Kuten Eki kirjoittaa, varsinkin lapsille visuaalisuus on tärkeä. Eidettiset kuvat eivät ole yleensä liikkuvia vaan kuin valokuvia tai hitaita kohtauksia, joissa ihmiset puhuvat. Joskus on vauhtiakin. Mutta entä ääni? Kun kirjoitin romaania (erästä Suurta Romaania, joka ei ole vieläkään valmis), minä _kuulin_ noiden päähenkilöiden juttelevan. Koska toinen heistä on englanninkielinen, keskustelu tapahtui englanniksi. Kun olin tavaratalossa ostoksilla, he alkoivat keskustella aivoissani, ja minun piti mennä kirjoittamaan muistikirjaani talteen tärkeimpiä asioita, joita oli tullut mieleen. Sillä sitähän se on, alitajunnan työtä.

 Eräässä elokuvassa (Kolme väriä- sininen?) kuvattiin hienosti sitä, miten säveltäjä kuulee sävellyksensä. Me kaikkihan kuulemme, miten tuttu musiikki tulee jatkumaan nauhassa tai levyssä olevan lyhyen tauon jälkeen. Joskus olen kuullut musiikki-unia. Jäikö minusta säveltäjä tulematta, kun laitoin nuotit halkopinon väliin ja menin leikkimään ajopeliä sen sijaan, että olisin mennyt soittotunnille?

Proust muisti hyvin tuoksutkin. Olisi kiinnostavaa lukea, mitä teille muille tulee tästä aiheesta mieleen.

Menestyksen ongelmasta: Älä pelkää. Menestys ja julkisuus tulee harvojen kirjailijoiden osaksi. Ennemmin voi salama iskeä, kun kulkee puiston poikki. Ja menestyneillä kirjailijoillakin on lupa sanoa pieni sana "ei" ja vetäytyä rauhaansa. Kun perhe vie aikaa: Kun olin kotiäiti ja tilanne oli samanlainen, minua lohdutti erään naiskirjailijan kirjoittamassa kirjoittamisen oppaassa ollut lause "he, jotka vievät eniten aikaasi, tulevat myös antamaan sinulle eniten". Kun pääsin vihdoinkin keskittymään kirjoittamiseen, tuo lause osoittautui todeksi.

sunnuntaina, huhtikuuta 14, 2013

Sininen ilta kaupungissa

Sininen ilta kaupungissa by Anna Amnell
Sininen ilta kaupungissa, a photo by Anna Amnell on Flickr.
iltakävelyllä

Värikollaasi 122: orchids

orchids-collage

suuri koko
Punainen on Burrageara Nelly Isler, jonka sain joululahjaksi, muut perhoskämmeköitä, joita kasvatin.
Värikollaasit 122 värimalli, näistä 3 väriä


Mika Waltari asui Töölössä

Tunturikatu 13, jossa Waltari asui lähes 50 vuotta.
Kuva suurena
Olen lukenut viime päivinä MikaWaltarin salapoliisiromaaneja.
Klikkaa hakusanoja 'Mika Waltari'

'Kiva' onkin vanha sana

Kiva kirjoituskone? Luja?

Jo vuoden 1772 almanakka puhuu kivasta pakkasesta. Se tarkoitti kireää pakkasta. Sana 'kiva' on kotoisin Kainuusta ja Peräpohjolasta. 'Kiva' on tarkoittanut tervettä, ripeää, reipasta, hanakkaa, vireää, tiivistä, lujaa. Kiva hevonen on vireä, kiva mummo on reipas. Mäki voi olla kiva eli jyrkkä. Kotimaisten kielten keskus: hämmästele muitakin sanoja: Kiva pimu, iskä äiskä slangiako?





lauantaina, huhtikuuta 13, 2013

Numerokuvat 33: 19

1900 by Anna Amnell
1900, a photo by Anna Amnell on Flickr.
1234 numerokuvat 33: 19

Kirja on "Rebecca West: 1900", kiinnostava kuvaus 1800-luvun alusta. West oli silloin pieni tyttö, joten hänellä on omakohtaisia muistojakin. Hienot kuvat.


Rebecca West: 1900

Aika

Aika by Anna Amnell
Aika, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Lehmuksen kasvua?
vuosirenkaat

Miksi puu kadettiin?
Kerran näin, kuinka suuri lehmus kaatui myrskyssä Johanneksen puistossa:

Olen nähnyt ikkunastani, kuinka valtavan suuri puu kaatui hetkessä äkillisessä myrskyssä Helsingin Johanneksen puistossa. Ikkuna oli auki ja kuului ensin, kuinka tuuli yhtäkkiä kiihtyi. Kuudennesta kerroksesta katsottuna näytti siltä, niin kuin puut olisivat nousemassa ylös juuriltaan ja puisto olisi lähdössä liikkeelle. Tuli hetkessä mieleen, olikohan Shakespeare nähnyt jotain vastaavaa, jonka hän siirsi sitten näytelmäänsä [sotakohtaukseen].

Sitten kaatuikin yksi puista rytisten ja kuului huuto. Myrsky oli hetkessä ohi. Menin ulos. Siellä ei näkynyt ketään. Valtava puu oli maassa.

perjantaina, huhtikuuta 12, 2013