perjantaina, tammikuuta 30, 2015

Photo Friday: 'Paradise'

Hevoskastanja

A peaceful park in the centre of a peaceful city in a peaceful country.
Aesculus hippocastanum (=horse-chestnut = hevoskastanja)

torstaina, tammikuuta 29, 2015

Elvis ja Bach 70-luvun englannin opettajan apuna



Elvis tuli minulle tutuksi, kun opetin kansalaiskoulussa "vaikeita" 15-vuotiaita muutaman vuoden 1970-luvun loppupuolella Helsingissä ennen muuttoamme Kanadaan. Se oli oikeaa 70-lukua. Joku miellyttävistä työtovereistani oli maolainen. Luotettava tuttavani kertoi, että joillakin helsinkiläisillä oli Kaivopuiston rannassa moottorivene, jolla he voivat paeta Ruotsiin,  jos itänaapuri miehittää Suomen.

Minulla oli kaksi työpaikkaa, sillä mieheni oli koti-isä ja jatko-opiskelija. Minulla oli tapana käyttää tunneillla taustamusiikkia ja muitakin pehmeitä, nykyään tavallisia, silloin vielä harvinaisia keinoja oppilaitteni rauhoittamiseksi. Teoreettisen taustan työlleni antoivat kirjat Summerhillista ja varsinkin nuorisopsykiatriasta, joita lainasin Amerikan tiedotuskeskuksen kirjastosta Kaivokadulta. Olin valinnut koulun sen perusteella, että se oli kävelymatkan päässä silloisesta asunnostamme. Työmatkat bussilla olisivat vieneet liikaa aikaa.

Opettajainhuonessa oli ystävällinen tunnelma. Sinne oli mukavaa mennä välitunneilla. Sain hyviä neuvoja. Rehtori antoi minulle vapaat kädet opetusmenetelmissä, kunhan järjestys säilyi. Jouduin erittäin harvoin poistamaan oppilasta luokasta, vaikka jotkut heistä olivat olleet aikaisemmin tarkkailuluokalla ja jopa nuorisovankilassa. Eräänä vuonna tuli esille, että muutamat tytöistä olivat ottaneet itsestään intiimejä selfie-kuvia rautatieaseman passikuva-automaatissa ja myyneet niitä "maalaismiehille", jotka odottelivat junia. Olin nuori nainen ja ymmärsin, että joidenkin poikien kanssa en olisi uskaltanut jäädä kahdestaan luokkahuoneeseen. Kahdenkeskinen keskustelu tapahtui koulun käytävällä, jonne luokkani ovi ja ehkä myös  naapurina olleen ruotsinluokan ovi oli auki.


Laitoin oppilaitteni iloksi luokan seinille useita kookkaita Elvis-julisteita. Puolet ajasta soi heidän lempimusiikkinsa Elvis ja toinen puoli minun silloinen lempimusiikkini Bach. ”Saattaahan tuotakin joskus kuunnella”, sanoivat kompromissiin pystyvät oppilaani Johan Sebastian Bachin musiikista.

Oppilaani nauhoittivat minulle musiikkia Elvis -levyiltään ja minun klassisen musiikin levyiltä, jotta saatoin soittaa niitä magnetofonilta, joka oli työpöytäni vieressä. Käytin sanakertaukseen piirtämistä ja dioja. Harjoittelimme ääntämistä opettelemalla ääntämään oikein Elviksen laulujen nimiä. Pojat pitivät huolta kaikista raskaista teknillisistä opetusvälineistä, toivat ne luokkaan ja veivät vahtimestarille opetusvälinevarastoon. Kun opetin uutta läksyä tai kuulustelin vanhaa, luokassa vallitsi hiljaisuus sopimuksemme mukaan.

J. S. Bach Nuori Bach sävelsi mielimusiikkiani.

Läksyt tehtiin aina yhdessä ryhmätöinä luokassa. Kirjoja ei viety kotiin, sillä ne olisivat saattaneet jäädä sille tielleen. Ei tarvinnut antaa nelosia tai viitosia todistukseen. Kirjat säilytettiin lukituissa kaapeissa, ja oman kirjan sai pyynnöstä mukaan, ja jotkut tytöt veivät englannin oppikirjat kotiin ja muistivat tuoda kirjan koulun tullessaan.  Useimmat oppilaista olivat tunneilla sopuisia ja miellyttäviä. Kauniit kovistytöt olivat kaikkein vaikeimpia, sillä he olivat tottuneet väkivaltaan. Sanoin eräälle tytölle "Sinulla on hyvin kaunis tukka" ja aioin silittää sitä. "Et saatana vaan revi minua tukasta!" tyttö huusi.

Tunsin syvää myötätuntoa monia oppilaitani kohtaan, jotka elivät hyvin vaikeissa oloissa ja kokivat kauhuja kotonaan. Isä iski päätä seinään, yksinhuoltajaäiti ajoi pojan pakkaseen kävelemään, kun tuli herra-asiakkaita yöllä. Maanantaiaamuisin monet oppilaat olivat hyvin nälkäisiä, ja koulunkeittäjän luvalla sain viedä oppilaat ensi syömään ruokalaan ja sitten vasta oppitunnille.

Tunneilla oli rauhallista, mutta minä olin aivan poikki kotiin tultuani. Nukuin yleensä kahden tunnin päiväunet. Heräsin yleensä siihen, kun mieheni tuli yliopistolta tai kirjastosta lukemasta ja toi lapset koulusta, joka oli kaupungin toisella puolella. Sitten alkoi tavallinen elämä kotona.



keskiviikkona, tammikuuta 28, 2015

Lunta Porvoon mitalla

IMG_7827

Taloja kuin nukkekoteja

IMG_7847

Porvoon punaista

IMG_7840

Porvoon tunnelmaa


Porvoon Tuomiokirkko

Porvoon Tuomiokirkko

IMG_7742

Old Times

IMG_7726


Pink Porvoo

Katso Talvinen Porvoo -kuvani





tiistaina, tammikuuta 27, 2015

Vainojen uhrien muistopäivät

Anne Frank


Suomessa vietettiin 27.1.2002 ensimmäistä kertaa Vainojen uhrien muistopäivää, joka on toisen maailmansodan aikaisten vainojen uhrien lisäksi myös muiden kansanvainojen uhrien muistopäivä ympäri maailmaa ennen ja nyt.
Juutalaiset kaikkialla maailmassa ovat viettäneet holokaustin uhrien muistopäivää vuodesta 1953 lähtien:. Tämän Jom Hashoa -päivän ajoitus perustuu siihen juutalaisen kalenterin päivään, jolloin Varsovan gheton juutalaiset nousivat kapinaan vuonna 1944. Helsingin Juutalaisessa koulussa Vainojen uhrien muistopäivän tapaista muistopäivää on vietetty jo yli viiden vuosikymmen ajan.” Daniel Weintraub
http://www.edu.fi/…/kuinka_vainojen_uhrien_muistopaivaa_voi…?




Molotov allekirjoittaa Molotov–Ribbentrop-sopimuksen 23 elokuuta 1939 Moskovassa. Joachim von Ribbentrop ja Josif Stalin seisovat hänen takanaan. Leninin kuva seinällä.

Elokuun 23. vietetään vuosittain Euroopan parlamentin tunnnustamaa  stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaista muistopäivää :" Päivämäärä on allekirjoittamispäivä 1939 Molotov–Ribbentrop -sopimuksesta, jota parlamentin puhemies Jerzy Buzek luonnehti vuonna 2010 "ihmiskunnan historian kahden pahimman totalitarismin muodon yhteenliittymäksi". 



 Kannanotto pitää Neuvostoliiton kommunistisen stalinismin ja Saksan/Suur-Saksan kansallissosialismin, natsismin aikaisia joukkokarkotuksia, murhia ja orjuuttamisia sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan sekä pyrkii vahvistamaan Euroopassa demokraattisia arvoja ja rauhaa." Wikipedia

Inkeriläiset

Muistakaamme suomensukuisia kansoja[Finno-Ugric peoples], esimerkiksi inkeriläisiä, joiden pieni kansa melkein tuhottiin Stalinin vainoissa: tapettiin, vietiin karkotukseen, vankiloihin ja työleireille.
Kuva inkerikkojen kesäjuhlilta Vistinässä.
Kuva: Aune Kämäräinen
Kartta suomensukuisten kansojen alueista

maanantaina, tammikuuta 26, 2015

Koti 2000-luvulla

at  home

Kirjoitin tässä asunnossa kuusi kirjaa ja seitsemännenkin melkein valmiiksi. 1990-luvulla työpöytäni oli tuon ruokapöydän paikalla.
27.6.2007
(Koti 1989-2009: olohuone 2000- )


Koti Korkeavuorenkadulla 1989-2009

2007


Kotona

2007

Olohuone

olohuone 2000-luvulla


orkideat joulu 2005

Joulu 2005: ensimmäiset digikuvat.
olohuone

Joulukukkia 2005


In full bloom

Joulu 2006
Memories of our Christmases past


Our house guest Pyry

Pyry vieraana maaliskuussa 2008

kotimme 1989-2009
kuvissa olohuone 2000-2009
Kotona 
The neighbourhood

sunnuntaina, tammikuuta 25, 2015

PIMEÄ

Diana-patsas yöllä

Dark nights in Helsinki
Diana-patsas Kolmiopuistossa
Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Värikollaasi 215

Helsinki'

John Irvingin kirjassa "Kunnes löydän sinut "Jack Burns asuu äitinsä kanssa Htelli Tornissa.
In the background in the centre of Helsinki is hotel Torni (=tower) where Jack Burns (John Irving: Until I find you) stays with his mother while they are trying to find Jack's father. 
A view from my window

night in the city

Yöraitiovaunu
Waiting for the tram in the centre of Helsinki

Helsinki, Finland 22:30 January

Korkeavuorenkatu klo 22:30 tammikuussa 2007
A view from my window 1989 - 2009


Details of the fireworks 2009

Ja ihan oikeat kollaasitkin löytyivät: Vuosi 2009 alkaa. Maisema muuttuu. Paremmat ilotulituskuvat kuvattuina saman kerrostalon katolta vuoden 2008 elokuun yössä:
Fireworks January 1st 2009 and in the summer August 2008.

Linnanmäki

Maisema muuttui 20 vuoden jälkeen.  Erkkerin nurkasta näkyy Linnanmäki yöllä
Linnanmäki amusement park at night


A sunrise in Linnanmäki, Helsinki

Ja aurinko nousee. And the sun rises after darkness.

Värikollaasi 215 : PIMEÄ

torstaina, tammikuuta 22, 2015

Minipuutarha lampun vieressä

minipuutarha

Nämä kukat viihtyvät päivänvalolamppuni vieressä. Amaryllis kasvaa ja kasvaa.
Vasemmalla: orkidean runkoon tulee uusia lehtiä

P1020218
Jouluruusun lehdet ovat kauniita

Nämä kukat vievät vähän tilaa, ja ja ne tuovat paljon iloa. On hauskaa kokeilla tätäkin asiaa. Olen kasvattanut aikaisemmin saintpaulioita keittion valoputken alla.

24.1.2015 uusi kukka

Amaryllis tuotti uuden kukan kuulauden kuluttua joulusta.

Joululahjaksi paperisilppuri

P1020211


Toissajouluna pyysin joululahjaksi paperisilppurin. Siitä on ollut iloa. Ennen poltin alkuversioiden tarpeettomat paperit takassa. Siitä oli pari kertaa harmia. Ovikello soi, ja oven takana oli palokunta: Täälläkö se tulipalo on? Olivat tulleet ihan paloauton kanssa. Silloisen asuntomme uudet naapurit  eivät tienneet, että joissakin kerrostalon asunnoissa oli vielä toimivat takat.
Huom! Kun ostat silppurin, osta samalla öjyä, jolla sippurin öljyäminen tapahtuu!

keskiviikkona, tammikuuta 21, 2015

1960-luvun opiskelijana

Anna-Amnell-jpeg

Tämän kuvan ottamisen aikaan olin vielä optimisti, haaveilin tekeväni gradun ja ehkä myöhemmin jatkotutkimuksia C. S. Lewisin Narnia-kirjoista. Kun esitin tämän ajatuksen professori Irma Rantavaaralle, hän tyrmäsi sen kokonaan: Eihän nyt lastenkirjallisuus ole sopiva aihe yliopistolliselle tutkimukselle. Hän arvosti kylläkin C. S. Lewisia ja ehdotti, että tekisin graduni C. S. Lewisista kirjallisuuskriitikkona. Tunsin onneksi Lewisia sen verran, että tiesin, että se olisi ikuisuusaihe ja vaatisi oleskelua Englannissa, mikä olisi ollut minulle taloudellisesti mahdotonta. Olin myös mennyt juuri naimisiin ja odotin ensimmäistä lastani.

Minua lohduttivat graduasiassa muiden muassa sympaattinen ja lempeä Maija Lehtonen, joka oli tehnyt lisensiaattityönsä saduista ja samassa laudatusseminaarissa ollut Peter von Bagh, joka sai myöhemmin itse kovia kolhuja taistellessaan elokuva-aiheisen gradunsa puolesta ja kokiessaan lisensiaattiytyönsä hylkäämisen. Sadut ja elokuvat sekä yleensäkin tavalla tai toisella poikkeavat mielipiteet olivat salonkikelvottomia sen ajan yliopistolla. En jäänyt taistelemaan, vaan siirryin englantilaisen filologian turviin ja tein graduni englanniksi. Opintoni viivästyivät kovasti.

Suomi kävi yhä ahtaammaksi vasemmistolaisuudessaan. Olin lopettanut jo "punaiseksi muuttuneen" sosiologian opinnot. Koko 1970-luvun koetimme päästä Suomesta pois. Viisihenkinen perhe ei voi lähteä tyhjän päälle. Vihdoinkin vuonna 1979 mieheni sai työpaikan Kanadasta ja läksimme Suomesta pois yhdeksäksi vuodeksi. Oli varmaankin tyhmää palata, mutta ihminen kiintyy omaan maahansa, sen kieleen ja kulttuuriin eikä jätä kotimaataan eikä omaisiaan kevyistä syistä.

P.S. Saman laudaturseminaarin rinnakkaisryhmässä oli monia myöhemmin tunnettuja vasemmistokulttuurin tähtiä, osa SKDL:n ja kommunistipuolueen jäsenia, jotka valtasivat Suomen kulttuurielämän, ja siitä tuli poliittisesti ahdasta. Se näkyy edelleenkin.


tiistaina, tammikuuta 20, 2015

Vaarallista kirjallisuutta

pinkroses

Romanttiset kirjat ja historialliset romaanit varsinkin ovat kuulemma vaarallisia lapsille ja nuorille. Siinä menevät Aurora-kirjani. Aurora-paralla kun ei ole sopivia ongelmia. Häneltä on kylläkin äiti ja pikkuveli kuolleet, toimittajaisä karkotettu maasta Bobrikovin toimesta ja mennyt tukkimetsään Kanadaan, ja venäläiset ja suomalaiset sukulaiset riitelevät sortovuosien Suomen suuriruhtinaskunnassa. Aurora itse joutuu palvelustytöksi Kanadassa. Mitä puuttukaan? No tietysti nykyajan ongelmat.

15-18  -vuotias Aurora on viaton, mikä on tietenkin aivan mahdotonta nykyajan ajattelun mukaan. Historialliset romaanit ovat kiellettyä kirjallisuutta nuorille, sillä niissä kerrotaan, että ihmiset elivät ennen eri tavalla kuin nykyihmiset ja saattoivat jopa olla onnellisempia kuin me kolmannen vuosituhannen ihmiset.

Lue myös blogikirjoitukseni Tytöt ja seksi, jossa vanhana sosiologian opiskelijana kerron tilastotietoja tästä aiheesta eli - ennen lapset olivat lapsia ja nuoret tytöt ja useimmat pojatkin viattomia.( Sievers & Koskelainen & Leppo: Suomalaisten sukupuolielämä. 1974)

P.S. Suomessa oli maalattioita vielä 1930-luvulla. Tätini kertoi käyneensä lapsena talossa, jonka maalattia oli paljaiden jalkojen alla sileä ja pehmeä kuin silkki.

Ks. myös HS.n hauska kolumni
Pieni talo preerialla on vaarallista kirjallisuutta

Punainen

'Henri Martin'
'

Romantiikan symboli punaruusu. Henri Martin'-ruusu Meilahden ruusutarhassa (Klikkaa hakusanaa ruusutarha tai lue Ruusuja ihailemassa)  
MakroTex-challenge: red

Lopussa kuva: amaryllis aukeaa tänään !


design

Punaista lasia


a red skirt


Ja punaista kangasta


red doors in Zagreb


Punaista Zagrenbin keskustassa

punaiset aitat

Ja punaista Iisalmessa


punaista ja valkoista

Punaista arkeani. Pidän punaisesta kotona ja maailmalla.


Pietari 13.9.2013

Kodikas punavalkoinen auto Pietarissa. Kuvittele sama idea sinivalkoisena Suomessa vaikkapa ruiskaunokein.

Haluaisin näyttää kaikki punaiset kuvani. Täällä niitä on yli sata, punaista talvella ja kesällä, uutena ja vanhana. Käy katsomassa joskus.

P1020189

Iloinen yllätys tälle päivälle: Amaryllis on aukeamassa taas kukkaan! Se on ollut joulun jälkeen päivänvalolampun vieressä. Tämän voi lisätä tämän blogin kaikkein suosituimpaan kirjoitukseen hoito-ohjeisiin.http://blogisisko.blogspot.fi/2006/12/amaryllis-hoito-ohjeita.html!
Alakuvassa seuraavan päivän iltana.

P1020206



joulukukan uusi kukinta

Onnistui!

sunnuntaina, tammikuuta 18, 2015

lauantaina, tammikuuta 17, 2015

Aurora: Skotlantilainen talo Helsingissä

IMG_0014

Aurora: Skotlantilainen talo Helsingissä: Photos: Amnell Ossian Donnerin vaimo Violet oli skotlantilainen,  ja Ossian Donner rakennutti vuonna 1901 vaimolleen ja lapsilleen linn...

perjantaina, tammikuuta 16, 2015

Photo Friday: Sunrise

Aamurusko  marraskuussa. Sunrise in November.

Sunrise in November in southern Helsinki. In the background Suomenlinna Fortress island.

You cannot shut the windows of the sky
Through which Aurora shows her brightening face.
James Thompson (Castle of Indolence, 1748)
"Et voi sulkea taivaan ikkunoita, kun Aurora kurkistaa sieltä kirkkain kasvoin.." kirjoitti James Thompson runossaan auringonnoususta. Auroraan liittyy paljon symboliikkaa, yksi asia on auringonnousu, aamu, kaiken alkaminen. Se sopi minusta hyvin kirjaan, joka kertoo aamuvirkusta tytöstä, joka rientää varhain sunnuntaiaamusin laaksoon kävelemään, piirtämään ja keräämään kasveja. Suuren kartanon kaikki mut asukkaat ovat vielä nukkumassa. Runoteos on vertauskuva ahkeruudesta.
Skotlantilaisen Thompsonin runoteos on vaikuttanut muodollaan romantiikan ajan runouteen (Byron, Keats)
Look at my album in Flickr Helsinki Panorama. Katso kaikki aamukuvat, jotka on otettu kerrostalon katolta.
http://www.photofriday.com/