keskiviikkona, tammikuuta 31, 2018

Viimeinkin jotain aikuisille

Hear Nothing See Nothing Say Nothing

Moskovassa on paljon kirjailijamuseoita. Vuonna 2015 syksyllä näin siellä erään 1936 kuolleen (murhatun?) kirjailijan työpöydällä tämän pienen patsaan. Se oli elävästi mielessäni ja muistin vahvistukseksi Flickr-kansiossani, kun kirjoitin uusimpaa
n kirjaani: " - Turha on meitä opettajia kuulustella, Sutinen jatkoi. - Olemme niin kuin kolme viisasta japanilaista apinaa. Emme näe mitään, emme kuule mitään, emme puhu mitään." (Anna Amnell 2018) Kirjan pitäisi ilmestyä ennen aprillipäivää. Viimeinkin jotain aikuisille. 


tiistaina, tammikuuta 30, 2018

Taas talteen kommentteja

Singerin talon kahvila Pietarissa

Viihtyisä kahvila kirjakaupan yläpuolella Pietarissa vastapäätä Kazanin katedraalia. Niin paljon voimakkaita tunteita liittyy tähän paikkakuntaan ja katedraliin, joka oli välillä ateismin museoksi alennettuna.

omia kommenttejani Facebookissa,

Elämän kovuus ja lohdutukset: 
tee
Minulla tavallinen tee vie yöunet varsinkin, jos juon sitä illalla. Kahvista en pidä, mutta koetan juoda pikkuisen eli muutaman ruokalusikallisen verran sen terveysvaikutusten vuoksi. Maitoon laitettu oikea kaakao ei unia, mutta pitää suklaanhimon kurissa. Suklaa on minun paheeni.

kahvi ym
On nykyään vaikeaa tietää, mitä pitäisi syödä ja juoda, kun tutkimukset mainostavat kukin omia nerouksiaan. Cofeiini on useimmille meistä mieluisaa muodossa tai toisessa. Elämä on lyhyt, ja meno usein kovaa ja kuoppaista. Oloa voi parantaa kohtuullisella määrällä suhteelllisen vaarattomia piristysaineita. Allegian vuoksi olut ja punaviini ovat minulle mahdottomia. Jää vain suklaa.   Tupakasta en ole koskaan - onneksi- pitänyt, en sen hajustakaan Vain kadulla kulkeva vanhamies voi tuoda sikarintuoksullaan nostalgisia muistoja isoisän piipunpoltosta. Luin jostain, että elämä oli keskiajalla niin kovaa, että ihmiset eivät kestäneet sitä ilman olutta. Meidän aikammekin on kovaa, kun jopa totaalinen maailmanloppu voi olla vain muutaman napinpainalluksen päässä.




Iisalmi Helsingissä kioskin iisalmelaisen panimon vehnäolut-seinämainoksessa. Kirkon torni on liian korkea,koivukuja on muuttunut kuusikujaksi ja Koljonvirran puusilta on muuttunut kivisillaksi. Partala on purettu, jossa Sandels eineellä istui. Kauppila tuhoutui sodassa, vain aitta on jäljellä museon pihalla ja mielessäni laulu, jota ukkini lauloi mummonsa mummosta tms. Kauppilan Tiinasta, joka "kahvia keitti kahdella suurella pannulla".

Selailin taas Matti Klingen kirjaa Iisalmen ruhtinaskunta, joka on oikeastaan 600-sivuinen sukututkimus, sillä kirjoittaja Matti Klinge on lukuisten Iisalmella useina vuosisatoina vaikuttaneiden sukujen jälkeläinen. Iisalmi on ollut täysin unohtumassa, sitä ei näy sääkartoissakaan. Viime aikoina iisalmelaiset ovat piristyneet ja alkaneet arvostaa kotikaupunkiaan. 


My sister

Yli kymmenen vuotta sitten syöpään kuollut pikkusiskoni sylissään ainoa lapsensa, taustalla   pikkupojan suvun entisen kartanon koivukuja. Talo on purettu. Senkin talon purkaminen on yksi luku Iisalmen ja sen lähiseudun purettujen talojen surullista historiaa.

Keskeneräinen käsityö

petit point flowers

Keskeneräinen petit point-käsityöni. Oli tarkoitus laittaa tämä pyöreän sohvatyynyn keskelle.

Makrokuvien aiheena on tällä viikolla 'keskeneräinen'. Tässä eräs monista keskeneräisistä käsitöistä. Niitä minulla on, sillä tein aikaisemmin paljon käsitöitä.

Keskeneräisistä käsitöistä voi olla monenlaista hyötyä. Kirjailija laittaa ne kirjaansa.
ranskal liina

Ranskalainen pikkuliina, joka ei jäänyt keskeneräiseksi 

"Kirjeet olivat tallessa pöydän alla pitkän liinan suojassa kannellisessa roskakorissa. Niiden päällä oli rouvan keskeneräisiä virkkaustöitä."
(Anna Amnell, 2018, keväällä ilmestyvä kirjani)

lauantaina, tammikuuta 27, 2018

Kirjasto voi olla kuin lapsen toinen koti

Anna Amnell, Iisalmi, 1985

Pahinta mitä Suomessa voidaan sivistyksen alalla tehdä- ja on tehty jo - on vähentää kirjastoja. Lapset pitäisi totuttaa pienestä asti lukemaan kaikkea: sarjakuvalehtiä, satuja, romaaneja, runoja, sanomalehtiä. Olen ollut koko ikäni köyhä. Kun olin lapsi, meillä oli vain muutama kirja: lakikirja, Raamattu, kuvateos jossa oli kuvia sodan uhreista Suomessa. Mutta lähellä oli kaupunginkirjasto, josta tuli kuin toinen kotini. Ja vielä onnekkaampaa oli se, että samassa pihapiirissä asuivat toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Heidän ullakkonsa oli täynnä kirjoja, joita luin kesäkaudet. 

Tämä koulutyttö on mukana uusimmassa kirjassani, joka ilmestyy tänä keväänä. Kuvassa Iisalmen kaupunginkirjasto vuonna 1985, jolloin olin käymässä mieheni ja lasteni kanssa Suomessa, josta olimme poissa vuodet 1979-1988. Kuvan otti poikamme Matti, joka on kuvittanut historialliset nuortenkirjani. Uusin kirjani on suunnattu aikuisille.

maanantaina, tammikuuta 15, 2018

Small white dogs and one white cat

A white dog at the flea market

Pieni valkoinen koira
Kuvattu Hietalahden kirpputorilla, jossa se oli emäntänsä seurana.
Makrokuvat: 'valkoinen', 'white'

Helsinki, Finland

Pienet valkoiset koirat ikkunalaudalla katsomassa ohikulkijoita.

It is hot

Pienenpieni valkoinen koira kirpputorilla


A stylish dog in Helsinki

Tyylikäs pieni valkoinen koira kirpputorilla


a small white dog
Onko koira surullinen?
helsinki 010

Pienet valkoiset Staffordshiren posliinikoirat antiikkikaupan ikkunassa Helsingissä

Lisää koiria/More of my photos of dogs in Finland and other countries

P.S. I don't have a dog, only Staffordshire dogs and tiny dogs in the dollhouse.


Posliinikoirat

Viisi pientä posliinikoiraa WC:n kaapin päällä. Kaikki kirpputorilta ostettuja.


ruokasali: Molly's dog in dining room

Molly and a small white dog in my dollhouse (Aurora's House/Auroran talo)


The cat in the bedroom. The beginning.

And for cat lovers: a white cat in the bedroom. My first picture of my first tiny dollhouse.
Ensimmäinen kuvani ensimmäisestä nukkekodistani.
I have had many cats. My son has one cat and my daughter has five cats.

More photos: Dolls, toys, and dollhouses (Helsinki, Stockholm, Berlin, Wittenberg, Saint Petersburg)
miniatyyrit, nukkekodit

sunnuntaina, tammikuuta 14, 2018

Värikollaasi 110/2018

colours

Taustalla on bataattikeiton väri (muutettu)
P.S. Huomasin, että punaisten bataattien kuva ei ollut omia kuviani, joten tein uuden kollaasin
värikollaasi: kahvi, sinappi ja bataatti
Bataatteja on monta väriä, vaaleansinisestä kalpean kellanvalaeisiin. Kakkuvuokani kansi on luonnossa tavallisen bataatin värinen, mutta kuvassa se näyttää kirkkaammalta. Bataattikeitosta- tai muhennoksesta ei löytynyt kuvaa, vaikka se on eräs lempiruokiani. Se on taustan väri. Lasipurkissa on aitoa ranskalaista sinappia. Sinapin väri on talvikauden muotiväri.




malli - värikollaasi 110/2018











2017-2018-muotivärejä sisustuksessa ja vaatteissa: mm. sinappi

torstaina, tammikuuta 11, 2018

Carl-Erik Creutz ja muita mukavia ihmisiä




https://areena.yle.fi/1-1228918
Carl-Erik Creutz (1911-2000) oli Yleisradion kuuluuttajana vuodet 1939-1976. Hänen äänensä tuli tutuksi suomalaisille. Radio oli monissa perheissä aina auki. Creutzlla oli hyvän huomenen lisäksi tapana toivottaa, ”että tästä päivästä tulisi oikein mukava päivä”. Olenkohan minäkin oppinut häneltä tuon 'mukavaa' –sanan suosimisen?

Ceutz tuli tutuksi myös muulla tavoin. Näin hänet kerran tai kahdesti päivässä niinä vuosina, jotka olin opiskeluaikana puolipäivätyössä apuopettajana Finnish British Societyn lastentarhassa. Creutz tai hänen vaimonsa toivat ja hakivat tyttärensä Irmelin. (Ensimmäinen vaimo oli kuollut, ja perheessä oli myös neljä poikaa.) Creutz oli myös mukana lastentarhan joulujuhlassa, ja poikaystävälläni, nykyisellä miehelläni oli hyvä onni, hän istui Creutzin vieressä ja sai jutella hänen kanssaan. Creutz oli hyvin ystävällinen ihminen, eräs kaikkein miellyttävimpiä lasten vanhempien joukossa. Tunnelma oli muutenkin vapautunut ja kohtelias brittityyliin. Siihen vaikutti paljon lastentarhanopettaja, hurmaava Doris Dunstone, jolla oli punaiset hiukset ja hiukan vino nenä, sillä hän oli ollut työsssä myös poikakoulussa jossain päin maailmaa ja oli saanut krikettipallon nenäänsä.

Puistokatu
Finnish British Societyn lastentarha sijaitsi siihen aikaan tässä kauniissa rakennuksessa Puistokadulla Turkin Suurlähetystön alapuolella Pyhän Henrikin katolisen kirkon vieressä. Aamuisin kun avasin ikkunat, viereisen katolisen kirkon lastentarhalaiset olivat jo ulkona kirkon pihalla ja vaihdoin hyvät huomenet ja muutaman sanan nuoren ulkomaalaisen nunnan kanssa.

Lastentarha oli hauska työpaikka. Olin siellä myöhemmin sijaisena mentyäni naimisiin.
Mukavaa viikonloppua!

P.S. Katolisen kirkon puutarhassa oli myös miellyttävän näköinen puutarhatottu, joka tuli myös tutuksi.

sunnuntaina, tammikuuta 07, 2018

Uudet värikollaasit 109/2018

Maaginen lampunjalka 2

Maaginen lampunjalka 2



Uudet värikollaasit 109


Maaginen lampunjalka
Koko juttu on oikeastaan tällainen. Siinä on vain hiukan totta eli lampunjalkaa antiikkikaupan ikkunassa, enimmäkseen se on värien ja muotojen leikkiä.

tiistaina, tammikuuta 02, 2018

maanantaina, tammikuuta 01, 2018

Vuodenajat

vuodenajat2jpg

Uudet värikollaasit. Vuoden eka kollaasi. Töölönlahti ja Valon kortteli



Värimalli: Vuoden eka kollaasiin

2018


Entisiä uudenvuoden tapahtumia muistaen toivon, että varsinainen juhlinta palautuu Senaatintorille.  Se on Helsingin keskus, ja Tuomiokirkko sen symboli. Senaatintorilla Kohtaa Euroopan kulttuurin ainekset antiiikista kristinuskoon.
Senaatintorilla kohtaa muutakin maailmaa. Se on suvaitsevaisuudenkin symboli. Katso United Buddy Bears. The Art of Tolerance. https://www.flickr.com/…/amnellanna/albums/72157624784769811