Näytetään tekstit, joissa on tunniste P.G. Wodehouse. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste P.G. Wodehouse. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, joulukuuta 15, 2009

Jepulis

Kaukolämmitys

Eräs ystäväni antoi vihjeen jepulis-sanan taustasta. Hänen mielestään 'jepulis' on esiintynyt esim lauluissa jo 1920-1930 -luvulla ja on stadin slangia.

Niin näyttää olevan. Sanan taustalla on 'je' = kyllä. Netissä olevasta sslangisanaluettelosta löytyi seuraavat variaatiot:

je kyllä
jebu kyllä
jebulis kyllä / terve

jepulis kyllä / totta
jepulisjehna terve / kyllä

Näin ollen 'jepulis' näyttää olevan wodehousemaisen viaton sana ja sopivan myös Jeeves-kirjojen ajankohtaan. Se oli vain joutunut huonoon seuraan.

Taustalla Linnamäki. ks myös Linnanmäki-sarja taiteilijan luonnoslehtiöstä, maailmanpyörän toiselta puolen kuvattuna.

keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009

P.G. Wodehouse: Kiitos, Jeeves.



Kuvan tiedot

ks. myös uudet lisäykset lopusta

Ostin uuden Wodehouse-suomennoksen, joka on tehty kirjoista Right Ho, Jeeves; Thank you, Jeeves ja Jeeves Makes an Omelette. Yhteisnimeksi on annettu Kiitos, Jeeves, mikä on todella sopiva, sillä Jeeves tuottaa paljon iloa sekä kirjoissa että elokuvissa. Alkukielellä on ainakin niin.

Uudessa suomennoksessa on alkamassa hauska tarina Gussie Fink-Nottlesta ja hänen vesiliskoistaan, mutta kääännös pilaa jutun. Heti ensimmäisellä sivulla törmään kohtaan, jossa särähtää:

"Mahtaako teillä olla sama kokemus, mutta joka kerta kun itse ryhdyn kertomaan tarinaa, törmään pirun [sic] hankalaan pulmaan, mistä aloittaa."

Wodehouse käyttää alkutekstissä [Luen samalla Gutenbergissä olevaa alkutekstiä.] sanontaa "dashed", joka on vain lievä eufeismi kirosanasta, ei ollenkaan yhtä voimakas kuin suomennos, joka ei yksinkertaisesti kuulosta Wodehouselta.

Wodehousen tyyli on nerokasta ja hauskaa. Hän keksii uusia sanontoja kuten "right ho" - joka ei ole myöskään minkään asteen kirosana kuten suomennoksen "jepulis", josta on tehty kirjan "Right Ho, Jeeves" nimi (Huom 'jepulis' näyttäisi olevankin 1920- tai 1930-luvun slangisana, alkusanana 'je'=kyllä. Ehkäpä käännöksen yleistunnelma sai senkin tuntumaan minusta kirosanalta.:Lue lisää).

Huumori vaatii lahjoja. Niitä oli Wodehousella. Hänen kirjoistaan tehtyjä TV-sarjojakin voi katsella uudestaan ja uudestaan, sillä niiden kieli on loistavaa. Puvut ja muu lähinnä 1920-luvun -ja edwardiaaninen, Wodehousen nuoruuden aika - tunnelma ja miljöö lisäävät nautintoa.

Library Thing-keskustelupalstalla puhutaan siitä, miksi Wodehouse on niin suosittu.

Eräs opettaja kirjoittaa, että nykyään on vaikeaa opettaa hyvää tyyliä teini-ikäisille, sillä nykykirjailijoilta ei tahdo löytyä enempää kuin neljä lausetta, jossa ei olisi kiroilua, väkivaltaa tai rivouksia. Näin siis myös englanninkielisessä maailmassa.

Mutta Wodehouse on erilainen, "hänen viattomuutensa virkistää", kuten kirjoittaja sanoo. "Hän ei loukkaa ketään tekstillään. Wodehouse on nero, sillä huumorihan on vaikea laji."

"The innocence of Wodehouse is also refreshing: nothing in there that would offend anyone--. Wodehouse could be quoted in his entirety without making my friend the Reverend turn a hair! Sheer genius: comic writing is SO difficult, after all."

En tiedä, viitsinkö ruveta lukemaan 573 sivua Wodehousea suomeksi. Kai kirja pitää palauttaa ja ostaa teokset alkukielellä. Minulla on tällä hetkellä vain "Aunts are no Gentlemen".

Lisäys:

Päätin katsoa, olisiko tämä suomennos sittenkin lukemisen arvoinen. Ei. Kääntäjän (kustannustoimittajan?) lempisana näyttää olevan juuri tämä 'piru'. Hän käyttää sitä mm silloin, kun Wodehouse kirjoittaa "jolly well" [= very much]. "Old leper" on hänellä 'vanha pieru', sana jota Wodehouse ei käyttäisi. Ja sanoisiko muka Wooster komentelevalle pelottavalle Dahlia-tädilleen: "Mutta mistä pirulauta on kysymys?", kun alkukielellä on "dash it", joka osoittaa harmistumista eli siis vaikkapa "Hellitä hiukan! Mistä on kysymys?"

Koska aikomuksenani ei ole tehdä seminaariesitelmää tästä aiheesta, lopetan tämän paksun 27.90 euroa maksaneen opuksen lukemisen ja palautan sen huomenna Akateemiseen kirjakauppaan ja ostan tilalle alkukieliset kirjat, jos niitä on.

Muutenhan Kaisa Siveniuksen teksti on hauskaa. Jatkuva sanojen "piru", "pirulauta" jne käyttäminen vaikuttaa melkein päälleliimatulta. Miksi näin on tehty?

Toinen lisäys: Muistin Kemppisen hienon blogikirjoituksen Wodehousesta ja Jeeves-kirjoista.

torstaina, elokuuta 07, 2008

Wodehousea suruun ja iloon

Kun sisareni kuoli viime vuonna äkkiä parannuttuaan juuri vaikeasta syövästä ja äitini kuoli vähän yli kuukauden kuluttua sisareni kuolemasta, oloni tuntui aivan sietämättömältä. Mieleeni tuli eräs toimittaja, joka kertoi parantuneensa syövästä katsomalla päiväkaudet nauruelokuvia. Aloin katsoa mieheni kanssa Jeeves-sarjaa videoilta, usein monta jaksoa päivässä. Nauru auttoi kestämään surun, joka tuntui liian suurelta.


Kommenttini:

"Wodehousen suosion yksi syy verrattoman vitsikkään kielen ohella"

on mielestäni kirjailijan kyky kuljettaa yhtä aikaa monta juonta taitavasti.

Kieli on tietenkin parasta, se ihan säkenöi TV-sarjassa loistavien näyttelijöiden avulla.

Kuten englantilaiset TV-sarjat yleensäkin "Jeeves järjestää" -sarjan jaksot ovat niin huolellisesti tehtyjä, että niitä voi katsoa uudestaan ja uudestaan.

On toinenkin suosittu englantilainen sarja, jossa on samanlaista jatkuvaa yläluokan leimaamista kelvottomaksi nimittäin "Morse", jossa Oxfordin yliopistomaailma on täynnä skandaaleja ja rikoksia.

Kaunis Oxford ja karismaattiset näyttelijät luovat vastakohdan, mutta lopputulos on synkkä, kun alkoholisoitunut Morse kulkee klassisen musiikin soidessa kohti ennenaikaista kuolemaansa. Ja sitten vielä Thaw kuoli. Jatkoksi tehty "Lewis" tekee mielestäni ainakin näkemissäni alkujaksoissa surutyötä katsojille.

Kuoleman varjohan on tietenkin edwardiaanisen Jeevesinkin taustalla vaikuttamassa ainakin katsojan alitajunnassa. Ja nyt kerrot Jeevesin esikuvan kohtalosta.

Englantilaiset hallitsevat muuta maailmaa loistavilla TV-sarjoillaan.

Wodehousesta myös kommentissani Helmiä naisille (Onko Wodehouse viihdekirjailija?)

Toinen kommenttini keskustelussa:

Eiköhän realismia ole se, että sekä yläluokassa että muissa yhteiskuntaluokissa on sekä kelvollisia että kelvottomia ja siltä väliltä?

Näinhän on mm Jane Austenilla.

Minkä hyvänsä yhteiskuntaluokan leimaaminen täysin kelvottomaksi on propagandaa.

Bubu, näitä sarjoja katsotaan ainakin meillä vanhoilta videonauhoilta, joita saa kirpputorilta eurolla kappale ja uusilta DVD-levyiltä, jotka maksavat kovin paljon. Mutta pakko on ostaa, kun telkkarista tulee yleensä täyttä roskaa.

Vanhoja klassikkoelokuvia tulee joiltakin maksullisilta kanavilta, mutta täällä ei varmaankaan saa niitä mainostaa.

Sai. Turner Classic Movies eli TCM.