Näytetään tekstit, joissa on tunniste P. D. James. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste P. D. James. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, elokuuta 19, 2016

Julma ehdotus suurten ikäluokkien vanhentumisesta johtuvaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan

Luulin, että Utrion puheet "ystävällisistä itsemurhapillereistä" olivat jonkinlainen tilapäinen mainostemppu. Mutta Wikipedia-sivun mukaan hän kannattaa edelleen tällaista julmaa säästöohjelmaa: 
"Hänen mielestään omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla myös ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan." Kaari Utrion Wikipedia-sivulla. 

Tulevat natsit mieleen.


Menisivätkö seuraavaksi vammaiset, rumat, tyhmät ja muut, jotka häiritsevät kauniiden ja menestyneiden elämää? Ottakaa ihmeessä tämä aihe esille julkisissa keskusteluissa, ettei tule ikävää yllätystä.'


Vrt P. D. James Children of men:  "Elderly/infirm citizens have become a burden; nursing homes are for the privileged few. The rest are expected and sometimes forced to commit suicide by taking part in a "quietus" (Council-sanctioned mass drowning) at the age of 60."
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Children_of_Men

sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

P. D. James: murha Jane Austenin maailmassa


(Lisäys 23.10.  Tilasin kirjan ja luin sen. Täällä kirja-arvosteluni: PD James Death Comes to Pemberley )

91-vuotias P. D. James on aiheuttanut yllätyksen kirjallisessa maailmassa. Hän on kirjoittanut salapoliisiromaanin, joka tapahtuu Jane Austenin maailmassa. Elizabeth ja Darcy saavat järkyttyneen vieraan. Elizabethin sisar Lydia saapuu kertomaan, että hänen miehensä Wickham on murhattu! Aikamoinen jatko Elizabethin ja Darcyn tarinaan.

Näen sen jo mielessäni elokuvana: Hysteerinen Lydia ajaa hevosrattailla hurjaa vauhtia Pemberleyn kartanoon, jonka ylhäinen rauha häiriintyy. Mikä nautinto meitä odottaakaan, ensin kirjana tietysti. Thank you, Baroness James of Holland Park!

P. D. Jamesin haastattelu The Telegraph -lehdessä (+ lyhyt video: mm Ajatteli ensin opettelevansa kirjailijan työtä kirjoittamalla salapoliisiromaanin. Tiesi, että se on vaikea laji. Huomasi sitten, että kirjoittamalla klassisen salapoliisiromaanin voi kirjoittaa korkeatasoisen romaanin. Hän kirjoittaa käsin, ja sihteeri kirjoittaa puhtaaksi. Häneen ovat vaikuttaneet  Jane Austen "tietenkin", samoin Evelyn Waugh, Graham Greene."


P. D. James vaikuttaa videossa ja haastatteluissa aivan yhtä miellyttävältä ja terävä-älyiseltä 90-vuotiaana kuin hän oli 1980-luvulla, jolloin kuulin hänen pitävän esitelmän Torontossa. Silloin hän oli elegantti ja viehättävä tummatukkainen nainen. Nyt hän on elegantti ja viehättävä valkotukkainen nainen. Asu on vaaleanpunainen, mutta se ei merkitse mitään hössötystä, niin kuin usein kuvitellaan vaaleanpunaisen värin käyttäjästä. Se väri vain käy hänen hiustensa ja ihonsa väreihin.
P. D. James: Death Comes to Pemberley (kustantajan virallinen sivu)
P. D. James: Talking about Detective Fiction
P. D. Jamesin haastattelu "a very happy and fulfilled life"

Mikä salapoliisiromaaneissa kiehtoo P. D. Jamesin mukaan? (kirjoitukseni tässä blogissa)


Agatha Christie ja P. D. James (kirjoitukseni tässä blogissa.)
luettelo suomennoksista (linkki myös virallisille sivuille)

Lue lisää Jane Austenin maailmasta (blogi) 

Muita kansikuvia
TV-sarjana
http://www.huffingtonpost.com/2014/10/24/jane-austen-death-comes-to-pemberley_n_6042424.html

keskiviikkona, syyskuuta 14, 2011

Kirjoitan kahvin voimalla

Kriikuna


Kriikuna eli riikuna mukissa

Yritän päästä taas alkuun työn tekemiseen. Postissa tuli uusi hedelmäaiheinen muki, jonka pohjalla on nyt tilkka kahvia. Se auttaa pääsemään alkuun kirjoittamisessa. Opettelen juomaan kahvia.

Kuuntelin P. D. Jamesin haastattelun ja luin artikkelin hänestä. Hän kirjoittaa käsin, sanelee sitten tekstin konekirjoittajalleen, korjaa ja korjaa niin kuin ennenkin, kunnes tulos tyydyttää.

Haastattelu oli tehty viime vuonna, jolloin hän täytti 90 vuotta. Hän sanoo, että kirjoittaa niin kauan, kun saa pysymään tason yhtä hyvänä kuin ennenkin. Hän ei aio julkaista kirjoja, joista sanotaan: Hyvä kirja 90-vuotiaan tekemäksi.

Tämän pitäisi rohkaista kaikkia kirjailijoita.

P. D. James on aateloitu ja ylähuoneen jäsen. Hän osallistuu edelleen politiikkaan.


perjantaina, kesäkuuta 10, 2005

Mikä salapoliisiromaaneissa kiehtoo?

”Nykyajan ihminen istuu kotonaan levottomassa suurkaupungissa monen lukon takana, pelkää murtovarkaita ja terroristeja ja rentoutuu lukemalla pienestä kylästä, jonka rauha ja moraalinen järjestys järkkyvät murhan vuoksi, mutta palautuvat lopulta ennalleen.

Salapoliisiromaanien lukijat ovat älykkäitä ja vaativat kirjalta paljon. Heillä on usko hyvyyteen, järjestykseen ja onneen. He uskovat järjelliseen maailmankaikkeuteen, jossa asiat selviävät lopulta.” Näin ajattelee P. D. James, joka on itsekin salapoliisiromaanien kirjoittaja.

Kun Conan Doyle julkaisi yli sata vuotta sitten ensimmäisen kirjansa Sherlock Holmesista, joku kriitikko arveli, että salapoliisiromaani tulee olemaan vain ohimenevä oikku kirjallisuudenlajina. Mutta näin ei ole käynyt. Salapoliisiromaanit ovat säilyttäneet suosionsa ja tulleet suorastaan salonkikelpoisiksi. Parhaat kirjailijat innostuvat kirjoittamaan niitä Suomessakin.

P.D. Jamesin mielestä salapoliisiromaani on paitsi huvitusta ja pakoa omasta turvattomuudesta myös kokeilua syyllisyydestä sekä lukijalle että kirjoittajalle: tunnen syyllisyyttä, olen olemassa. Lukija on kuitenkin turvassa, sillä salapoliisin syyttävä sormi ei osoita koskaan häneen.

Salapoliisiromaani on P.D. Jamesin mielestä nykyajan moraliteetti. Salapoliisi astuu näyttämölle kuin kostonenkeli, paljastaa älyllään ja rohkeudellaan syyllisen ja palauttaa järjestyksen. Salapoliisiromaaneissa ei ole onnellinen loppu, mutta rikollinen paljastuu, joutuu kiinni ja kuolee.On ymmärrettävää, että salapoliisiromaanit eivät ole rikollisten lempiluettavaa, vaan ennemminkin niiden, jotka tuskin koskaan tulevat tekemisiin lain kouran kanssa.

Onko P. D. James oikeassa? Vai onko joitain muita syitä, joiden vuoksi dekkarit kiehtovat entistä enemmän ja klassiset englantilaiset salapoliisiromaanien kirjoittajat kuten Agatha Christie ja P. D. James säilyttävät suosionsa? ©
(Kirjoitus perustuu kirjoittajan omaan artikkeliin P. D. Jamesista.)