perjantaina, elokuuta 30, 2013

Tiskin alta löytyi tärkeä kirja

1500-luvun opiskelijat by Anna Amnell
1500-luvun opiskelijat, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kun olin kolme vuotta sitten kaksi viikkoa Berliinissä ja Wittenbergissä, kolusin museoita ja kirjakauppoja. Mistään ei tuntunut löytyvän juuri sitä kirjaa, jota tarvitsin: kirjaa, joka kertoi opiskelusta Wittenbergissä 1500-luvun puolivälissä. Lutherista oli paljon kirjoja, mutta tarvitsin kirjan, joka kertoo vähän myöhemmästä ajasta.

Wittenberg oli suosittu yliopistokaupunki.  Siellä opiskelivat myös virkamiehiksi ja tutkijoiksi aikovat kuten fiktiivisen Lucia Olavintyttäreni veljet Erasmus ja Hannu.

Olin tutkinut jo itse wittenbergiläisen kirjakaupan hyllyt ja kysyin lopulta myyjältä, että eikö todellakaan ole mitään 1500-lvun Wittenbergistä. Olihan vähän aikaa sitten ollut uskonpuhdistuksen juhlavuosikin. Pyysin myyjää etsimään takahuoneestakin.

Äkkiä hän muisti, kumartui ja otti tiskin alta jostain alahyllystä komean kirjan, jota oli vielä yksi jäljellä. Juuri, se mitä minä etsin. Se oli englanniksi käännetty kirja Wittenbergin historiasta, ja sieltä löytyi kuvaus opiskelusta Wittenbergissä vuonna 1563.

Sieltä löysin sivun, jossa kerrottiin, kuinka kauan kesti opiskelu yliopistossa. Tarvitsin 19-vuotiaan maisterin, joka voi elättää pakolaisiksi joutuneen perheensä.

Se on aina ihmeellsitä, että historia kertoo myös meidän ajastamme. Nytkin perheet lähtevät pakolaisiksi, nuoret miehet joutuvat elättämään sukulaisiaan uudessa maassa, tytöt ja pojat naitetaan, jotta tullaan toimeen.

Historiallisten nuortenkirjojen kirjoittaminen alkoi Torontossa eräästä kohtaamisesta poliittisten pakolaisten kanssa. Olin haastattelemassa Nelson Mandelan tytärtä ja vävyä, kun puhe kääntyi siihen, että Suomestakin lähti aikoinaan poliittisia pakolaisia.

Kerroin Maki Mandelalle ja hänen miehelleen, että 1900-luvun alun Suomesta karkotetut muuttivat Kanadaan. Se oli etelä-afrikkalaisista kiinnostavaa. Ajattelin, että se voisi kiinnostaa muitakin. (Ne olivat 1990-luvulla kirjoittamani Aurora-kirjat.)

Lue myös 1500-luvun opiskelijat

torstaina, elokuuta 29, 2013

Kukat elokuussa

Kukat elokuussa by Anna Amnell
Kukat elokuussa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Photo Friday: End of Summer
Kesän lopussa on romantiikkaa, kaunista rappiota.
Klikkaa kuva suuremmaksi.
Meilahden Arboretum muutaman raitsikkapysäkin päässä meiltä. Siellä voi käydä nauttimassa kauniista metsästä, puutarhasta ja puutaloista. Sopii nojatuolipuutarhurille. Arvaan kyllä, miten ihanalta elämä tuntuu, jos asuu puutarhan keskellä.

keskiviikkona, elokuuta 28, 2013

Linnanmäki illalla

Linnanmäki in August by Anna Amnell
Linnanmäki in August, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Joskus aurinko kultaa maailmanpyörän.

  IMG_4461

Pelargonian syksyä

Pelargonian syksyä by Anna Amnell
Pelargonian syksyä, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Pelargonia kukkii sittenkin uudestaan, vaikka valoa on vähän.

Vesitetty Sakari Topelius

Sakari Topelius by Anna Amnell
Sakari Topelius, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Lue Silja Massa: Topeliusta Angry Birds -sukupolvelle. HS/Kulttuuri 28.8.2013

Ymmärrän hyvin, miksi Mäkinen epäröi ryhtyä modernisoimaan Topeliusta, mutta sitä en ymmärrä, miksi hän lisäsi Adalmiinan helmen alkuun oman anti-rojalistisen kommenttinsa. Se rikkoi sadun tunnelman. Onko tultu taas aikaan, jolloin satujen täytyy olla poliittisesti korrekteja?

Topelius: Adalminan helmi (alku)
Kirsti Mäkisen versio: Adalminan helmi (alku)

Odotan kiinnostuksella milloin ilmestyy aikuisillekin jotain vastaavaa, vaikkapa Kadotettu ostoparatiisi, Uskontoneutraalin vaellus ja Tuntematon siviilipalvelushenkilö.

Lue ilmaiseksi alkuperäinen Topelius: Lukemisia lapsille
http://www.gutenberg.org/files/16223/16223-h/16223-h.htm

maanantaina, elokuuta 26, 2013

Uusimman kirjan viimeistelyä, levottomia uutisia - ja Philip Roth


Kuuntelen mieheni kanssa englanninkielistä uutislähetystä Syyrian tilanteesta (France 2). Nyt toivotaan maltillisuutta.

Samalla viimeistelen järjestelyjä uusimpaan kirjaani "Lucia ja Luka", joka ilmestyy lokakuussa. Käsikirjoitus on mennyt jo. Kuvien paikkaa täytyy suunnitella, samoin kantta. Takakannen teksti on valmis, vaikka tietenkin muokkaan sitä viimeiseen asti.

TV-kanava on muuttunut YLEn Teemaksi,  ja äänessä on Philip Roth, eräs mielikirjailijoitani. Kuuntelen häntä samalla kun kirjoitan tätä. Vilkaisen välillä kuvia.

 Päädyin sittenkin kustantamaan kirjan Kyynärän mittaisen tytön uusimmista seikkailuista itse Books on Demandin avulla. Väsyin etsimään kustantajaa. Nykyaikana kirjailijan täytyy ajatella ennakkoluulottomasti. Samalla muistan tietenkin kymmenet kuuluisat kirjailijat, jotka ovat julkaisseet kirjojaan omakustanteina. (Katso myös alempaa samalta sivulta, kuinka monta kertaa eräät myöhemmin menestyneet hyljättiin ennen julkausua. Suomessa on liian vähän kustantajia.)

Ei mitään häpeämistä. Rohkeutta vain.

 BoD:n palvelu on ystävällistä. Koska en osaa tehdä taittamista enkä kannen teknillistä puolta, ostan ne palvelut BoD:lta. Minun ei tarvitse ostaa itselleni kasoittain omaa kirjaani. Aion hankkia vain muutaman, sillä jos joku haluaa kirjoittaa siitä kirja-arvostelun lehteen hän voi saada kirjan ilmaiseksi BoD:ltä. Virallinen määrä kirjaa menee Kansalliskirjastoon BoD:lta. Ehkä jotkut kirjastot ostavat sitä, jotta lukijat saavat tietää miten Lucia-tytölle kävi. Kirjat tulevat myyntiin kirjakauppohin, ja niitä voi ostaa netin kautta.

Nyt Philip Roth-ohjelma alkaa kiinnostaa enemmän. Lisää uudesta kirjastani myöhemmin. 

Iisalmen Satamapuiston kioski: vain muistitietoa rakentajista

Finland: a gazebo/kiosk in a small town

Rakennusajankohta ja rakentajat: Vain suullista perimätietoa.
"Tieto on [Kalle Väisäsestä] luultavasti peräisin kaupungin inventointikortista, jossa suullisina lähteinä mainitaan kaupungin rakennusmestari Esa Hakala sekä Eeva Remes." Muistikuvia Iisalmesta. Salmetar/Iisalmen Sanomat 25.8.2013.

Kirjeeni Muistikuvia palstalle:


suksimestari Jaakko Rytkönen


Iisalmen rantakioskiin liittyy sukutarina, jonka olen kuullut lapsesta asti. Iäkkäät sukulaiset kertoivat, että isoisäni suksimestari, nuoruudessaan kiertelevänä puuseppänä ja viulupelimannina toiminut Jaakko Rytkönen (1875-1969) oli "rakentanut "rantakioskin.
Kun haastattelin iäkkäitä sukulaisiani 1990-luvulla, he kertoivat, että heitä paljon vanhemmat naapurit sanoivat aina laivan tullessa Iisalmen rantaan: ”Kun minä tulin tähän laivalla, Jaakko oli tuota kioskia tekemässä. ”
Pohjois-Savon kulttuuriympäristö 2. kertoo, että kioskin rakensi puuseppä Kalle Väisänen Haukiniemenkatu 6:ssa sijainneessa verstaassaan jo 1890-luvulla.
 Isoisäni oli siihen aikaan nuori poika (synt. 1875)

["Tieto on (Kalle Väisäsestä) luultavasti peräisin kaupungin inventointikortista, jossa suullisina lähteinä mainitaan kaupungin rakennusmestari Esa Hakala sekä Eeva Remes." Muistikuvia Iisalmesta. Salmetari/Iisalmen Sanomat 25.8.2013.
Rakennusajankohtakin on lehden mukaan "todennäköinen."]

Samalla nettisivulla kerrotaan, että Satamapuiston kioski rakennettiin samoihin aikoihin kuin tullikamaripakkahuone, joka rakennettiin vuonna 1893 ja siirrettiin nykyiselle paikalle 1909.
Siirrettiinkö myös kioski vuonna 1909?
Olisiko mahdollista, että ukki on ollut nuorena miehenä töissä Kalle Väisäsellä kioskia siirrettäessä tai korjattaessa ja naapurit olisivat nähneet hänet silloin kioskia nikkaroimassa?
Olipa tämä sukutarina totta tai ei, se on mielenkiintoinen:
”Historiantutkimuksessa muistitiedon asema on vahvistunut. --Muistitiedossa ei enää painoteta asioiden tai tapahtumien todellisuutta, vaan ihmisten kokemuksia ja tunteita.” (Heli Mäki esipuheessa toimittamaansa kirjaan ”Junalla sotaan ja sotaa pakoon” 2011 Helsingin Yliopisto). Ehkä innostun joskus penkomaan arkistojakin.
Ystävällisin terveisin
Anna Amnell
--
P.S. Tilaamme Salmettaren ihan näiden muistikuvien vuoksi. (Ukki teki vuoden 1957 iisalmelaislehden lehtihaastattelun mukaan suksia Iisalmen Visan edustushiihtäjille, mm Joonas Ryhäselle, joka voitti ukin tekemillä suksilla Salpausselän kisat.)

Uusi viikko, uusi kukka

Uusi viikko, uusi kukka by Anna Amnell
Uusi viikko, uusi kukka, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Yhä kauniimpia värejä.

lauantaina, elokuuta 24, 2013

Kanavan varrella

IMG_0001 by Anna Amnell
IMG_0001, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Katajanokan sillankaiteeseen kiinnitettyjä lemmenlukkoja.
Kuvat Kanavanrannasta: Matti T. Amnell

IMG_0002

Uspenskin katedraali


IMG_0003

Kanava


an orange car
oranssi auto


IMG_0004

Päävartio

Blogien kuolemako? Blogit ovat sitkeähenkisiä.

Bloggaaja

Jokainen bloggaaja on oman bloginsa kuningatar tai kuningas. Hän voi raottaa yksityiselämäänsä ihan niin paljon kuin haluaa. Hän voi blogata ihan miten haluaa, kunhan ei riko lakia.  Ei tarvitse kärsiä nimettömien ilkeistä kommenteista, sillä ne voi heittää roskiin. Kiusaus säilyttää ne on tietenkin suuri, sillä ne voivat kiehtoa lukijoita, houkutella kävijöitä. Päätä itse, mitä teet.

Uutiset kuolemastani ovat olleet liioiteltuja, sanoi Mark Twain aikoinaan. Olen blogannut vuodesta 2005, ja alusta asti on oltu sitä mieltä, että bloggaaminen on vain lyhytikäinen muoti-ilmiö. Mutta toisin on käynyt: bloggaaminen vain lisääntyy ja kukoistaa.ta blogit ovat sitkeähenkisiä, sillä niitä voidaan pitää monella tavalla, kukin omalla tavallaan.
Pink lady on kuvattu helsinkiläisen myymälän ikkunasta.

Numerokuvat 43: 12

IMG_1456 by Anna Amnell
IMG_1456, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Näyttää siltä, että tämä krakowalainen postilaatikko tyhjennetään klo 12.
Numerokuvat 43: 12 eli täysi tusina


IMG_1456

perjantaina, elokuuta 23, 2013

Kommentti: TV, DVD:t, Internet viihdyttäjinä

Nestor and spider plant

Nestor haluaa luonto-ohjelmia.

Kommentti:

- joskus sellaisia hetkiä on, että voi tuntea TV:n ääressä yhteenkuuluvuutta jopa melkein "koko maailman" kanssa. Esim Cardiff Singer of the World -kilpailut - ja miksipä ei suuret urheilukilpailut kuten äskettäin Moskovasta..

Minäkin katson luonto-ohjelmia, harvemmin elokuvia. Joitain sarjoja seuraan kuten Foylen sotaa, joka kestää useammankin katsomisen. Arvostan hyviä näyttelijöitä, hienoa juonta.

Mieheni katsoo mielellään merkittäviä urheilukilpailuja, ja katson niitä hänen kanssaan ja samalla vaikkapa kirjoitan nettiin. Meillä on iso Morsen, Poirotin, Miss Maplen, Midsomerin. Jane Austenin  DVD-kokoelma. Niitä voi katsoa uudestaan ja uudestaan.

Oli hauskaa lukea, että olen yleensä "nuori" eli katson enimmäkseen DVD:ltä ja kuuntelen netistä.

Photo Friday: 'Frozen'

window frost, Helsinki, Finland
Jääkukkia keittiön ikkunassa, ice flowers in my kitchen
iso koko/ a larger size

torstaina, elokuuta 22, 2013

Iltarusko idässä

Iltarusko idässä by Anna Amnell

Iltarusko idässä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Harvinaisia värejä

 Sunset-in-east

Suurempi koko/ a larger size

Candy cane: punavalkoraitainen karamellisauva on joulukoriste


candy cane, punavalkoraidallinen sokerikaramellisauva

Hämmästyin kovasti kun luin punavalkoraitaisten karamellisauvojen käytöstä ja nimistä meillä Suomessa ja muualla. Niistä on käytetty meillä nimiä vanhojen piikojen karkit tai vanhan piian kirkkokarkit. Niitä näytetään käyttävän hääkarkkeinakin, ja toisinaan ne katkotaan paloiksi, joita nimitetään polkkaporsaiksi. (Katso hääideaa kirjoitukseni lopusta.)

Polkkakarkki ja polkkaporsaat viittaavat ruotsalaiseen 1800-luvun keksintöön, sokerikaramellitankoon, joka oli ainakin alkujaan aina suora ja raidat kierteisiä kuvaamaan polkassa pyörähtelyä. Suomenkielinen Wikipedia ei näytä tuntevan ollenkaan muuta kuin polkkaporsaan tai haluaa pimittää candy cane - makeisten historian.:)

Karkkitankojen historia liittyy jouluun ja kristinuskon keskeiseen symboliikkaan:
candy cane, history of candy canes

1600-luvulla alettiin protestantttisissa maissa käyttää joulukuusia, ja ne koristelttin leivonnaisilla ja makeisilla. 

Vuonna 1670 kölniläinen kirkkokuoronjohtaja keksi loistavan idean joulukirkkoon, joka kesti kauan - sillä siihen liittyi seiminäytelmä -  ja lapset alkoivat kyllästyä siihen. Hän valmisti sokerikaramellitankoja ja taivutti ne sauvan muotoon muistuttamaan seiminäytelmässä esiintyvien paimenten sauvoja. Lapset saivat imeksiä niitä joulukirkon aikana. Myöhemmin niitä koristeltiin punaisilla ruusukoristeilla. 

(Ranskalaiset ovat sitä mieltä, että benediktiinimunkit alkoivat valmistaa samantyyppisiä karkkeja 1600-luvulla. Ne ovat myös nykyään sauvanmuotoisia joulukarkkeja)

Saksalais-ruotsalainen siirtolainen August Imgard vei eurooppalaisen sauvakarkin Amerikkaan vuonna 1847 koristellessaan niillä joulukuusensa. Vielä 1900-luvun alussa joulusauvat olivat valkoisia sen ajan kuvien ja joulukorttien mukaan. Raidat keksittiin vasta 1900-luvun puolella, samoin piparmintun maun lisääminen symboloimaan Raamatun ajan maustetta iisoppia.

Kaikkiin vaiheisiin liittyi keskeistä kristillistä symboliikkaa. Sauva oli ollut pitkään vainottujen kristittyjen salainen tunnusmerkki. Kolme raitaa merkitsi pyhää kolminaisuutta, punainen väri Kristuksen verta ja valkoinen hänen puhtauttaan. Käännettynä sauva muodostaa J-kirjaimen, Jeesuksen nimen alkukirjaimen.

Katolinen pappi Gregory Keller keksi karkkitankojen koneellisen valmistamisen 1950-luvulla, ja hänen sisarensa mies kehitti pakkausidean ja perusti menestyvän tehtaan.

Pohjois-Amerikassa punavalkoraitainen karkkitanko on eräs joulun keskeisiä symboleita. Sitä käytetään myös juutalaisten Hanukkah-juhlissa. Eri materiaaleista valmistetuilla sauvoilla koristellaan kukka-asetelmiä, ovikoristeita tai takanreunuksia. Tässä idea Suomeenkin ensi jouluksi.

Raidalliset sauvakarkit sopivat mielestäni erinomaisesti myös hääkarkeiksi, sillä laittamalla kaksi sauvaa vastakkain saa sydämen.:)

Tee itse Candy Canes -karkit (resepti)
Tästä tuli nyt joulukirjoitus.:)

keskiviikkona, elokuuta 21, 2013

Makro 109: Kesän kasvi

Chrysanthemum Indicum Grp Robinho

Kukka, joista tulee mieleen punavalkoraitainen karkkitanko ja raikas piparmintun tuoksu. Niistä karkkitangoista väännetään sauvoja, joita ripustetaan Pohjois-Amerikassa joulukuusen koristeiksi.
Klikkaa kuva isommaksi. Hämmästyin kovasti punavalkoraitaisten karamellitankojen nimityksiä eri kielillä. Siksi pieni historiikki niiden alkuperästä.
Lisää Chrysanthemum Indicum Grp Robinho kuvia
Katso
Makro 109 : Kesän kasvi -ryhmän kuvat

Suomessa punavalkoiraitaisia karkkitankoja sanotaan kuulemma vanhan piian karkeiksi tai vanhan piian kirkkokarkeiksi, joka on hiukan lähempänä raitakarkkien alkuperää. Ne saatetaan katkoa palasiksi, mikä olisi originaalien ystäville kauhistus, sillä näillä makeisilla on pitkä ja jalo historia.

1600-luvulla alettiin käyttää joulukuusia, ja ne koristelttin leivonnaisilla ja makeisilla. Vuonna
1670 kölniläinen kirkkokuoronjohtaja keksi loistavan idean joulukirkkoon, jonka seiminäytelmä kesti kauan ja lapset alkoivat kyllästyä siihen. 

Hän valmisti sokerikaramellitankoja ja taivutti ne sauvan muotoon muistuttamaan seiminäytelmän paimenten sauvoja. Myöhemmin niitä koristeltiin punaisilla ruusukoristeilla.  

Saksalaiset siirtolaiset veivät keksinnön Amerikkaan vuonna 1847. Vielä 1900-luvun alussa joulusauvat olivat valkoisia. Raidat keksittiin vasta 1900-luvulla, samoin piparmintun maun lisääminen.

Kaikkiin vaiheisiin liittyi uskonnollista symboliikkaa. Sauva oli ollut pitkään vainottujen kristittyjen salainen tunnusmerkki. Kolme raitaa merkitsi pyhää kolminaisuutta, punainen väri Kristuksen verta ja valkoinen hänen puhtauttaan.

Katolinen pappi Gregory Keller keksi karkkitankojen koneellisen valmistamisen 1950-luvulla. Hänen sisarensa mies kehitti niiden tekemisestä tehtaan.

Nimi polkkakarkki tai polkkaporsaat tarkoittaa ruotsalaista alkuperää olevaa nuoren naisen tekemää keksintöä, jossa karamellitangot olivat alkujaan aina suoria ja niiden raidat kierteisiä ja symbolisoivat polkassa pyörähtelyä.
Tee itse Candy Canes -karkit (resepti)
Hääkarkit: jos laittaa kaksi sauvaa yhteen, muodostuu sydän.:)

maanantaina, elokuuta 19, 2013

Kommentti: Outo, outo kirjallinen maailma







Kommentti kirjoitukseen Elämme uusromanttista aikaa: Yleismaailmallisestikin naisia koetetaan hallita karsinoinnilla ja vähättelyllä. Se näkyy jo kielessä. Esim englannin 'lady' sanan käyttö: Siivoojaa alettiin sanoa 'cleaning ladyksi'. Emme voisi kuvitellakaan sanaa 'cleaning lord'.

En ole miesvihaaja, mutta on pakko sanoa, että ihmiskunnassa näyttää olevan pysyvä trendi, jolla naisen menestystä tai toimintaa yleensäkin kahlitaan. Onko se jonkinlainen biologinen tarve miehillä, sillä miehistä parhaimmatkin sortuvat siihen? Ja monesti naiset menevät mukaan vähättelyyn vaikuttaakseen miehiltä.

Jos laitetaan yhteen nainen ja lapsi, kohtelu on vielä oudompaa, ja yleensä naiset hyväksyvät sen.  Joku on saattanut julkaista vaikkapa kymmenen lastenkirjaa (tai nuortenkirjaa), mutta häntä silti kutsutaan esikoiskirjailijaksi, kun hän julkaisee aikuisille suunnatun kirjan. Lajia pidetään niin ala-arvoisena, että vain 'palkitut' lasten- ja nuortenkirjat noteerataan. Mikähän elämä syntyisi, jos "aikuistenkirjoja" kirjoittaneita miehiä kohdeltaisiin samalla tavalla? Ajatellaanko, että lapsille ja nuorille kelpaa mikä hyvänsä?

Samalla tavalla ajatellaan, että naista viihdyttää mikä hyvänsä. Miesten "viihderomaaneja" parjataan yleensä vain, jos kirjoittajat edustavat puhujan vastustamaa poliittista suuntausta.

P.S.
 Kotonani asuva "miehistä parhain" on sitä mieltä, että syynä ovat perinteet. Naista väheksyvä asenne periytyy. Lähellä on aika, jolloin naisella ei ollut omaa rahaa, ei omistusoikeutta, ei perintöoikeutta, hän ei saanut opiskella yliopistossa jne.

Tärkeä lisäys: Naisten syrjintä lievenee kansainvälisen kilpailun avulla. Syrjintä on "suljettujen markkinoiden ongelma", ja suomenkielinen kirjallisuus taitaa olla pitkälle suljettu markkina-alue. (Pertti Haparanta: Globalisaatio ja naisen asema. - Halko et al. : Naiset miehet ja talous. 2010)

2.Lukeminen on pohjimmiltaan hyvin yksityinen tilanne, jossa lukija kohtaa kirjailijan ja hänen luomansa maailman.
3.
Etsit siis nimeä jollekin kurssille? 

Eikö Naistenromaanityöpaja olisi hyvä nimi? Se sisältää kaiken paitsi "miestenromaanit", vaikka miehetkin kirjoittavat naistenromaaneja (Madame Bovary on aikamoinen naistenromaani.)

Naistenromaanihautomo voisi kuulostaa hiukan "kanamaiselta" , vaikka se olisi aika kodikas mielikuva: Naiskirjailijat hautovat kuin kanaemot lapsiaan. Sinnehän voisi ilmaantua joku kultamunia hautova kanakin.


4. Hyvä. 'Viihderomaanihautomo' on silloin uusi vihreä oksa käsitteeseen yrityshautomo, joka on jo tuttu ja sukupuolineutraali termi.:)

Bratislavan Pyhä Yrjö ja lohikäärme

IMG_8771 by Pink Lady on the Loose!
IMG_8771, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.
Suihkulähteen ympäröimä patsas Pyhästä Yrjöstä eli Yrjänästä surmaamassa lohikäärmeen. Slovakialaisella Yrjänällä on roomalaisen sotilaan univormu.
Saint George and the dragon in Bratislava.
Photo: Mimi Amnell
Nyt tuli väärään blogiin. Tarkoitukseni oli laittaa tämä lohikäärme keskiaikablogiini.


IMG_9151

Keisarinna Maria Tereziakin ratsastaa Bratislavassa.

Täällä Mimin kiinnostavia valikoituja kuvia Bratislavasta Voi valita elokuun (August), niin näet yhdellä kertaa enemmän kuvia Bratislavasta.

Lisää tyttäreni ottamia kuvia Bratislavasta. (500 kuvaa)

sunnuntaina, elokuuta 18, 2013

Päivänvarjon alta kuvattua

Päiväkävelyllä Meilahden ruusutarhassa. Melkein kaikki kukat olivat kuihtuneita. Löytyi muutama ruusu
 
IMG_4218

Hyönteisiä oli joka paikassa.

IMG_4228

Kirsti Ellilä: Johannes ja Jura


krjaus
Kirsti Ellilä: Johannes ja Jura Karisto 2013, 108 s.
Kansi ja kuvitus: Loviisa Raussi.  Kaunis kansi ja lämminhenkinen kuvitus.

"Olet ehkä huomannut, että on sellainen tietty hetki, kun kesä lakkaa olemasta kesä ja muuttuu syksyksi. Eräänä sateisena päivänä vesipisaroihin vain tulee uusi muheva tuoksu. Pilvet putoavat pihoille ja kietovat puut ja talot, koirat, kissat ja ihmiset pisaroivaan harmaaseen usvaan. Nyt oli sellainen hetki."(sivu 6) 

Syksyisessä kaupungissa liikkuu yksinäinen vaeltaja, sukunsa viimeinen, ilman ystäviä ja omaisia, mutta hän seuraa kaupungin asukkaiden elämää. Hän asuu kadulla, korkeiden rakennusten välisessä kuilussa ja syö ravinnokseen jätteitä. Hän kerää tyhjiä pulloja ja tölkkejä ja palauttaa ne kauppaan. Hän lahjoittaa saamansa rahat perheelle, josta äiti on kuollut ja isä on työtön. Hän tutustuu rikkaaseen poikaan, joka on yksinäinen, ja köyhä poika ja rikas poika ystävystyvät hänen kauttaan. Tarina on melko tavallinen, ja sillä on onnellinen loppu poikien kohdalla. Hyväntekijä on kaikkea muuta kuin tavallinen. Se on erinomainen löytö. 

Jura on niin suuri, että sitä eivät huomaa muut kuin tarkkasilmäiset koulupojat ja yksinäinen rotta, joka kuten hiiri Aisopoksen sadussa auttaa kärsivää jättiläistä,  poistaa lasinsirun dinosauruksen varpaasta. Jura, maailman viimeinen dinosaurus painaa kymmeniä tuhansia kiloja, on yli 20 metriä pitkä, pelkästään sen sydän on auton kokoinen. Kun luen sukunimen brachiosaurus, tiedän täsmälleen kenestä on kysymys ja muistan, että olen nähnyt hänen kaukaisen coloradolaisen sukulaisensa luurangon Chicagon luonnonhistoriallisessa museossa. *)

Tämä dinosaurus kulkee neljällä jalalla, hänellä on pitkät etujalat, pitkä kaula ja taipuisa häntä, sopiva pullojen palauttamiseen. Pää on pieni ja suippo, mahtuu rakoihin, leuat ovat tukevat, sopivat jätteidensyöjälle. Lusikkamaiset hampaat ovat myös avuksi. 

Kirsti Ellilä on löytänyt täydellisen kävelevän jätemyllyn, sillä se hotkaisee pahatkin jätteet ja sulattelee niitä vatsansa alaosassa kivien avulla niin kuin krokotiili. Tällainen ruoansulatus soveltuu hyvin Juran toimintaan nykyajan yhteiskunnan hyödyllisenä jäsenenä. Sen laaja sydän tekee siitä ”surumagneetin”, terapeutin. 

 Dinosaurus Jura vaikuttaa surulliselta. Se ei ole ihme. Suurten dinosaurusten kultakaudella 205-140 miljoonaa vuotta sitten nämä maailman suurimpiin kuuluvat brachiosaurus-dinosaurukset vaelsivat saniaispreerioilla ja havumetsissä. Kasvissyöjädinosauruksen terveellinen ruokavalio on muuttunut trooppisten metsien havupuista ja savannien jättiläissaniaisista pizzalaatikoiksi, tupakantumpeiksi, styroxrasioiksi ja sanomalehdiksi. 

Tunnen suurta myötätuntoa Juraa kohtaan. Meidän on vaikeaa kuvitella, kuinka puhdasta ilma oli Juran esivanhempien aikaan. Jura ei ole kuitenkaan menettänyt herkkää hajuaistiaan:

 ”Hän oli huomannut, että kun heille [ihmisille] tapahtui jotain ikävää, he erittivät tuoksua, joka toi mieleen lehtien ja ruohojen syksyisen lahoamisen ja hapantumisen tuoksun. Kun heille tapahtui jotain mukavaa, kevyt kielojen tuoksu levisi heidän ympärilleen, ja siihen saattoi sekaantua joskus myös vastaleikatun ruohon ja linnunlaulun tuoksua." (sivu 10)

Kirjan kieli on kaunista ja selkeää. Jura ja Johannes sopii koko perheen kirjaksi. Eräällä tavalla kirja liittyy myös jouluun, sillä aikuinen lukija voi huomata, että kuten legendan Pyhä Nikolaus, dinosaurus antaa rahat köyhälle perheelle salaa, Nikolaus savupiipusta, Jura kerrostalon tuuletusluukusta.

*) Brachiosauruksen luuranko oli vuoteen 1999 museon sisällä. Sitten se siirrettiin Chicagon O'Hare-lentokentälle, ja museon viereen tehtiin pronssinen kopio, joka näkyy linkissä olevassa kuvassa.

Tästä kirjasta kirjoittaa myös Periaatteessa kirjoista:  Dinosaurus surumagneettina

lauantaina, elokuuta 17, 2013

Helsingissä tapahtuu

IMG_4116 by Anna Amnell
IMG_4116, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Pidän Helsingistä. Näistä pidetään
Lähiaikoina Helsingissä

 IMG_4125

Juuri nyt tapahtuu.. Klikkaa ja käy katsomasssa
Klikkaa hakusanaa 'Helsinki' ja katso lisää kuvia Helsingistä eri vuodenaikoina.

Miksi YLE suomentaa aina BC:n eli 'before Christ' väärin?


Vertaa myös saksalaisen museon länsimaiseen käytäntöön ja muihin kieliin: Vertaa ja huomaa, miten muissa sivistyskielissä puhutaan historian ajanjaksoista, esim englanti, saksa, ruotsi, ranska, hollanti jne. Valitse sama sivu eri kielillä ja huomaat, että käytäntö niissä vastaa suomen e.Kr ja j.Kr -lyhenteitä.

YLE väheksyy muiden kulttuurien ajanlaskuja ilmaisulla "ennen ajanlaskun alkua". Minkä ajanlaskun?
Ajanlaskuja on monta, yli 40 ja niistä useat ovat tälläkin hetkellä käytössä. On aiheellista kertoa, mitä ajanlaskua käyttää.

Onko tämä joku Pohjois-Korea? Miksi YLE suomentaa aina väärin BC:n? 


BC lauseessa : "dating back to the 10th millennium BC."[ Giulio Maglin artikkelissa] on suomeksi e.Kr. [BC= before Christ= ennen Kristusta] toisin kuin  suomettumisen aikainen eaa, joka on vähän sinnepäin kuin BCE. 


BCE voidaan lukea joko "before Common Era' tai 'before Christian Era" eli 'ennen yleistä ajanlaskua' tai 'ennen kristillistä ajanlaskua'. Sillä ei ole samaa poliittista rasitetta kuin kommunismin propagoimalla eaa:lla, joka on ainakin 1970-luvulta asti tarkoitettu kristinuskon vastustamiseksi. CE: n merkitys on ollut 1600-luvulta alkaen "Christian Era" tai "Common Era" ja sillä on myös merkitys '
Christian Era' useimmissa sanakirjoissa .

YLEn tiede- ja historiauutisia ei viitsi lukea tai katsoa. Sama koskee tiedeohjelmia, joissa on edelleen samaa eaa- ja jaa- aivopesua. Nyt se tapahtuu kaiken lisäksi kaikkien suomalaisten rahoilla.

Tästä aiheesta keskustellaan netissä, esim uusisuomi.fi


Sivistyneitä toimittajia täällä


"Mistä nämä eKr. ja jKr. tulevat?"
Jokainenhan sen tietää. Mutta tietävätkö kaikki, että nuo eaa ja jaa ovat 70-lukulaista uskonnonvastaista neuvostovaikutteista vähemmistökieltä?





perjantaina, elokuuta 16, 2013

Photo Friday: 'On the Road'

Louhisaaren puistotie by Anna Amnell
Louhisaaren puistotie, a photo by Anna Amnell on Flickr.
(a larger size) On the road to Louhisaari, the childhood home of Mannerheim.  Finland.

 (A day trip to Louhisaari, over 200 photos of the historical manor-castle)
Mannerheim (viralliset sivut/official pages in several languages)
Kuvia Louhisaaresta, jossa Mannerheim asui lapsuudessaan ja jossa asuivat monet suvut ennen Mannerheimeja.
Photo Friday: 'On the road'


Louhisaari


Louhisaari Manor House, Askainen

See a larger photo of the interior
Katso suurempaa kuvaa

Fiktion todellisuuteen heittäytyminen


Olen lukenut Gardnerin kirjoittamisen oppaita niin ahkerasti, että ne ovat hajonneet ja säilytän sivuja muovipussissa.
Kommentteja Pisara-blogiin, jossa keskustellaan fiktion totuudesta.
1.
Erittäin kiinnostava kirjoitus.
Olen joutunut pohtimaan näitä asioita monelta kannalta. Kuvaan kirjoissani myös todellisia, historiallisia henkilöitä, jotka esiintyvät fiktiivisten henkilöiden rinnalla. Heidän kuvaamisessaan koetan pysyä totuuudessa, sikäli kuin sen heistä tiedämme. Tämä johtuu siitä, että kirjoitan lähinnä lapsia, 8-13-vuotiaita varten.
Elisabet I heittää hermostuneena hovimiestä tohvelilla (=kengällään) kuten hän joskus teki. Mutta en voisi laittaa häntä tekemään sellaista, mikä olisi vastoin hänen luonnettaan tai maailmankuvaansa. En voisi laittaa historian henkilöä tekemään mitä hyvänsä. Koetan suojella hänen yksityisyytttään, vaikka hän eli 500 vuotta sitten.
Mutta hänen vaikutustaan kuvitteellisiin henkilöihin voin kuvata monin tavoin, vaikka se ei ole historiallista faktaa. Siinä siirryn faktojen ulkopuolelle. Unessakin voimme nähdä presidentin tai muun julkisen henkilön tekevän mitä hyvänsä. vrt Kekkos-unet.
Toisaalta on postmoderni filosofia, jossa totuutta ei ole olemassa, on vain mielipiteitä. Se johtaa todellisessa elämässä kaaokseen.
Fiktiivisessa maailmassa voi olla mitä hyvänsä. Siinä mielesssä kuvaamasi romaani kiinnostaa kovasti.
2.
Fiktiolla on oma totuutensa, mutta kirjailijan täytyy saada se tuntumaan todelta lukijan mielessä.

Ennen kuin aloin kirjoittaa luin poikani kurssikirjoja – hän opiskeli luovaa kirjoittamista Toronton yliopistossa. Ensimmäinen opetus, joka jäi mieleeni John Gardnerin kirjoittamisen oppaasta oli, että lukijalle täytyy syntyä "willing suspension of disbelief",  Coleridgen keksimä temi, jolla tarkoitetaan, että lukija heittäytyy vapaaehtoisesti kuvattuun fiktiiviseen todellisuuteen.  Kirjailijan tehtävä on saada lukijan luottamus, sitten kaikki sujuu ja lukija kääntää sivuja innokkaasti.
lisäys:
John Gardner, amerikkalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja luovan kirjoittamisen opettaja, kirjallisuudessa Ph.D. Luterilaisen maanviljelijä-maallikkosaarnaajan ja opettajan poika, jonka kotona luettiin Shakespearea.  Hän kärsi elinikäistä syyllisyyttä siitä, että hänen veljensä kuoli hänen ohjatessa maanmuokkauskonetta isän farmilla. Gardner kuoli moottoripyöräonnettomuudessa 49-vuotiaana vuonna 1982. Mm Raymond Carver oli hänen oppilaansa ja on kirjoittanut esipuheet postuumisti julkaistuihin  kirjoihin  On Becoming a Novelist (1983) ja The Art of Fiction (1983)

The Paris Review -lehdessä on pitkä John Gardnerin haastattelu (1979)

(Hän on eri henkilö kuin englantilainen John Gardner, joka on kirjoittanut mm James Bondin seikkailusta Suomessa.)

keskiviikkona, elokuuta 14, 2013

Numerokuvat: 24

24-heads by Anna Amnell
24-heads, a photo by Anna Amnell on Flickr.
24 päähinettä
Suuri koko
Numerokuvat 041: 24

Numerokuvat : 51 vastaus on Nukkekotiblogissani

Eilen tuntui ensi kerran syksyltä

Syksyistä kotona by Anna Amnell
Syksyistä kotona, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Eilen tuntui ensi kerran syksyltä. Ehkä se johtui siitä, että oli satanut melkein koko päivän, ilma oli puhdasta, kun avasi erkkerin ikkunan, ei tarvinnut enää tuuletinta, joka on pörrännyt viikkokaudet.

Narnia-blogi: Narnia-tutkimus Suomessa. Pekkarinen, Pirkko (= Am...

Narnia-blogi: Narnia-tutkimus Suomessa. Pekkarinen, Pirkko (= Am...: Pirkko Pekkarinen(=Pirkko Anna Amnell ): C.S. Lewis's Narnia Fairy Tales for Children , Helsingin Yliopisto 1970. Muut graduani...
Lisäys: koska Vuodatus ei taaskaan toimi, olen laittanut tähän kirjoitukseen linkkejä, jotka vievät suomenkieliseen johdantoon ja loppusanoihin ja muihin kirjoituksin, jotka saattavat kiinostaa lukijaa, joka ei tunne vielä C. S. Lewisia.

Makro 108: *Kesän ötökkä*

Kesän ötökkä by Anna Amnell
Kesän ötökkä, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Tämä vieras riensi kukkaan, kun kuvasin sitä avoimen ikkunan ääressä. Suuri koko/a larger size
Makro 108 'Kesän ötökkä' - kuvat



Helsinki illalla

Helsinki in August by Anna Amnell
Helsinki in August, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Arki-iltoina kadut ovat tyhjiä. Eilen olisivat Penrosen laatat näyttäneet varmaankin hyvin kauniilta, kun oli satanut melkein koko vuorokauden.

   9496311535_387ebb9db2_b

Ikkunasta sade näyttää kauniilta.


 Katuvalot sammuivat

Katuvalot sammuivat viideksitoista minuutiksi ukkosen vuoksi.

tiistaina, elokuuta 13, 2013

Pieni ihminen ja suurvaltojen politiikka

Renaissance men's fashion by Anna Amnell
Renaissance men's fashion, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kuvassa 1500-luvun herrainmuotia. Kellon yläosa. (Klikkaa kuva suureksi)
Lastenkirjat eivät ole lapsellisia: Kyynärän mittainen tyttö ja Euroopan suurvaltapolitiikka 1500-luvulla 


Historialllisten lasten- ja nuortenkirjojeni 1500-luvun "konnia" ovat olleet Henrik VIII ja Kustaa Vaasa. Seuraavassa myös Iivana Julma.
Me tavalliset ihmiset olemme suurvaltojen poliittisten myrskyjen ja hallitsijoiden juonittelujen heiteltäviä. Niin on ollut ennen ja on nyt.