Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2005. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2005. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, joulukuuta 29, 2015

2015: 'Muistoja' Memories'


Tammikuussa kirjoitin siitä, että  tämä vuosi 2015 on ollut minulle Kymmenes vuosi bloggaajana. 2005 oli "bloggaajien vuosi",  ja myös Helsingin Sanomain toimittaja perusti blogin ja sanomalehti julkaisi kuukausiliitteenään Suuren bloginumeron. Anssi Miettinen  kertoo siinä pitämästään blogista ja havainnoistaan suomalaisesta blogimaailmasta: Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen. (linkki tarkistettu 1/2016, odota hiukan, mene nuolilla eteennpäin)Helsingin Sanomat/kuukausiliite Blogit marraskuu 2005, sivut 36-47. Artikkeli on luettavissa Helsingin Sanomain arkistossa, ja siinä kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista. Olin perustanut blogin kesäkuussa ja pääsin mukaan artikkeliin kuten kuvastakin näkyy. Annoin myös ideoita bloggaamisen onnistumiseen  (Sivuilla 45 ja 46 arkistossa). (Klikkaa kuvaa suuremmaksi tai lue arkistoa.)

Ensimmäinen blogikirjoitukseni oli nimeltään Blogisiskot (2.6.2005)

Osallistun näillä kuvilla Pieni lintu blogin 'Muistoja' haasteeseen. (Klikkaa kuvia suuremmiksi.)


Nestorjouluna.0


2015  on ollut myös kymmenes vuosi digikuvaajana, sillä sain mieheltäni lahjaksi ensimmäisen digikamerani. Eräs ensimmäisiä valokuviani oli tämä kuva Nestor Burmasta eli Bubusta loikomassa ikkunalaudalla joulukukkien vieressä.

Dec 21st, 2014'

Joulukukkia on hauskaa kuvata



drizzle at 10 a.m.

Tammikuussa tulee sade, joka jäätyy ikkunaan kauniiksi kuvioiksi


21. helmikuuta 2015

Helmikuussa sää lämpenee, ja kadun varreen lehmuksen runkoon tulee sammalta ja oksiin pieniä punaisia silmuja, joita kuvaan ylhäältä erkkerin ikkunasta.


P1020572

Kevättalvi on tulppaanien aikaa. Jostain syystä lila miellyttää aina tähän aikaan.


Iso Roobertinkatu 17-19. 100-vuotiaan talon historiikki

Tässä talossa oli ensimmäinen opiskelijaboksini. Olen kirjoittanut siitä usein blogeissani. Historiantutkija FT Tero Halonen oli lukenut niitä ja pyysi minulta tekstiä kirjaan pari sivua. Blogeilla on kumulatiivinen vaikutus. Ne ovat nykyajan ja tulevaisuuden historioitsijoiden aineistoa.
Lisää talosta blogissanini.  (ks myös hakusanat Iso Roobertinkatu 17-19)

Happy Easter!

Orkideaan ei kyllästy koskaan. Helppohoitoinen, vaatimaton kaunotar.

15.5.2015

15.3.2015


Japanese folding technique

Britanniassa asuva tyttäremme oli työmatkalla Suomessa. Japanilaisella pakkausmenetelmällä hän saa paljon vaatetta mahtumaan yhteen lentolaukkuun.

Töölö

Tällä paikalla asuivat jo 1400-1500-luvulla ensimmäiset "töölöläiset". Töölöntorin ja Mannerheimintien välille on jätetty suuren hotellin viereen heidän asuinsijojaan.
(Klikkaa kuvani kalliosta suureksi! Se tarkentuu hetkessä. )


2015 crisis in Europe

2015 on pakolaisten, turvapaikkaa hakevien vuosi. Kuvasin tämän graffitin monta vuotta sitten slovenialaisessa pikkukaupungissa, joka eli rauhallista hiljaiseloa pitkän kommunistisen miehityksen jälkeen.


Peace!

Käyn syksyllä 2015 ensimmäistä kertaa elämässäni Moskovassa. Löydän hienot museot ja kodikkaan vanhankaupungin keskustan keskiaikaisine rakennuksineen ja häikäisevän kauniine kirkkoineen, joita oli käytetty Neuvostoliitossa halkovarastoina ja perunakellareina. Muualla emme ehdi kahdessa viikossa käydäkään. Kuvassa Kristus Vapahtajan katedraali, jonka Stalin räjäytytti maan tasalle 5. joulukuuta 1931, mutta kansa rakensi uudestaan kommunismin romahtamisen jälkeen (1994-1996).

Tätä kyyhkyskuvaa ei olisi, jos miehelläni ei olisi ollut päässään mustaa Stetson-hattuaan, jonka päälle kyyhkynen laskeutui istumaan. Venäläinen rauhankyyhkynen piti amerikkalaisesta hatusta. Rauhallista uutta vuotta 2016! Peace! Mir! Мир!

Kuvia Moskovan matkaltamme ja Pietarin matkamme  -kuvia

torstaina, tammikuuta 01, 2015

Kymmenes vuosi bloggaajana

joulukukka 2005

Tulen bloganneeksi kymmenen vuotta tämän vuoden kesäkuussa. On aiheellista toistaa vuoden 2005 viimeinen blogikirjoitus, jossa pohdin bloggaamista ilmiönä. Mieheni ottamassa kuvassa on jouluna 2005 kanadalaisilta sukulaisilta saatu joulukukka.

Vuosi 2005 on ollut "bloggaajien vuosi". 2005 has been called "the year of the bloggers" in Finland. 

31.tammikuuta 2005.


Philip Teir kertoo blogissaan [Mitt liv som blog] että TV4:n toimittaja Jan Gradvall nimitti perjantain aamuohjelmassa vuotta 2005 bloggaajien vuodeksi.


Kuihtuuko bloggaaminen tämän jälkeen vai kasvaako se? Siihen aikaan kun tein lehtijuttuja vapaana toimittajana Torontosta käsin, soitin Suomeen mielestäni hyvistä ideoista. Monesti joku päätoimittaja sanoi: Voi, kun siitä aiheesta/henkilöstä puhuttiin jo viime vuonna/viime kuussa/viime viikolla. Ei siitä/hänestä puhuta enää. Miten käy bloggaamisen? Tuleeko siitäkin kulunut siitä-on-jo-puhuttu -aihe?

Ja meidän bloggaajien kannalta tärkeä kysymys: Millä tavalla me jaksamme jatkaa bloggaamista alkuinnostuksen jälkeen? Miten säilyy bloggaamisen ilo?

Nyt vuoden 2015 ennsimmäisenä päivänä blogit ovat pysyvä ilmiö. Sanaa 'bloggaaja' käytetään lehdistössä suorastaan ammattinimikkeenä.
Tulenko jatkamaan bloggaamista? Varmaankin. Mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten. Toimin aika spontaanisti, joten mitä hyvänsä voi tapahtua. Tällä hetkellä Facebook on tullut entistä tärkeämmäksi, sillä sen avulla voin kommunikoida vaivattomimmin lähiomaisteni kanssa, jotka asuvat työn vuoksi ulkomailla eri puolilla maailmaa. FB:ssa on myös monia muita sukulaisia ja ystäviä. 
Sain ensimmäisen digikamerani joululahjaksi vuonna 2005, ja kuvat ovat tulleet koko ajan entistä tärkeämmiksi.

Kiitos blogiystävät sanoista ja kuvista!

Tällaisessa blogihistoriakatsauksessa on aiheellista mainita Anssi Miettisen kirjoitus alkuaikojen bloggaamisesta. Se on luettavissa netissä.




Anssi Miettinen kertoo pitämästään blogista ja havainnoistaan: Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen. Helsingin Sanomat/kuukausiliite Blogit marraskuu 2005, sivut 36-47.
Artikkelissa kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista.

(Klikkaa kuva suuremmaksi)

maanantaina, kesäkuuta 17, 2013

Blogisisko aloitti kesäkuussa 2005

Kukkia 017

Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni kesäkuun 2. päivänä 2005.

Olin mukana Hesarin Anssi Miettisen kirjoituksessa Perustin tiedotusvälineen, joka julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005.

Toimittaja Anssi Miettinen piti vuonna 2005 blogia "Kuukausiliitteestä, päivää", jossa hän tutki sen ajan suomalaisia blogeja. Miettisen kirjoitus  on nyt luettavissa Helsingin Sanomien nettisivujen "arkistojen kätköissä" osoitteessa hs.fi/kuukausiliite (linkki edellä). 
http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/ Olen sivuilla 45-47.
Elokuussa 2005 kauhisteltiin sitä, kun joka paikka (=Blogilista ) oli täynnä neuleblogeja.

Lue myös vuoden 2013 kirjablogikeskusteluun liittyvä kommenttini Mikä bloggaaja olet?

keskiviikkona, huhtikuuta 10, 2013

Blogisisko: valikoituja juttuja alkuajoilta 2005, 2006



Bloggerin haku ei toimi nykyään aina. Parhaiten pääset lukemaan vanhoja juttuja ottamalla arkistosta jonkin vuoden ja sieltä jonkin kuukauden tai luettelossa näkyvän kirjoituksen. Olen laittanut tähän muutamien suosittujen kirjoitusten nimi.  Kirjoita nimi hakuikkunaan, jos haluat lukea kyseisen jutun.
(Klikkaa yllä olevaa kuvaa suuremmaksi)

Blogisisko-blogini oli alussa osoitteessa amnellanna.blogspot.com, mikä on nykyään kotisivublogini osoite. Kun yhdistin Blogit Blogisisko 1, 2 ja 3, luulin, että kaikki jutut menevät samaan uuteen osoitteeseen blogisisko.blogspot.com, mutta näin ei käynyt. Ne menivät vanhan osoitteeseensa ja juttu "katosi". Mutta kaiki Blogisisko-blogini kirjoitukset ovat tallella täällä, tässä blogissa. Samassa osoitteessa.

2005 Blogisisko 1:n aika ( 8kk)

Blogisiskot

Blogisisko 1:n aika ( 8kk)
Miksi siedämme tietokoneelta melkein mitä hyvänsä?
Kun kieli sortaa
Kun Agatha tiskasi astioita ja punoi juonia
100 päivää 10000 vierailijaa
Villieläimiä suurkaupungissa.
Blogi on ihmistä varten eikä ihminen blogia varten.

2006
Mikä tämä on? Metallipiikki laskiaispullassa.
Lähentely on aina vastenmielistä
Netti on nykyajan vintti ja tulevaisuuden kotimuseo
Kun myrsky riehui Rööperissä
Lumitiikerit -silver surfers (60+ bloggaajat)
Tärkeää asiaa ihmisen biologisista juurista
Veskat
Tämä ei ole aprillia

Ei armoa Amerikalle
Ihosyöpäleikkaus opettaa rakastamaan lierihattuja (hattuviha)
Pragmaattinen lastu neulonnan ja kulttuurin syvästä yhteenkuuluvuudesta
Historian opetus Suomessa 1970- 1980 -luvuilla

2006-
Blogisisko 2 aloittaa tänään
Kuin Hitchcockin elokuvassa tai sodassa
Lapsi ja vieraat kielet
Koulukiusaaminen ja nettikiusaaminen
Kieli ja sukupuoli
Aries erehtyi lapsuuden tutkimuksessaan

Blogisisko 3
Aloitin Beta-blogin
Tupaantulijaiskahvit
Karu arki pitkän viikonlopun jälkeen
Tulipalo Helsingin keskustassa (makasiinit syttyivät tuleen)
VR:n makasiinit palavat
Klikkaa hakusanoja ja katso kaikki jutut. Ei monta kommenttia, mutta 600 kävijää päivässä.

Perinnepuku, körttipuku, kansallispuku
Kommentti Ikkunaiineksen "Pahan kukkiin"
Tytöt, pojat ja kulkuneuvot
Kultaiset kädet
Pikavierailu Helsingissä
Eurooppa ja Lordi. Lady's kiss
Klikkaa hakusanoja ja lue muutkin lordi-kirjoitukseni

Presidentin juhlapuvun kaulus toi mieleen 1500-luvun
Don't write, look at me! Nestor ja tietokone
Raskas matka
Sumussa (blogit ja sananvapaus)
Miss Marple ja muut älykkäät neulojat
Me elimme kuin italialaisessa elokuvassa
(äidin kuolema)
Jaa Mukkulaan menemättä
Suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus
Pakinaperjantai (salaperäiset kasvot)
Mahdottoman mukavat crocks-sandaalit

You make my day
Dante, minä ja keski-iän kriisi eli miten minusta tuli kirjailija
Kesämuistoja Suomenlinnasta
Lemmikkinä torakka ja heinäsirkka
Amaryllis. Hoito-ohjeita

lauantaina, elokuuta 11, 2012

Kommentteja vuodelta 2005




Eläintenoikeudet 3/2005:
29.03.2005 –
Amerikkalainen filosofi ja ympäristönsuojeluntutkija Walter Simpson sanoi minulle eräässä vegetaristien kongressissa, jossa haastattelin häntä: "Nimenomaan se, että ihminen on korkeampi kuin eläin, valvoittaa hänet kohtelemaan eläimiä eettisesti korkeatasoisesti."

Jos ajattelemme ihmisen vain yhdeksi eläimistä, voimme elimistömme rakenteeseen vedoten sanoa, että meidän kuuluu syödä myös lihaa - kuten muutkin kaltaisemme eläimet.

Ihmisten on ihan pakko vähentää eläinten käyttämistä ravinnoksi. _Ei ole yksinkertaisesti tilaa_ kasvattaa sellaista määrää karjaa, jota ainakin yletön lihansyönti vaatisi.

Ehkä meri on ratkaisu ongelmaan. Syönkin enimmäkseen kasvisruokaa, mutta myös merten (en pahoin saastuneen Itämeren) antimia.

Keräilytaloudessa eläneet lienevät olleet ihmiskunnan terveimpiä. Näin väittää Fernandez-Armesto kiinnostavssa kirjassaan "Food. A History" vedoten Marshall Sahlinsiin ("Stone-age Economics") ja Jack Harlaniin. Hän sanoo, että 90 prosenttia maailman väestön ravinnosta tulee nyt jo kasviksista. Kun siihen lasketaan merenelävät, lihaa ei taideta sittenkään syödä kovin paljon.

Siis pähkinöitä, juuria ja pieneliöitä napsimaan niin kuin survival-kursseilla tehdään.



Musiikki  3/2005:
Mayday –blogiin: Sivupolkujen ihanuus
Kommenttini 23.2.2005
Izumi Tateno soittaa usein näiden Sibeliuksen varjoon jääneiden säveltäjien kappaleita. Minulle on läheinen Kaski, jota mieheni soitti koulupoikana, siihen aikaan kun tutustuimme.Izumi Tateno plays often these Belle Epoque Finnish composers who deserve more attention.


Kirjallisuus 6/2005:
Mette miettii: ”Vellamon lasten" isä  [Charles Kingsley]
Kommenttini:
Viktoriaanisten kirjailijoiden "mieltymyksen" lasten kuoleman kuvauksiin ymmärtää, jos muistaa, että vain osa lapsista jäi siihen aikaan eloon. Suuri osa kuoli jo varhaislapsuudessa.
Pienen nokipojan tarina on vaikuttanut moniin. Eräässä kirjassani torontolainen ajuri kertoo lapsuudestaan nokipoikana suomalaiselle Auroralle, joka on Torontossa sortovuosien aikana. Laitan sen pikkutarinan blogiini.

Historian henkilöt 7/2005:
Mette miettii: Rasputini  murha 12.7.2005
Kommenttini Kyllähän Rasputin on maailmanhistorian kiinnostavimpia henkilöitä. Hänessä oli niitä särmiä vähän joka puoleen. Oliko hän hiomaton timantti?

 Eläimet suurkaupungeissa 7/2005:
Veloenan blogissa 25.7.2005
1. On ihmeellistä, miten eläimet sopeutuvat elämään suurkaupungeissa. Eilen näimme TV:ssä ohjelman Pariisin metron heinäsirkoista, emigrantteja Afrikasta. Niillä on viihtyisää: lämmintä ja kosteaa.

Torontossa, joka on myös monimiljoonakaupunki,oli erityisen paljon eläimiä. Siihen vaikuttivat kaupungin syvät rotkot, jonne ei ole voitu rakentaa mitään.

Meillä oli pihassa pesukarhuja ja oravia, lähettyvillä liikkui kettukin.

Eräs pesukarhu kiipesi pilvenpiirtäjän seinää myöten, ja palokunnan piti tulla pelastamman se.

Myös New Yorkissa on paljon mitä yllättävimpiä eläimiä. Monet niistä viihtyvät ilmastointikanavissa.
2. 26.7.2005 Opossumia en ole nähnyt muualla kuin eläintarhassa, mutta vyötiäisen olen nähnyt Amerikassa leirintäalueella telttamme vieressä. Sitä kohtausta ei unohda.

Arkkitehtuuri ja historia 8/2005:
Tempus Omnia Revelat: Aelia Galla Placidia
5.8.2005
Kiinnostava kirjoitus. Galla Placidian mausoleumin alabasteri-ikkunasta näkyvän valon vuoksi 
kannattaa jo mennä Ravennaan.


Tädit vs. sedät 11/2005:
Ihmeekseni huomaan kommentoineeni vuonna 2005 ainakin kerran myös Kemppisen blogiin, hyvin lyhyesti.

Kemppinen  aloittaa kirjoituksensa kielloista ”Älä sylje lattialle”

”Olemme siirtyneet tätien valtakuntaan..”
Kommenttini 19.11.2005
Miksi ei setien?
Johon K. : Myös setien

Taide ja arkeologia 12/2005:
Marja-Leena Rathje: Avebury
Kommenttini 3.12.2005
Kun olin mieheni kanssa käymässä Stonehengessä, siellä ei ollut vielä aitausta ympärillä.
Opas kertoi kiinnostavan asian: kivet tuotiin uittamalla yksitellen jokea pitkin jostain kaukaa satojen kilometrien päästä joen yläjuoksun tienoilta. Lautassa oli syvennys, joten kivi oli osittain veden sisällä, mikä vähensi sen painoa. Rakentaminen kesti varmaankin kauan. Ennen oli aikaa.

torstaina, lokakuuta 06, 2011

Vanhoja kommentteja: voi

Syksy Johanneksenpuistossa

12.5.2005

Kiinnostavaa tuo voista pitäminen. Samaa nimittäin kertoi eräs enoistani (yksi viidestä). Hän sanoi, että hänen äitinsä vei aina voin kauppaan tai torille. Sillä saatiin kahvia ja sokeria, voita ei tuhlattu perheen omassa ruokapöydässä. Juhliin voita säästettiin, jotta se ei loppunut kesken.

Suosittelen kaikille: Haastatelkaa sukulaisianne nauhalle. Menin eräänä vuonna Savoon yhdeksäksi päiväksi ja jututin kaikki iäkkäät sukulaiset.

Inhoittavin ruoka, jonka muistan on mullekin koulukeittolan liemi, jossa kellui läskinpaloja. Eräs luokkatoverini piti niistä ja salakuljetimme ne hänelle käsissämme pöydän alla piilossa.

Kotona kaikki ruuat olivat hyviä, sillä äitini oli loistava ruuanlaittaja. Äidillä on edelleen, melkein 95-vuotiaana, rakkaus ja kunnioitus ruokaa kohtaan, vähän samalla tavalla kuin ranskalaisilla. Minulla on hoikkuutta epätoivoisesti tavoittelevan 2000-luvun ihmisen love-hate-suhde ruokaan.

Kuvassa Johanneksenpuisto, jonka laidalla asuin tuolloin.

keskiviikkona, toukokuuta 18, 2011

Blogisisko ® on nyt rekisteröity tavaramerkki

035 Töölönlahti


Blogisisko ®
Päivitetty 1/2015

Blogisisko is a registered trademark 251938.
rekisterinumero 251938
sekä 'Blogisisko' että 'blogisisko'
http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku/?appNum=T201003680&regNum=251938
Huom haku muuttunut!
Kirjoita kohtaan haku 'Blogisisko'/'blogisisko' tai 251938
http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku

Blogisisko ® on rekisteröity Tavaramerkki (tiedot)

Tämä koskee luokkia 16, 35 ja 41, joiden sisällön voi lukea edellä olevasta linkistä. Internetissä tulee lähinnä kysymykseen tuo luokka 41 (ajanviete, kulttuuritoiminnat, koulutus). Myös mainonta, ks linkkiä.

Blogisisko on ollut vuodesta 2005 vakiintunut blogini nimi ja nimimerkkini, jolla olen kommentoinut vuodesta 2005.  Jo vakiintuneen käytön olisi pitänyt suojella.

Olisi ihanteellista, jos blogimaailmassa ja Internetissä yleensäkin tultaisiin toimeen sovussa ja noudattaen hyviä tapoja, muun muassa niin, että toisen henkilön nimimerkkiä tai blogin nimeä kunnioitetaan ilman mitään kallista rekisteröintiä.

Tavaramerkki


HS kuukausiliite 11-2005-Blogit

HS kuukausiliite 11/2005 kertoo, että käytin jo silloin nimimerkkiä Blogisisko
http://blogisisko.blogspot.fi/2011/04/bloggaaminen-vuonna-2005-mukana.html
Helsingin Samomat tiedotti, missä kirjoitus on luettavissa
http://blogisisko.blogspot.fi/2013/05/anssi-miettinen-kertoo-blogeista-vuonna.html
Lue arkistoista
http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/

torstaina, huhtikuuta 28, 2011

Bloggaaminen vuonna 2005: mukana Blogisisko


Kuvassa Helsingin Sanomat Kuukausiliite marraskuu 2005. Blogisisko aloitti bloggaamisen vuonna 2005 kesäkuussa. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana. Tai lue arkistosta
http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/

Lisätietoja alkuaikojen bloggaamisesta on esimerkiksi Hesarin suuressa bloginumerossa, jossa Hesarin nykyinen Lontoon kirjeenvaihtaja Anssi Miettinen kertoo pitämästään blogista ja havainnoistaan: Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen. Helsingin Sanomat/kuukausiliite Blogit marraskuu 2005, sivut 36-47.
Artikkelissa kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista.


Sivulla 45 on kuva Blogger-profiilistani ja sen yläpuolella teksti " Nuorisokirjailija, joka kirjoittaa myös nimellä Blogisisko". Siinä on silloisen Blogisisko-blogini , nykyisen kotisivublogini, osoite.

Tekstissä kerrotaan, että  "Anna Amnell ehdottaa, että juttuuni tulisi lisätä aloitteleville bloggaajille tietolaatikko. Hän antaa siihen vinkkejäkin." Miettinen viittaa blogissaan olleisiin kommentteihin.
Sivulla 47 ovatkin sitten Media=blogin ja minun antamat vinkit.  Viimeisin on numero "6. Älä pelkää ilkeilyä."

Blogien määrä kasvoi nopeasti.

Lisäys 5/2013: Tänä aamuna tullut Hesarin Kuukausiliite (sivu 25) kertoo, että hs.fi julkaisee uudestaan Kuukausiliitteiden vanhoja kirjoituksia: "Nyt siellä on myös toimittaja Anssi Miettisen kirjoitus Perustin tiedotusvälineen, joka julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005". Miettisen kirjoitus  on nyt luettavissa Helsingin Sanomien nettisivujen "arkistojen kätköissä" osoitteessa hs.fi/kuukausiliite.  

lauantaina, joulukuuta 31, 2005

Vuosi 2005 on ollut "bloggaajien vuosi". 2005 has been called "the year of the bloggers" in Finland.

joulukukka 2005

Kuva: Beesi
Philip Teir kertoo blogissaan [Mitt liv som blog] että TV4:n toimittaja Jan Gradvall nimitti perjantain aamuohjelmassa vuotta 2005 bloggaajien vuodeksi.

Kuihtuuko bloggaaminen tämän jälkeen vai kasvaako se? Siihen aikaan kun tein lehtijuttuja vapaana toimittajana Torontosta käsin, soitin Suomeen mielestäni hyvistä ideoista. Monesti joku päätoimittaja sanoi: Voi, kun siitä aiheesta/henkilöstä puhuttiin jo viime vuonna/viime kuussa/viime viikolla. Ei siitä/hänestä puhuta enää. Miten käy bloggaamisen? Tuleeko siitäkin kulunut siitä-on-jo-puhuttu -aihe?

Ja meidän bloggaajien kannalta tärkeä kysymys: Millä tavalla me jaksamme jatkaa bloggaamista alkuinnostuksen jälkeen? Miten säilyy bloggaamisen ilo?

sunnuntaina, joulukuuta 25, 2005

"Taas kaikki kauniit muistot..." Thank you, Father Christmas for this digital camera

vihreäasuinen joulupukki

1.kuva/My first digital photo: Anna Amnell
Ensimmäinen valokuvani digikameralla

Ei tullutkaan bloggauslomaa, sillä joulupukki toi digikameran. Sitä täytyy opetella heti käyttämään. Aito vihreä joulupukkimme on kotoisin Hietalahden kirpputorilta ja asustaa joulunaikaan kunniapaikalla kodissamme.

"Taas kaikki kauniit muistot" ja muutkin joululaulut tulevat meille mieliin. Anni Heino Australiasta kertoo lisää joululauluista.
Jukka Kemppinen muistelee erästä merkittävää henkilöä, nimittäin Juhani Rekolaa, jonka Tukholmassa kirjoitettuja kulttuurikolumneja minäkin luin vuosikaudet Kotimaa-lehdestä.

Narnian kaapista kurkistaa tämän joulun suosikkifilmitähti Georgie Henley eli Lucy ja toivottaa puolestani virkistävää jouluista viikonloppua kaikille lukijoille ja bloggaajille.

lauantaina, marraskuuta 05, 2005

Micro-history # 2. Myrskyä vesilasissa. Catbloggers and other bloggers are getting older in Finland, too.


Drawing: Matti Amnell

Kyllä sitä eletään rauhallisessa ja turvallisessa maassa ja hyvissä oloissa. Blogeissa keskustellaan kiihkeimmin siitä, millainen blogilistan pitäisi olla, miksi joku pääsi Hesarin juttuun eikä joku toinen, kuka poisti kenet listaltaan jne.

Uskon, että esimerkiksi minä pääsin Hesarin juttuun ihan siitä syystä, että edustan trendiä joka tulee lisääntymään Suomessakin: "tietynikäisiä" ihmisiä, jotka eivät tiedä tuontaivaallista tietotekniikasta, mutta joilla voi olla jotain sanottavaa. Näin on jo esimerkiksi USA:ssa. Edessä on loistava tulevaisuus, tädit - niin kuin jo nuorempiakin naisia täällä nimitellään - ja sedät.

Taisin olla myös ainoa, joka kertoi, että bloggaaminen on alussa vaikeaa varsinkin niille, joille internet on uusi asia. Pyysin antamaan neuvoja aloittelijoille. Suurin osa ihmisistä ei nimittäin tiedä blogeista yhtään mitään, vaikka käyttäisi työssään muuten internettiä.

Suomalaisisten bloggaajien enemmistö lienee vielä nuoria ihmisiä. On ymmärrettävää, että heidän bloginsa käsittelevät nuoria kiinnostavia asioita. Mutta Suomessa väestö ikääntyy huimaa vauhtia. Myös bloggaajissa tulee olemaan yhä enemmän sellaisia ihmisiä, joille ei löydy helposti luettavaa nykyiseltä luetuimpien listalta, vaikka sitä löytyy runsaasti, kun käy peremmälle.

Jos Blogilista.fi haluaa tulla kaikkien blogilistaksi, sen tulee palvella kaikkia lukijoita. Blogilistaa saattaa käydä kurkkimassa suuri joukko bloggaajia, jotka eivät ole vielä uskaltautuneet mukaan. Juuri näitä potentiaalisia listalaisia (myös bloggaajiksi aikovia) kannattaisi rohkaista mukaan myös "näyteikkunan" avulla.

Sen sijaan että haukumme toinen toisiamme, kannattaisi miettiä, miten voimme tehdä bloggaamisen ja blogimaailman mieluisaksi kokemukseksi mahdollisimman monelle suomalaiselle ja ulkosuomalaiselle.

Bloggaaminen on mukavaa!

[lisäys 2014. Käytin alussa kommenteissani nimimerkkiäni Blogisikso tai nimeä Pirkko, jota minusta käyttävät sukulaiset ja ystävät.]

sunnuntaina, syyskuuta 18, 2005

Blogi on ihmistä varten eikä ihminen blogia varten


Siellä täällä on nähtävissä ärtyisyyttä ja blogiväsymystä. Blogin pitäisi olla piristävä ja rentouttava asia, ei lisästressin tuoja. Miten bloggaamisesta voi tulla miellyttävä harrastus?

Velikulta on arvostellut jokapäiväistä päivittämisen vaatimista tai toivomista. Siinä pitäisi voida tehdä niin kuin haluaa, kirjoittaa välistä kerran viikossa, välistä useita kertoja päivässä. Kaikenlaista hiostamista pitäisi välttää.

Blogilista on tarpeellinen, suorastaan välttämätön. Mutta en usko, että kenestäkään tuntuu mukavalta katsella oman suosikkiasemansa jatkuvaa hyppelyä. Halutaanko sillä vaikuttaa toisen mielipiteisiin? Jotkut kuten Jary ovat jo jättäytyneet pois suosikkilistalta. (Hänellä on myös englanninkielinen blogi Rockweb.) Uteliaisuudesta seuraan tilannetta vielä jonkin aikaa ja teen ehkä itse samoin. Mittari on ihan riittävä kertomaan, että blogia luetaan. Erityiset kerran vuodessa tapahtuvat suosikkiäänestykset vaikuttavat ihan mukavalta idealta.


Mieluummin tiedottamista
kuin kilpailuttamista


Olisi ehkä parempi, jos tiedotettaisiin enemmän blogeista sen sijaan että blogeja asetetaan arvojärjestykseen. Aloittelijalle ei ole kivaa että hän on 2412. taI 1740. tms, kun joku julkkis tai aikaisemmin nettipalstoilla tuttavapiirin luonut kiipeää heti kärkeen.

En missään nimessä tarkoita tällä nyt Hesarin toimittajaa Anssia. Hän on osallistuva havainnoitsija, joka tekee aikansa työtään blogien parissa. Hesarilla on varmaankin omat periaatteensa tässäkin jutussa, joten voimme elää niin kuin ennenkin - ja kohdella Anssia niin kuin muitakin bloggaajia (erikoistilanteesta huolimatta). Lisäksi - tämä on vapaa maa, joten sanomalehdet saavat perustaa bloginsa. En tiedä vielä Suomessa muita kuin HS:n ja Aamulehden blogin.

On hyvin vaikeaa löytää uusien blogien joukosta juuri ne blogit, joista olisi kiinnostunut. Minusta ruotsalainen Bloggportalen vaikuttaa esittelyissä onnistuneelta. En tiedä, miten sen ylläpitäminen tapahtuu taloudellisessa mielessä. Kun blogien määrä kasvaa Suomessa, täytyy varmaan tehdä uudistuksia täälläkin. Ehkäpä kunkin itsensä kirjoittamat muutaman lauseen blogiesittelyt voitaisiin koota alkuun "blogimatrikkeliksi". Valokuvatkin piristäisivät.


P.S. Mysteereitä riittää. Kolmessa kuukaudessa ei minulle ole selvinnyt seuraava asia:  Mikä ero on 'haamupäivityksen' ja 'päivityksen' välillä?

perjantaina, syyskuuta 16, 2005

Syyssatoa


Kuva: Dover

Internet ja blogit ovat vain välineitä aivan samoin kuin ovat olleet ennen sitä ääni, pergamentti, puutikku, tuohikäärö, sanojen hakkaaminen taltalla kiveen, muste, kynä, paperi, kirjoituskone, puhelin. Kaikkia niitä voi käyttää tiedon välittämiseen, kommunikaatioon. Ihminen antaa niihin merkityksen, sisällön. Ihminen luo niiden avulla myös kulttuuria.

Olin kulttuurikierroksella Blogilistassa ja löysin kaksi mukavaa bloggaajaa, kaimakset Juhon ja Johanneksen.

Amerikan itärannikon tuulet puhaltavat Juhon blogissa. Hän kuvaa elämäänsä "ison omenan madonkolossa" Newarkissa, mutta päällimmäisinä ovat blogissa kuitenkin hänen muistonsa ja kuvansa New Orleansista ennen Katrinaa.

Toisesta blogista kiinnostuin aluksi kirjoittajan kauniin nimen vuoksi. Johannes Nieminen on kirjoittanut vasta muutaman kirjoituksen. Toivon, että hän jatkaa. Johannekselta löytyi seuraava testi. Siinä on eri pituisia vaihtoehtoja.




What Famous Leader Are You?
personality tests by similarminds.com


Keep in mind, your results are dependent on the accurate truth of your responses. Furthermore, this test while based on the SimilarMinds personality engine is less serious and laboriously tuned compared to the tests on the main personality test page. To see the other result possibilities click here.

No, jopas sattuikin. Olen kokenut jo jotain vastaavaa Kyproksella ja Kiiltomadossa.

tiistaina, heinäkuuta 12, 2005

Kaukomatkalaisten kissimirri kaipailee jo isäntäväkeään

Kesäkissamme Nestor alkaa tylsistyä kyläilyyn. Se on aina ensimmäiset kaksi viikkoa innoissaan siitä, että on päässyt uuteen taloon. Se merkitsee aina uusia leluja ja lellimistä.

Kun pari viikkoa on kulunut, se alkaa katsoa odottavasti, kun joku on tulossa oven takana ja on pettynyt, kun sitä ei tullakaan hakemaan. Sitten se alkaa alistua kohtaloonsa ja tylsistyy.

Eräs syy tylsistymiseeen on se, että se on päässyt oman perheensä kanssa valjaissa puistoon kävelylle ja jopa Stockmannille ostoksille emäntänsä muodikkaassa turkoosissa kassissa, josta se kurkistelee kiinnostuneena ympäristöään.

Meillä se on vallanut talon pehmeimmän paikan, keinutuolin, jossa on raidallinen höyhentyyny. Se murahtaa alistuneesti, kun sen pitää päästää joku ihminen siihen istumaan.

Nestorin kotiväen lomamatkaan liittyy dramatiikkaa. Nestorin Maman ja Isi olivat myöhästyneellä häämatkalla Sri Lankassa, kun Indonesiassa tapahtui maanjäristys. Heräsin tuona aamuna poikani puhelinsoittoon: "Jakartassa on tapahtunut maanjäristys, ja aallot tulevat tänne asti." Opas oli saanut tällaisen tiedon ja kertoi siitä suomalaiselle turistiryhmälle, jonka kanssa oli retkellä sisämaassa vuoristossa.

Tuosta lyhyestä puhelusta arvasin, että oli kysymys suuresta katastrofista. Lähetin sukulaisille ja ystäville viestin, joka alkoi "Aasiassa suuri maanjäristys.."

Nyt on menossa tsunamin vuoksi keskeytyneen, myöhästyneen häämatkan korvaava lomamatka. Se on ollut Baliin tutustumista, sukelluskurssi Bunakenin luonnonsuojelualueella ja jatkuu nyt sukulaisvierailuna Jakartassa. Unelmien matka, jota muistellessa jaksaa paiskia töitä seuraavan talven.

Luulen, että Nestor saa myös tuliaisia. Parasta sille on päästä taas omaan kotiin tähystelemään maailmaa omasta kiipeilytelineestä. Sen tyytyväisyys on aina ylenpalttista, aivan yhtä ylenpalttista kuin sen uteliaisuus sen tullessa meille taas seuraavan loman alussa.