Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1920-luku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1920-luku. Näytä kaikki tekstit

torstaina, joulukuuta 04, 2014

Wulffin kulman joulupukki. Koko tarina

Old Santa Claus looks at modern Helsinki

Joulupukin kuvat: Anna Amnell

Ystävällinen anonyymi on kertonut kommenteissaan kirjoitukseeni "Tule takaisin Wulffin joulupukki" tämän kauniin joulupukin koko tarinan, jonka olen toistanut tähän hiukan eri järjestyksessä.

KOTOISIN SAKSASTA
Pukki on aina ollut aina ainoastaan Wulffin omistuksessa ja tuli Suomeen Saksasta 1927.
Kun Wulff  rakensi uuden myymälän Mannerheimintie neloseen, muutti pukki mukana ja oli jouluisin uuden myymälän ikkunassa ainakin vuoteen 1987. 

Wulffin lopettua myymälä toiminnan Mannerheimintiellä on Pukki käynyt vierailemassa vanhassa paikassaan Wulffinkulmassa (eli Argoksen talossa) joka on nykyisin osa Stockmannin rakennusta. 


RESTAUROITU

Pukki on restauroitu Museoviraston Konservointilaitoksella, Nuttu on uudistettu ja koneisto tarkasti huollettu. Hylkeenkarvaripsetkin uusittu. Itse olen ollut Wulffilla 80-luvulla maalaamassa öljyvärillä käsien maalivaurioita kuntoon. Jouluna pukki oli ikkunassa ja muulloin pukki peloitteli musta lakana päällään henkilökuntaa kellarin käytävillä, jonne somistamon pojat sen välillä roudasi tietään pois. 


Vanha Wulffin kulman joulupukki


Kuva: Anna Amnell
Joulupukki Stockmannin Esplanadinpuoleisessa ikkunassa
(Kuva on Flickrissä, klikkaa kuvaa)
2014 Lahdessa

Pukki on nyt jouluna 2014 Wulffin omassa myymälässä Torkkelin Paperissa vierailemassa. Hän on vieraillut muuallakin mm. Lelun lumo -näyttelyssä 2012. 

                                                       
[Kuva näyttää kovasti tutulta.:) Kuvia saa lainta, kunhan mainitsee lähteen.]

Pukki on edelleen Wulff yhtiöiden omistuksessa. Hän viettää eläkepäiviään Wulffin tiloissa Vantaalla, mutta toivotaan että ensi vuonna malttaisi tulla Wulffin kulmaan ilahduttamaan Helsinkiläisiä.

Aikaisemmat kirjoitukset
Tule takaisin Wulffin joulupukki (2013) lukijoita
Wulffin kulman joulupukki on viety Lahteen (2014)
Joulupukki, ikä 1800 vuotta (2009)  lukijoita 2044
Argoksen talo eli Wulffin talo
http://www.wulff.fi/fi/wulff+oy+ab/yritys/avaintiedot/historia/

perjantaina, syyskuuta 12, 2014

Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat

A high-back loveseat


Ensivaikutelma oli pettymys. Ensimmäiset sivut eivät vaikuttaneet Agatha Christieltä. Kirjoitin Facebookiin: 

Luin juuri Agatha Christien At Bertram's Hotel vaikka kuinka monetta kertaa. Mieheni osti 

11. 9. 2014 (kuitin mukaan klo 9:36) ruokakaupasssa käydessään Akateemisesta kirjakaupasta uuden "Poirot-kirjan".  Huom! Kuvassa tuoli zagrebilaisesta hotellista, jossa Christie yöpyi matkustaessaan Idän pikajunalla. Kirjojen kansien kuvat eiv ät pysy Bloggerissa, joten tämä kuva.

Luettuani pari sivua, ajattelin, että tämä ei vaikuta Christieltä - eikä Poirotilta. Harmi. Sitten ajattelin, että ehkä vain kuvittelin, mutta internettiä luettuani huomasin, että jotkut muutkin ovat sanoneet samaa. Uskon, että suomennos saattaa olla parempi. Täytyy käydä vilkaisemassa kirjakaupassa, pärjääkö suomentaja paremmin Christien tunnelman ja 1920-luvun kielen luomisessa.


Sitten ääneen pääsi Edward Catchpool, nuori poliisi, jonka kanssa eläkkeellä oleva Poirot alkaa tutkia outoa murhaa.


Jatkoa kirjan lukemisen jälkeen (12.9.2014):


Luettuani koko kirjan pikavauhtia ajattelen, että se oli liian pitkä, 373 sivua. Sitä myydään valtavalla mainoskampanjalla kymmeniin maihin. Uskon, että siitä tehdään ehkä piankin elokuva, joka saattaa olla parempi kuin kirja.


Eräs englantilainen kriitikko sanoo, että Christie-fanit ovat seitsemännessä taivaassa. En minä ainakaan. Jos olisin selannut kirjaa kirjakaupassa, en olisi ehkä raskinut ostaa sitä. Mutta olin pyytänyt miestäni tuomaan sen sanoen, että pitäähän tällainen kirja lukea.


Parasta kirjassa on, että Poirot on oikea Poirot, mutta hänen omituisuuksiaan - pedanttisuutta, omahyväisyyttä -  korostetaan ehkä liikaa.


Koska en ole kirjabloggaaja, en kirjoita enempää. Laitan linkkejä muiden kirja-arvosteluihin.

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1407550754061 (ennakkotietoja, ei kritiikkiä)

Täällä The Guardian -lehdessä ankarampaa kritiikkiä kuin minulla:
http://www.theguardian.com/books/2014/sep/09/monogram-murders-sophie-hannah-hercule-poirot-agatha-christie-novel-review
A high-back loveseat
Juoni huikea. Kritiikko pitää Poirotia elottomana. En sanoisi ihan samaa. Mutta siinä olen samaa mieltä, että puuttuu Agathan "sublime simpilicity". Sanoisin saman toisin:  lämpö ja kodikkuus puuttuvat.

Huom. blogikirjoitukseni Agatha Christien  omia 1920-luvun kirjoja.

Lisäys 10 päivää myöhemmin:

Kyösti Niemelä: Poirot saapuu 2000-luvulle HS/Kulttuuri 22.9.2014

Poirot palaa viileänä (Aamuset)

Lue ilmaiseksi netistä kaksi Agatha Christien kirjaa: esikoisteos Stylesin tapaus ja Salainen vastustaja. (molemmat englanniksi)


sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2014

Kommentti: Jane Austenin maailman paluu


Vaurautta edustakoon kuvakollaasi zagrebilaisesta hotellista, jossa kuuluisat ja rikkaat ovat asuneet, mm Agatha Christie.  Hotel Esplanade.  Värikollaasi 171 Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena!
http://en.wikipedia.org/wiki/Esplanade_Zagreb_Hotel

 Kommenttini:

Taloustieteilijä "Thomas Piketty ennustaa paluuta Jane Austenin kirjojen aikaiseen maailmaan, jossa sosiaalinen nousu oli naimakauppojen varassa". Juha-Pekka Raeste: "Perijöiden yhteiskunta tekee paluun". HS/talous 23.3.2014.

Tämän viikon värikollaasin värit sattuivat olemaan Hotel Esplanadin värejä. Kävin mieheni kanssa siinä hotellissa juomassa teetä ja ystävällisen henkilökunnan opastuksella katselin vähän ympärilleni. Kevät 2011.
Kuvia Hotel Esplanadista.


keskiviikkona, joulukuuta 18, 2013

The Blue House 1929

The Blue House 1929 by Anna Amnell
The Blue House 1929, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Sininen talo ja pastellinsininen taivas, joka korostaa talon värejä. Pidän tuosta talosta. Sen väri vaihtelee valoisuuden ja taivaan värien mukaan. Siinä on suuri sisäpha kuten yleensä Töölön vanhoissa kerrostaloissa.

torstaina, toukokuuta 23, 2013

Kultahattu 3D-elokuvana oli pettymys

IMG_1255 by Anna Amnell
IMG_1255, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Menin katsomaan Kultahattua, koska se on romaanina merkittävä ja koska Helsingin Keskuskadulla elokuvaa mainostavat muotikuvat vaikuttivat hienoilta. Otin niistä paljon kuvia, kun sattui olemaan kaunis sää.

Odotimme mieheni kanssa, että näemme hienoa 1920-luvun kuvausta. Elokuvan vauhti ja meteli pilasi kaiken. Elokuva oli myös aivan liian pitkä.


IMG_1259

3D-lasit oli varmaankin desinfioitu, mutta ne olivat tahraiset, ja ne oli pakko puhdistaa ensin. Onneksi otin mukaan hyvät kaukolasini, joita käytän esim museoissa, katedraaleissa, taidegallerioissa ja silloin, kun TV:ssä on odotettavissa hienoja yksityiskohtia. Ne mahtuivat hyvin 3D-lasien alle.


IMG_1258

Hienot Art Deco-interiöörit ja muotiluomukset menivät ohi yhdessä hujauksessa. Se harmitti. Toivon, että elokuvasta tehdään kuvateos. Elokuva oli kuin karuselli. 3-ulotteisuus oli teennäinen, ollaan kaukana luonnollisuudesta.


IMG_1265

Elokuvan Daisy (Carey Mulligan) oli liian tavallinen tämän elokuva sankarittareksi. Sellaisia tyttöjä kävelee Helsingissä koko ajan vastaan. Daisyn serkku ja elokuvan kertoja (Tobey Maguire) oli erittäin hyvä, ja Gatsbykin (tukevoitunut Leonardo DiCaprio) yllättävän hyvä.

Elokuvan loppu teki voimakkaamman vaikutuksen kuin edellinen Kultahattu-elokuva - tai itse romaani. Siinä oli dramaattista ja moraalista voimaa. Kannattaa siis katsoa loppuun asti.

Klikkaa hakusanaa 'Kultahattu' ja katso 1920-luku kansioni Flickrissä
ja lue myös:
Jaana Rinne kirjoittaa IS:ssa hauskasti 1920-luvusta.
Kultahattu ja suomalainen keittäjä


lauantaina, toukokuuta 11, 2013

Kultahattu Helsingissä

Kultahattu by Anna Amnell
Kultahattu, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Keskuskadulla on näytteillä valtavia julisteita, joissa on kuvia elokuvasta Kultahattu. Se saa ensi-iltansa 17.5. 2013.
Olen kiinnostunut 1920-luvusta ja otin alkuun kuvasarjan. Katso kollaasi suurena

Kuvissa voi nähdä 20-luvun muotia, mm hiuskoristeita, jollaiset ovat tulleet taas muotiin. Alhaalla keskellä on flapper-asu. Tämä flapper-ilmiö tuli vasta 20-luvun puolivälin jälkeen. Tavallisten ihmisten muoti oli vielä pitkään 20-luvulla samanlaista kuin 10-luvulla: pitkät helmat ja pitkä tukka nutturana niskassa tai koottuna päälaelle.
Olen aloittanut 1920-luvun kansion, jossa voit nähdä jo nämä kuvat suurina.

lauantaina, helmikuuta 04, 2012

Kadonnut Linnanmäki


Kadonnut Linnanmäki, originally uploaded by Anna Amnell.
Tämä on se maisema , jota katson kun ajan kuntopyörää. Tavallisesti näen Linnanmäen taustalla, mutta tällaisella lumipyryllä se katoaa näkyvistä.

Pidän kovasti tuosta 1920-luvun talosta. Pohjoinen uusklassinen tyyli on hillityn kaunista, yksinkertaisempaa kuin 1800-luvun tyyli, ei yhtä jännittävää kuin Jugend eikä niin karua kuin modernismi.

Pihan puolelta Töölön korttelipihat ovat suuria, monet melkein kuin puistoja. Kuvani sisäpihoista on alapuolella. Oikeanpuoleinen kuva on yllä näkyvän talon sisäpihasta.

Töölön suuret korttelipihat

torstaina, lokakuuta 27, 2011

Missä kuljimme kerran



Klikkaa kuva suureksi!
Missä vaatteissa kuljimme kerran? Akateemisen kirjakaupan ikkunassa on esillä Missä kuljimme kerran (trailer) -elokuvaan ja Kjell Westön romaaniin liittyvää muotia. Ajoittaisin ne ensi silmäyksellä varsinkin 1920-lukuun: turkoosi väri, kengät, alaslaskettu vyötärö, cloche-mallinen hattu jne. Helmat olivat pitkälle 1920-luvun puolivälin jälkeenkin pitkiä, vaikka koululaisilla oli lyhyet hameet jo 1920-luvun alussa.

tiistaina, joulukuuta 15, 2009

Kaksi taloa

Drizzle at midday in November

Kihlmanin talo marraskuisessa lumipyryssä muutama vuosi sitten

Lempitaloni entisessä kaupunginosassani oli Kihlmanin talo. Otin siitä paljon valokuvia. Se edustaa minulle 1900-luvun alun Helsinkiä, vaikka tyyliltään se on enemmänkin 1800-lukua ja kuin keskiaikainen talo monella tavalla.

Korkeavuorenkatu, Helsinki, Finland

Yksityiskohtia Kihlmanin talossa

Kaunis töölöläinen talo (1929)

Tämä sininen talo edustaa pohjoista uusklassismia, kaunista vaihetta jugendin ja modernismin välissä. Talo on rakennettu vuonna 1929. En tiedä siitä vielä mitään muuta. Se sijaitsee melkein Runeberginkadun ja Mannerheimin risteyksessä.

Klikkaa kuvia ja katso muita kuvia samoista rakennuksista.

keskiviikkona, joulukuuta 09, 2009

Agatha Christie: Salainen vastustaja



Luen Agatha Christien 1920-luvun kirjoja. Agathan omistuskirjoitus ensimmäiseen niistä: To all those who lead monotonous lives in the hope that they may experience at second-hand the delights and dangers of adventure.

Agatha Christie: The Secret Adversary (1922, suomeksi Salainen vastustaja 1974 WSOY)

Maailman suurin valtamerihöyrylaiva Lusitania oli tulossa ensimmäisen maailmansodan aikana keväällä 1915 New Yorkista Liverpooliin, kun saksalainen sukellusvene ampui siihen kaksi torpedoa. Laiva upposi, ja yli 1000 henkilöä kuoli. Tämä dramaattinen tapahtuma on lähtökohtana Agatha Christien kirjalle The Secret Adversary. Miesmatkustaja luovuttaa salaisia asiapapereita nuorelle naiselle, jonka hän uskoo pelastuvan laivasta, sillä naiset ja lapset laitettiin siihen aikaan ensimmäisinä pelastusveneisiin. Nuori Jane Finn pelastuu, mutta katoaa jäljettömiin.

Viisi vuotta myöhemmin sodasta palannut Thomas Beresford ja hänen lapsuudenystävänsä Prudence Cowley, myöhemmistäkin kirjoista tutut Tommy ja Tuppence, perustavat rahapulassaan yhteisen yrityksen Nuoret seikkailijat. He saavat ensimmäiseksi tehtäväkseen Lusitaniasta pelastuneen Jane Finnin etsinnän. Huhutaan, että Englannissa on vallankumouksellisia, jotka koettavat saada haltuunsa nuo salaiset asiapaperit. Maa on vaarassa.

Etsijöihin liittyy Jane Finnin serkku, nuori amerikkalainen monimiljonnääri. Kirjassa mainitaan poliisi nimeltä Japp. Vehkeilyjen takana on salaperäinen Mr. Brown, jonka henkilöllisyyden paljastuminen on aikamoinen yllätys. Kirjasta tehtiin jo 1920-luvulla mykkäelokuva. Lue lisää muutakin Agathasta.

On hätkähdyttävää, kuinka aito agathachristiemäinen tunnelma vallitsee jo näissä nuoren Agathan kirjoissa. Hänen ensimmäisestä kirjastaankin sanottiin, että ainoa vika on se, että se on melkeinpä liian täydellinen.

Voit lukea kirjan The Secret Adversary (1922) ilmaiseksi täältä samoin Gutenbergistä. (Myös Stylesin tapaus samoilta sivuilta)

torstaina, marraskuuta 19, 2009

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

Töölön punatiilitalot

054

Punatiilitaloja voi nähdä parhaiten Temppeliaukion länsi- ja pohjoisreunalla.

ks kuvani Red brick houses with white trimmings

Muutimme syskuussa mieheni virka-asunnosta Korkeavuorenkadulta vuokralaisiksi Töölöön. Minulla oli epätodellinen olo, kun katsoin ensimmäisenä aamuna ulos olohuoneen erkkeri-ikkunasta - mikä on myös aidon töölöläisen talon yksityiskohta. Ensinnäkin poissa oli laaja näkymä yli vanhan Helsingin. Vasemmalla oli tyly töölöläinen katu, jossa hallitsee suomalainen moderni arkkitehtuuri, näkymä, jota kaiken nähnyt sukulaiseni kuvaili sanoilla 'kuin Siperiassa'.

Mutta edessä näkyi Englanti, mahtava punatiilirakennus, jossa on valkoiset ikkunankarmit ja valkoista koristelua muuallakin. Siltä minusta ainakin tuntui silloin ja tuntuu vieläkin. Tai Kanadalta, jossa totuin näkemään punatiilirakennuksia, joissa oli valkoiset ikkunapielet ja muita valkoisia koristeita. Kadunpuoleisessä ulko-ovessa on jopa pylväät koristeina.

Netistä löytyi kartta Töölön kortteleista, ja sieltä selvisi, että vastapäätä oleva talo oli rakennettu vuonna 1928. Samanlaisia punatiilirakennuksia löytyy parhaiten Temppeliaukion kirkon aukiolta. Töölöläinen punatiilitalo on erikoinen ilmiö Suomessa. Suosittelen teitä lukemaan siitä näiltä sivuilta lisää.

Näiden punatiilitalojen suunnittelijoiden arvellaan saaneen vaikutteita Tanskasta.