maanantaina, joulukuuta 01, 2014

Pitääkö "kirjailijalla" olla "maisema"?

helsinki-blue

Tämä on vastaus Ritan edelliseen kirjoitukseeni jättämään kommenttiin: "Oi miten hieno Helsinki. Siitä saisi varmaan punaisenkin, ja vihreän :)."  Vastauskommentistani syntyi pitempi versio, kuten usein käy joillakin meistä bloggaajista.

Rita, olet oikeassa. Lukemattomia variaatioita muistissani. Asuin 20 vuotta tuossa näköalapaikassa ja näin Helsingin lukemattomat tunnelmat. Pitkään aikaan minulla ei ollut kameraa ja olin kotona vain vapaa-aikoina, mutta siitä tuli se suuri maisema, joka jäi mieleeni. Sitä katsellen kirjoitin kaikki kirjani (ensimmäiset työn ohella), viimeisestäkin alkuversion. Mietin sitä, osaanko kirjoittaa ilman "maisemaa". Jotkut kuulemma osasivat kirjoittaa vain tietyllä kynällä - siihen aikaan, kun kynällä kirjoitettiin.
Tästä aiheesta kirjoitettiin bloggaamisen alkuaikoina usein kirjoittajien blogeissa. Nythän keskustelua käydään yleensäkin vain muutamissa blogeissa. Kommentoiminenkin on vähentynyt. Nyt ollaan Facebookissa, josta minulla on lähinnä hyviä kokemuksia ja twittaillaan tänä kiireisenä ja tehokkaana aikana. Siihen en ole mennyt mukaan - vielä.:)

Tarkoitan "kirjoittajalla" samaa kuin writer,  henkilö joka kirjoittaa, olipa hän julkaissut kirjoja (a published writer)  tai ei, myös bloggaaja, kolumnisti. jne.

Valitettavasti alkuaikojen kirjoituksia on usein vaikeaa löytää. Haku alkaa toimia kunnolla vasta noin vuonna 2007 - ainakin minun blogissani. En löytänyt kirjoitusta aiheesta "Pitääkö kirjailijalla olla maisema?"?

Aikaisempi kirjoituksia:

Mitä on edessäsi?
http://blogisisko.blogspot.fi/2005/12/ketjugalleriaan-mit-on-edesssi.html

Sulkakynä, lyijykynä, mustekynä ..2009 tallennettu versio alkujaan Kiiltomatoon tekemästäni alustuksesta, johon tuli paljon kommentteja.

(Kommentisssa kerron mustepulloon liittyvästä traumastani.:)


Sulkakynä, lyijykynä, mustekynä..Millä kirjoitat? Alustukseni keskusteluun, jota käytiin Kiiltomadon keskustelupalstalla 10.06.- 14.6.2004

Hyvänen aika - yli 10 vuotta sitten!

Kirjailijan työhuone. Tämä liittyy Nuorisokirjailijoitten osastolla Turun kirjamessuilla vuonna 2011 olleeseen näyttelyyn
http://blogisisko.blogspot.fi/2011/10/kirjailijan-tyohuone.html

Lue myös Nabokov ja jättiläislyijykynä (Speak Memory, Puhu muisti)
Pietari on tullut minulle entistä tärkeämmäksi sen jälkeen, kun sisareni poika oli siellä työssä muutaman vuoden ja olin siellä mieheni kanssa yhteensä kuukauden.

Ullakolta erkkeriin 2009 (muutto)
http://blogisisko.blogspot.fi/2009/09/ullakolta-erkkeriin.html

P.S. Aloittaessani bloggaamisen en voinut kuvitellakaan, että sitä jatkuisi näin kauan. Onneksi on vielä monia bloggaajia, joiden kanssa blogiystävyys on jatkunut kiireistä ja skismoista - Suomen syvästä poliittisesta jakautumisesta - huolimatta. Kiitos siitä! Blogimaailma on kasvanut niin paljon, että vain harvat jaksavat seurata sitä laajalti.

3 kommenttia:

  1. Agatha Christiellä ei ollut edes omaa kirjoituspöytää, vain kirjoituskone. Se kulki mukana & sen hän asetti milloin minkin pöydän kulmaan, vaikka keittiössä ja sitten kirjoitettiin. Nimrudin arkeologisilla kaivauksilla Agathalle rakennettiin oma "talo", missä hän kirjoitti (= puuvaja) kun kaivausryhmä muutoin asui teltoissa. Oli Agathallakin maisema, se vain alati muuttui :). Minulle yksi kirjoituspaikka on rakkaampi kuin muut, Villa Lanten yläkirjasto & huikaiseva näköala yli Rooman. En vain pitkään aikaan ole päässyt sinne kirjoittamaan...

    VastaaPoista
  2. Hauska kommentti.
    Tästä tulee mieleen eräs tapaus opiskeluajalta. Menin kuuntelemaan Aapeli Saarisaloa. Hän kertoi hauskoja juttuja kouluajastaan, jolloin häntä sairaalloisuuden takia pidettiin sisällä koulukortteerissa. Vapaus alkoi matkasta laivalla Välimeren yli eväinä vain pussillinen sipuleita. Hän kertoi, että raittiista ilmasta ja terveellisestä ravinnosta alkoi hyvä kunto. Tiesin, että Mallowan oli ollut samoilla kaivauksilla ja kysyin, millainen oli Agatha Christie. Saarisalo näytti hämmästyvän kysymystäni ja hetken mietittyään sanoi: Tavallinen rouvasihminen.
    Saarisaloa näytti huvittavan, että kyselin sellaista.

    VastaaPoista
  3. Näin se taitaa olla, Agatha ei arkeologi- ja assyriologipiireissä pitänyt itsestään suurta ääntä, toisaalla Aapelin kaltainen ei varmaankaan päässyt kovin lähelle luokkatietoisia brittejä, jotka kokivat olevansa vähän niinkuin bättre folkia. Minulla on isäni Pariisissa assyriologikongressissa ottamia valokuvia, joissa yhdessä Agatha jakaa nimmareita... Huumorintajua hänellä oli, laittoi kuulemma Lontoon kongressin vieraille suolaa mansikoihin sokerin tilalle, vain nähdäkseen hiomasivatko assyriologit mitä söivät :)

    VastaaPoista