Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1800-luku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1800-luku. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, joulukuuta 02, 2014

'Valo' Linky-Makroviikot

Keittiössä aamulla

Valo muuttaa maailman
Keitttiön ikkuna entisessä asunnossa.



DSC02659

Valo leikkii


huhtikuunvalo

Valo juhlistaa arjen


ovi


Valo kultaa käytävän kaapin, jossa säilytin aineistoa kirjoja varten.


Korkeavuorenkadun valoja 4.12.2006

Lights in the dark season. Joulukuun alku. Kaamos
Tämä aika on vaikea monelle.


Paljeovi

Tätä ovea ei varmaankaan enää ole. Halusimme ehdottomasti säilyttää tämän 1930-luvun paljeoven, joka todellisuudessa kertoi paljon vanhemmasta maailmasta, sillä useimmat 1930-luvun ihmiset olivat syntyneet 1800-luvulla. Kun eräs entinen asukas kävi meillä, hän halusi avata oven, sillä hän muisti lapsuudestaan sen avaamisen ääneen, hiljaisen narinan. Hän näki varmaankin oven takana jotain, mitä me muut emme nähneet.


Valokuvatorstai 15 valo, light

Valo ja sen symboliikkaa. Valo luo tässäkin uusia maailmoja, ei vain kaapin oveen, vaan myös ajatuksiin. Klikkaa kuvaa! Kyllä se on siellä!
(Tämä on Johanneksen kirkon sakaristo, jossa sadat sulhaset ovat odottaneet jännittyneinä morsiamensa saapumista kirkkoon ja häiden alkua. )

Makrotex-linky: 'valo'

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2014

Downton Abbeyn vanhan kreivittären nuoruudenrakkaus






Historiallinen tausta: Kuningatar Viktorian toiseksi vanhin poika Prinssi Alfred (myöh. Edinburghin herttua) meni naimisiin keisari Aleksanteri II:n tyttären Venäjän suuriruhtinatar Marian kanssa Talvipalatsissa Pietarissa tammikuun 23. päivä vuonna1874. Violet Crawleyn mies oli prinssin seurueessa, ja Violet tapasi häissä ruhtinas Kuraginin,  ja nämä rakastuvat.



Downton Abbeyn vanhan kreivittären Violet Crawleyn [Dame Maggie Smith] menneisyydestä löytyi ihailija, venäläinen emigranttiruhtinas Kuragin. Tätä dramaattista henkilöä näyttelee palkittu kroatialainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä, entisen Jugoslavian serbi Rade Šerbedžija. Hän asuu länsimailla ja on esiintynyt pitkän uransa aikana myös monissa tunnetuissa länsimaisissa elokuvissa (Mission Impossible II, Harry Potter and the Deathly Hallows, X-men).

Violet Crawleyn nuoruuden romanssi  [kuvia, keskusteluja] on saanut brittikatsojat kiihdyksiin, ja näistä 1870-luvun rakastavaisista keskustellaan kiihkeästi nettipalstoilla. Joku oli keksinyt yhdistää nuoren Maggien ja nuoren Raden kuvat tunnelman tehostamiseksi. Odotamme nyt mielenkiinnolla, mitä seuraa. Tulevat mieleen ajat, jolloin Dickensin henkilöiden kohtalot saivat samalla tavalla lukijoiden tunteet kuohuksiin.





sunnuntaina, syyskuuta 22, 2013

Pietarin Suomi-talo

Pietarin Suomi-talo by Anna Amnell
Pietarin Suomi-talo, a photo by Anna Amnell on Flickr.
"Talo rakennettiin vuonna 1847 arkkitehti Harald Bossen suunnitelman mukaisesti. Talo suunniteltiin alunperin suomalaisen Pyhän Marian kirkon, sen Kirkkokartanon ja Suomalaisen koulun käyttöön."
Pietarin Suomi-talo sijaitsee Nevski Propspektin lähellä. Metroasema 'Admiralteyskaya'
Osoite on Bolshja Konjushennaja Ul 8 (Suuri tallikatu)


  Untitled

torstaina, syyskuuta 19, 2013

Kuvien järjestelyä ja pohdintaa turistina olosta

IMG_5998 by Anna Amnell
IMG_5998, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kuvassa auto vuodelta 1896. Pietari-Paavali -linnoituksen museo.

Olen ottanut jälleen paljon kuvia. Tämä on jo seitsemäs päivä matkalla, ja neljä päivää on jäljellä. Koetan järjestellä ja siistiä valokuvia. Mieheni on mennyt Jusupovin palatsia ja sen ympäristöä tutkimaan. Aion tehdä sinne myöhemmin hänen kanssaan lyhyemmän kierroksen. Teimme näin Pietari-Paavali -linnoituksen kanssa, ja se systeemi toimi hyvin.

Matkoilla ymmärtää aina, miksi naiset ja miehet kilpailevat yleensä olympialaisissa eri sarjoissa. Aikaisemmin saatoin olla mieheni ja lasteni kanssa koko päivän kiertämässä jotain kaupunkia, välillä lounas- ja kahvitauot. Nyt kaksi tuntia kerrallaan on ihanne, kolme on jo rasittava. Lisäksi voi olla iltakävely jossain lähikaduilla, jonne ei tarvitse matkustaa metrolla.

Minusta sekä Berliinin että Pietarin metrot ovat rasittavia, sillä niissä joutuu kävelemään pitkiä matkoja, kulkemaan paljon portaissa ja Pietarissa lisäksi seisomaan pitkään rullaportaissa, sillä metro on hyvin hyvin syvällä. Viihdykettä suovat värikkäät mainokset ja matalalla äänellä lausutut venäjänkieliset kuuluutukset, joita ei ymmärrä, mutta jotka vaikuttavat siltä, että niiden lukija nauttii omasta äänestään ja kielensä kauneudesta.

Kummassakin kaupungissa näkee vanhan suurkaupungin kulttuurin: vaikka metro olisi kuinka täysi hyvänsä, aina nuoret naiset ja miehet antavat istumapaikan vanhemmille ihmisille.

Pietarissa 2012 ja 2013

keskiviikkona, helmikuuta 27, 2013

perjantaina, elokuuta 03, 2012

Helsinki-kollaasi

Helsinki-kollaasi

Photo: Anna Amnell

Valtioneuvoston linna , aikaisemmin Senaatintalo, Engel, 1822 (rakennuksen keskiosa)

tiistaina, elokuuta 23, 2011

Marela, laivanvarustajan toimistohuone

Työhuone 1800-luvun lopulta.
Kuvia laivanavarustajan kodista, joka on museona Raumalla. Katso kuvia Rauman museosta Marelasta, joka on sisutettu 1800-luvun lopun tyyliin.
Tänä kesänä matkailimme Suomessa.

maanantaina, marraskuuta 15, 2010

keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2010

Kodit: Suomenlinna, Punavuori, Kaartinkaupunki, Ullanlinna, Eira

my-neighbourhoods-Helsinki

Vasemmalla Suomenlinnnan kodin Nooakin arkin ovi ja itse talo kirkkopuiston puolelta sekä Korkeavuorenkadun kodin ikkunasta nähtyjä 1800-luvun rakennuksia

Seuraavissa linkeissä kaksi erikoislaatuista tarinaa opiskeluajoiltani! Ensimmäinen opiskelija-asunto Helsingissä oli palvelijanhuone ruotsinkielisen varatuomarin perheessä Punavuoressa Pöllön korttelissa. Näin ikkunasta sisäpihalle, jossa oli sijainnut 1800-luvulla pieni puurakennus, jossa asuivat opiskeluaikanaan myös Runeberg, Snellman ja Cygnaeus. Runeberg kirjoitti mm Saarijärven Paavon siella asuessaan.


Iso Roobertinkatu 17-19. 100-vuotiaan talon historiikki

Iso Roobertinkatu 17-19 (kirjoitukseni talohistoriikissa)
Arkkitehti Gustaf Estlander, rakennusvuosi 1912. Lue myös: Kun myrsky riehui Rööperissä. Erikoislaatuinen tarina tämäkin monessa mielessä.

Oman perheen ensimmäinen koti oli Pikku-Konviktin opiskelija-asuntolassa Kaartinkaupunginosassa Ruutanan korttelissa.
Pieni Roobertinkatu 4-6, arkkitehti G.W. Nyberg, rakennusvuosi 1911.

Asuimme kolme vuotta Suomenlinnassa Nooakin arkki-nimisessä 1760 valmistuneessa kivitalossa. Lue Koti Suomenlinnassa 1970-luvulla (Kirjoituksessani on linkki Nooakin arkin restaurointisivuun)
Kuviani

Asuimme pari kolme vuotta myös Tehtaankadulla Lars Sonckin ja Arvo Muroman suunnittelemassa rakennuksessa Punavuoressa korttelissa 233. Rakennus on valmistunut vuonna 1935, ja tyyli oli karu. Modernismi oli vallannut arkkitehtuurin.

Kadun toisella puolen on Eira, ja vastapäätä korttelissa 218 kaunis Italian suurlähettilään residenssi. Arkkitehti Gustaf Estlander, rakennusvuosi 1912.

Meidän asuessamme Ullanlinnassa Korkeavuorenkadulla Sillin korttelissa lähellä oli monia 1800-luvulla rakennettuja kauniita taloja, esimerkiksi 1888 valmistunut Ohrana Punanotkonkadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa Kultakalan korttelissa. Arkkitehti oli Axel Högberg.
Korkeavuorenkadun toisella puolella Kultakalan korttelissa on Karl Hård af Segerstadt ja Bertel Jungin suunnittelema Kihlmanin talo (1898).

Sillin korttelissa on myös kaunis vihreä talo, "Korkeavuori" (Vilho Lekman, 1908)

tiistaina, elokuuta 26, 2008

Porvoo: Runebergin koti -museo



Porvoolaisia koululaisia ja taustalla kansallisrunoilijan koti . J.L. Runeberg asui tässä Porvoon empirekaupunginosassa sijaitsevassa talossa neljännesvuosisadan. Pihapiiri ja talon sisustus biedermeier-huonekaluineen ja huonekasveineen kertovat 1850-luvun elämäntyylistä. Erityistä on se, että se on runoilijan koti, jossa on laaja kirjasto. Se kertoo myös perheenisän ja poikien metsästysharrastuksesta. Metsästysretkellä Runeberg halvaantui ja vietti vuosikaudet vuoteessa. Koti kertoo myös Fredrika Runebergista, runoilijan vaimosta.

Valokuvani ovat talosta, pihapiiristä ja puutarhasta. Tutustu perheen elämään ja kotiin Runeberg.netin sivuilla. Valitse kohta "Tutustu kotiin" ja klikkkaa pohjapiirustuksessa olevia huoneita.

609runebergin-portti

Portti Runebergin kotiin.

623


Kotimuseo kadulta katsottuna

613

Pihalla
612

Kuisti

610

Runebergin kodin piha

617

Pihapiirin tunnelma tuo mieleen lapsuuden niille, jotka ovat asuneet suomalaisessa puutalokaupungissa.

611 Runebergin puutarha

Runebergien puutarha

Mitä Runeberg merkitsee suomenkieliselle savolaissyntyiselle ihmiselle? Runeberg "Lähteellä"

Kotiliedessä ollut artikkelini 1800-luvun tyylistä eli Viktorian tyylistä.

keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2005

Oksahuonekaluja



Kuva: Anna Amnell
1900-luvun alkupuolen valokuvissa voi nähdä hauskoja oksista tehtyjä huonekaluja. Niitä on nykyään esillä joissakin ulkomaalaisissa sisustuslehdissä. Suomalaisissa lehdissä en ole sattunut niitä näkemään, en myöskään suomalaisissa kodeissa, jos ei oteta lukuun pajusta punottuja korihuonekaluja tai muodikkaita aasialaisia bambuhuonekaluja, joita on yhä useammalla.

Oksista voi tehdä maalaistyylisiä pylvässänkyjä, sängynpäätyjä, keinutuoleja sekä kahden hengen sohvia (loveseats) (usein kiiltäväksi kuorituista oksista). Sohvapöydän päälle voi asettaa lasilevyn. Oksista voisi syntyä yhtä hyvin kehto, jakkara tai pöytä, aivan kuten vanhoina aikoina.

Oksahuonekaluja käytettiin ensi kerran englantilaisissa puutarhoissa jo 1700-luvun keskivaiheilla. Ne tulivat suosituiksi varsinkin sen jälkeen, kun englantilainen pilalehti Punch julkaisi niistä piirroksia 1840-luvulla ja käytti tekstissä oksakuvioisia isoja alkukirjaimina. Yritin löytää sellaisia netistä tähän lastuun/päreeseen, mutta ei löytynyt.

Oksahuonekaluja tehtiin Amerikassa aikoinaan pajusta ja hikkoripuusta. Niitä käytettiin 1800-luvulla suosituissa lomanviettokohteissa kuten Cape Codissa. Kiertävät käsityöläiset kulkivat paikkakunnalta toiselle, joten on vaikeaa sanoa, mistä mallit olivat alkujaan peräisin.

Lamakauden aikana 1930-luvulla työttömät miehet tekivät niitä ja kulkivat kauppaamassa ovelta ovelle. 1900-luvun loppupuolella oksahuonekalut tulivat muotiin, ja niitä tekivät artisaanit.

Jääkiekot tehdään kumipuun oksista sahaamalla. Mutta tehdäänkö suomalaisten puiden oksista jotakin? Minusta tuntuu, että jos olisin kätevä puutöissä, yrittäisin koota jonkinlaisen tuolin oksista. Ehkä pitäisi kokeilla ensin nukketalon huonekaluja.