tiistaina, joulukuuta 31, 2013

Onnea ja iloa vuodelle 2014!

Happy New Year by Anna Amnell
Happy New Year, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Ilotulitukset voivat olla joskus hyvinkin hillittyjä väreiltään. Kuvassa oleva ilotulitus on kuvattu vuoden 2008 juuri alkaessa. Ja alla olevat vuosilta 2007, 2008 ja 2010.  Olen ottanut kuvat Helsingin keskustassa sijaitsevan kerrotalon kattoparvekkeelta. Lisää ilotulituskuvia.






Goodbye 2013!

The wall poster got a fascinator! (fascinator = a feather hat = hiuskoriste)

sunnuntaina, joulukuuta 29, 2013

Värikollaasi 159: Kiitos vuodesta 2013

year 2013 by Anna Amnell
year 2013, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kuvassa on keittiöni ikkunan joulutähti. Hyvää uutta vuotta!
Thank you for the year 2013! I Wish You a Happy New Year 2014!
Värikollaasi 159

värimalli


Vuoden 2013 iloisin asia: Lucia 3

lucia-turku by Anna Amnell
lucia-turku, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Turku Cathedral and part of  Die Goldwägerin by Jan van Hemessen
Gemäldegalerie, Berlin. photos: Anna Amnell

Tämän vuoden iloisin asia on se, että Lucia Olavintytär 3 eli Lucia ja Luka vihdoinkin ilmestyi.

Tämän kirjan julkinen elämä on alkanut aika verkkaisesti, sillä se ilmestyi eräistä ennalta arvaamattomista viivästyksistä johtuen vasta marraskuussa eikä sitä ole ehditty vielä arvioida tai mainostaa monessa paikassa. Kirjaa on ollut koko ajan myynnissä joissakin kirjakaupoissa ja tietenkin nettikirjakaupoissa. Sehän on kirja kerrallaan kirja eli sitä painetaan sitä mukaa kuin tulee tilauksia yksityisiltä asakkailta, kirjakaupoilta ja kirjastoilta. Toimitus on yleensä hyvin nopeaa.

Lucia 3:n kirjastoelämäkin alkaa vähitellen ja vilkastunee ensi vuonna, kun kirjastoilla on taas uudet määrärahat käytettävissä. Jotkut kirjastot kuten maakuntakirjastot toimivat nopeasti
Niin myös Kuopion Kirjaston Maakuntakirjasto.

Arvostelukappaleita saa BoD:lta (Books on Demand). Ilmoita lehden nimi tai blogin osoite, jos kirjoitat arvion kirjablogiisi. Lukunäyte Suomen Nuorisokirjailijoiden sivulla. Lisää lukunäytteitä Lucia-blogissa

Kuvassa vasemmalla on Turun Tuomiokirkko, joka oli yhtä mahtava jo Lucian ja Lukan aikaan eli 1500-luvullakin. Kuvasin tuomiokirkon varhain aamulla marraskuun 24. päivänä vuonna 2013 Turun kirjamessujen aikana hotellihuoneeni ikkunasta. Sattui olemaan hieno aamurusko ja tuin kameran mieheni olkapäähän. Oikealla on osa maalauksesta, jonka kuvasin pari vuotta aikaisemmin berliiniläisessä Gemäldegalerie-museossa, josta hankin saman maalauksen kirjan kanneksi.

Kaikki tiedot Lucia ja Luka -sivulla Lucia Olavintytär -blogissa, johon pääset myös tämän blogin yläpalkista ja sivupalkista. Kurkista kirjan sisälle Amazonin sivulla (Kirjani on suomeksi, vaikka sivu on saksaksi:)) Sivupalkista näet esim Akateemisen kirjakaupan sivulta, onko kirjaa myymälässä saatavilla paraikaa. Näyttää olevan.

Arvosteluja: Ritan blogi

lauantaina, joulukuuta 28, 2013

Flickrin uudistukset aiheuttavat ongelmia

IMG_0506 by Anna Amnell
IMG_0506, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kuvat näyttävät nykyään Flickrissä erittäin hienoilta, mutta uudistukset harmittavat.

Kun lähettää Flickristä kuvan blogiin, kuvaan tulee sivuun nuolet, joista pääsee katsomaan lähikuvia ja Flickrin logon kautta kuvien ottajan koko profiilia. Se saattaa toimia hyvin. (Nyt nuolia ei tullut. Johtuneeko se siitä, että olen käsitellyt tätä kuvaa Flickrin Aviaryn avulla, ottanut vain osan alkuperäisestä kuvasta?)

Aivan alussa näkyy usein vain musta alue, joka vaikuttaa ensi silmäyksellä siltä, kuin kuvan käyttö olisi jotenkin rajoitettu.

Katso edellinen kirjoitukseni Kuvat ja kortit (joka meni täysin jumiin ja josta poistin toisen kuvan. Sen voi nähdä nyt nuolien avulla siirtymällä vasemmalle.)

Systeemi toimii hyvin niillä, joiden kuvat ovat hienossa järjestyksessä, ja esille on ennalta valikoitu vain parhaat kuvat. Mutta kuten monet muutkin olen pitänyt Flickriä kuvavarastona, johon paiskaan kuvat ja valitsen sieltä vähitellen kuvia blogeihin ja Flickrin kansioihin ja sitten yhdistän ne suuremmiksi kokonaisuuksiksi (collections).

Nyt tulevat esille kaikki huonotkin kuvat, joita en ole ehtinyt poistaa. Kuvien laittaminen Flickriin täysin yksityisiksi, puolittain yksityisiksi (perhe ja ystävät) onnistuu omasta tiedostosta ladaten vain yksi kuva kerrallaan. Ehkä on toinenkin tapa.

Uuden vuoden tultua tämä tilanne täytyy saada jotenkin hallintaan. Flickr on niin hieno, että pitäiis osata käyttää sitä kunnolla myös näillä uusilla säännöillä. En haluaa käyttää jotain itse keksittyä keinoa, jolla kuvien laatu heikentyy.

torstaina, joulukuuta 26, 2013

Kun Helsingissä oli paljon lunta



Helsinki 1905. Kuvitus: Matti Amnell. Matti on piirtänyt kuvan Pohjoisrannassa. Taustalla Johanneksen kirkon kaksoistornit. Asuimme Johanneksen kirkon vieressä olevassa talossa 20 vuotta, ja siinä kodissa kirjoitin kaikki seitsemän nuortenkirjaani, vaikka viimeistelin uusinta Töölössä.
Tämä kuva on kansikuvana tänä vuonna 2014 ilmestyvässä kirjassani:

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014. Aurora 1-3, joka on yhteispainos kolmesta ensimmäisestä Aurora-kirjastani.  ISBN: 978-952-286-355-3. Yhteensä 362 sivua, BoD.  Kirjan lopussa on kirjoitus "Lukijalle", jossa kerron kirjojen taustasta ja syntyprosessista.


Pohjoisrannassa oli luistinrata 1900-luvun alussa. Lue, millainen oli lumipyry Helsingissä 1900-luvun alussa kanadalaisen Thomas Austinin kokemana:

Thomas harppoi nopein askelin pitkin Esplanadia. Lumipyry oli pysäyttänyt raitiotievaunut. Thomas kääri kaulahuivin kasvojensa suojaksi viimaa vastaan.

Seuraavana päivänä Thomas heräsi myöhään, sillä hän oli nukahtanut vasta aamuyöstä. Hän näki hotellihuoneensa ikkunasta torin, jossa oli satoja hevosia ja rekiä, torikauppiaita ja rouvia, joiden jäljessä palvelustyttö kantoi korissa ostoksia. Thomas veti verhot eteen ja luki koko päivän vuoteessa. Hän ei halunnut nähdä ketään, mutta hän ei halunnut lähteä poiskaan.

Iltapäivällä Thomasista tuntui, että hänen oli päästävä ulos. Hän puki ylleen hiihtotamineet ja pyysi hotellista sukset ja sauvat.

- Siellä on kova lumipyry, voitte eksyä, koeteltiin häntä estellä. Mutta Thomas työnsi pietarilaiset huopatossut nahkaisten suksensiteitten läpi ja ponkaisi yli tyhjän torin.

Raivoisasti Thomas lykki itseään ohi runoilijan patsaan ja ohi Ruotsalaisen teatterin, jossa hän oli ollut Auroran kanssa. Kasimir Friskin talo häämötti juuri ja juuri lumisateen läpi. Thomas kääntyi nopeasti ja nousi ylös mäkeä kohti punatiilistä kirkkoa, kohti Kaivopuistoa ja merta. --

Thomas hiihti yhä eteenpäin meren jäällä, kunnes ympärillä oli vain pehmeää valkoista äärettömyyttä. Hänen edessään näkyi valkoinen lumiverho samoin hänen takanaan. Taivaalla hohti vaimeasti valkoinen pumpulipallo - aurinko. Thomas menetti ajantajun eikä tiennyt, oliko ollut merellä kauan vai vähän aikaa.

Siinä äänettömän valkoisuuden keskellä Thomas tajusi, mitä hän halusi tehdä. Hän kääntyi suksillaan ja lähti hiihtämään kohti Helsinkiä. Lumipyry oli lakannut ja hän saattoi nähdä edessään ladun, jonka hänen suksensa olivat painaneet lumeen.

Hän saapui rantaan, hiihti puiston halki, ohi huviloitten, kivitalojen ja hökkeleitten Johanneksen mäelle ja oli pian Bulevardilla, jota peitti puhdas valkoinen lumi. Hän hiihti Kasimir Friskin talolle, jota lumiutu ja kaasulyhtyjen himmeä valo pitivät syleilyssään. Oli tullut jo pimeää, ja kaikki huoneet olivat täydessä valaistuksessa.

Thomas irrotti sukset ja nosti ne nojaamaan seinään Auroran suksien viereen. Hän kopisteli lunta vaatteistaan ja kengistään, otti hatun päästään, ravisteli siitä lumen ja kolkutti ovelle. Pieni palvelustyttö kurkisti ovelta. Hän pudisti päätään ja osoitti kadulle päin.

Thomas hymyili, laittoi hatun päähänsä ja sulki oven. Hän pysähtyi katsomaan pihaa ja istuutui lumisille keittiönportaille. Häntä ympäröivät sininen ilta, korkeat lumikinokset ja talon ikkunoista tuleva lämmin valo. Entä jos hän istuisi siinä ja odottaisi, kunnes Aurora tulisi kotiin? Vai pitikö sanoa hyvästit tälle talolle? Eiköhän näkisi koskaan omenapuitten puhkeavan kukkaan, ei tuntisi sireenien tuoksuvan?

Hän käveli lumisella pihalla. Puutarhan perällä oli venäläistyylinen huvimaja. Aidan takaa katulyhty valaisi pihaa ja paljasti sen rappeutuneisuuden. Porrasaskelmat narahtivat, kun Thomas astui sisään kaksoisovista.

- Thomas!

Huvimajan penkillä istui Aurora luisteluasussaan luistimet penkillä vieressään.

Tekstinäyte kirjastani Aurora ja Pietarin serkut (1993), joka kertoo lukuvuodesta 1905-1906 Helsingissä. Kirja on loppuunmyyty, mutta aion ottaa Aurora-kirjoista uudet painokset.

Aurora ja Pietarin serkut. Kirjapaja 1993, sivut 167-169.

Muita joulukirjoituksia

Pohjoinen ja etelä

Joululahja, jonka usein lomiaan Roomassa viettävä ystäväni on ostanut Porta Pontesen kirpputorilta.
P.S. TV-ohjelma Hannele Salmelan jouluisista malauksista.

Tapaninajelu

Sleigh ride by Anna Amnell
Sleigh ride, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Tonttutyttöjen tapaninajelu. Iso reki ja hevoset kirpputorilöytöjä, pieni reki mieheni veljen tekemä.

keskiviikkona, joulukuuta 25, 2013

Vanhoja eurooppalaisia perinteitä

Christmas traditions by Anna Amnell
Christmas traditions, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Hämäläinen Jouluvalko, Lajkonik Krakowan kaani, Tiernapojat.
Jouluvalko ja Krakowan kaani

Onko eurooppalaisten kulttuuriperintö yhteistä?
Kuvassa "Tiernapojat" tsekkien tyyliin. Tähtilaulajia (engl)
Alla 1600-luvun Nurnbergissä.


Kaivopuiston ranta varhain aamulla

Vaaleanpunainen jouluaaamun maisema.

Tule takaisin Wulffin kulman joulupukki

Tammikuussa 2007 otettu kuva Wulffin kulman joulupukista. Minne on vanha ystävämme kadonnut? Nähty viimeksi Stockmannin esplaplanadinpuoleisen pääoven vieressä ikkunassa.
Vihdoinkin Wulffin kulman eli Argoksen kulman joulupukin tositarina
http://blogisisko.blogspot.fi/2014/12/wulffin-kulman-joulupukki-koko-tarina.html
Pukki tulee vierailemaan Stockmannillakin, mutta se on Wulffin joulupukki.
Makro 127: Punainen





Tämä on eräs kaikkein suosituimmista kuvistani Flickrissä.
Santa Claus lives in Finland.

tiistaina, joulukuuta 24, 2013

kultainen joulu

kultainen joulu by Anna Amnell
kultainen joulu, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Jouluaatto,  kodin juhla.

Joyeux Noël!

Joyeux Noël! by Anna Amnell
Joyeux Noël!, a photo by Anna Amnell on Flickr.
A white Christmas!

Kansakunnnan valikoiva muisti



Kuva: Anna Amnell

Joulu on pakolaisten, vainottujen ja toisinajattelijoiden muistamisen juhla. Joulurauhaa!

 Mielessä on Ben Zyskowicz, juutalaisen pakolaisperheen lapsi, joka on "tehnyt luokkaretken" ja jonka kotipaikkakuntani lehti HS unohti tänä aamuna kuten monet muutkin pakolaisten, siirtolaisten ja evakkojen lapset, jotka ovat kehittäneet maatamme ja kulttuuriamme. Yksi heistä Eeva Kilpi kirjoittaa tänä aamuna joulurunossaan muistista.

 Katolinen Antti Nylen pelasti aattoaamun lehdenluvun hienolla kirjoituksellaan Juhani Rekolasta, sota-ajan sotilaspapista, Tukholmassa työtään tehneestä siirtolaispapista. Nylenin esseen "Valosta ja synkkyydestä" aiheena ovat kirjat Juhani Rekola: Ilo pimeydessä. Esipuhe Kaarlo Kalliala sekä Torsti Lehtinen: Kova ja kaunis todellisuus. Juhani Rekolan teologia. Rekolan lehtikirjoitukset kulttuurista ja uskonnosta tuottivat minullekin paljon iloa.

On aika tuoda Juhani Rekola kansakunnan muistiin, josta hänet on torjuttu.

(Kuvassa Helsingin Aleksin Suomalaisen kirjakaupan ikkunassa ollut jouluseimi)
Lisää kuvia jouluseimestä eri kulttuureissa

sunnuntaina, joulukuuta 22, 2013

Värikollaasi 158: Angels

Angels by Anna Amnell
Angels, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Do angels have wings? Äskettäin on sanottu korkealta taholta, ei kuitenkaan kaikkein korkeimmalta, että enkeleillä ei ole siipiä. Vatikaanista on annettu lausunto siitä, että onko enkeleillä siivet vai ei. Ei kuulema ole. Luterilaisena annan mahdollisuuden siivellisille ja siivettömille enkeleille.


Klikkaa kuva suureksi. Click and see the larger photo.

Kuvat on otettu seuraavissa paikoissa: Angels: Kaiser Wilhelm Gedächtnis Kirche in Berlin, Sponza Palace in Dubrovnik, Olomouc in The Czech Republic, Uffizi Gallery in Florence, Blood Church in Saint Petersburg, an exhibition of architectual remnants in Toronto, Blood Church in Saint Petersburg

Kaikkiin kuviin liittyy kovia kohtaloita: Kirkko, joka tuhoutui melkein kokonaan toisessa maailmansodassa niin kuin suuri osa Berliinistä. 


Kun olimme käymässä Dubrovnikissa, Sponzan palatsissa oli esillä niiden enimmäkseen hyvin nuorten miesten valokuvia, jotka kuolivat viimeisimmässä sodassa.


Hakkapeliitat tuhosivat melkein maan tasalle nykyisessä Tsekin tasavallassa sijaitsevan Olomoucin 1600-luvulla 30-vuotisessa sodassa.

Pietarin verikirkko on kunnostettu. Kirkko on paikalle, jossa anarkistit murhasivat keisari Aleksanterin II:n (The Church of the Spilled Blood) , joka tunnetaan maaorjien vapauttajana ja oli hyvin suosittu Suomessa. Aleksanterin patsas on keskeisellä paikalla Helsingissä Senaatintorilla. Verikirkkoa oli käytetty neuvostoaikana halkovarastona ja perunakellarina. 


Alla vasemmalla oleva enkeli on sijainnut jonkun torontolaisen rakennuksen julkisivussa. Se muistuttaa nyt siitä, että Amerikka on suurissa vaikeuksissa. 


Keskellä on Leonardon maalaus, jossa enkeli ilmoittaa Marialle, että lapsi on syntyvä. Uffizissa käynnillä oli ratkaiseva vaikutus työhöni: kiinnostuin renessanssista, varsinkin 1500-luvusta. 


Minua pyydettiin kirjoittamaan kiinnostuksestani renessanssiin ja Turun linnaan lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 Turku-teemanumeroon, jossa kerrotaan Turusta lastenkirjallisuudessa. Lehteä voi lukea kirjastoissa. Turku-numeron on toimittanut Ismo Loivamaa. 
Ks. esim.
Anne Volanen.Vankityrmiä ja renessanssiloistoa. (Turku uusimmassa lastenkirjallisuudessa.)
Anna Amnell: Firenzestä Turkuun. - Tyyris Tyllerö 4/2013, sivut 7-12. 

Käynnistä Uffizissa alkoi kiinnostukseni renessanssiin, ja se johti Lucia OLavintytär-kirjoihin
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html


http://blogisisko.blogspot.fi/2005/11/antiikin-vaikutus-renessanssin.html
ja käy täällä
http://www.virtualuffizi.com/

Värikollaasi 158 (linkki korjattu!)

Tämän viikon värit:



lauantaina, joulukuuta 21, 2013

Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2014!

I wish you all a Merry Christmas and a Happy New Year 2014!
Season's Greetings!
Onnea ja iloa jouluksi ja loma-ajaksi!
Klikkaa kuva suureksi! Click and see the larger size!

Valkeitten kukkien joulu



Uskollinen orkidea puhkesi kukkaan ja sai seurakseen muitakin valkoisia joulukukkia. (Aikaisemmat kuvat katosivat salaperäisesti. )
Valkoiset joulukukat. Joskus meillä on ollut myös tulppaaneja. Punaiset tulppaanit olivat aikaisempina vuosina suosituimpia joulukkia. Hyasintin suosiota vähentää se, että monet ovat sille allergisia.




Jouluruusun (Taustalla kortti, jossa kissoja Prahassa)




Yhdessä joulupöydässä ovat orkidea, amaryllis ja jouluruusu. Uuden vuoden azaklea ja alinna valkoinen joulutähti.




atsalea

Led-tuikku kaunis lyhdyn sisällä



Led-valo loistaa kauniisti lyhdyn sisällä.




perjantaina, joulukuuta 20, 2013

Aakkoset 3: 3 X M



I Wish You a Merry,  Merry, Merry Christmas and a Happy New Year!

Aakkoset 03

Joulukertomus koko perheelle: Piirakan sisästä pomppasi tyttö ja alkoi soittaa ja laulaa. Tervetuloa Elisabet I:n hoviin jouluna 1559!

Led-tuikut väpäjävät ärsyttävästi

IMG_0320 by Anna Amnell
IMG_0320, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Ostimme led-tuikkuja. Ne näyttävät tässä valokuvassa kauniin hunajaisilta, mutta pöydällä ne lepattavat hyvin ärsyttävästi kuin jatkuvassa kovassa ristituulessa. Onko teillä sama kokemus vai onko näissä jokin vika? Led-tuikku on kaunis lyhdyn sisällä!

Photo Friday: 'Contemplative'. Nikola Tesla

Nikola Tesla by Anna Amnell
Nikola Tesla, a photo by Anna Amnell on Flickr.
The statue of inventor Nikola Tesla (Wikipediassa) (1856-1943) by his friend Ivan Mestrovic ( 1883-1962) in Zagreb (1956).

"Many scientits have said the man who invented the 20th century".
Text according to the comments written by a viewer of my photo in Flickr.

Photo Friday: 'Contemplative'.
Keksijä Nikola Teslan patsas Zagrebissa.
"Mies joka keksi 20. vuosisadan".

keskiviikkona, joulukuuta 18, 2013

The Blue House 1929

The Blue House 1929 by Anna Amnell
The Blue House 1929, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Sininen talo ja pastellinsininen taivas, joka korostaa talon värejä. Pidän tuosta talosta. Sen väri vaihtelee valoisuuden ja taivaan värien mukaan. Siinä on suuri sisäpha kuten yleensä Töölön vanhoissa kerrostaloissa.

2 X kivimies lyhdynkantaja

kivimies lyhdynkantaja by Anna Amnell
kivimies lyhdynkantaja, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Rautatieaseman kivimiehet murjottavat vielä pressujen takana. Ehkäpä jouluksi esiin kaupunkilaisten ja matkailijoiden ihailtaviksi.

Makro 126: 'Maku' Orkidean ekologinen merkitys

a white orchid by Anna Amnell
a white orchid, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Muurahaiset ja monet muutkin hyönteiset syövät orkidean lehtiä ja kukkia tropiikissa. Ne varmaankin maistuvat hyviltä hyönteisten mielestä. Olen saanut tämän orkidean puhkeamaan kukkaan päivänvalolampun valossa. Kun heräsin tänä aamuna, orkideaan oli puhjennut ensimmäinen kukka! Klikkaa kuva suuremmaksi. Taustalla on huovutettu villatakki. Väri onnistui.

Lue Jessica-nimisen lukiolaisen essee orkidean ekologisesta merkityksestä
 (käännä Google kääntäjän avulla)



Makro 126: 'maku' (taste)

Voiko orkideoita syödä? Niitä on lukemattomia lajeja. ERään orkideankasvattajan mukaan suurin osa Suomessa kaupoista saatavista orkideoista on kloonattuja.
Okideoja on käytettuy lääkkeinä ja niitä käytetään ravinnoksi, mutta ennen kuin syöt, kysy asiantuntijalta, mitä lannoitetta on käytetty, millainen on kasvu-alusta, onko juuri tietty orkidea syötävä.
Täällä artikkeli asiasta:
http://www.ionopsis.com/edible_orchids.htm

tiistaina, joulukuuta 17, 2013

Makulointi: Pienen kansan kultttuuria tuhotaan


Luin juuri Kirjailija-lehden 4/2013 artikkelia kirjojen makuloinnista. 

P.S. Samassa Kirjailija-lehdessä kirjailija Anne Leinonen kertoo, että kaikki hänen ennen vuotta 2011 julkaisemansa teokset, eli puolet tuotannosta, on makuloitu. Olen ollut viime päivinä iloinen siitä, että olen kirjoittanut vain seitsemän kirjaa. Rahani riittävät juuri ja juuri uusien painosten tai yhdistelmäpainosten ottamiseen. Olen aloittanut sen tutustumalla käytännössä omakustantamiseen, seitsemäs kirjani ilmestyy suoraan omakustanteena. Mutta jos joku on kirjoittanut monta vuosikymmentä ja kymmeniä teoksia, tilanne on hirvittävä: koko tuotanto kadonnut.


Ehkä ekirjat ovat ratkaisu. Kirjailijoiden ja heidän omaistensa on parasta ruveta tallentamaan kirjoja. 


Tänään kotona

Helsinki

Talvisodan aikana Suomessa
Hemingway & GellhornUSA 2012
TV1 tiistaina 17. 12. klo 21.00



IMG_0272

Luen taas näitä lehtiä, kun saan niitä. En totu The Guardian -lehteen, vaikka luen sen juttuja toisinaan netistä. Financial Times, etsin siitä hyviä artikkeleita, mutta viikonloppunumerossa niitä vasta on. On jotain.  Lucy Kellaway: "Time lost to blowdries makes hair a feminist issue." sitä mainostetaankin etusivulla: "If you want to get ahead, get a haircut".

Jouluvalmisteluja hissukseen.

Hobitti - Smaugin autioittama maa


Tennispalatsi by Anna Amnell
Tennispalatsi, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Pidän elokuvista, mutta käyn harvoin katsomassa niitä elokuvatettereissa. Elokuvien alussa esitettävät mainospätkät karkottavat kielenkäytöllään ja typerällä karkeudellaan ja pilaavat elokuvissa käymisen tunnelman. Jälleen kerran päätin: ei koskaan enää elokuvateatteriin.

Uusin Hobitti-elokuva oli sekä mieheni että minun mielestä liian pitkä. Joitakin kohtauksia oli venytetty keinotekoisesti, niin että katsoja ehti kyllästyä, näin esimerkiksi jättiläishämähäkit ja muut taistelukohtaukset.

Oli joitakin hyviä kohtia kuten Tolkienin luomaan satumaailmaan olennaisesti kuuluvat jylhät, pelottavankin kauniit maisemat ja omaperäisesti täysin unohtumattomaksi luotu suunnattoman suuri lohikäärme Smaug, joka herää taisteluun valtavien aarrekasojensa alta. Ja hyvää on aina elokuvan taustalla oleva Tolkienin ajattelu. Lue Panu Pihkalan elokuva-arvostelu.

Elokuvasta puuttui melkein kokonaan aikaisemmassa Hobitti-elokuvassa ollut sydämellinen kodikkuus, johon katsoja kiintyy. Sitä oli vain jonkin verran Bilbossakin, joka vaikutti jotekin oudolta ja vieraalta täsäs elokuvassa,  ja lyhyt jakso uhatussa kaupungissa asuvan isän ja hänen lastensa suhteessa.


IMG_0258

Tuo hyvyyden ja pahuuden, lämpimän sydämellisyyden ja hillittömän julmuuden vastakohta luo jännityksen ja vetoaa katsojan tunteisiin. Nyt oli enmmäkseen kuvottavaa julmuutta ja tappelun melskettä. Stephen Fryn roolihahmokin on kliseisen tylsä. Gandalfia olisi halunnut nähdä enemmän.

Vanha idea pakeneminen tyhjissä tynnyreissä yhdistettynä "koskenlaskuun" oli kiinnostava idea.
Yllättävintä oli kuitenkin se, että vaikka Smaug lopussa hukutettiiin kultaan, se nousi kullattunakin siivilleen ja jatkamaan elämäänsä päinvastoin kuin antiikin tarujen henkilöt (Midaksen tytär). Nähtävästi käymme katsomassa seuraavankin osan nähdäksemme, miten raihnainen kullalla kuorrutettu lohikäärme selviää yritessään tuhota maailman lopullisesti. Muu perhe huomautti, että kun lohikäärme nousi siivilleen kaupungin ylle ja ravosteli itseään, kulta karisi ja putosi ateen alas. Tätä en huomannut.

Smaugin äänen takana on nuori Benedict Cumberbatch. 

Mutta pidämme huolen siitä, että myöhästymme elokuvan alusta. Nytkin miehelleni oli vakuutettu, että elokuvan alussa ei olisi mainoksia ollenkaan.

Sääli Tolkienin perikuntaa, sääli Tolkienia, jonka kirjoista tehdään ylipitkiä elokuvia, joissa on venytettyjä taistelukohtauksia ja siinä vasta loputonta ahneutta, joka saa Smauginkin kalpenemaan. Näin koin koko ikäni elokuvista pitäneenä elokuvayleisön edustajana. Kolmanneksen lyhyempänä elokuva olisi ollut aika hyvä.

Elokuvakriitikko oli kuitenkin hurmiossa (Filmgoer: Smaugin autioittama maa), lähinnä digianimaatiotekniikasta. Tietenkin Smaugissa digianimaatio juhli.
Tämä elokuva on jo tehnyt katsojaennätyksen.

maanantaina, joulukuuta 16, 2013

Joulukortti Pietarista

IMG_0254 by Anna Amnell
IMG_0254, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kortissa on ikonimaisuutta.
Joyful Christmas to all Russian readers of this blog!

Jouluseimi on jo paikallaan

Jouluseimi by Anna Amnell
Jouluseimi, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Jouluseimi sopii hyvin lasihyllykaappiin, sillä lasipinta on tasainen. Seimen hahmot eivät kaadu, niin kuin tapahtui, kun laitoin seimen leveälle vanhan ajan ikkunalaudallemme, joka oli vino. Yksi tietäjistä kaatui nenälleen.

Tämä seimi on pojan ja miniän tekemä, ja tietäjät on tehty todellisten henkilöiden näköisiksi muistuttamaan heidän Pariisin ajan opiskelija-asuntolan lähiympäristön henkilöitä.
Miniä on muovannut seimen hahmot shampoopullojen ja muiden samanlaisten pohjien päälle, ja poikamme on maalannut ne. Tämä oli yllätyslahja, jonka saimme jo kauan sitten. Säilytän näitä silkkipaperiin käärittyinä metallilaatikoissa, jotka otetaan esille vain kerran vuodessa mustan kirjoituslipaston toiseksi alimmaisesta laatikosta.

sunnuntaina, joulukuuta 15, 2013

Keski-ikäinen joulupukkikynttilä ja muita koristeita

IMG_0238 by Anna Amnell
IMG_0238, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Joulu lähenee, ja kotia laitetaan vähitellen joulukuntoon ilman mitään stressiä tai hoppuilua.

Kauan sitten Kanadassa ostettu joulupukkikynttilä nostetaan joka joulu keittiönkaapin päälle. Kukaan ei ole raskinut sitä polttaa.

IMG_0246

Värikollaasi 157: Anna Ahmatova

Anna-Ahmatova-collage by Anna Amnell
Anna-Ahmatova-collage, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Puistonpenkki Pietarissa ja Anna Ahmatova -patsas Ahmatova-museon lähellä.
Värimalli
Värikollaasi 157

P.S. Yhteys Flickrin ja blogini välillä ei toiminut. Ongelma ratkesi sillä, että piti ensin poistaa blogi Flickristä ja sitten yhdistää se uudelleen.

Tuomaan markkinat

IMG_0062

Photos: Anna Amnell  Klikkaa kuvat suuriksi!
Tuomaan markkinat Senaatintorilla 7.–22.12.2013 ma-pe klo 10–19 ja la-su klo 10–18 Tuomaan markkinat on perinteinen Helsingin kaupungin järjestämä käsitöiden ja kotimaisten tuotteiden myyntiin painottuva joulutapahtuma. Senaatintori täyttyi tutuista punaisista myyntikojuista. Kuvat on otettu Lucian päivän iltana.

 IMG_0067

lauantaina, joulukuuta 14, 2013

Kissa tuli taloon


Kissoilla on tapana katsoa TV:tä ihmisperheensä kanssa. Raidallinen pehmolelukissa tuli Pietarista. Sillä ei ole vielä edes nimeä. Sen täytyy tietenkin olla venäjää.

Lucia 2013


Lucia 2013 Elin Andersson ajaa ohitsemme vaunuissaan. On jo pimeää, maassa ei ole lunta.


Lucian seurue


Senaatintori oli täynnä ihmisiä. Tuomiokirkko ja joulukuusi hohtivat pimeässä illassa. Odotettiin Luciaa. Klikkaa kuva suureksi.


Aleksi on täynnä ihmisiä.

perjantaina, joulukuuta 13, 2013

torstaina, joulukuuta 12, 2013

Miksi kirjoitan


Maitoa ja kahvia. Tänään kirjoitan taas, jatkan kesällä aloittamaani kirjaa. Kirjoitin ensimmäiset kolme kirjaani työn ohella, en ole saanut koskaan palkintoja tai suuria apurahoja. Muutamia rohkaisevia arvosteluja kylläkin. Miksi kirjoitan? Koen sen tärkeäksi. Tiedän, että lukijoitakin on. Teemme me ihmiset paljon sellaista, mikä ei ole taloudellisesti kannattavaa. 


keskiviikkona, joulukuuta 11, 2013

Enemmän kuin tuhat sanaa. Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa. Lucia ja Luka mukana



Turun linnassa avataan 20.12. näyttely Enemmän kuin tuhat sanaa? Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessaNäyttely päättyy 8.3.2015.

"Turun linna tuhansine tarinoineen on vuosisatojen ajan innoittanut eri alojen taiteilijoita. Linnan muurien sisäpuolella on kuvattu elokuvia, esitetty teatteria, laulettu ja tanssittu. Rakennus on antanut teemoja oopperoille ja pienempimuotoisille sävellyksille. Kuvataiteilijoille linna on toiminut loputtomana inspiraation lähteenä ja se on esiintynyt jännitys- ja seikkailukertomuksissa, rakkaustarinoissa, lasten kirjoissa ja jopa runoissa. Näyttelyssä pääsee tutustumaan, minkälaisissa oloissa kirjojen sankarit ovat eläneet sekä miten eritavoin linnaa ja sitä ympäröivää maisemaa on voitu esittää."

Näyttely käsittelee mm. sitä, miten lasta kuvataan linnasta kertovassa kaunokirjallisuudessa. 
Kirjani Lucia ja Luka on mukana, ja siitä on esillä myös seuraava ote:

Naisen pitää osata oikeat naistentyöt. Kun joulunpyhät ovat ohi, otetaan värttinät esille ja ruvetaan kehräämään… Tule tänne, Lucia Olavintytär, niin neuvon sinulle kädestä pitäen, miten neulotaan sukkaa Naantalin nunnien tapaan.
Anna Amnell, Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. BoD 2013


Kadonnut Linnanmäki

Kadonnut Linnanmäki by Anna Amnell
Kadonnut Linnanmäki, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Sumu

Makro 125: jäätynyt

Frozen by Anna Amnell
Frozen, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Jäätynyt
Makro 125: jäätynyt, jähmettynyt

tiistaina, joulukuuta 10, 2013

C.S. Lewis ja naiset : lukijat, vaimo, sijaisäiti ja äiti


Tämä Roger Lancelyn Greenin kirjoittama elämäkerta oli ensimmäinen kirja, jonka luin Lewisista. 
Lewis oli hyvin erikoislaatuinen ja ennakkoluuloton ihminen. Hän oli avulias ja antelias. Nuorena hän antoi ilmaisia tunteja opiskelijoille. Käännyttyään kristityksi hän tuki lukemattomia ihmisiä taloudellisesti. Hän hoiti dementoituneet koiransakin niiden oikkuja noudattaen, niin kärsivällisesti, että se herätti huomiota naapureissa. Vaikka hän oli itse rojalisti ja keskiajan ritariaatteen asiantuntija, hän ei ottanut vastaan lordin arvoa sanoen syyksi, että hänen Labour-puolueeseen kuuluvat pubikaverinsa pahastuisivat siitä. Hän vastusti tuskallisia eläinkokeita, ennen kuin se oli muotiasia.

Olen lukenut Lewisin kirjoja ja hänestä kirjoitettuja kirjoja puolen vuosisadan ajan ja tein vuonna 1970 gradun Narnia-kirjoista. Clive Staples Lewis (synt. 1898) kuoli vuonna 1963 samana päivänä kuin presidentti Kennedy.

Luotettavia elämäkertoja:
Roger Lancelyn Green ja Walter Hopper uusi elämäkerta Lewisista (painos loppunut kustantajalta)
 Alister Mc Green:  C. S. Lewis: Elämä

valokuvia C.S. Lewisista
C. S. Lewis Wikipedia

Maria kertoo Sininen linna blogissaan C. S. Lewisin kirjasta Ilon yllättämä, josta on tullut uusi painos. C. S. Lewis kertoo siinä lapsuudestaan ja kirjoista ja siitä, miten hänestä nuoresta Oxfordi-älyköstä tuli kristitty.

Richard Attenborough'n ohjaamassa elokuvassa Shadowlands(1993): Lewisin kirjojen ihailija [ Debra Winger ] menee jännittyneenä Oxfordiin teehuoneeseen, joka on sovittu kirjeessä tapaamispaikaksi. Kukaan ei liikahdakaan teehuoneessa, kun hän astuu sisälle. Tilanne on kankea ja muodollinen. Mutta tämä reipas amerikkalainen nainen huutaa huihkaisee: Onko täällä ketään, jonka nimi on Lewis! Estynyt ja hienostunut Lewis [Anthony Hopkins] nousee paikaltaan.

Lukemattomat ihmiset kirjoittivat Lewisille ja hän vastasi yleensä heille. Amerikkalainen Kathryn Lindskoog kertoo siitä, kuinka hän sai vuonna 1956 apurahan opiskellakseen Englannissa ja meni ensi töikseen tapaamaan ihailemaansa kirjailijaa C. S. Lewisia. Hänen oma kirjallisuudenprofessorinsa, CS Lewis-tutkija Clyde Kilby oli varoittanut, että Lewis on naisvihaaja [womanhater]: Kilby oli jättänyt vaimonsa odottamaan autoon, kun oli mennyt tapaamaan Lewisia! Kathryn jännitti kovasti tapaamista.

Asetelma oli täysin identtinen sen kanssa, mitä olemme nähneet Richard Attenborough'n ohjaamassa elokuvassa. Lindskoogin kokemus oli kuitenkin täysin päinvastainen. Hän oli ehtinyt päästä juuri ja juuri sisälle rautatieaseman vieressä olevaan Royal Oxford Hotellin teehuoneeseen, kun roteva mies ponnahtaa seisomaan eräältä sohvalta ja huutaa huihkaisee: Hei, siellähän te olette!

Mies on tyypillinen walesilainen, näyttää ennemminkin rugbyn pelaajalta kuin kirjallisuudenprofessorilta. Hän pyytää istumaan viereensä sohvalle ja tarjoaa tupakkaa. [Lewis oli aina savupilven ympäröimä.] Kun nainen sanoo, ettei polta, Lewis sanoo: Se on hyvä, sillä siihen kun oppii, siitä ei pääse eroon. Lewis ja Lindskoog keskustelevat leppoisasti ja hauskasti yli tunnin ajan.

Vaimo Joy Davidman Lewis

Lewis oli mennyt vähän aikaa aikaisemmin platoniseen siviiliavioliittoon, joka oli pelkkä muodollisuus. Joy Davidman Gresham olisi karkotettu maasta, sillä hänen turistiviisuminsa oli vanhentumassa. Hänellä oli väkivaltainen alkoholisti aviomies, joka oli jättänyt hänet (1953) ja kaksi pientä poikaa, David ja Grahame Greshame, jotka hän oli tuonut mukanaan Englantiin. Joy halusi aloittaa uuden elämän Englannissa.

Joy Davidman oli juutalainen runoilija ja elokuvakäsikirjoittaja, entinen marksilainen, joka oli kääntynyt kristinuskoon lähinnä C. S.  Lewisin kirjojen kautta. Kun Davidman sairastuu syöpään ja on kuolemaisillaan, hän ja Jack Lewis menevät naimisiin sairaalassa kirkollisen vihkimyksen kautta (1957). Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Joy parantuu, ja avioliitosta tulee oikea avioliitto.

Lewis oli löytänyt vaimon, joka sopi juuri hänelle: huippuälykkään, sanavalmiin ja laajalti lukeneen naisen, jota Englannin älykköjen ilmapiiri ei lannistanut. Joyn ja Jackin tarina on meille tuttu Varjojen maat -elokuvasta. Se on melko uskollinen todellisuudelle muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Edellä mainitun lisäksi: Joylla oli kaksi poikaa, eikä yksi kuten elokuvassa [toinen on kääntynyt juutalaisuuteen ja sanoutuu irti kaikesta Lewisiin liittyvästä. Oikeutensa Lewisin kirjalliseen jäämistöön pojat möivät jo vuosia sitten, mitä he varmaankin nyt katuvat. ] Lisäksi Lewis ei menettänyt uskoaan vaimonsa kuoltua, niin kuin elokuvassa viitataan joidenkin kriitikoiden mielestä, ei ainakaan pitemmäksi aikaa kuin yhdeksi illaksi.

Ennen Joyn kuolemaa Lewisit tekivät pitkän matkan Kreikkaan yhdessä Jackin hyvän ystävän ja elämäkerran kirjoittajan Roger Lancelyn Greenin ja tämän vaimon (myös Joy) kanssa (1960). Lewis oli suunniltaan surusta vaimonsa kuoltua. Joy Davidman oli vasta 45-vuotias kuollessaan. Lewis kirjoitti salanimellä N.W. Clerk kirjan Grief Observed. Se oli jäädä täysin huomiotta, mutta TS Eliot pelasti sen, ja sitä pidetään nyt yhtenä Lewisin parhaimmista teoksista. (C.S. Lewis: Muistiinpanoja surun ajalta. Suom. Anna-Mari Kaskinen.)

Sodassa kuolleen ystävän äiti  Janie King Moore (1873-1951)

Jack Lewis joutui teini-ikäisenä sotaan. Hän ystävystyi asetoverinsa Edward Cortnay Francis Mooren eli Paddy Mooren kanssa ja vieraili tämän kotona. Paddyn sisar Maureen [myöhemmin Lady Dunbar of Hempriggs] on todistanut kuulleensa, kuinka pojat vannoivat toisilleen, että jos toinen heistä kuolee sodassa, toinen pitää huolta molempien vanhemmista, Paddy Jackin isästä ja Jack Paddyn äidistä.

Jack joutui etulinjalle 19-vuotissyntymäpäivänään. Kun Jack haavoittui, rouva Moore kävi katsomassa häntä sairaalassa, mutta Jackin isä ei tullut käymään yhtään kertaa Jackin lukuisista kirjeistä huolimatta. Jackin veli Warren kertoo Lewisin kirjeiden alkupuheena olevissa muistelmissa tästä tapauksesta. 19-vuotias Jack tunsi isän hyljänneen hänet. Kun Paddy kuoli, Jack "adoptoi" rouva Mooren äidikseen ja Maureenin sisarekseen ja lupasi pitää heistä huolta. Tästä nuoren miehen ihanteellisesta päätöksestä oli kauaskantoiset seuraukset.

Jack Lewisia 25-vuotta vanhempi rouva Moore oli eronnut ja muutti tyttärensä kanssa Oxfordin lähelle. Jack asui heidän luonaan lomien aikana ja viikonloppuina, samoin Jackin veli Warren Lewis lomalla ollessaan. Tilanne salattiin kokonaan Jackin isältä, joka luuli elättävänsä vain opiskelijapoikaansa. Lewisin ystävät ovat sanoneet myöhemmin, kun rouva Mooren ja Lewisin suhteesta on alettu esittää monenlaisia olettamuksia, että heistä oli täysin normaalia, että joku huolehti poikamiehen taloudesta. Sitä paitsi sekä opiskelijat että ylipistonopettajat asuivat silloin enimmän ajan lähinnä yliopistolla olevissa asunnoissaan. Saatuaan vakinaisen viran Jack ja warren Lewis ostivat The Kilns –nimisen talon rouva Moreen kanssa, mutta talo oli kokonaan rouva Mooren nimissä.

Entinen oppilas Georg Sayer on kertonut, että hänestä oli täysin normaalia, että iäkäs nainen hoitaa poikamiehen taloutta. Rouva Moore oli varmaankin nuorempana ystävällinen äitihahmo, mutta hänestä kehittyi vanhemmiten kotityranni, joka komenteli Jackia ja Warrenia, joka kutsui Jackin tilannetta "vapaaehtoiseksi orjuudeksi". Väitteet Lewisin ja rouva Mooren suhteen intiimiydestä ovat täysin olettamuksia, suorastaan naurettavia. Ainoa viittaus siihen suuntaan voisi olla Lewisin muistelmissaan sanoma kohta, että hänellä oli nuorena "valtava emotionaalinen episodi, josta hän ei voi puhua".

Äiti Flora Hamilton Lewis (1862-1908)

Clive Staples Lewis oli 10-vuotias, kun hänen äitinsä Flora (os Hamilton) kuoli. Flora oli yliopistotutkinnon suorittanut lahjakas matemaatikko. Hänellä oli läheinen ja lämmin suhde lapsiinsa. Hän luki heille, vaelteli heidän kanssaan luonnossa ja kasvatti heitä huolellisesti. Äidin kuolema oli murskaava isku. Kirjassa Velho ja leijona Digory on samassa tilanteessa.

Äidin kuolema sai pojat lähestymään toisiaan entistä enemmän, he olivatkin toistensa parhaat ystävät koko ikänsä. Isä etääntyi surussaan pojistaan. Se sai pojat pakenemaan entistä enemmän mielikuvituksen ja kirjojen maailmaan. Warrenista tuli upseeri, mutta hänkin oli kirjallisuudenystävä ja mukana kuuluisassa Inklings-ryhmässä, johon kuului myös Tolkien. Hän on kirjoittanut itsekin kirjoja. Warrenin tragedia oli alkoholism. Kirjallisuus oli Lewisin pakopaikka ja elämänura. Äidin kuoleman jälkeen menetetyn ilon hän löysi todella vasta kristinuskosta ja jo iäkkäänä miehenä rakkaudesta vaimoonsa, joka kuoli kuten äitikin syöpään.

Tämä  kirjoitukseni oli Narnia-blogissani: C. S. Lewis ja naiset.