Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1900-luvun alku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1900-luvun alku. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, lokakuuta 01, 2016

Vaahteralaakson Aurora myös Elisassa e-kirjana


Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3.
Sisältää kirjani Aurora, vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992); Aurora ja Pietarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). 408 sivua, 2014, BoD

https://kirja.elisa.fi/ekirja/vaahteralaakson-aurora

keskiviikkona, toukokuuta 06, 2015

Aurora -kirjat on Vaahteralaakson Aurora

aurora-blogiin 20§15

Olen muuttanut Aurora-blogin nimen. Se on nyt Vaahteralaakson Aurora,  sillä neljästä Aurora-kirjastani kolme sisältyy nyt samannimiseen yhteispainokseen. Blogin osoite on edelleen sama  http://aurorakirjat.blogspot.fi

Melkein kaikkien blogieni päivittyminen ja muutakin tietoa on täällä
http://amnell-anna.blogspot.fi/
Vaahteralaakson Aurora -blogi kertoo 1900-luvun alun kulttuurista ja Aurora-kirjoista, myös siitä, miten ne ovat syntyneet. Viimeisin kirjoitus     Kevätmyrsky Springstorm, jolkla osallistun myös Pieni lintu-blogin järjestämään kuvahaasteeseen Kevät Spring. Kerron, miten myrskykokemukseni ovat siirtyneet kirjoihini.
http://aurorakirjat.blogspot.fi/2015/05/kevatmyrsky-springstorm.html


Huvila Tukholman saaristossa

Tukholman saaristossa oleva huvila on Vaahteralaakson kartano, fiktiivinen talo 1900-luvun alun Torontossa, jonne suomalaistyttö päätyy Suuomesta karkotettua isäänsä etsiessään. Aurora-kirjoissa eletään Suomessa sortovuosia ja Brittiläisessä Imperiumissa Edwardin aikaa.

Sivupalkissa tiedot nettikaupoista, joista voit tilata sen. Se on myös e-kirja.

Kurkista Vaahteralaakson Aurora -kirjaan

tiistaina, huhtikuuta 01, 2014

Ei mitään aprillia: myrskyjä ja rajuilmoja

park

On pelottavaa nähdä, kun myrsky alkaa, puut alkavat heilua kuin joku ravistelisi niitä ja suuri puu kaatuu rytisten.

Tänä aamuna luen sanomalehdistä, että suomalaistenkin täytyy varautua äärisäihin. Olen kuvannut jostain syystä myrskyä kaikissa Aurora-kirjoissani. Siinä on symboliikkaa: 1900-luvun alun yhteiskunnan myrskyisä muutos tai oikeammin sen tulon tietoisuus kirjoittajan ja lukijan alitajunnassa on keskeinen näissä kirjoissa. Olen käyttänyt kuvauksissa myös omaa kokemustani. 

Olin Korkeavuorenkadulla kuudennessa kerroksessa sijaitsevan asuntomme avoimen ikkunan ääressä, kun edessäni olevassa Johanneksen puistossa alkoi aivan yhtäkkiä myrsky. Se oli pelottava kokemus. 
Ensin kuului, kuinka tuuli yhtäkkiä kiihtyi. Kuudennesta kerroksesta katsottuna näytti siltä, niin kuin puut olisivat nousemassa ylös juuriltaan ja puisto olisi lähdössä liikkeelle. Sitten kaatuikin yksi puista rytisten ja kuului huuto. Myrsky oli hetkessä ohi. Valtava puu oli maassa.

Suljin ikkunan ja juoksin aamutakkisillani alas puistoon katsomaan, oliko joku jäänyt puun alle. Onneksi paikalla ei ollut ketään. Helsingin kaupungin puisto-osaston miehet olivat hetkessä puistossa.

Siirsin tämän myrskyn alkamisen havainnon kirjaani. Siinä puut eivät kaadu - vielä:

Eivät Olga ja Elisabet pelänneet enää myrskyä, vaan katselivat usein sen alkamista parvekkeeltaan [Terijoen huvilalla]. Ensin linnut lentelivät levottomina edestakaisin puitten yläpuolella. Sitten tuuli alkoi kieputtaa kuivuneita lehtiä ja oksia ja nosti niitä yhä ylemmäksi aivan puitten latvoihin asti. 
  Kun puut alkoivat huojua ja taivas muuttua synkäksi, oli aika rynnätä sisään. Tytöt polvistuivat ikkunan edessä olevalle sohvalle ja toisiinsa nojaten ihailivat salamoita ja kuuntelivat kaatosateen ropinaa katolla.
(Aurora ja Pietarin serkut, 1993)

Pohjois-Amerikassa sään muutokset ovat olleet aina rajuja. Vanha siirtolainen kertoo laivalla:

Kun olin poikanen, meille tuli eräänä kesänä niin paljon mustia heinäsirkkoja, että ne pimensivät auringon ja söivät kaikki jyvät. Toisena vuonna satoi peukalonpään kokoisia rakeita. Vilja meni lakoon ja oli tulla nälkäkuolema. Kesällä on toisinaan niin kuuma kuin saunassa. Talvella on kylmää kuin Siperiassa. Ei käy pitkäksi aika Amerikassa. Aina jotain tapahtuu, jos ei hyvää niin pahaa, tulee vaikkapa pyörremyrsky ja vie tuvan oven mennessään.
(Aurora –Vaahteralaakson tyttö, 1991, 1992)

Myrsky on juonen alkuun paneva voima kolmannessa Aurora-kirjassa. Se alkaa myyttiseltä Niagaralta ja mullistaa laakson reunalla olevan talon ihmisten elämän. Ollaan edelleen 1900-luvun alussa, ensimmäiseen maailmansotaan ja vallankumousten aikaan on vain muutama vuosi:

Kevätmyrsky lähti liikkeelle Niagaralta ja pyyhälsi vaahtopäät aallot kintereillään Ontariojärven toiselle puolen Torontoon. Se repi kattopeltejä, kiskoi puita juurineen ja ravisteli kaupungintalon kellotornia niin kovaa, että kivinen koira irtosi tornin seinämästä ja loikkasi villinä vapauteen. Myrskytuuli riensi sitten kaupungin ulkopuolelle vihreille kukkuloille ja sukelsi syvälle tummaan laaksoon.
  Kyhmyinen villiomenapuu natisi rajuilmassa, muutama kiemurainen oksa taittui ja lensi laakson pohjalla juoksevalle purolle, mutta omenapuu ei murtunut. Se oli kokenut pahempiakin myrskyjä.
  Ukkonen jyrisi ja salamoi. Korkeat sokerivaahterat huojuivat laakson reunoilla, vanha hemlokki kaatui rytisten ja puitten juurilla pesissään kyyhöttävät pesukarhut ja haisunäädät vapisivat pelosta.
  Salamat välähtelivät ja valaisivat laakson reunalla kohoavaa isoa kartanoa. Myrsky alkoi riehua tuulen ja sateen pieksämissä suipoissa torneissa. Valot sammuivat kartanosta. Myrskytuuli kolisutteli kattoa ja kieppui parvekkeilla. Se lennätti ilmaan kokonaisen pilven kuivia oksia ja lehtiä puutarhasta ja kasvimaalta, heitti ne verannoille ja valurautapenkeille ja pujahti sitten alastomien marmorikerubien kannattelemaan sementtiruukkuun nauttimaan kaatosateesta.
(Aurora ja villikyyhkysten aika, 1995)

Muokkaan yhteispainosta Aurora-kirjoista. 
Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, yhteisnide 1990-luvulla ilmestyneistä kirjoistani. Myös eKirja. Noin 400 sivua. Ilmestyy syyskesällä 2014.  Sisältää kirjat Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995.

p.s. Myrskyt ovat usein hyvin rajuja Toronton laaksoissa, jotka ovat oikeastaan enemmänkin rotkoja (ravines).

maanantaina, helmikuuta 17, 2014

Sama aikakausi: Aurora-kirjat ja Kahden kerroksen väkeä



Molly pyyhkii pölyjä kartanon salissa. Kuva: Matti Amnell (Jr)

Luen pitkästä aikaa esikoiskirjani käsikirjoitusta.
Tarkoitukseni on ottaa vihdoin kolmas painos kirjastani "Aurora, vaahteralaakson tyttö" (Kirjapaja 1991, 1992). Se kertoo vuodesta 1903 eli täsmälleen samasta ajasta kuin "Kahden kerroksen väkeä" -nimisen TV-sarjan alkuosa.

Lisäys: Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, yhteisnide 1990-luvulla ilmestyneistä kirjoistani. Myös eKirja. Noin 400 sivua. Ilmestyy syyskesällä 2014.  Sisältää kirjat Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995.

On aikamoinen sattuma, että en ollut nähnyt tätä kuuluisaa TV-sarjaa, kun ryhdyin kirjoittamaan Aurora-kirjoja 1980-luvun lopulla Kanadassa asuessani. Syynä oli se, että meillä ei ollut TV-tä vielä 1970-luvun alkupuolellakaan, jolloin sitä esitettiin Suomessa, ja vuonna 1979 muutimme Kanadaan yhdeksäksi vuodeksi. Siellä sarja oli nähty jo ajat sitten.

Löysin 1990-luvun lopulla kirpputorilta kirjan, joka oli tehty TV-sarjan perusteella. Luin sitä uteliaana. Paljon oli tuttua, sillä lähteinä olleet romaanit, tietokirjat, valokuvat ym olivat olleet paljolti samoja sekä TV-sarjan tekijöillä että minulla, minulla paljon pienemmässä mittakaavassa. Lisäksi minulla olivat tapahtumapaikkoina Helsinki ja Toronto ja Kahden kerroksen väessä Lontoo. Jotkut ovat olettaneet, että tämä sarja olisi vaikuttanut paljon Aurora-kirjoihin, mutta kuten yleensäkin tällaiset arvailut, tämäkin meni ihan pieleen.

Bellamyn talo sijaitsee Lontoossa, ja rouva Bellamy on aristokraattista sukua. Bellamyn koti on loistava esimerkki edwardiaanissta mahtitalosta, joka on kuin loistohotelli. Palveluskuntaa on suuri joukko. Bellamy on eräs keskeisiä henkilöitä Lontoon poliittisessa elämässä. Ollaan oikeaa yläluokkaa. Austinien varakkaan liikemiesperheen kartano Toronton lähistöllä on vaatimaton verrattuna Bellamyn lontoolaiskotiin.

Mistä minä sain sitten vaikutteita? Kirjoista, maalauksista, sanomalehdistä, romaaneista (esim E. M. Forster), museoista, varsinkin Spadinan kartanomuseosta, joka on ollut muutamien huoneitten osalta esikuvana kirjan kartanolle, talon ulkoasu on kokonaan keksittyä. Perinteisen historiallisen romaanin täytyy olla realistinen ajanhengen kuvaamisessa ja historiallisissa tosiasioissa, muu on vapaata. Ei pidä unohtaa yhtä päähenkilöä, laaksoa. Katselin eilen Toronton karttaa ja huomasin, että olin elänyt koko ajan laaksojen vieressä, ja niissä me ulkoilimme. Ne kiehtoivat kuten yleensäkin Kanadan luonto.

Bellamyn perheen talo on puolestaan vaatimaton verrattuna uusimpaan Edwardin aikaa kuvaavana TV-sarjaan "Downton Abbey", jota olen seurannut koko ajan.

Näihin mammutteihin verrattuna Aurora-kirjani ovat miniatyyrejä, jotka kertovat suomalaisen koulutytön vaiheista Edwardin ajan eli 1900-luvun alun Kanadassa ja sortovuosien Suomessa.

Aurora-kirjoista sanottua

Paikka ja aikakausi sopivat hyvin

Rakkaudentunnustus vanhalle Helsingille

Aurora-kirjoja saattaa löytyä kirjastoista:
Aurora. Vahteralaakson tyttö  1991, 1992 (nimellä Pirkko Pekkarinen)
Aurora ja Pietarin serkut 1993
Aurora ja villikyyhkysten aika 1995
Aurora ja Molly 1999  (Tämä on jo nimellä Anna Amnell)



keskiviikkona, syyskuuta 11, 2013

Kukkahattutädit

Kukkahattutädit by Anna Amnell
Kukkahattutädit, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Oletko huomannut Downton Abbey- TV-sarjan naisten upeat hatut? Sana 'kukkahattutäti' pilkkanimenä menettää täysin merkityksensä, kun katselee noita Edwardin ajan (1900-luvun alun) hattuja. Joukko kuvia Downton Abbeyn-sarjan naisten päähineistä on koottu blogiin I Should Have Been A Blogger.
(The Hats of Downton Abbey)

Lue myös kirjoitukseni Seksismiä ja ikärasismia kielessä: Kukkahattutäti. (Blogisisko, 29. toukokuuta 2006)
Musta kukkahattu oli Stockmannin ikkunassa somisteena vuosi sitten huhtikuussa.

  Mirja Alhola- Anna Amnell

Kukkahattu. Saiko sana kukkahattutäti alkuna siitä, kun siirtolaiset tulivat käymään kotimaassa, ja heillä oli hienot hatut päässä?

Lisäys
Lisäys:
KIelikello 4/2013
kokoaa myös yhteen kukkahattutäti -sanan merkityksiä
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2659

keskiviikkona, kesäkuuta 12, 2013

Keisarin ja kapinallisten Aurora-laiva Pietarissa


Aurora-laiva vuonna 1903 Venäjän keisarillisen laivaston merisotamiehen kuvaamana. Read more in Wikipedia in English

Monille Aurora-laiva merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan ja vallankumouksen Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) ennen sitä?

Aurora oli tsaarittaren nimikkolaiva ja oli mukana myös Japanin sodassa Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni, lippumies*, vara-amiraali Oskar Wilhelm Enqvist toi sen surkeasti päättyneestä sodasta kotiin Pietariin, jossa siitä tuli kadettien koululaiva. 1906-1912 Aurora teki laivastovierailuja moniin maihin. Aurora-laiva on nyt museona Pietarissa.  Alla Venäjän laivaston lippu.

*Lippulaiva on alus, jossa sen päällikkö (lippumies) pitää esikuntaa. Jos lippulaivoja on useita, ensimmäisessä on amiraaali, ja seuraavissa vara-amiraali ja kontra-amiraali. Amiraali (arabiassa amir-al-bahr = merten komentaja)





torstaina, toukokuuta 09, 2013

Blogit kirjoistani

Aurora-blogi by Anna Amnell
Aurora-blogi, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Aurora-blogi kertoo Aurora-tyttökirjoistani ja1900-luvun alun kulttuurista. Siinä ovat jugend, sortovuodet, siirtolaisuus, Helsinki, Pariisi ja Toronto sellaisina kuin ne olivat 1900-luvun alussa, samoin pukuhistoriaa ja ruokaa. Siinä kuvataan toisin sanoen Aurora-kirjojen maailmaa. Aurora-kirjat ovat loppuunmyytyjä ja taitavat loppua kohta kirjastoistakin. (Aurora, vaahteralaakson tyttö 1991, 1992 2. painos, Aurora ja Pietarin serkut 1993 , Aurora ja villikyyhkysten aika 1995 ja lasten versio Aurora ja Molly 1999.


IMG_1144

Lucia Olavintytär-blogi käsittelee kirjojani Kyynäärn mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006) ja osittain kolmatta osaa, joka on valmiina, mutta ei ole löytänyt vielä kustantajaa. Se on keskiaika- ja renessanssiblogi, jossa on kuvia ja kirjoituksia keskiajasta Suomessa ja muissa Euroopam maissa. Myös siinä on pukuhistoriaa, rakennuksia, kuvia museoista, kaikkea 1500-lukua ja vähän varhaisempaa keskiaikaa koskevaa. Erityisaihe on lyhytkasvuisuus. Huomaamattani Lucia Olavintytär-blogin kävijämääärä oli ylittänyt 60000. En ole odottanut tällaista kiinnostusta ja olen siitä iloinen.


Auroran talo nukkekotiblogi

Nukkekotiblogini Auroran talo. Aiheet: nukkekodit, miniatyyrit, nuket, lelut. Kerron tässä blogissa myös kahdesta nukkekodista, jotka olen sisustanut. Ne ovat Auroran talo ja 1500-luvun Portinvartijan tornitalo (Gatehouse). Olen ommellut vaatteet historiaa elävöittävät 1500-luvun ja 1900-luvun alun vaatteet sekä nukeille että itselleni. Niistä on hyvin paljon valokuvia.

torstaina, toukokuuta 02, 2013

Kommentti: DDR-nostalgiaa

DDR -museum in Wittenberg, Germany

Haus der Geschichte, Wittenberg (Museon omat sivut), Schlossstrasse. Luulin tätä "tarinoiden taloa"lastenkirjallisuuden museoksi. Yllätys oli suuri, kun astuimme sisälle. Tämä soma kyltti kätkee taakseen osan Saksan historiaa, DDR:n eli kommunistisen Itä-Saksan kotien arjen sekä arjen historiaa ajalta ennen DDR:ää alkaen vuodesta 1910. *

Wittenbergin pienen museon näkymät ovat nuhjuiset. Luulen, että tämäkin museo siistitään tulevina vuosina. Oli kiinnostavaa nähdä köyhä arki DDR:ssä vuosina 1950- 1970. Muistuttaa paljon sodanjälkeistä Suomea. Museon oppaan kanssa olikin hauskaa muistella, että meillä kummallakin oli lapsuudenkodissa samanlaisia pyyheliinatelineitä ja astiakaappeja ja muita vanhoja esineitä.

771

Opas muistutti, että 70-luvun hienouksia kuten isoa TV:tä ym ei ollut muilla kuin DDR:n etuoikeutetussa asemassa olevilla.


765

Näin elivät etuoikeutetussa asemassa olevat DDR:ssä


748 DDR

Museossa korostetaan sitä, että kyllä DDR:ssä oli mitä ostaa.

842

Lastentarhan arkea. Mutta lastentarhassa oli paljon leluja. En tiedä, oliko niitä kodeissa.

En malttanut olla kysymättä oppaaltani, eläkeiän ylittäneeltä rouvalta: Miten te selvisitte ne vuosikymmenet? Hän sanoi: Minulla oli niin ihanat lapset.

Ja täällä kaikki  kuvani Wittenbergin DDR-museosta, mukana myös lelut, joista on kollaasi.

Alla kommenttini Kaponieerille, jonka bloggaus innosti minutkin kaivamaan esille vuoden 2010 Saksan matkan DDR-aiheiset kuvani. Katso ne suurina slideshow:na.

Kaponieeri kertoo blogissaan Berliinin DDR-museosta. Kuvissa näkyy siisti versio DDR:n arjesta.
Kiinnostava. 

Kommenttini toisaalla:
Myös Wittenbergissä (oik. Lutherstadt Wittenberg) on DDR-museo. Se kätkeytyy ihmeellisen "Tarinoiden talo" kyltin taakse.
Nuoremmat oppaat häpeilivät näyttelyä, mutta sain iäkkäämmän oppaan. Esillä oli saksalaista esinekulttuuria ja huonekaluja myös ajalta ennen DDR: n aikaa. Ne vaikuttivat tutulta suomalaisellekin. DDR:n aika oli melko traaginen, mutta kylläkin kiinnostava kierros. Kyllä sekä oppaalle että minulle tuli kyyneleet silmiin.

Pieni näyttely leluista oli viehättävä ja kodikas. Linkissä suurikokoinen kollaasini leluista.

*sana Geschichte tarkoittaa suomeksi= juttu, historia, tarina, kertomus, satu, asia

P.S. Muistathan, että DDR ei ollut kiva. Se mm vakoili kansalaisiaan. Tämän aamun (4.1.2013) Helsingin Sanomat : "Stasi oli Itä-Saksan valtion arkipäivää vain hieman yli 20 vuotta sitten. Arviolta joka neljäs Itä-Saksan kansalainen oli turvallisuuspoliisin jäsen tai sen kätyri." DDR hajosi vuonna 1989.

lauantaina, huhtikuuta 13, 2013

Numerokuvat 33: 19

1900 by Anna Amnell
1900, a photo by Anna Amnell on Flickr.
1234 numerokuvat 33: 19

Kirja on "Rebecca West: 1900", kiinnostava kuvaus 1800-luvun alusta. West oli silloin pieni tyttö, joten hänellä on omakohtaisia muistojakin. Hienot kuvat.


Rebecca West: 1900

perjantaina, huhtikuuta 05, 2013

Palvelijat ja isäntäväki ihmisinä kirjallisuudessa



Toronton luonnon, varsinkin sen laaksojen luonnon kuvaus on keskeistä Kanadasta kertoville kirjoilleni. Kuvaus perustuu suurelta osin omiin havaintoihini, sillä kotimme lähelle oleva laakso oli suosituin kävelykohde miehelleni ja minulle.

Palvelijat ja isäntäväki:

Kun kirjoitin Aurora-kirjat 1990-luvulla [1991-1999], ei ollut tietämäni mukaan vielä kirjoja, joissa olisi kuvattu suuren talon elämää tasa-arvoisesti myös palveluskunnan näkökulmasta kuten tein noissa tyttökirjoissa.

Hesarin Irja Båsk kirjoitti 1996 ihan otsikossa, että otin Aurora-kirjoilla osaa "piikakeskusteluun". Kirjoitus oli hauska, ja minusta oli iso kuvakin kaupunkiosastossa. Suvi Ahola taas näki jopa Helsingin suurlakkovuotta kuvaavan kirjankin L. M. Montgomeryn kirjojen jäljitelmänä, vaikka yhteistä niissä on vain 1900-luvun alku. Maud Montgomery asui siihen aikaan Prinssi Edwardin saarella, kaukana Torontosta, jossa hän tuli elämään loppuelämänsä mentyään naimisiin. Hän kirjoitti tyttövuosiensa viktoriaanisesta Prinssi Edwardin saaresta, joka oli ajallisesti ja maantieteellisesti kaukana Edwardin ajan Torontosta ja Helsingistä, joita kuvaan Aurora-kirjoissa. Myös Liisi Huhtala katsoi minun jäljittelevän L. M. Montgomerya. Ehkäpä kaikki tyttökirjat nähdään Suomessa Montgomeryn läpi. Olin lukenut tietenkin Anna - ja Runotyttö -kirjat lapsena. Olisivatko ne voineet vaikuttaa alitajuisesti minuun vielä vuosikymmenien jälkeenkin?

En ollut nähnyt sarjaa Kahden kerroksen väkeäkään, sillä meillä ei ollut TV-tä siihen aikaan, kun tuo TV-sarja nähtiin Suomessa ja asuin 1980-luvulla Kanadassa, jossa se oli näytetty jo ajat sitten. Löysin 1990-luvun lopulla kirpputorilta kirjan Kahden kerroksen väkeä ja luin sen uteliaana. Myöhemmin olen nähnyt sarjan ja sen jatko-osan TV:ssä. Aurora-kirjoissa on samoja aiheita, mutta myös aivan muuta kuten siirtolaisuus ja suomalaiset. Lisäksi Aurora on kahden yhteiskuntaluokan jäsen, sekä palvelija että herrasväen tyttö.

Omasta mielestäni olen saanut vaikutteita E. M. Forsterin romaaneista ja pohjoisamerikkalaisista museoista, joissa kävin tehdessäni lehtijuttua Viktorian tyylist Kotilieteen 1980-luvun puolivälissä.

  Downton Abbey - TV-sarjassahan vasta kuvataan sekä palvelijat että herrasväki ihmisinä, ei vain yhteiskuntaluokkana.
Lue lisää Aurora-blogistani
http://aurorakirjat.blogspot.fi/2006/11/miten-aurora-kirjat-ovat-syntyneet.html



keskiviikkona, helmikuuta 27, 2013

sunnuntaina, elokuuta 05, 2012

Mark Twain, 1909 mykkäfilmi (video)

Mark Twainin vieraana ollut Thomas Edison kuvasi:  Mark Twain ja tämän tyttäret  The Atlantic.
Alussa on hyvin lyhyt mainos. Voit joutua klikkaamaan kohtaa 'continue to' oikealla. Tätä katsotaan!

maanantaina, helmikuuta 20, 2012

Talvi sata vuotta sitten Helsingissä

Helsinki 1905-1906

Cover: Matti Amnell
Helsinki 1900-luvun alussa. Lunta oli runsaasti, ajettiin hevosella ja reellä, Aleksilla hiihdeltiin ja luisteltiin meren jäällä. Taloissa oli yleensä puulämmitys, savupiipuista kohosi kaupungin ylle kovalla pakkasella satoja savupatsaita kuin kynttilöitä. Taloissa oli oli halkoliiterit pihalla tai kellarissa.
Matti Amnellin kuvitusta kirjaan "Aurora ja Pietarin serkut" (1993). Yhteisnide "Vaahteralaakson Aurora" 2014.

keskiviikkona, tammikuuta 18, 2012

Helsingissä puutaloja vielä 2010-luvulla


Ratakatu, Helsinki, originally uploaded by Anna Amnell.

Helsingissä näkee siellä täällä puutaloja. Kuvassa oleva talo on Merimiehenkadun (Ratakadun jatkeen)  ja Fredrikinkadun kulmassa.

HBL kertoo tänään 18.1.2012, että viimeisiä puutaloja ryhdytään vihdoinkin suojelemaan. (Nina Weckström: Spillror från förr får framtid.) Lehdessä on kuva kolmesta talosta: Jääkärinkatu 6b sisäpihalla, Kasarminkatu 20 samoin sisäpihalla ja Merimiehenkatu 10:n pieni puutalo, joka on kadun puolella. Lisäksi mainitaan Tehtaankatu 19, Merimiehenkatu 19 ja Laivanvarustajankatu 9.

Olen merkinnyt yllä olevaan kuvaan, että talo olisi Ratakadulla, mutta tuo Rikospoliisin talo on nähtävästi jo Merimiehenkatua. Se on suojattu jo aikaisemmin, samoin kuin Kalevankadun puutalot ja Ruiskumestarin talo Kristianinkadulla.

Nämä talot ovat kovin tuttuja, sillä kouluvuosieni Iisalmikin oli kaunis puutalokaupunki ja olen asunut Helsingissä ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien joko Punavuoressa tai sen lähikaupunginosissa.

Olen asunut lapsuuteni ja kouluvuoteni aina puutaloissa ja Helsingissäkin pari vuotta puutalossa, nimittäin Huopalahdessa venäläisessä dachassa, joka oli tuotu sinne Kaivopuistosta.

Entinen TV:n "Kotikatu" ja minunkin pitkäaikainen kotikatuni Korkeavuorenkatu oli 1900-luvun alussa käsityöläisten asuttama. Siellä oli suutarinverstaita ja puusepänverstaita. Kuvasin asuntoni lähitienoita Aurora-kirjoissanikin, tein aikamatkoja 1900-luvun alun Helsinkiin.

Samaa käsityöläislinjaahan jatkavat Korkeavuorenkadulla nykyään ompelimot, modistit ja muut artisaanit. Meitä vastapäätä olevassa talossa oli puuseppäkin, jolle meksikkolaiset tuolimme kannettiin yksitellen kunnostettaviksi.

Vastapäätä oli liike, jossa miniäni teetti hääpukunsa. Poika taitaa käydä kotikadulla vieläkin parturissa, vaikka muutti sieltä toiseen kaupunginosaan jo yli kymmenen vuotta sitten.

Klikkaa hakusanaa 'puutalot'. Näet siellä myös Suomenlinnan puutalot! Samoin Iisalmen, Tammisaareen jne

keskiviikkona, joulukuuta 28, 2011

Helsinki ja Toronto ovat kasvaneet eri tahtia



Vuonna 2014 ilmestyi yhteisnide kolmesta Aurora-kirjastani, joissa Helsinki ja Toronto ovat tapahtumapaikkoina. Kansikuvassa Helsinki vuonna 1905: Matti Amnell

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora (saatavissa jatkuvasti)
Pehmeäkantinen
364 Sivua
ISBN 978-952-286-355-3
Alkuperäisromaanini ilmestyivät 1991 (2. p. 1992), 1993, 1995. (Tavallaan se on jo kolmas painos kirjoista ensimnmäiselle.)

Vuonna 1905 Helsinki ja Toronto olivat suurin piirtein yhtä suuria väkilukunsa mukaan. Niissä oli noin 100 000 asukasta kummassakin, ja "kaikki tunsivat toisensa", kuten sen kokoisista kaupungeista sanotaan.

Kummassakin liikuttiin kävellen, polkupyörillä, hevosajurin kyydissä ja raitsikalla, autoja oli vähän. Talvet olivat siihen aikaan kylmiä, ja talvella liikuttiin hevosella ja reellä.

Helsingissä voitiin hiihtää keskellä kaupunkia - aivan niin kuin tehtiin viime talvena. Pohjoisrannassa oli luistinrata, jossa kuultiin musiikkia ja voitiin ostaa virvokkeita.

Tänään näiden kahden kaupungin väkiluvussa on huima ero. Helsingissä on asukkaita melkein 600 000, Torontossa 2,5 miljoonaa. Suur-Torontossa oli vuonna 2006 5.5 miljoonaa asukasta, ja "suur-Helsingissä" vähän yli miljoona, kun lasketaan mukaan Espoon 252 000 ja Vantaan 202 000 asukasta.

Eron väkiluvussa ovat tehneet siirtolaiset, joita otetaan Kanadassa vastaan auliisti, mutta tutkien tarkoin, että heidän kaltaisiaan maahanmuuttajia tarvitaan. Sieltä voisi Suomikin saada paljon kokemuksen testaamaa tietoa maahanmuuttoasioista eli siirtolaispolitiikasta.

Millaista oli elämä Helsingissä talvella 1905? Kerron yhteispainokseen sisältyvässä kirjassani "Aurora ja Pietarin serkut " (1993) 13-vuotiaasta pietarinsuomalaisesta Olga Grahnista, joka muuttaa Helsinkiin suomea oppimaan, kun Pietari alkaa käydä levottomaksi.
Huom! Kirjoitin ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen, ja niitä on varmaankin vielä  kotipaikkakuntasi kirjastoissa (ja nettikaupoissa.)

keskiviikkona, joulukuuta 14, 2011

Kahden kerroksen väkeä


Kahden kerroksen väkeä, originally uploaded by Anna Amnell.


Kuvassa palvelustyttö Mary kirjastani "Aurora ja Molly" (1999), joka kertoo vuoden 1903 Suomesta ja Kanadasta. Kuvitus: Matti Amnell

En ole nähnyt koskaan televisiosta suosittua TV-sarjaa Kahden kerroksen väkeä, sillä 1970-luvun alkupuolella meillä ei ollut vielä telkkaria, ja 1980-luvun olimme poissa Suomesta.

Siitä sarjasta olisi ollut minulle hyötyä, kun kirjoitin Aurora-kirjojani, joissa kerrotaan myös kahden kerroksen väestä, mutta Kanadassa ja Suomessa. Olen käyttänyt joitakin huoneita Torontossa sijaitsevasta Spadina-nimisestä talosta esikuvana kirjani kartanolle. Spadina on nykyään museo. Sillä on sivut myös Facebookissa. Kartano nyt sisustettu 1920-1930 -luvun tyyliin (ks sali, palmuhuone, biljardisali, ruokasali. ) Miten Aurora-kirjat ovat syntyneet? (Aurora-blogista on linkki videoon Spadina!)


TV-sarja ja kirja Kahden kerroksen väkeä ei siis ollut mallina, mutta on minusta kiiinnostava, koska se kertoo samasta ajasta, vaikkakin Lontoosta.

Joitakin vuosia sitten löysin kirpputorilta ohuehkon kirjan, joka oli tehty elokuvan mukaan. Ja vihdoin viime kesänä ostimme DVD:t ja katsoimme tämän tunnetun sarjan. Tv-sarja oli parempi kuin kirja.


Kahden kerroksen väkeä (Upstairs, downstairs 1971-1975) on ollut eräs suosituimmista englantilaisista TV-sarjoista. Se kuvaa ylhäisaatelistoon kuuluvan lontoolaisen perheen ja heidän palvelijoittensa elämää vuosina 1903-1930.

Sarjan loivat näyttelijät Jean Marsh ja Eileen Atkins, jotka näyttelevät nyt uudessa versiossa kahden kerroksen väestä. Kirjoittaja on uusi, Heidi Thomas.

Näin eilen ensimmäisen jakson tästä sarjasta, jonka tapahtumapaikkana on sama lontoolainen talo 1930-luvulla. Liikutaan edelleen ylhäisöpiireissä, mutta palveluskunnan ja isäntäväen suhteet eivät ole yhtä etäiset kuin 1900-luvun alussa.

Upstairs, Downstairs -kotisivut ovat laajat ja kiinnostavat

keskiviikkona, marraskuuta 02, 2011

Videot viihdyttäjinä

an old car
Photo: Anna Amnell (old cars in Helsinki 2007)
Kirjoitukseni katosi. Laitan tilalle tämän vanhan auton kuvan, sillä se kuului siihen, uusiin Poirot-videoihin ja vanhoihin filminpätkiin, joita katsoimme, kun TV:ssä ei ollut mitään sopivaa. Videoita 1900-luvun alusta on Aurora-blogini alussa otsikkokuvan alla, sillä siitä ajastahan Aurora-kirjani kertovat. Mukana ovat niissä ja videoissa sisustus, vaatteet, vanhat autot, 1900-luvun alun Toronto ja Helsinki, jotka olivat samankokoisia siihen aikaan.




torstaina, lokakuuta 27, 2011

Missä kuljimme kerran



Klikkaa kuva suureksi!
Missä vaatteissa kuljimme kerran? Akateemisen kirjakaupan ikkunassa on esillä Missä kuljimme kerran (trailer) -elokuvaan ja Kjell Westön romaaniin liittyvää muotia. Ajoittaisin ne ensi silmäyksellä varsinkin 1920-lukuun: turkoosi väri, kengät, alaslaskettu vyötärö, cloche-mallinen hattu jne. Helmat olivat pitkälle 1920-luvun puolivälin jälkeenkin pitkiä, vaikka koululaisilla oli lyhyet hameet jo 1920-luvun alussa.