Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2017

Suomi 100 vuotta itsenäinen maa

Suomen lippu myrskyssä

Suomi on kestänyt jo 100 vuoden myrskyt itsenäisenä valtiona, ja tämän maan historia on ollut sitä ennenkin täynnä sotia ja rauhaa, surua ja iloa.


Helsinki

Nyt on juhlan aika! Eläköön Suomi!

perjantaina, huhtikuuta 14, 2017

Synkkiä ja myönteisiä käännöksiä: kiirastorstai


(Eräässä romaanissa pidettiin tätä 1500-luvun maalausta todistuskappaleena siitä, mitä tapahtui yli 1450 vuotta ennen tuon maalauksen tekemistä. Huomasitko epäloogisuuden?)

Sana kiirastorstai on outo ilmaus meillä suomessa. Taustalla on kiira, eräs muinaisskandinaavisen uskonnon pahoista henkiolennoista, joita karkotettiin kaikenlaisin menoin. Sana on käännös muinaisruotsin sanasta skärä, joka tarkoitti 'puhdistaa'. Muinaisnorjan sana 'skär' tarkoitti 'puhdas, kirkas, kaunis'.
Mutta vastaava englannin sana tälle juhlapäivälle on myönteinen. 'Maundy Thrusday' viittaa päivään, jolloin Jeesus pesi opetuslasten jalat, söi heidän kanssaan yhdessä viimeisen aterian ja antoi heille uuden käskyn eli rakkauden käskyn (mandatum, josta maundy).

Sana 'maundy' viittaa käskyn antamiseen. Se tarkoittaa myös almuja köyhille ja sairaille, 'maundy money'. Tapahtuma on siis valoisa. Englannissa käytetään myös sanaa Shere t, Sheer Thursday, eli kirkas torstai.
Joissakin maissa käytetään sanaa vihreä torstai, joka viittaa sen vuodenajan ruokavalioon tai siihen, että puhdistumisen jälkeen ihminen on vihreä oksa.
(Eräässä romaanissa pidettin tätä 1500-luvun maalausta todistuskappaleena siitä. mitä tapahtui yli 1450 vuotta ennen tuon maalauksen tekemistä. Huomasitko epäloogisuuden?)

sunnuntaina, helmikuuta 05, 2017

"Kaksoiskansalaisia on suojeltava.


Tämä lämmittää mieltä: "Kaksoiskansalaisia on suojeltava." Olen sekä Kanadan että Suomen kansalainen. Trudeau (Jr) on tehnyt Kanadan ainakin täältä katsottuna mukavaksi maaksi. Paljon parjattu isänmaallisuus ja rakkaus tähän erikoislaatuiseen kieleen pitää minut kuitenkin täällä Suomessa. Kanadan etuja on ollut aina parempi terveydenhoito ja hyvät tavat & ystävällisyys ihmisten kesken. Ennen arvostin sitä, että USA oli lähellä. Amerikan kulttuuri ja luonto on ollut minulle jostain syystä läheisempi kuin Kanadan. Trump on niin vastenmielinen, että nykyään Putin tuntuu paremmalta naapurilta ja vähemmän pelottavalta kuin Kanadan naapuri arvaamaton Trumpinmaa, entinen Yhdysvallat. Toivon, että Trump jättää Kanadan rauhaan.

lauantaina, huhtikuuta 09, 2016

Ruotsin kielen tarpeellisuudesta



IMG_3587

Nordiska Museet :

 Täälläkin on osa historiaamme, sillä olimme monta sataa vuotta osa Ruotsia. Se on fakta, joka täytyy tunnustaa. Emme voi pyyhkiä pois osaa menneisyydestämme. Olimme jo silloin osa Eurooppaa.

Jos ruotsi tulee valinnaiseksi aineeksi kouluissa, syntyy Suomeen pieni elliitti, joka osaa ruotsia, ruotsinkieliset ja ne, joiden vanhemmat ymmärtävät ohjata lapsensa opiskelemaan myös ruotsia. Vain he voivat saada valtion virkoja tässä kaksikielisessä maassa. Suomella on pitkä historia myös Ruotsin osana. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa, mutta meistä tuli länsimainen maa. Kieli ei ole vain sanoja, vaan myös kulttuuria. Sen tietää esimerkiksi lyhyenkin latinan lukiossa lukenut. Lyhyen kurssinkin jälkeen on helpompi jatkaa, jos suuntautuu jollekin alalle, jossa kyseistä kieltä tarvitaan. Olen iloinen siitä, että kouluaikanani oli pakko lukea useita kieliä. Ei lapsi tai teini-ikäinen osaa itse suunnitella tulevaisuuttaan.

sunnuntaina, joulukuuta 13, 2015

Lumi tuo turisteja Suomeen

Suomi-mainos

Miten käy talviturismin Suomeen, jos lumi loppuu?

Lumi on symboli Pohjolalle, myös Suomelle. Kuvasin tämän matkailumainoksen syksyllä 2007 Rovinjissa, Kroatian Istriassa.

Lumi.  Ja nimenomaan ihmeellinen yhdistelmä lumi ja kirkot näyttää kiinostavan ulkomaalaisia. Katedraali kinosten keskellä. Tai linna - jos ajatellaan Turun linnaa. Siis yhdistelmä korkeat lumikinokset ja kulttuuri. Sanotaan, että kaksinkertaiset ikkunat ja tehokas lämmitys sen ovat tehneet, mahdollistaneet kulttuurin ja modernin elämän lähes arktisiin oloihin.
(kommenttini Facebookissa tänään)


sunnuntaina, joulukuuta 06, 2015

Suomen lippu myrskyssä

Suomen lippu myrskyssä

Rauhallista itsenäisyyspäivää!

Opiskeluaikanani oli aina kova tuisku ja pakkanen itsenäisyyspäivänä. Tuntui sankarilliselta marssia ylioppilaslakki päässä soihtukulkueena Hietaniemen hautausmaalle.

Tämä on myös osallistuminen Uudet Värikollaasit 14: Sininen ja valkoinen 

Helsingissä on tällä hetkellä tulva! Tarkistakaa kellarinne!

2010-03-13 Helsinki

Helsinki liputtaa
Parempiakin liputussäitä on ollut ja tulee vielä
Muuttuuko itsenäisyyspäivän juhlinta, jos sää lämpenee Suomessa?

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2015

Tätä vitsiä en ollut kuullut

Kansallispuku

Suomalaista itseruoskintaa britin avulla.  Miten saadaan parempi Suomi?
"Suomesta vaihdetaan ilmasto, ihmiset ja sijainti." Neil Hardwick pakinoitsija Kaislan mukaan HS 20.5.2015.

tiistaina, huhtikuuta 21, 2015

Jakautuneisuus

The Divided Berlin, sculpture

Ei ole mukavaa, jos jokin yhteiskunta ja koko maailma jakautuu toisilleen vastakkaisiin ja vihamielisiin leireihin.
Vihervasemmistolainen kulttuuriväki Hesarin haastattelussa 
lue myös
Helsingin punasinivihreä kupla

Hesarin haastatteleman kulttuuriväen on korkea aika katsoa peiliin. Yleisemminkin - me Helsingissä asuvat kouluja käyneet ihmiset elämme liikaa nykyhetkessä, nautimme kulttuurista, jonka määrittelemme omalla tavallamme. Liian kauan on pilkattu maaseudun väestöä ja vähemmän kouluja käyneitä suomalaisia. On unohdettu, että juuri maaseudulta tulee meille ruoka, ja siellä rakennetaan tulevaisuutta, perustetaan perheitä, kasvatetaan lapsia - tulevia kulttuurin kuluttajia.

Kuva:
"Jaettu Berliini" Jakautunut Berliini. Taideteos on betonilla vahvistettua terästä.
The Divided Berlin, a sculpture in the heart of modern Berlin.
Brigitte Matschinsky-Denninghoff and Martin Matschinsky : "Berlin" 1987.
Photo November 1, 2010.

keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2015

Pohjolan mammutit




Ensi kertaa jotain yhteistä Jörn Donnerin kanssa: "jäytävä huoli siitä, mitä itäisessä naapurimaassamme tapahtuu". Mutta nykyaikaista länsimaista ei-sosialistista ihmistä hän ei vanhana pohjoismaisena sosialistina ymmärrä: "merkillinen sekoitus liberalismia ja konservatiivisuutta". (Donner arvioi Alexander Stubb​ia Pikku Mammutissa. Unto Hämäläisen kirja-arvostelu HS:ssa Donnerin kirjasta Pikku Mammutti. 15.4.2014.)

sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2015

Värikollaasit 'Suomi': Monikasvoinen Suomi

Suomi-kollaasi

1. Pimeässä kasvaa

Suomi on minulle historiaa, luonto ja tämä ihmeellinen Tolkieninkin hurmannut kieli,  joka on helissyt rikkaana pimeissä pirteissä ja valoisissa kesäisissä maalaismaisemissa. Lapsena en olisi halunnut muuttaa maalta kaupunkiin. Minua houkuteltiin sanomalla, että kaupungissa on sähkövalot. Minä sanoin: Pimeässä kasvaa.

Ensimmäinen kuvakollaasini aiheesta Suomi:  Ainutlaatuiset hirsitalot. Hämäryys. Keskiaika, jolloin suomalaiset kuuluivat monikulttuuriseen katoliseen Eurooppaan. Renessanssi, jolloin muiden eurooppalaisten maailma laajentui, mutta suomalaisten supistui, sillä meidät eristettiin yksinkertaiseen suomalaiseen ja ankaraan versioon luterilaisuudesta. Körtit sanovat, että siinä on mystiikkaa. Hämärissä sivukuvissa näkyvät Helsingin Johanneksen kirkon tornit sumussa. Se on Helsingin suosituin konserttikirkko.  Englantilainen maantieteilijä kirjoitti, että suomalaisten musikaalisuus johtuu Suomen erikoisesta luonnosta, avarista vesistöistä ja suurista metsistä. Ja onhan meillä luterilainen Bach.

Beach, Iisalmi, Finland

2. Iisalmi kesällä

Kesän kauneuden ja ilon löysin kaupungista uimarannalta. Katso kuvat kansiossa, joka on kuin kollaasi.
Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema funktionalistinen Iisalmen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus vuodelta 1934 edustaa samaa aikakautta kuin Helsingin Hietarannan pukusuojarakennus. Se on mukana arkkitehti Ville Ylösen tutkimuksessa kotisivu www.villey.net/


Spring, Turku Castle

3. Turku on Eurooppaa enemmän kuin muu Suomi. Se on linkki yhteiseen eurooppalaiseen menneisyyteen. Turku on minulle Turun linna ja joki.


-12 Celsius, sunny, morning at 9

4. Tämä maisema eri vuodenaikoina on minulle uusi kotikaupunki. Katsoin sitä melkein joka päivä kahdenkymmen vuoden aikana, kauemmin kuin mitään muuta maisemaa.


Linnanmäki talvella

5. Minusta tuntuu, että tämä maisema on minulle välivaihe.
Mitä Suomelle on tapahtumassa? Katson juuri televisiosta itäisessä naapurimaassamme eilen murhatun toisinajattelijan Boris Nemtsovin muistoksi pidettyä hiljaista mielenosoitusta, marssiin osallistui 60000 henkilöä.


 Värikollaasit-ryhmän kuvat 220 aiheesta 'Suomi'
Tämä on kymmenes vuoteni bloggaajana. Mietin sitä, jatkanko edelleen bloggaamista ja kokoan usein ryhmiksi kuvia, joita olen ottanut.

perjantaina, joulukuuta 19, 2014

Suomen suosituimmat lelut: käpylehmistä tablettipeleihin


Klikkaa kuva suureksi
Kaikkien leikkikalujen historiasta kiinnostuneiden kannattaa rynnätä kauppaan ja ostaa uusin Suomen Kuvalehti. Siinä on loistava kokonaisen aukeaman artikkeli/kuvakertomus Suomen suosituimmista leluista  alkaen 1910-luvusta, käpylehmistä tablettipeleihin. "Mä haluun" - Suomen Kuvalehti/ Uutisviikko 51-52. Grafiikka: Hannu Kyyriäinen, Teksti: Aurora Rämö, Valokuva: Jorma Marstio.
Jos minulla olisi nyt pikkulapsia, laittaisin tämän aukeaman kehystettynä seinälle. Taidan laittaa nytkin.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/infografiikka/muistatko-nama-lelut-sadan-vuoden-suosikit-ryhmakuvassa/?shared=64523-ce24335d-999

Onhan siellä Barbie! Anteeksi, erehdys! Nallen korvan luona tässäkin kuvassa.

Mutta mikään ei ole täydellista. Tästä puttuu ehdottomia lasten suosikkeja: metalliset minikokoiset (Matchbox) pikkuautot, barbiet ja nallet eli teddykarhut. Osta lehti ja katso, puuttuuko Sinun mielestäsi jotain.

Minä olin pula-ajan lapsi. Minulla oli käpylehmiä, paperinukkeja, kiiltokuvia, Aapinen (joka jäi ulos ja hajosi vesisateessa), rakas Mollamaija, jolla oli pellavasta tukka ja pahvista naama. Sain eräänä jouluna nukelle sängyn ja petivaatteet: lakanat, tyynyn ja tilkkutäkin.

tiistaina, marraskuuta 11, 2014

Luokkatietoiset nirppanokat suomalaiset



Kuva: Dover
Tämä kirjoitus on ollut blogissani 15.11.2007 nimellä Vain siivoojako?
Se kuvaa sitä, miten nirppanokat suomalaiset ovat erityisen luokkatietoisia ja halveksivat käytännön ammatteja. Näin ei ole kaikissa maissa. Tämä on nuoren maan nousukasmaisuutta. Amerikassa ihmiset ylpeilivät sitä, että heidän isoäitinsä oli aloittanut siivoojana tai isoisä kaivoksessa taí rautatietä rakentamassa.

Tunsin Kanadassa useita tapauksia, joissa korkeankin koulutuksen saanut siirtolainen toimi siivoojana, sillä siivoojaksi pääsi helpolla ja palkka oli hyvä verrattuna entisen asuinmaan palkkoihin. Ja eihän ammatti ole koko ihminen.

Eräs virolainen pakolaisnainen oli kouluttanut lapsensa hyviin akateemisiin ammatteihin sairaalan siivoojan palkallaan. Yksi poika oli professori. Aviomies oli ollut Virossa tuomari eikä hänen terveytensä kestänyt kaivoksessa työskentelyä, vaan hän kuoli nuorena. Manner-Kiinasta tulleet lääkärit toimivat myös usein siivoojina sairaaloissa, mikä oli minusta oli kyllä koulutuksen tuhlausta. Mutta ehkä hekin ajattelivat seuraavien sukupolvien elämän olevan parempaa.

Kanadassa oli helppoa olla vaikkapa siivoojana, sillä ihmiset suhtautuivat yleensä toisiinsa ystävällisesti ja kohteliaasti riippumatta toisen yhteiskunnallisesta asemasta. Suomessa ei ole useinkaan näin. Eräs Kanadasta Suomeen palannut nuori mies toimi opiskeluaikanaan teollisuusvartijana suuressa firmassa. Eräänä päivänä hän meni jututtamaan sievää nuorta naista, joka oli asiakaspalvelussa eteisaulan tiskin takana. Nuori nainen suhtautui teollisuusvartijan univormussa olevaan opiskelijaan halveksivasti ja niskojaan nakellen. Nuori mies sanoi, ettei Kanadassa olisi koskaan tapahtunut vastaavaa.

Toinen tositapaus. Eräs nainen joutui Ruotsin matkalla laivassa kahvipöytäkeskusteluun, joka käsitteli kirjallisuutta ja taidetta. Jonkin ajan kuluttua joku kysyi, että missä työssä hän toimii, kun hän tuntee niin hyvin kulttuuriasiat. - Vaatekaupassa myyjänä, vastasi nainen. Seurue meni hiljaiseksi, vilkuili toisiaan punastellen (Herra jestas, me on juteltu myyjän kanssa!) ja katsoi sen jälkeen tämän sivistyneen keskustelijan ohi, niin että tämä katsoi parhaaksi mennä hytiinsä lukemaan. Hän olisi voinut olla yhtä hyvin siivooja, sillä eihän ihmisen todellinen sivistystaso riipu ammatista. Olen kuullut muistakin vastaavista tapauksista, vaikka toisaalta demokratia on huimasti lisääntynyt monilla aloilla.

Ainakin Helsingin keskustan liikkeissä näyttää olevan iltaisin siivoojina nuoria fiksunnäköisiä tummaihoisia miehiä. Mitenkähän heihin suhtaudutaan? Siinä aihe jollekin kirjailijalle.

Luin tämän juuri miehelleni, ja hän kertoi siitä ajasta, kun hän oli opiskelijana muutaman viikon Helsinki-Vantaan lentokentällä lastaajana eli heitteli matkalaukkuja koneeseen. Hän meni eräänä päivänä töiden jälkeen työasussaan kysymään tiskin takana matkailijoille herttaisesti hymyilevältä naisvirkailijalta lentolippujen hintoja. Naisen hymy hyytyi, hän suhtautui jäätävän kylmästi ja halveksuvasti ja juuri ja juuri vastasi.
Vastakohta oli murskaava, kun hän muisteli, miten kohteliaasti häntä oli palveltu samalta tiskiltä, kun hän oli lähtenut lentomatkoille.


perjantaina, lokakuuta 24, 2014

Armotonta menoa pikkukaupungin apteekkisuvussa





Olen menossa sivulla 204 (yht 331). kirjassa Armon aika. Elämää apteekin tiskin takana ja pikkukaupungissa. Tuija Lehtisen tunnetun sujuva ja raikas tyyli maalaa lukijan eteen kammottavan suvun ja nykyajan pinnallisen elämänmenon. Realismia viihteen naamion takana.

P.S. En ole kirjabloggaaja, mutta pistän joskus blogiini jonkin lyhyen havainnon lukemistani kirjoista

tiistaina, syyskuuta 23, 2014

Flags

Suomi, USA, Eurooppa

Terveisiä Suomesta! Greetings from Helsinki!

Nämä liput ovat mörönsyöttinä.:)


 

keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2014

Suloisessa Suomessa



Luterilaisuus ja kansallisaate toivat meille suomalaisen kirjallisuuden - myös suomeksi.
Tänään on Puolustusvoimain lippujuhlan päivä ja Mannerheimin syntymäpäivä (Kiinnostava artikkeli Seura-lehdessä siitä, mitä marsalkka Mannerheimista ajateltiin Sveitsissä ja emigranttiystävien keskuudessa.). Kiitos heille, jotka ovat pitäneet Suomen itsenäisenä.

sunnuntaina, tammikuuta 26, 2014

Kun Suomessa oli vielä lapsia

"Panu Pulman mukaan Töölössä ja Kalliossa asui sodan jälkeen yli 400 henkilöä hehtaarilla, mikä ylitti New Yorkin ahtaimpien alueiden asukastiheyden, ja Punavuoressa asumistiheys oli kaksinkertainen. Suurperheisten kerrostalossa Mäkelänkatu 78-82: ssa asui vuonna 1950 peräti 650 alle 18-vuotiasta lasta, yhtä paljon kuin nykyisin noin 3000 asukkaan kunnissa. Talon suurimmat asunnot olivat 61 neliön kolmioita, joihin pääsivät 6-9-lapsiset perheet."
Antti Karisto: Suuret ikäluokat kuvastimessa. - Suuret ikäluokat (Antti Karisto, toim.) 2005
Olen ihmetellyt, minne ovat kaikki lapset kadonneet.


perjantaina, marraskuuta 15, 2013

Monikulttuurisuuden realiteetit

Mirja Alhola- Anna Amnell

Suomalaisia maahanmuuttajia/emigrantteja/siirtolaisia/pakolaisia oli Amerikoissa paljon 1900-luvun alussa.  Heitä haukuttiin pallopäiksi ja juopoiksi, naisia kehuttiin siisteydestä ja miehiä ahkeruudesta. Uusimpia tulokkaita vieroksutaan aina. Suomalaiset olivat uusimpia 1900-luvun alussa. Kuva on Mirja Aholan kirjasta. Kuvassa näkyy myös aito ja alkuperäinen kukkahattutäti, jollaisia ilmestyi Suomeen sukulaisvierailuille.

Kommenttini FB:ssa

Nykyajan monikulttuurisuus on aivan uusi asia useimmille suomalaisille. Pitäisi olla lisää myönteistä ja realistista tietoa siitä, miten eri kulttuureita ja uskontoja edustavat ihmiset voivat elää sovussa. Ihmisten pakolla yhteen tunkemisesta on vain huonot seuraukset.  Se pitäisi hyväksyä realiteettina, niin tilanne rauhoittuisi.

Yhteiskunnassa on aina ollut ja on edelleen paljon ryhmiä, jotka toimivat omissa oloissaan, mutta kohtaavat muita monissa tilanteissa. Naapuruus, koulu ja opiskelu ovat tilanteita, joissa voi syntyä luonnollisella tavalla kestäviä ystävyyssuhteita hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Vanhoissa monikulttuurisissa maissakin eri ryhmät elävät kuitenkin enimmäkseen omissa oloissaan, mutta suhtautuvat toisiinsa kohteliaasti riippumatta siitä, mitä sisimmässään ajattelevat.
Lisäys 21.11. : Uussuomalainen on hyvä sana käytettäväksi niistä hwnkilöistä, jotka ovat tulleet aikuisina Suomeen.


tiistaina, lokakuuta 08, 2013

Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja


Kotimaista tyttökirjaperinnettä
Sara Kokkosen kirjassa Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat  (Avain 2013, 261 sivua) kerrotaan tunnetuimmista suomalaisista tyttökirjojen kirjoittajista, heidän tuotannostaan ja esitetään sitten lukijoiden muistoja lukuelämyksistään. Sara Kokkonen kirjoittaa Saran kirjat - blogia, jota olen seurannut jo pitemmän aikaa. Jokin aika sitten hän pyysi lähettämään lukijamielipiteitä suomalaisista tyttökirjoista. 

Koska olin lukenut vähän aikaisemmin uudestaan Mary Marckin kirjoja tutkiakseni niiden ajankuvaa, olin valmis kirjoittamaan oman mielipiteeni niistä: Yhteiskoululaisia Helsingissä (lue kirjoitukseni), sivut 72-76. Valitsin Eeva-kirjat, jotka muistan varmasti lukeneeni lapsena ja joista lienen oppinut alkujaan rakkauteni Helsinkiä kohtaan ja sen, että suomalaisuus ja kansainvälisyys voivat kuulua yhteen.

Sara Kokkonen tekee väitöskirjaa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan suomalaisesta tyttökirjallisuudesta, joten lisää julkaisuja on varmaankin tulossa tästä kiinnostavasta aiheesta. Tyttökirjojen ystävät voivat löytää tästä kirjasta omat suosikkinsa ja saada hyvän yleiskatsauksen suomalaisiin tyttökirjoihin.

Luin koulutyttönä melkein kaikki Swanin tyttökirjat, joitakin Mary Marckin kirjoja ja aikuisena muutamia Tuija Lehtisen kirjoja ja nuo Eeva-kirjat uudestaan. Pikkusiskoni rakastivat erityisesti Marjatta Kurenniemen Annelia ja Onnelia sekä kirjaa Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla. Asuimme Kanadassa 1980-luvun, jolloin tyttäremme oli tyttökirjaiässä, joten uudemmat tyttökirjat eivät ole tulleet tutuiksi, mutta Anni Polvan Tiina-kirjoja hän ehti jo lukea lapsena. Tuija Lehtisestä ja hänen erittäin laajasta tuotannostaan kerrotaan sivuilla 195-219. Lisäksi hän kertoo lukijamuistojaan useista kirjailijoista.

Tyttökirjat voivat kulkea mukana aikuisuuteen asti, olla kuin lapsuudenystävä, joka muistaa, millaisia olimme lapsina. Emme arvostele niitä ehkä yhtä ankarasti kuin muita kirjoa, emme vertaa niitä muihin parempiin, vaikka näemme niiden ilmeiset heikkoudet. Tunnemme kiitollisuutta siitä, että ne auttoivat meitä pienen matkan kohti aikuisuutta.


Tästä kirjasta kirjoittavat blogeissaan mm.  Sinisen linnan Maria Liisa Ava (Kirjapiiri), Montgomery-tutkijan blogissaan,  Leena Lumi, jonka blogiin kirjoitin seuraavat kommentit:
1. Kirjailijoiden nuoruudenkuvat ovat hyvin valittuja: Haaveileva Anni Swan vuonna 1899, kirja sylissä taustanaan tyypillinen viktoriaaninen koti, jossa on hapsureunaiset oviverhot ja samanlainen ölylamppu kuin Juhani Ahon museossa Iisalmella. Tulee mieleen myös Dostojevskin kotimuseo. Ja sitten yli 170 sivua - ja yli 70 vuotta - myöhemmin teini-käinen vaaleakiharainen Tuija Lehtinen, jolla on otsatukka, koira sylissä, kynnet lakattu ja tuijamainen hiukan ilkikurinen hymy, ikään kuin hänellä olisi jotain oikein mukavaa mielessä.

Tässä kirjassa on paljon katseltavaa ja luettavaa. Tyttökirjallisuuden hakuteos.

2.

Leena, minäkin olen lukenut aika vähän tyttökirjoja. Lapsena, siis alaluokilla, luin Anni Swanin kirjoja useita, Mary Marckin ja Montgomeryn kirjoja vain muutaman vähän vanhempana. Anni Swan loi minulle lapsuuden historian, LMM kaksi tyttöä, jotka olivat ystäviä kuten luokkatoverini ja minä. Mary Marck loi utopian suuresta kaupungista, ja sitä jatkoi Waltari. Minullekin Salainen puutarha oli läheinen, onhan se jo psykologinen romaani. Olisi hauskaa nähdä kirjaston tilastot, jotta tietäisi, mitä todella luki, sillä muisti muuttaa asioita. Suurimpaan osaan lastenkirjoista tutustuin vasta silloin, kuin luimme niitä lapsillemme vuosikaudet ääneen mieheni kanssa. 

3.


Tyttökirjat ovat erittäin tärkeitä siinäkin mielessä, että ne johtavat pian vaikkapa Jane Austenin ja Bronten siskosten kirjoihin, ja vähitellen avautuu maailmankirjallisuuden avara ihana maailma.


Kai minullakin tuli luettua ihan mitä hyvänsä, kun luin kirjan päivässä kouluaikana. Jalnoista pidin myös, varsinkin siitä talosta, Jalnasta. Näin Torontossa Benares-nimisen talon, josta Mazo de la Roche sai idean kirjasarjaan. Mazo de la Roche ja L. M. Montgomery asuivat samaan aikaan Torontossa!


http://blogisisko.blogspot.fi/2007/06/mazo-de-la-roche-jalna-sarja.html




keskiviikkona, elokuuta 28, 2013

Vesitetty Sakari Topelius

Sakari Topelius by Anna Amnell
Sakari Topelius, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Lue Silja Massa: Topeliusta Angry Birds -sukupolvelle. HS/Kulttuuri 28.8.2013

Ymmärrän hyvin, miksi Mäkinen epäröi ryhtyä modernisoimaan Topeliusta, mutta sitä en ymmärrä, miksi hän lisäsi Adalmiinan helmen alkuun oman anti-rojalistisen kommenttinsa. Se rikkoi sadun tunnelman. Onko tultu taas aikaan, jolloin satujen täytyy olla poliittisesti korrekteja?

Topelius: Adalminan helmi (alku)
Kirsti Mäkisen versio: Adalminan helmi (alku)

Odotan kiinnostuksella milloin ilmestyy aikuisillekin jotain vastaavaa, vaikkapa Kadotettu ostoparatiisi, Uskontoneutraalin vaellus ja Tuntematon siviilipalvelushenkilö.

Lue ilmaiseksi alkuperäinen Topelius: Lukemisia lapsille
http://www.gutenberg.org/files/16223/16223-h/16223-h.htm