Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pakinaperjantai. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pakinaperjantai. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, maaliskuuta 29, 2013

Anno Domini 1410



Prahan raatihuoneen astronominen kello (1410)

Clocksmith Mikulas Kadan and astronomer Jan Sindel made this astronomical clock in 1410. Prague, Old Town.
Time distance calculator
http://en.wikipedia.org/wiki/Prague_Astronomical_Clock

Kellosepän ja astronomin mestarityö. Tämän ihmeellisen koneen tekijät olivat kelloseppä Mikulas Kadan ja astronomi Jan Sindel. Kellonkoneen uudisti mestari Hanus Ruze vuonna 1490.
Lue lisää
Photo Friday: 'Distance'
Pakinaperjantai: 'Koneenkäyttäjä'
kaikki kuvat suurina/slide show

Mekaaniset näyttelijät ovat valmiina

And see how the medieval Olomouc astronomical clock was changed into a Communist version:

IMG_1618

The Olomouc Astronomical clock
Compare this to the astronomical clock in Olomouc. Nazis destroyed it nearly completely during the final days of the war. Then came the communists,  who changed the medieval clock it into a "socialist clock".
Natsit tuhosivat ampumalla Olomoucin keskiaikaisen kellon, ja sitten kommunistit muuttivat sen mieleisekseen, poistivat kaikki kuninkaisiin ja uskontoon liittyyvät symbolit ja vanhan musiikin ja korvasivat ne kommunismin symboleilla. (vrt Milan Kunderan kirja ja sen mukaan tehty elokuva The Joke, jossa tämä kello esiintyy.)
http://www.outsideprague.com/olomouc/astronomical_clock.html

lauantaina, maaliskuuta 23, 2013

Pakinaperjantai: Täydellinen mittarinlukija

mittari by Anna Amnell
mittari, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Ensimmäiset talvet Kanadassa. Asuimme pienessä pohjoisessa kaupungissa. Olimme adoptoineet kauniin kermanvärisen löytökissan.

Meille sanottiin, että se oli pohjoista rotua, viikinkien muinoin Amerikkaan tuoman arktisen kissan jälkeläinen, vaikka siihen oli kertynyt satojen vuosien aikana monia muitakin perintötekijöitä.

Toby-kissan turkki tuli ensimmäisenä syksynä hyvin tuuheaksi. Miten se osasi aavistaa, mitä oli tulossa: korkeita lumikinoksia ja yli 40 asteen pakkasia?

Toby oli täydellinen lämpömittarin lukija. Se lämpömittari oli Tobyn sisällä, ja siitä se tiesi, että kovat pakkaset olivat tulossa.

Kun mittari näytti 40 astetta pakkasta, kirkkojen urut jäätyivät, autot eivät päässeet liikkeelle, koulut laitettiin kiinni. Mutta Toby lähti ulos. Tuuhea häntä pystyssä, paksu turkki suojanaan se marssi syvässä lumessa tavallisia reittejään.

Lue: Toby oli Maine coon-kissa

Ks myös orange Maine coon -cat

perjantaina, tammikuuta 25, 2013

perjantaina, tammikuuta 11, 2013

perjantaina, joulukuuta 28, 2012

Jouluruusun terälehdet

IMG_6081 by Anna Amnell
IMG_6081, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Jouluruusun terälehdet ovat alussa lumivalkoiset, mutta ne saattavat muuttua vähitellen vaaleanpunaisiksi tai hennon vihreiksi.


jouluruusu



DSC00389


Pakinaperjantai  318 'terälehtiä'

lisää jouluruusuja

perjantaina, joulukuuta 07, 2012

Pakinaperjantai: Sovinnon säkeet

Mirogoj Cemetery, Zagreb by Anna Amnell
Mirogoj Cemetery, Zagreb, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Mirogoj, eräs Euroopan kauneimmista hautausmaista, sijaitsee Zagrebissa.


Hautausmaa Zagrebissa

Näiden porttien takana ei enää viha vallitse, sinne on kirjoitettu rakkauden ja sovinnon säkeitä.


Mirogoj

Monet hautapatsaista ovat kuuluisien kuvaveistäjien tekemiä. Laaja hautausmaa on harvinaisen kaunis pyhäinpäivän aikaan, jolloin siellä loistavat tuhannet valot.

Mirogoj, kaikki kuvani tästä kauniista hautausmaasta.

maanantaina, marraskuuta 19, 2012

pakinaperjantai 312. Lempivelkani

lapsuus by Anna Amnell
lapsuus, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Olin seitsemän vuotta vanha, kun muutin maalta kaupunkiin. Oli kova asuntopula. Saimme aluksi vain yhden huoneen sukulaisten talosta. Asuin samassa pikkupietarinpihamaisessa pihassa monta vuotta vähän isommassa kodissa.

Naapurissamme asui huoneen ja keittiön asunnossa toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Veli asui kamarissa, sisar keittiössä.

Heidän ullakkonsa eli vinttinsä, kuten Savossa sanottiin, oli täynnnä kirjoja ja lastenlehtiä. Kun opin lukemaan, aloitin lastenlehdistä. Toimittaja sai jatkuvasti arvostelijankappaleita, joita luin koko lapsuuteni ja kouluvuosieni ajan. Pikkusiskoni teki samoin vähän myöhemmin.

En pysty kuvittelemaan, millainen ihminen olisin, jos ei olisi ollut tuota ullakkoa. Se oli niin kuin lumottu torni, josta avautuivat laajat maisemat. En ollutkaan köyhässä sodanjälkeisessä Suomessa, sillä koko maailma oli minun.

Tunnen olevani loputtomassa kiitollisuudenvelassa niille kirjailijoille, joiden kirjoja luin lapsena. Sitä velkaa maksan mielelläni.

Minulla oli päälläni vaaleanturkoosi vekkihame ja samanvärinen liivi, kun menin ensimmäistä kertaa kouluun. Liivissä oli nauhakoristelu. Äidit olivat saattamassa meitä lapsiaan. Seisoimme äidit ja lapset juhlasalin takaosassa.

Äiti oli nuori ja kaunis ja yhtä innoissaan kuin minäkin. Hänen silmänsä loistivat. Pidin äitiä kädestä kiinni ja odotin, milloin minun nimeni huudettaisiin.

Kun se hetki tuli, laskin äidin kädestä irti ja juoksin suuren salin poikki opettajani luo. Koulu oli alkanut. Rakastin lapsena koulua.

perjantaina, lokakuuta 19, 2012

Pakinaperjantai 308: Savun hälvettyä

Helsingin taivas oli näin samea vielä Makasiinipalon jälkeisenä iltanakin kesäkuussa 2006.
Pakinaperjantai 308 Savun hälvettyä
Ilmassa oli kauan savun tuoksu. Klikkaa hakusanaa 'Makasiinipalo'. Flickrissä oleva kuvasarja Arson in Helsinki May 2006

Tulipalo Helsingin keskustassa Helsinki burning

perjantaina, syyskuuta 21, 2012

Pakinaperjantai: Sinipunainen sukankudin

Lila3 by Anna Amnell
Lila3, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Näiden seuraksi pitäisi varmaankin panna alkuun sinipunainen sukankudin. Kaulaliinastakin voisi olla hyötyä. Pitäisikö sen olla muodikas tuubikaulahuivi palmikkoraidoin?
Lila palmikkoraitamyssy ja muotivaate kuvattu Berliinissä, saappaat Helsingissä.

Suuri koko/a larger size

perjantaina, elokuuta 17, 2012

Pakinaperjantai: Olisi sittenkin pitänyt

a blue vase

Kuvassa oleva maljakko on häälahja, jonka saimme mieheni kummitädiltä. Tämä nainen oli sekä mieheni että minun soitto-opettaja. Mieheni otti soittotunteja kuusivuotiaasta asti ja kehittyi hyväksi soittajaksi. Minun pianotuntini loppuivat lyhyeen kuin kananlento.

Mieheni kummitäti kiersi antamassa soittotunteja kodeissa, ja äitini ystävä otti häneltä soittotunteja ja halusi kustantaa ne minullekin. Meillä ei ollut pianoa, ja menin joka viikko soittotunneille äitini ystävän luo ja sain myös harjoitella siellä. Eräällä tunnilla soitto-opettaja käski minun kirjoittaa paperille nuottiasteikon. Istuimme mahonkisen pikkupöydän ääressä. Eteeni tuotiin mustepullo ja mustekynä. Olin seitsemänvuotias.

Kun olin aikani raapustanut, tapahtui katastrofi. Mustepullo kaatui, ja muste levisi pöydälle. Minua lohduteltiin, että ei se mitään. Mutta siihen loppuivat soittotuntini. Kului muutama viikko, ja aina kun läksin soittotunnille, meninkin leikkimään ystävieni kanssa ja pistin nuottivihkon halkopinon väliin. Minua ei pakotettu menemään soittotunneille. Olen miettinyt oliko se hyvä vai huono ratkaisu.

Olisi sittenkin pitänyt käydä soittotunnilla eikä laittaa nuotteja halkopion väliiin ja mennä  pelaamaan ajopeliä. Olisi pitänyt opetella edes Das wohltemperierte Klavier loppuun.

Lue lisää (tarina jatkuu)

maanantaina, elokuuta 13, 2012

Pakinaperjantai: Kirjavan kissan näköalat

Tiina kirsikkapuussa

Tiina kirsikkapuussa Torontossa

 Tiina ilmestyi meille kovalla pakkasella pienessä Copper Cliffissä, ensimmäisessä kanadalaisessa kotikaupungissamme. Se juoksi tyttäremme perään elintarvikekioskin roskalaatikolta, jossa se oli nähtävästi asunut jo jonkin aikaa. Se piti pestä moneen kertaan, ennen kuin turkkiin piintynyt likakerros ja haju lähtivät pois. Sillä oli niin kova jano, että se joi pesuvettänsä.

Eläinlääkärin neuvosta eristimme Tiinaksi nimittämämme kissanpennun aluksi toisesta kissastamme Tobysta. Tiina vietti ensimmäisen yönsä tyttäremme huoneessa entisessä hamsterien häkissä. Eläinrakas tyttäremme piti häkin vuoteensa vieressä ja silitti kissaa sormellaan häkin raosta. Ensimmäisenä iltana Tiina nukahti tyttäremme sormea imiessään.

Tiina näytti alussa maailman rumimmalta kissalta, mutta monien pesujen ja harjausten jälkeen se muuttui kiiltäväkarvaiseksi kilpikonnakuvioiseksi kissaksi. Pimeässä se näytti aivan siamilaiselta. Oliko Tiina villikissa Marmelaadin pentu? Meistä oli melko varmaa, että Tiina oli erään vanhan miehen talon alla asuvan villikissan pentuja. Marmelaadi oli aivan Tiinan näköinen surkea pieni otus, mutta se synnytti jatkuvasti upean näköisiä pentuja. Komein niistä oli täysin himalajankissaa muistuttava uros, josta kasvoi niin villi peto, että eläinasema joutui lopettamaan sen.



Tiina pentuna. Se on juuri pelastettu roskiksista ja saanut kodin

Tiina jouduttiin leikkauttamaan jo pienenä, sillä uroskissamme oli leikattu niin vähän aikaa aikaisemmin, että Tiinasta olisi melko varmasti tullut muuten lapsiäiti. Vai pitäisikö sanoa pentuemo? Leikkauksen vuoksi Tiina jäi loppuiäkseen jollakin tavalla pentukissaksi. Siitä huolimatta Tiina sai minut ajattelemaan uudella tavalla eläimen kehittymisestä ja oppimisesta sekä ihmisten ja eläinten välisestä kommunikoinnista.

Ensimmäiset kymmenen elinvuottaan Tiina oli niin pelokas, että säikähti kaikkia kovia ääniä, jopa oman perheen ihmisten askelia. Alkuvuodet se liikkui ulkona perheen toisen kissan suojissa. Voimakasluonteinen Toby opetti sitä kärsivällisesti ja ystävällisesti kissojen tavoille. Torontossa Tiina oppi jopa pyydystämään hiiriä, mutta toi ne aina elävinä kotiin eikä suostunut tappamaan niitä.


Kissan persoonallisuus muuttui

Muutama vuosi poikakissan kuoleman jälkeen tämän tyttökissan persoonallisuus muuttui täysin. Ehkäpä jo muutto Atlantin yli lentomatkoineen ja uusi manner erilaisine tuoksuineen ja äänineen "ravisteli" sitä. Se suostui syömään uusia ruokia siihenastisen kuivamuonan lisäksi. Siitä tuli itsevarma. Se tuli vieraita vastaan eteiseen ja hyppäsi perheen ystävien syliin istumaan. Tiinasta tuli talonvaltias, ja se osasi ilmaista hyvin tahtonsa. Tähän muutokseen vaikutti varmaan myös se, että se oli Helsingissä sisäkissa. Sen olo oli täysin turvallinen. Ei tarvinnut enää pelätä outoja kissoja ja koiria, Toronton kotipihan pensaikoissa iltaisin hiipiviä pesukarhuja eikä Tiinan itsensä kokoisia mustia oravia.

Kissan kieltä on helppo ymmärtää Yhdeksässätoista vuodessa opimme tietämään, mitä Tiina milloinkin halusi sen äänensävyjen ja liikkeiden perusteella. Samoin oli helppoa tajuta sen tunteita ja mielialoja, esimerkiksi innostumista, iloa, tyytyväisyyttä, loukkaantumista tai närkästymistä. Huomasimme, että kissa ei koskaan salaa mitään eikä valehtele. Kissa muistaa ja tuntee ihmiset, nekin jotka se on tavannut monta vuotta aikaisemmin. Se vaistoaa, mitä on tulossa.

Tiina pääsi aikamatkalle 1900-luvun alun Torontoon, hevosajurin perheen kissaksi ensimmäisessä nuortenkirjassani. Niin pääsi myös Tiinan opettaja ja kumppani Toby, joka jäi Torontossa auton alle. Tiina oli täysin terve koko pitkän kissanikänsä. Muistamme sen aivastaneen yhden kerran, mikä hämmästytti meitä. Yhdeksäntoistavuotiaana Tiina dementoitui äkkiä ja kuoli pian sen jälkeen. Tiinan kanssa eläessä tulivat monesti mieleen sadut, joissa ihmisten sanotaan ymmärtävän eläinten kieltä. Se ei tunnu enää sadulta. Olisi kiinnostavaa kuulla, onko jollakin muullakin ollut samanlaisia kokemuksia kissan kanssa elämisestä.

keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2012

Junabaari


Ostravan uudessa hienossa ostoskeskuksessa oli jäätelö- ja virvoitusjuomabaari, jossa pienoisjuna hoiti tarjoilijan tehtävät. Teen tilauksen ja pienoisjuna tuo pirtelön asemalleni, jossa nappaan sen junasta.
Kiskot tuovat ja vievät. Pakinaperjantai: kiskojen viemää.

perjantaina, huhtikuuta 27, 2012

Pakinaperjantai 283: Belgradin hökkelikylät


Hökkelikylä Belgradissa, originally uploaded by Anna Amnell.
Aiheena on rakkautta peltipurkissa. Laajennan sen peltihökkeliksi.
Sama kuva suuressa koossa

Ensimmäiset näkymät Belgradista olivat lohduttomat toukokuussa 2010, kun saavuimme sinne junalla Zagrebista. Ihan ensimmäiseksi näimme laajan hökkelikylän, jonka pihoilla roskakasojen välissä juoksenteli paljon lapsia.

Samaa jatkui pitkään. Tämä kuvassa oleva näkymä tuli myöhemmin. Narulla kuivuu pyykki, kylässä liikkui nuoria terveen näköisiä ihmisiä. Kaikki eivät olleet romaneja.

Ensimmäinen ajatus oli: miksi he eivät siivoa ympäristöään?

Heidän ongelmistaan kirjoitetaan nykyään, ja viimeksi kerrottiin lehdessä, että he ovat joutuneet muuttamaan pois jonnekin muualle.

lauantaina, huhtikuuta 21, 2012

Tohtori Outolemmen narina etääntyy


Berlin in 2010, originally uploaded by Anna Amnell.





The Divided Berlin, sculpture

 Sculpture: Divided Berlin. Jaettu Berliini. Tanssiva makaroni on sen lempinimi berliiniläisten keskuudessa.
My Berlin Collection in Fickr (lisää kuvia Berliinistä)

perjantaina, maaliskuuta 23, 2012

Pakinaperjantai: Dr Seussin Jalkakirja

Theodor Seuss Geisel (1904-1991) käytti monia taiteilijanimiä, niistä tunnetuin oli Dr Seuss, Tohtori Seuss [äännetään niin kuin 'voice']. Geisel kirjoitti ja kuvitti suuren joukon hauskoja ja vauhdikkaita lastenkirjoja, joista tunnetuin on The Cat in the Hat. Kirjat ovat hauskoja, ja niiden sanavarasto on suunniteltu sellaiseksi, että aloittelevatkin lukijat pystyvät lukemaan niitä.

The Foot Book auttaa lapsia hyväksymään erilaisuuden. On olemassa erilaisia jalkoja ja erilaisisia eläimiä ja erilaisia ihmisiä.



Dr Seussin kirjoista on tehty musikaalia ja useita elokuvia. Geiselin syntymäpäivä maaliskuun toinen on Yhdysvalloissa kansallinen lukemisen päivä. Dr Seussin kirjoja on käännetty 15 kielelle ja myyty yli 200 miljoonaa kappaletta.


Dr Seuss Landing Universal Studios' Islands of Adventure theme park David Bjorgen Wikipedia

perjantaina, maaliskuuta 16, 2012

Ja minua palelsi


Kylmä matka, originally uploaded by Anna Amnell.
Sisareni oli kuollut kaksi viikkoa aikaisemmin, olin ollut hänen hautajaisissaan ja matkustin mieheni kanssa 97-vuotiaan äitini luo, jolle ei saanut kertoa sisaren, hänen nuorimman lapsensa kuolemasta.

Pakkasta oli 20 astetta, mutta se tuntui samalta kuin 30 astetta tai enemmän. Maisemat olivat lumisia ja hämäriä, hyvin kauniita. Ja minua palelsi koko ajan.

Sama kollaasi suurena

Pakinaperjantai 277"

Äiti kuoli alle kaksi kuukautta sisareni kuoleman jälkeen.

Iisalmi talvella

*vrt Iso suomen kielioppi: "Tästä minulle tuli mieleen maaseutu, ja minua palelsi vielä pitkälle iltaan." 
Iisalmi eri vuodenaikoina