Kazanin katedraalia vastapäätä on jännittävä art nouveau -tyylinen talo, Singerin talo (1902-1903) Siinä toimii suuri kirjakauppa, Kirjojen talo (House of Books, Dom Knigi). Vaikka kävin siellä kahdesti, en osannut kuin ihmetellä kirjoja, joista suurin osa oli luonnollisesti venäjäksi. Nevski Prospekt, Metroasema Nevski Prospekt/Gostinyy Dvor.
Käy sisään kirjakauppaan ja kahvilaan (kuvakansioni), josta on loistavat näköalat Pietarin keskustaan.
Katso myös Yeliseev-kahvila Aurora-blogissani. Nevski Prospekt 56, metroasema Gostinyy Dvor/Nevski Prospekt
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saint Petersburg. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saint Petersburg. Näytä kaikki tekstit
keskiviikkona, syyskuuta 25, 2013
sunnuntaina, syyskuuta 22, 2013
Pushkin
Kuvia Pushkin-museosta. Kuolinnaamio sopiva alkuun, kun olen lukenut Hannu Mäkelän kirjaa Pushkinin viimeisestä päivästä.
Kuvat: Matti T. Amnell
Pushkin's library. Pushkinin kirjasto on laaja ja edustava omalta ajaltaan.
Leluja Pushkin-museossa. Some toys of Pushkin's children
Kuvat: Matti T. Amnell
Pushkin's library. Pushkinin kirjasto on laaja ja edustava omalta ajaltaan.
Leluja Pushkin-museossa. Some toys of Pushkin's children
lauantaina, syyskuuta 21, 2013
Anna Akhmatova -museota etsimässä
Anna Akhmatova -museo on Sheremetev Palatsin alueella, ja monien tavoin mekin menimme palatsin porttien kautta museota etsimään.
Museo sijaitsee 1700-luvulla rakennetun Sheremetev-palatsin eteläisessä puutarhasiivessä. Anna Akhmatova (1889-1966) asui siellä merkittävän taidehistorioitsijan ja avant garde -teoreetikon, Nikolai Puninin asunnossa melkein 30 vuotta."
Anna Akhmatova kuoli Domodedovossa (37 km Moskovasta).
Sukulaisemmekin oli maininnut, että tämä museo on vaikea löytää. Hän on ollut muutaman päivän työmatkalla, joten emme ole puhuneet asiasta enempää.
Palatsin pihalta löytyi erittäin ystävällinen vahtimestarirouva, joka neuvoi meille kiertotien pään, josta pääsee museoon Sheremetev palatsin korttelin poikki, sillä museo on korttelin toisella puolen osoitteessa Liteyny Prospekt (=katu) 53.
Kiersimme ihmeellisiä ja outoja sisäpihoja, ohi palatsin erillisen teatterirakennuksen ja päädyimme ensin Liteyny-kadulle ja sieltä kadulla olevan kyltin ohjaamana pieneen toimistoon, jossa kerrottiiin, että museo on kiinni korjauksien vuoksi.
Toimiston kaksi kaunista kissaa pelastivat tilanteen ja tyydyimme katselemaan toimistossa olevia Anna Akhmatova -asetelmia. Nähtävissä oli myös venäjänkielinen video. Luulimme, että tämä oli se museo.
Harhailimme kauniissa puistomaisessa sisäpihassa ja päädyimme toimiston takana olevaan varsinaiseen museoon, jonka seinällä on Akhmatovan profiilia esittävä kohokuva.
Totesimme, että rakennus ei ollut mikään murju, ja ympäristö - kuten jo kirjoitin - on kauniin puistomainen. Ruska oli alkamassa.
Olen laittanut kuvat kansioon oikeaan järjestykseen eli alkamaan Liteyny katu 53:sta ja päättymään legendaarisen Sheremetev-palatsin portille Fontanka-kanavan rannalle lähelle siltaa, jossa ovat Eero Järnefeltin ja Aino Sibeliuksen enon luomat kauniit hevospatsaat.
Anna Akhmatova-museo kuvat
Museo sijaitsee 1700-luvulla rakennetun Sheremetev-palatsin eteläisessä puutarhasiivessä. Anna Akhmatova (1889-1966) asui siellä merkittävän taidehistorioitsijan ja avant garde -teoreetikon, Nikolai Puninin asunnossa melkein 30 vuotta."
Anna Akhmatova kuoli Domodedovossa (37 km Moskovasta).
Sukulaisemmekin oli maininnut, että tämä museo on vaikea löytää. Hän on ollut muutaman päivän työmatkalla, joten emme ole puhuneet asiasta enempää.
Palatsin pihalta löytyi erittäin ystävällinen vahtimestarirouva, joka neuvoi meille kiertotien pään, josta pääsee museoon Sheremetev palatsin korttelin poikki, sillä museo on korttelin toisella puolen osoitteessa Liteyny Prospekt (=katu) 53.
Kiersimme ihmeellisiä ja outoja sisäpihoja, ohi palatsin erillisen teatterirakennuksen ja päädyimme ensin Liteyny-kadulle ja sieltä kadulla olevan kyltin ohjaamana pieneen toimistoon, jossa kerrottiiin, että museo on kiinni korjauksien vuoksi.
Toimiston kaksi kaunista kissaa pelastivat tilanteen ja tyydyimme katselemaan toimistossa olevia Anna Akhmatova -asetelmia. Nähtävissä oli myös venäjänkielinen video. Luulimme, että tämä oli se museo.
Harhailimme kauniissa puistomaisessa sisäpihassa ja päädyimme toimiston takana olevaan varsinaiseen museoon, jonka seinällä on Akhmatovan profiilia esittävä kohokuva.
Totesimme, että rakennus ei ollut mikään murju, ja ympäristö - kuten jo kirjoitin - on kauniin puistomainen. Ruska oli alkamassa.
Olen laittanut kuvat kansioon oikeaan järjestykseen eli alkamaan Liteyny katu 53:sta ja päättymään legendaarisen Sheremetev-palatsin portille Fontanka-kanavan rannalle lähelle siltaa, jossa ovat Eero Järnefeltin ja Aino Sibeliuksen enon luomat kauniit hevospatsaat.
Anna Akhmatova-museo kuvat
Labels:
Anna Akhmatova,
Liteyny Prospekt,
museot,
museum,
Neuvostoliitto,
palatsi,
Pietari,
runous,
Saint Petersburg,
Sheremetev,
toisinajattelijat,
Venäjä
keskiviikkona, syyskuuta 18, 2013
Kodikasta Pietarissa
Nukkekodin keittiö Pietari-Paavali -linnoituksen museossa.
Koko kansio tästä monikerroksisesta nukkekodista
Koko kansio tästä monikerroksisesta nukkekodista
tiistaina, syyskuuta 17, 2013
Turistin jalat
Kolmen tunnin kiertely Pietarin ja Paavalin linnoituksessa oli viedä turistilta jalat alta.
Tuli mieleen Suomenlinna, joka on myös vanha linnoitus jossa riittää kiertämistä.
Linnoituksen kahvila-ruokalassa jalat palautuivat ennalleen ja teimme uuden seikkailun: palasimme kimppabussilla. Halpa ja hauska ratkaisu. Onneksi tunnistimme keskustasta erään maamerkin nimittäin Suomen konsulaatin "viisumikujan", ja sieltä ei ollut enää kovin pitkä matka majapaikkaamme.
Laitan myöhemmin kuvia kahdesta kohteesta, kirkosta jonne tsaariperheen jäsenet on haudattu ja erinomaisesta museosta, jossa on myös kauniita esineitä 1800- luvulta ja 1900-luvun alusta.
Aurora-blogissa on jo muutamia Jugend-tyyliä olevia (art nouveau) -esineitä ja Lucia Olavintytär -blogissa kuva tuohikirjoituksesta 1200-luvulta!
Myös kaikkea mitä eteen tulee:)
http://aurorakirjat.blogspot.fi (uusi jugend -lasimaalaus otsikkokuvana)
http://amnellinlucia.blogspot.fi
fi:n paikalla on välillä ru, en tiedä, milloin mitenkin.
Tuli mieleen Suomenlinna, joka on myös vanha linnoitus jossa riittää kiertämistä.
Linnoituksen kahvila-ruokalassa jalat palautuivat ennalleen ja teimme uuden seikkailun: palasimme kimppabussilla. Halpa ja hauska ratkaisu. Onneksi tunnistimme keskustasta erään maamerkin nimittäin Suomen konsulaatin "viisumikujan", ja sieltä ei ollut enää kovin pitkä matka majapaikkaamme.
Laitan myöhemmin kuvia kahdesta kohteesta, kirkosta jonne tsaariperheen jäsenet on haudattu ja erinomaisesta museosta, jossa on myös kauniita esineitä 1800- luvulta ja 1900-luvun alusta.
Aurora-blogissa on jo muutamia Jugend-tyyliä olevia (art nouveau) -esineitä ja Lucia Olavintytär -blogissa kuva tuohikirjoituksesta 1200-luvulta!
Myös kaikkea mitä eteen tulee:)
http://aurorakirjat.blogspot.fi (uusi jugend -lasimaalaus otsikkokuvana)
http://amnellinlucia.blogspot.fi
fi:n paikalla on välillä ru, en tiedä, milloin mitenkin.
Olin ajatellut pitää päiväkirjaa
Olin ajatellut pitää päiväkirjaa tällä matkallani, mutta siitä ei ole tullut mitään. Käymme joka päivä jossakin, jos emme muualla niin kävelyllä jollakin läheisistä puistokaduista. Esplanaadien keskellä on vähän väliä tällaisia puistonpenkkejä, joille voi istahtaa ihailemaan vanhoja kauniita taloja, joita riittää.
Luen Hannu Mäkelän romaania Pushkinin enkeli ja tajuan, että hänen täytyy osata todella hyvin venäjää, kun pystyy suomentamaan Pushkinia. Tunnelma kirjassa on erinomaisen outo ja hauska. Pitänee pistäytyä kahvilassa, jossa Pushkin kävi viimeisenä elinpäivänään.
Luen Hannu Mäkelän romaania Pushkinin enkeli ja tajuan, että hänen täytyy osata todella hyvin venäjää, kun pystyy suomentamaan Pushkinia. Tunnelma kirjassa on erinomaisen outo ja hauska. Pitänee pistäytyä kahvilassa, jossa Pushkin kävi viimeisenä elinpäivänään.
maanantaina, syyskuuta 16, 2013
Kaunista arkea Pietarissa
Pietarin keskustassa on kaikkialla kauneutta, osittain rappeutunutta ja kulunutta, ja monissa paikoin rakennuksia entistetään ja rakennetaan uuttakin täysin entisen näköiseksi. Esimerkiksi kaikki katulamput ovat täsmälleen oikeaa tyyliä. Helsingissähän katulamput pilaavat usein muutoin hienon näkymän.
Itä ja länsi kohtaavat
Itä ja länsi kohtaavat jatkuvasti pietarilaisissa katumainoksissaja myymälöissä, keisarillisen Venäjän aika ja länsi.
Neuvostoaikaa en tunnista muualla kuin metroissa, jotka ovat valtavan syvällä, ja syvimmät niistä tuoksuvat suolle.
Neuvostoaikaa en tunnista muualla kuin metroissa, jotka ovat valtavan syvällä, ja syvimmät niistä tuoksuvat suolle.
Sienikauppias
Hymyilevä vanha mies myy sieniä metroaseman oven vieressä. Hän on asetellut ne kauniisti esille.
Venäjä ja sienet tuovat heti mieleeni Nabokovin muistelmateoksen "Puhu muisti", jossa hän kertoo äitinsä rakkaudesta sienten keräämiseen.
Rouva Nabokov ei muutoin osallistunut ruoanlaittoon, mutta sienimetsään hän meni, omaan puistoonsa.
Hän keräsi korillisen sieniä ja palattuaan sienestämästä istuutui puutarhan penkille ja siivosi sienet. Hän vei sitten sienet keittiöön.
Se oli ehkä ainoa kerta vuodesta, jolloin hän kävi keittiössä. Muutoin se olisi ollut hänestä sama kuin mennä kurkkimaan hotellin tai ravintolan keittiöön häiritsemään keittäjää.
Venäjä ja sienet tuovat heti mieleeni Nabokovin muistelmateoksen "Puhu muisti", jossa hän kertoo äitinsä rakkaudesta sienten keräämiseen.
Rouva Nabokov ei muutoin osallistunut ruoanlaittoon, mutta sienimetsään hän meni, omaan puistoonsa.
Hän keräsi korillisen sieniä ja palattuaan sienestämästä istuutui puutarhan penkille ja siivosi sienet. Hän vei sitten sienet keittiöön.
Se oli ehkä ainoa kerta vuodesta, jolloin hän kävi keittiössä. Muutoin se olisi ollut hänestä sama kuin mennä kurkkimaan hotellin tai ravintolan keittiöön häiritsemään keittäjää.
sunnuntaina, syyskuuta 15, 2013
Art nouveau -kahvila
Nevski Prospektilla. Lasimaalauksia, pianisti soittaa Chopiniä, täydellistä teetä, leivoksia. Australialainen pariskunta istuu saman palmun juurella ja pohdimme maailmanpolitiikan outoja kiemuroita ja toivomme rauhaa ja sopusointua maailmaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)