Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iisalmen lyseo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iisalmen lyseo. Näytä kaikki tekstit

torstaina, helmikuuta 12, 2015

Penkkarit: kun Iisalmessa toimi lyseo ja tyttölyseo

Iisalmen lyseo: penkkarit 1959

Penkkarit Iisalmen lyseossa vuonna 1959. Poikalyseon abiturientit koulun portailla lähdössä rekiajelulle ja luokkatoverin kotiin päiväjuhlaan. Susiturkit oli lainattu paikkakunnan taloista. Kuva: Amnell Family Album. Kuvan on ottanut mieheni veli opettaja Erkki Pekkarinen.

1950's and 1960's school

Kevään 1959 abiturientit Lassi Kokkonen (suosittu iisalmelainen hammaslääkäri) ja Matti Pekkarinen (vuodesta 1989 Matti T. Amnell) rekiajelukuvassa, jonka otti Matin isä Aaro Pekkarinen. Koko poikaluokka ajoi reellä järven yli luokkatoverinsa Tuomo Hatvan kotiin Iirannan Kattaalaan, jonne heidät oli kutsuttu päiväjuhliin. Pojille tarjottiin hieno päivällinen. Poikien luokanvalvoja rehtori Ossi Grönmark ja muutamia muitakin lyseon opettajia oli paikalla.

Noponen ja Grönmark

Poikien penkkaripäivällisillä Kattaalassa. Lyseon voimistelunopettaja Tauno Noponen, lempinmeltä Tassu, ja rehtori Ossi Grönmark, jota pojat sanoivat Pulteriksi. Sympaattinen Grönmark oli ollut opettajana myös meillä tyttölyseolaisilla. Lehtori Noponen johti vappuaamuna mieskuoroa, joka lauloi kaupunkilaistemme iloksi vappulauluja rautatieaseman portailla.

Penkkarit 1959-2

Koko luokka oli kutsuttu. Tässä joitakin Tuomo Hatvan luokkatovereita Kattaalassa abiturienttien päiväjuhlissa:  Mattti Ruuskanen, Paavo Hälinen (etualalla), Juhani Huttunen, Lassi Kokkonen. Aulis Oikarinen ja Matti Pekkarinen (1998- Amnell). Huom. Kuten kuvasta näkyy abiturienteilla oli jo lupa tupakoida rehtorinsa ja opettajiensa seurassa.

Iisalmen kaupungissa toimi 25 vuotta eli vuodet 1949-1974 kaksi eri oppikoulua, lyseo ja tyttölyseo. Tyttölyseolaiset juhlivat penkkareita erikseen. Tytöille ei ollut ainakaan vuonna 1959 yhteistä juhlaa.

(Pirkko) Anna Amnell

Tyttölyseon abiturientti Pirkko Anna Amnell (vuoteen 1998 Pekkarinen, os Pirkko Kolehmainen), jota kannetaan pulpetissa Iisalmen lyseon pihalla. Kuva: Helvi Kontro.

Penkinpainajaiset olivat todelliset penkinpainajaiset eli jäähyväiset pulpeteille, sillä abiturientteja kannettiin pulpetissa koulun pihalla kutakin vuorollaan yksi kierros. Tyttölyseolaisia kantoivat tietenkin poikalyseon alemman  luokan pojat, nykykielellä "vanhat". Kuvan suuresta hetkestäni otti latinanopettajani lehtori Helvi Kontro.

Kahdesta eri oppikoulusta eivät tiedä monet iisalmelaisetkaan. Tämän aamun Hesarin kuva voi hämmentää entistä enemmän (17. 2. 2015 Yli sata vuotta penkkariajeluita). Siinä Iisalmen yhteislyseon abiturientit ovat kerääntyneet koulunsa ulkorappusille penkinpainajaiskuvaan. Kaikki ovat tyttöjä, sillä pojat ovat sodassa, on vuosi 1944.

Iisalmen lyseo

Iisalmen lyseo pihan puolelta
Photo: Anna Amnell


Iisalmen Tyttölyseo

Iisalmen tyttölyseo toimi vuodet 1949-1974, ensin kauniissa Wivi Lönnin suunnittelemassa puurakennuksessa (entinen Otavan koulu, vuodesta 2007 Edwin Laineen koulu) ja vuodet 1957-1974 kuvassa olevassa valkoisessa kivirakennuksessa (nykyinen Juhani Ahon peruskoulu). Pikkukuvassa Pirkko Anna Amnell (vuoteen 1998 Pekkarinen, os Kolehmainen)

Lisäys 2016 ks Wivi Lönnin muistolaatta Helsingissä 

Koulujen yhteisiä penkkarijuhlia ei järjestetty ainakaan vuonna 1959. Tuomo Hatvan vanhemmat kutsuivat iltajuhliin Kattaalaan muutaman Tuomon luokkatovereista ja kaksi tyttölyseon abiturienttia, luokkatoverini Eila Revon ja minut. Ne olivat vanhan ajan kotikutsut, kuin suoraan Mary Marckin tyttökirjoista.

Ensin tarjottiin Kattaalan suuressa ruokasalissa hieno illallinen, johon osallistuivat myös Tuomon vanhemmat, muutamat opettajat sekä poikien luokanvalvoja rehtori Ossi Grönmark, jotka taisivat viettää koko päivän Kattaalassa. Tuomon äiti oli Tyttölyseon opettajia, pikkusiskoni Tuulan luokanvalvoja.

Sekä päivä- että iltajuhlissa keskusteltiin henkevästi aterialla ja sen jälkeen juhlakahveilla. Muistaakseni tilaisuudessa ei tarjottu lainkaan alkoholia, sillä me abiturientit olimme vielä koululaisia, alaikäisiä sen ajan lain mukaan. Käytimme alkoholia ensi kerran vasta ylioppilaaksi tultuamme osakunnassa, useimmat tytöt eivät vielä silloinkaan.


Pirkko ja Matti, penkkarit

Mieheni ja minä olimme koulutoverit, Matti kävi lyseota, minä tyttölyseota. Valokuvan otti Kattaalan isäntä rakennusinsinööri Hatva.

Lisähuomautukset: Minulla on päälläni penkkarikuvissa Amerikasta vaihto-oppilasvuonna saamani musta "cocktail-puku", jossa oli samettinen yläosa ja leveä satiininen hameosa. 1950-luvun tyyliä on leveä tyllialushame. Matilla on penkkariajelulle lähtiessä kädessä minun neulomani kuviovillakäsineet. Olimme seurustelleet jo pari vuotta ja menimmme naimisiin opiskelijoina.
Iisalmen koulut
Penkkarit (lisää kuvia tulossa)
Nykyaikaa:
Penkkarit Iisalmen lyseossa vuonna 2015

Nyt on Tyttölyseokin huomioitu. Kiitos!
http://www.iisalmi.fi/Suomeksi/Palvelut/Kasvatus-ja-opetus/Lukiokoulutus/Lyseo/Historiaa

torstaina, heinäkuuta 17, 2014

Iisalmen koulut. Tyttölyseo unohdettu kokonaan

Iisalmen Tyttölyseo (1949-1957): Wivi Lonn designed this school

Iisalmen Tyttölyseo toimi vuodet 1949-1957 tässä rakennuksessa, jonka on suunnitellut Wivi Lönn.


Iisalmen Tyttölyseo 1957-1974 (nyk. Juhani Ahon peruskoulu)

Iisalmen Tyttölyseo toimi tässä rakennuksessa vuosina 1957-1974. Siitä tehtiin Juhani Ahon peruskoulu vuonna 1974. Iisalmen Tyttölyseo on kokonaan unohdettu kaupungin ylioppilaiden luettelosta.

Kuvasarja Iisalmen Tyttölyseon ensimmäisestä (1949-1957), ja toisesta (1957- 1974) koulurakennuksesta. Iisalmen Tyttölyseon uudesta rakennuksesta tehtiin Juhani Ahon koulu vuonna 1974.



Iisalmen lyseo

Iisalmen lyseo, jossa mieheni kävi koulua ja josta hän pääsi ylioppilaaksi.

Iisalmen koulut, kuvakansioni

Kaikkien kaupungin koulujen ylioppilaat on laitettu saman koulun ylioppilaiksiISALMEN LYSEOSTA JA AIKUISLUKIOSTA VALMISTUNEET YLIOPPILAAT Koulun nimen vain  sanotaan vaihtuneen. Miten tuollaista voidaan tehdä? Eliminoida kokonaan merkittävä vaihe Iisalmen koulujen historiassa; tyttökoulu. Onko se laiskuutta vai tietämättömyyttä? Kustakin koulusta oliisi voitu laittaa oma luettelonsa.

Mieheni ja minä olemme muuttuneet luokkatovereiksi, vaikka kävimme Iisalmessa koko ajan eri koulua hän Lyseota (poikalyseota) ja minä Tyttölyseota. En ole koskaan elämässäni käynyt Iisalmen lyseota enkä aikuislukiota!

Kustakin koulusta oliisi voitu laittaa oma luettelonsa.Vai eikö tiedetä, mitä kouluja Iisalmessa on ollut? Ei Iisalmessa ole liikaa historiaa talteen laitettavaksi!

perjantaina, elokuuta 05, 2011

Kekkonen ja muut kivittäjät


Iisalmen entinen lyseo, originally uploaded by Anna Amnell.
Tässä rakennuksessa toimi 1900-luvun alussa Iisalmen lyseo. Sen kuuluisin oppilas lienee Urho Kekkonen.

Eräs iisalmelainen naapurimme oli samalla luokalla Kekkosen kanssa. Naapurillamme, ystävällisellä miehellä, oli otsassa iso arpi muistona siitä, kun energinen Urho-poika oli heittänyt häntä kivellä koulun pihalla osoittaakseen, kuka kukin on.

Urho Kekkonen oli varsinkin alkuaikoinaan myös innokas nimimerkkikirjoittaja. Hänen lingostaan lenteli kirpeitä mielipiteitä. Kun hän pääsi valtakunnan huippuvirkaan, hänen ei tarvinnut enää turvautua nimimerkkeihin, vaan hän pystyi lähettämään pelättyjä myllykirjeitään.

Yhteistä kivittäjille ja nimettömille tai nimimerkillä kirjoittaville nettiherjaajille ja nettikiusaajille on vallanhalu. Jos oikeaa valtaa ei ole eikä kykyä pitää puoliaan, otetaan edes kivi käteen.

Minullakin on otsassa arpi muistona kivestä, jonka eräs leikkitoveri heitti keskelle otsaani hiukan tukanrajan alapuolelle.

Koulujen ja asuinrakennusten pihat ovat nykyään asvalttia. Kiviä ei enää lentele. Mutta muita keinoja kyllä keksitään toisten kiusaamiseen ja mahdin osoittamiseen sekä kouluissa, työpaikoilla että Internetissä.

Kirjoitin kommentin samasta aiheesta Kemppisen blogiin,  jossa näyttävät tänään kommentoivan ihmiset kaikista yhteiskuntaluokista, kukin omalla tavallaan, arvonsa mukaan.

Kommenttini:

Tämä keskustelu käy yhä kiinnostavammaksi. Mieleeni tuli Urho Kekkonen, joka kävi yhden luokan lyseota Iisalmessa. Hänellä oli jo silloin kova pyrkimys valtaan. Hän saattoi ottaa kiven käteensä ja heittää sillä luokkatoveriaan, jos ei muuten sana mennyt perille.

Halu valtaan vei hänet korkeaan asemaan, vaikka häntä ei alussa arvostettu, kun hän ei ollut hienosta suvusta. Kuulin jo ensimmäisenä opiskeluvuonna vuokraisäntäni, varatuomarin perheen helsinkiläisvieraiden juoruilut Kekkosesta. Kun Kekkonen pääsi huipulle, hän ei päästänyt sinne muita, kivittäminen ja nimimerkkikirjoitukset muuttuivat pelätyiksi myllykirjeiksi.

Halu valtaan ja kokemus siitä, ettei ole arvostettu, ei tule kuulluksi saavat nykyäänkin primitiivisiä, jopa hirvittäviä muotoja. Miten kuunnella, miten neuvoa varsinkin nuorille ihmisille oikean tavan tuoda esille mielipide? Miten hillitä ihminen, joka haluaa itsevaltiaaksi, muista piittaamattomaksi kukkulan kuninkaaksi?