Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iisalmi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iisalmi. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, tammikuuta 31, 2017

Sirkka-Liisa Ropponen 1921-2016




Sirkka-Liisa Ropponen  (1921-2016) oli kuvaamataidon opettajani Iisalmessa. 

Hänestä jäi meille hänen oppilailleen lämpimät muistot. Entinen oppilas kuvataiteilija Aune Kämäräinen on kirjoittanut hänestä muistokirjoituksen.

Ks. Helsingin Sanomat 31.1.2012/Muistot/Tänään/B12.
http://www.hs.fi/muistot/art-2000005066847.html

sunnuntaina, tammikuuta 29, 2017

Värikollaasit: luonnolliset värit

Iisalmi in Winter

Iisalmi talvella
Värikollaasit: luonnolliset värit 63/2017
klikkaa kuvaa ja mene Flickriin. Siellä voit klikata mitä hyvänsä kuvaa ja nähdä sen suurempana.

perjantaina, huhtikuuta 08, 2016

tiistaina, lokakuuta 20, 2015

maanantaina, lokakuuta 05, 2015

All my kitchens. Keittiöni

Anna Kolehmainen tekee karjalanpiirakoita.

Kuvahaaste: Keittiössäni: Pieni lintu -blogissa on suklaakakkuresepti! Ja muut vastaukset.:)

Lapsuudenkodin keittiö oli kodin sydän. Äiti oli taitava ruuanlaittaja ja leipoja.
Kuva on 1970-luvulta. Äiti leipoo karjalanpiirakoita. Huomaa Marimekko-tekstiilit- sisareni oli siihen aikaan töissä Kuopion Marimekossa. Keittiö oli iso ja vanhanaikainen. Se muistutti Carl Larssonin kuvan keittiötä. Keittiössä oli oikea puilla lämmitettävä hella. Myöhemmin myös sähköhella. Ruokakomero oli suuri vanhan ajan ruokakomero. Keittiössä oli paljon kukkia ja soikea ruokapöytä ja ruokasalin kaapit. Kaikki ateriat syötiin keittiössä.
Asuimme aina vuokralaisina, ja samoin olemme asuneet mieheni ja minä, myös mieheni virka-asunnoissa. Vain yksi keittiöistämme oli ns aika hieno. Keittiössä on tärkeintä kodin henki. Näin ajattelen oman kokemukseni mukaan.

Helsinki

Asuimme opiskeluaikana ja nuorena parina & perheenä monenlaisissa asunnoissa muiden muassa opiskelija-asintolassa vastapäätä poliisiasemaa (nykyistä ravintolaa) - keittiön kaasulevy vuoti ja piti pitää aina ikkuna auki keittäessä-  ja Suomenlinnassa 1700-luvulla rakennetussa Nooakin Arkissa, jonka keittiössä ei ollut muuta lämmityslaitetta kuin pieni puilla lämmitettävä hella.
Viimeisestä Suomen keittiöstä ennen Kanadaan muuttoa on muistona vain tämä kuva. Minulla on sisareni lahjoittama pitkä Marimekko-esiliina. Muutimme yhdeksäksi vuodeksi Kanadaan muutama viikko tämän kuvan ottamisen jälkeen.


Copper Cliff, Canada

Ensimmäinen koti pikkukaupungissa Kanadassa. Maalasin keittiön seinät vihreiksi ja laitoin Ruohometsän kansa -kalenterin kuvat kehystettyinä keittiön seinälle. Ostimme meksikkolaiset tuolit paikallisen arkkitehdin ja espanjan opettajan pitämästä lahjatavarakaupasta. Pariskunta osti myytävät tuotteet joka vuosi suoraan meksikkolaisista kylistä. Meillä on edelleen nämä tuolit, jotka ostimme huippualennuksella puuvalmiina, mieheni hioi ja minä lakkasin ne.


Christmas in Toronto

Mieheni sai työpaikan Torontosta ja vuokrasimme iisalmelaisen kirjailijan Aarno Kellbergin tädin omistaman talon, kun hän muutti poikansa luo Ottawaan. Marimekko-esiliinan tilalle on minulle ilmestynyt luontoaiheinen muoviesiliina. Huomaa rukinlapa seinällä!


wokki ja IKEA teline

Kiinalainen kaupunginosa edullisine ravintoloinen ja kauppoineen sekä vanhimman lapsen kiinanopiskelu yliopistossa innostivat laittamaan itämaista ruokaa. Wokki ja melkein kaikki muukin tavara ostettiin kotiin Toronton IKEAsta. Kirjahyllyt, ruokapöytä ym tuotiin Suomeen, kun palattiin. Ne olivat hyvää laatua ja edullisia.


WilsonAve

Vanha rouva möi talonsa ja jouduimme muuttamaan. Uusi kotimme oli pienessä kerrostalossa erittäin monikulttuurisessa kaupunginosassa lähellä Metron pysäkkiä, josta pääsi nopeasti ydinkeskustaan lastemme kouluihin ja yliopistoon. Suimme siinä asunnossa viisi vuotta. Kaikki lapset asuivat kotona. Kanadassa sai viime vuosiin asti veronalennusta, jos opiskelevat lapset asuivat kotonaan. Kaikki lapsemme opiskelivat ilmaiseksi Toronton Yliopistossa, sillä he saivat stipendin. Nuorin lapsista olisi saanut täysihoidonkin erääseen toisessa kaupungissa olevaan yliopistoon, mutta hän jäi mieluummin Torontoon.

 Kuvassa mieheni syö aamiaista uuden "pöydän" ääressä Torontossa. Se ei ollut varsinainen pöytä vaan levy, jonka löysimme kadulta roskien joukosta, puhdistimme ja asetimme Toronton IKEASTA ostetuille pukkijaloille keittiöön. Istuin korkealla jakkaralla ja kirjoitin siinä suurimman osan lehtijutuistanikin. Lue Aurora-kirjat alkoivat keittiönpöydän ääressä Torontossa.


Ruokakomeron ovi

Palasimme Suomeen, ja mieheni sai viran, johon kuului suuri virka-asunto Helsingin ydinkeskustassa 1930-luvulla rakennetussa talossa (Korkeavuorenkatu 10 A 12). Asuimme siinä 20 vuotta. Asuntoon kuului alussa vain vaatimaton pieni keittiö, jossa oli ikkuna pihalle päin - ja ihana iso ruokakomero! Mikä onni! Jouluksi valmistin taiteilijapoikamme kanssa loistavat jouluruuat, jotka laitoimme ruokakomeroon niin kuin äitini teki lapsuudenkodissani aikoinaan. Menetimme melkein puolet virka-asunnosta - ja ruokakomeron - kun asunto remontoitiin ja pilkottiin 11 vuoden kuluttua (Remontin jälkeen: Korkeavuorenkatu 10 A 18.)  Mutta saimme ison hienon keittiön.

Christmas 2008

Uusi keittiö oli toisella puolen taloa, ikkuna kadulle päin.  Vastapäinen talo on matalampi kuin meidän silloinen talo. Kukat viihtyivät, kun oli paljon valoa.


Keittiössä aamulla

Välillä oli liian kirkasta. Tarvittiin verhot. Ne löytyivät Hietalahden kirpputorilta kuten kaikki muutkin asuntomme verhot.


huhtikuunvalo

Keväinen valo vie keittiöstä eteisen peiliin asti.


keittiö

Vihdoinkin tilava kunnon keittiö!


Joonas Suomessa

Ateria voitiin syödä keittiössä niin kuin ennen kotonani. Sukulaisemme on palannut ulkomailta Suomeen.




My blue and white kitchens

Sinivalkoinen keittiö siirtyy esineiden mukana seuraavaan asuntoon, pieneen vuokra-asuntoon Töölöön. Keittiön suosittu pinnasohva menee rikki muuutossa. Ei se olisi ehkä mahtunutkaan.:) Kuvia kummastakin viimeisimmästä keittiöstämme.


in the kitchen

Suomenlinna ja lomamatkojen merimaisemat ovat mukana esineissä, varsinkin taulussa, joka on poikamme  työ taideopiskelun ajalta Torontossa. Siinä aallot lyövät Suomenlinnan kallioon. Ihana meriaiheinen oviverho löytyi Hietalahden kirpputorilta.


pääsiäinen

Pääsiäisenä buffet-pöytä keittiössä. Pöydällä on sisarenpojan tuoma indonesialainen liina ja tyttären Kiinasta ostama kiinalainen kulho: kalligrafitaiteilijan vesikulho oikeasti.

IMG_6110

 Nykyinen keittiö on pieni. Iso perhe tai seurue ei mahdu siellä syömään. Mutta kaikki ruuat voi laittaa valmiiksi keittiön pöydälle ja ikkunan edessä olevan lipaston päälle ja viedä ne ajallaan olohuoneeseen kuten tehtiin isossa keittiössäkin. Aletaan glögistä. Takimmaisena odottavat jälkiruuat.


Orchids in the kitchen

Orkideatkin viihtyvät keittiössä.


blue  and white

Albumini All my kitchens


031

Lahjat ystäviltä toivottavat tervetulleiksi keittiöön.

perjantaina, heinäkuuta 24, 2015

Photo Friday: 'Summer'

Beach, Iisalmi, Finland

Memories of childhood summers. On warm summer days we went swimming many times each day. In my memories it was always sunny! Sometimes we had lemonade and ice cream after swimming. My mother used to swim here until late autumn.

Lapsuudessa kesät olivat aina lämpimiä - ainakin muistoissa. Kävin ystävieni kanssa uimassa monta kertaa päivässä. Opetin pikkusiskoni uimaan tällä hiekkarannalla. Tähän hiekkarantaan liittyy vain hyviä muistoja. Äitini kävi uimassa tällä rannalla myöhään syksyyn asti.


sunnuntaina, heinäkuuta 12, 2015

maanantaina, kesäkuuta 01, 2015

Kesäkuun 1. päivä: Vanha koivu Iisalmessa

Iisalmen vanhin koivu. Kuva: Seija Pajunen

Luokkatoverini Seija Pajusen (Hirvonen)  äskettäin ottama valokuva. Iisalmen vanhin koivu? Taustalla näkyy Kirkkopuistonkadun vanha kioski, joka on vielä jäljellä, vaikka suurin osa Iisalmen kauniista puutaloista on valitettavasti purettu. Tuosta kioskista kaikuivat kouluvuosieni iskelmät, jotka kuulin ohi kävellessäni tai juodessani limonaadia kioskisssa, harvoin, sillä rahaa oli siihen aikaan vähän.
Olen ottanut aina Iisalmessa käydessäni kuvia vanhoista taloista. Mukana on myös kuvia Seijan valokuva-albumeista, mm kollaasi vanhoista värikuvista. On myös mustavalkoisia kuvia mieheni kodin perhealbumista. Iisalmea tunteva löytää sieltä talon, jossa asui lyseon rehtori Jylhävaara, kauppahallin, Putkolan kivitalon, uimalan, vanhan synntyslaitoksen kuvat virran rannalla ja Savonkadun varrella olevista taloista, Ja tietenkin koulut: kaupungin ja kirkonkylän (puretun) kansakoulun, tyttölyseon ja lyseon vaiheet, aseman jne.
Tervetuloa katsomaan.  Iisalmen vanhat rakennukset -kansio Flickrissä.

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2015

Esiliina etehen lapsellesi laita

Pirkko, koululainen

Löytyi luokkakuva, jossa minulla on esiliina edessä.  Esiliina oli aina puhdas, useimmiten vastasilitetty ja tuoksui hyvälle. Esiliinan  taskussa oli puhdas kangasnenäliina. Parasta oli, että äidillä oli tapana lausua esiinaa päälleni pukiessaan:

Esiliina etehen lapsellesi laita,
lialta se vaattehet varjella taitaa.

Kun menin oppikouluun, jotkut naapurit sanoivat äidille: Turhaan laitatte tyttöjä oppikouluun, olisit ostanut ennemmin itsellesi turkin. Mutta äiti olisi halunnut itsekin käydä koulua ja opiskella. Äidin kotona oli yksitoista lasta, ja koulu oli kaukana. Hän sai käydä koulua vain kaksi vuotta, jona aikana hän suoritti neljän luokan kurssin. Kouluaikana hän oppi yleistiedot ja hyvän lukutaidon, josta hänelle oli iloa koko loppuelämäksi.

Musiikki oli äidille kaikkein läheisin. Se piti hänet iloisena ja myönteisenä monista vaikeuksista ja köyhyydestä huolimatta. Aina kun äiti oli käymässä meidän luona Helsingissä, meillä oli kotikonsertteja. mieheni säesti, ja he lauloivat yhdessä. Laulujen skaala oli suuri: Kallavesj-laulusta kansanlauluihin ja virsiin.  Äiti kuunteli radiosta myös klassista musiikkia, yleensä yksinlaulua. Kävimme yhdessä katsomassa oopperan Viimeiset kiusaukset Helsingin Vanhassa oopperatalossa. Äiti osasi ulkoa myös nuoruutensa vanhojen suomalaisten elokuvien suosikkilaulut, joita hän lauloi keittiössä töitä tehdessään.

Laulua harrastavien ihmisten tavoin äitikin säilytti muistinsa vanhuuteen asti hyvänä. Hän kuoli 97-vuotiaana, ja vielä viikko ennen kuolemaansa hän kertoi minulle sairaalassa yksityiskohtaisesti, millaisia vaatteita hänellä oli ollut nuorena. Eräs lempiasu oli musta, ja siinä oli leuan alla keltainen rusetti, jossa oli mustia täpliä.

Mallu ja Anna Kaisa tekevät karjalanpiirakoita. Huomaa, että verhoy, mekot ja huivit ovat kaikki Marimekkoa.

Äiti leipoo karjalanpiirakoita keittiössä korkean ikkunan edessä puutalossa. Ikkunalaudalla on paljon kukkia, verhot ovat marimekkoa, samoin äidin mekko ja huivi. Anopillani oli samaa kuviota oleva marimekko. Alkuaikojen Marimekon kauniit, tyylikkäät kuviot ja kauniit värit toivat iloa arkeen ja juhlaan.

Äiti muisti ulkoa myös kaikki sadut, tarinat ja lorut, joita oli koulussa oppinut ja kuullut opettajan lukevan ääneen.Vanhan ajan ihmisten ja vanhan ajan kirjailijoiden tavoin äiti käytti niitä koko ajan joustavasti ja luovasti puheessaan. Se tuo minulle tuttuuden tunteen, kun luen englanninkielistä kaunokirjallisuutta tai sanomalehtiä: esimerkiksi  King James - englanti elää edelleen englannissa lukemattomina sanontoina, ja sitä pidetään arvokkaana henkisenä perintönä, jolla on ollut tärkeä osuus englantilaisen kirjallisuuden suruuden syntymisessä.

Meillä ei luettu ääneen, mutta äiti lauloi aina työtä tehdessään, ja kun olimme pieniä, hän lausui meille ääneen koulussa oppimiaan loruja ja satuja hiukan muunneltuina: Olipa kerran kaksi lasta. Tutteli ja Putteli. Tutteli oli tyttö ja Putteli oli poika.. ( Parempi tie - Topelius: Pikku Lauri ja muita satuja). Rakkain oli "Hiiri metsähän menevi, lyhyt jalka lynkyttävi" (Hiiri ja katti).


(family stories, familystories, henkinen perintö, laulut, runot, sadut, Iisalmi, koulut, Pirkko Kolehmainen, vaatteet, äitini, elämänilo, Anna Kolehmainen, Anna Amnell, Marimekko, muisti, esiliina, pallokuviot, täpläkuviot)

sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2015

Värikollaasit 'Suomi': Monikasvoinen Suomi

Suomi-kollaasi

1. Pimeässä kasvaa

Suomi on minulle historiaa, luonto ja tämä ihmeellinen Tolkieninkin hurmannut kieli,  joka on helissyt rikkaana pimeissä pirteissä ja valoisissa kesäisissä maalaismaisemissa. Lapsena en olisi halunnut muuttaa maalta kaupunkiin. Minua houkuteltiin sanomalla, että kaupungissa on sähkövalot. Minä sanoin: Pimeässä kasvaa.

Ensimmäinen kuvakollaasini aiheesta Suomi:  Ainutlaatuiset hirsitalot. Hämäryys. Keskiaika, jolloin suomalaiset kuuluivat monikulttuuriseen katoliseen Eurooppaan. Renessanssi, jolloin muiden eurooppalaisten maailma laajentui, mutta suomalaisten supistui, sillä meidät eristettiin yksinkertaiseen suomalaiseen ja ankaraan versioon luterilaisuudesta. Körtit sanovat, että siinä on mystiikkaa. Hämärissä sivukuvissa näkyvät Helsingin Johanneksen kirkon tornit sumussa. Se on Helsingin suosituin konserttikirkko.  Englantilainen maantieteilijä kirjoitti, että suomalaisten musikaalisuus johtuu Suomen erikoisesta luonnosta, avarista vesistöistä ja suurista metsistä. Ja onhan meillä luterilainen Bach.

Beach, Iisalmi, Finland

2. Iisalmi kesällä

Kesän kauneuden ja ilon löysin kaupungista uimarannalta. Katso kuvat kansiossa, joka on kuin kollaasi.
Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema funktionalistinen Iisalmen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus vuodelta 1934 edustaa samaa aikakautta kuin Helsingin Hietarannan pukusuojarakennus. Se on mukana arkkitehti Ville Ylösen tutkimuksessa kotisivu www.villey.net/


Spring, Turku Castle

3. Turku on Eurooppaa enemmän kuin muu Suomi. Se on linkki yhteiseen eurooppalaiseen menneisyyteen. Turku on minulle Turun linna ja joki.


-12 Celsius, sunny, morning at 9

4. Tämä maisema eri vuodenaikoina on minulle uusi kotikaupunki. Katsoin sitä melkein joka päivä kahdenkymmen vuoden aikana, kauemmin kuin mitään muuta maisemaa.


Linnanmäki talvella

5. Minusta tuntuu, että tämä maisema on minulle välivaihe.
Mitä Suomelle on tapahtumassa? Katson juuri televisiosta itäisessä naapurimaassamme eilen murhatun toisinajattelijan Boris Nemtsovin muistoksi pidettyä hiljaista mielenosoitusta, marssiin osallistui 60000 henkilöä.


 Värikollaasit-ryhmän kuvat 220 aiheesta 'Suomi'
Tämä on kymmenes vuoteni bloggaajana. Mietin sitä, jatkanko edelleen bloggaamista ja kokoan usein ryhmiksi kuvia, joita olen ottanut.

torstaina, helmikuuta 12, 2015

Penkkarit: kun Iisalmessa toimi lyseo ja tyttölyseo

Iisalmen lyseo: penkkarit 1959

Penkkarit Iisalmen lyseossa vuonna 1959. Poikalyseon abiturientit koulun portailla lähdössä rekiajelulle ja luokkatoverin kotiin päiväjuhlaan. Susiturkit oli lainattu paikkakunnan taloista. Kuva: Amnell Family Album. Kuvan on ottanut mieheni veli opettaja Erkki Pekkarinen.

1950's and 1960's school

Kevään 1959 abiturientit Lassi Kokkonen (suosittu iisalmelainen hammaslääkäri) ja Matti Pekkarinen (vuodesta 1989 Matti T. Amnell) rekiajelukuvassa, jonka otti Matin isä Aaro Pekkarinen. Koko poikaluokka ajoi reellä järven yli luokkatoverinsa Tuomo Hatvan kotiin Iirannan Kattaalaan, jonne heidät oli kutsuttu päiväjuhliin. Pojille tarjottiin hieno päivällinen. Poikien luokanvalvoja rehtori Ossi Grönmark ja muutamia muitakin lyseon opettajia oli paikalla.

Noponen ja Grönmark

Poikien penkkaripäivällisillä Kattaalassa. Lyseon voimistelunopettaja Tauno Noponen, lempinmeltä Tassu, ja rehtori Ossi Grönmark, jota pojat sanoivat Pulteriksi. Sympaattinen Grönmark oli ollut opettajana myös meillä tyttölyseolaisilla. Lehtori Noponen johti vappuaamuna mieskuoroa, joka lauloi kaupunkilaistemme iloksi vappulauluja rautatieaseman portailla.

Penkkarit 1959-2

Koko luokka oli kutsuttu. Tässä joitakin Tuomo Hatvan luokkatovereita Kattaalassa abiturienttien päiväjuhlissa:  Mattti Ruuskanen, Paavo Hälinen (etualalla), Juhani Huttunen, Lassi Kokkonen. Aulis Oikarinen ja Matti Pekkarinen (1998- Amnell). Huom. Kuten kuvasta näkyy abiturienteilla oli jo lupa tupakoida rehtorinsa ja opettajiensa seurassa.

Iisalmen kaupungissa toimi 25 vuotta eli vuodet 1949-1974 kaksi eri oppikoulua, lyseo ja tyttölyseo. Tyttölyseolaiset juhlivat penkkareita erikseen. Tytöille ei ollut ainakaan vuonna 1959 yhteistä juhlaa.

(Pirkko) Anna Amnell

Tyttölyseon abiturientti Pirkko Anna Amnell (vuoteen 1998 Pekkarinen, os Pirkko Kolehmainen), jota kannetaan pulpetissa Iisalmen lyseon pihalla. Kuva: Helvi Kontro.

Penkinpainajaiset olivat todelliset penkinpainajaiset eli jäähyväiset pulpeteille, sillä abiturientteja kannettiin pulpetissa koulun pihalla kutakin vuorollaan yksi kierros. Tyttölyseolaisia kantoivat tietenkin poikalyseon alemman  luokan pojat, nykykielellä "vanhat". Kuvan suuresta hetkestäni otti latinanopettajani lehtori Helvi Kontro.

Kahdesta eri oppikoulusta eivät tiedä monet iisalmelaisetkaan. Tämän aamun Hesarin kuva voi hämmentää entistä enemmän (17. 2. 2015 Yli sata vuotta penkkariajeluita). Siinä Iisalmen yhteislyseon abiturientit ovat kerääntyneet koulunsa ulkorappusille penkinpainajaiskuvaan. Kaikki ovat tyttöjä, sillä pojat ovat sodassa, on vuosi 1944.

Iisalmen lyseo

Iisalmen lyseo pihan puolelta
Photo: Anna Amnell


Iisalmen Tyttölyseo

Iisalmen tyttölyseo toimi vuodet 1949-1974, ensin kauniissa Wivi Lönnin suunnittelemassa puurakennuksessa (entinen Otavan koulu, vuodesta 2007 Edwin Laineen koulu) ja vuodet 1957-1974 kuvassa olevassa valkoisessa kivirakennuksessa (nykyinen Juhani Ahon peruskoulu). Pikkukuvassa Pirkko Anna Amnell (vuoteen 1998 Pekkarinen, os Kolehmainen)

Lisäys 2016 ks Wivi Lönnin muistolaatta Helsingissä 

Koulujen yhteisiä penkkarijuhlia ei järjestetty ainakaan vuonna 1959. Tuomo Hatvan vanhemmat kutsuivat iltajuhliin Kattaalaan muutaman Tuomon luokkatovereista ja kaksi tyttölyseon abiturienttia, luokkatoverini Eila Revon ja minut. Ne olivat vanhan ajan kotikutsut, kuin suoraan Mary Marckin tyttökirjoista.

Ensin tarjottiin Kattaalan suuressa ruokasalissa hieno illallinen, johon osallistuivat myös Tuomon vanhemmat, muutamat opettajat sekä poikien luokanvalvoja rehtori Ossi Grönmark, jotka taisivat viettää koko päivän Kattaalassa. Tuomon äiti oli Tyttölyseon opettajia, pikkusiskoni Tuulan luokanvalvoja.

Sekä päivä- että iltajuhlissa keskusteltiin henkevästi aterialla ja sen jälkeen juhlakahveilla. Muistaakseni tilaisuudessa ei tarjottu lainkaan alkoholia, sillä me abiturientit olimme vielä koululaisia, alaikäisiä sen ajan lain mukaan. Käytimme alkoholia ensi kerran vasta ylioppilaaksi tultuamme osakunnassa, useimmat tytöt eivät vielä silloinkaan.


Pirkko ja Matti, penkkarit

Mieheni ja minä olimme koulutoverit, Matti kävi lyseota, minä tyttölyseota. Valokuvan otti Kattaalan isäntä rakennusinsinööri Hatva.

Lisähuomautukset: Minulla on päälläni penkkarikuvissa Amerikasta vaihto-oppilasvuonna saamani musta "cocktail-puku", jossa oli samettinen yläosa ja leveä satiininen hameosa. 1950-luvun tyyliä on leveä tyllialushame. Matilla on penkkariajelulle lähtiessä kädessä minun neulomani kuviovillakäsineet. Olimme seurustelleet jo pari vuotta ja menimmme naimisiin opiskelijoina.
Iisalmen koulut
Penkkarit (lisää kuvia tulossa)
Nykyaikaa:
Penkkarit Iisalmen lyseossa vuonna 2015

Nyt on Tyttölyseokin huomioitu. Kiitos!
http://www.iisalmi.fi/Suomeksi/Palvelut/Kasvatus-ja-opetus/Lukiokoulutus/Lyseo/Historiaa

tiistaina, lokakuuta 28, 2014

Ankeus: ankeuden kauneus

IMG_0003

Ankeuden hillitty kauneus

Makrotex-kuvat: ankeus



P1010026

vähäinen ensilumi katolla

Iisalmi marraskuussa

marraskuinen aamu

Kustaa Aadolfin kirkko, Iisalmi, Finland

Kustaa Aadolfin kirkko ja hautausmaa

PIetari 2012 lokakuu

Pietari 2012 lokakuu

Fontankan silta

Fontanka syyskuussa 2013

2013-09-14 19.33.58

Pietari syyskuussa 2013

tiistaina, heinäkuuta 22, 2014

Makrotex: Puinen. Wooden houses

punaiset aitat

Rakastan puutaloja. Kuvassa kouluaikojeni kaupungin Iisalmen punaiseksi maalattuja puurakennuksia.  Yllä vasemmalla mieheni veljen tekemä koirankoppi, jossa emännöi aikoinaan mäyräkoira Netta.


Iisalmi: puutalon rauhallista kauneutta

Tuttu ikkuna. Tässä talossa asui kotiväkeni siihen aikaan, kun olin opiskelija ja pienten lasten äiti. Tämä oli vanhimman lapseni mummola. Pihassa kasvoi kukkia, ja pihapiirissä oli punainen aitta, josta on yllä monta kuvaa. Uimaranta oli vieressä, samoin siihen aikaan puutalossa sijainnut kaupunginkirjasto. Lisää kuvia Flickrin kansiossa, myös kauniista uimalan pukuhuonerakennuksesta.

yli 250 puutaloa Flickrin Puutalot-kansiossani

Klikkaa myös hakusanoa.:)
Onneksi ihan kaikkia puutaloja ei tuhottu.


Villa Kivi, Töölönlahti

Kirjailijatalo "Villa Kivi", Helsinki


Suomenlinna

Puutaloromantiikkaa Suomenlinnassa. Asuin Suomenlinnassa kaksi ja puoli vuotta.

Tämän viikon teema: puinen (Pieni lintu -blogissa lisää kuvia aiheesta 'puinen')