Näytetään tekstit, joissa on tunniste autot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste autot. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, heinäkuuta 11, 2015

Oranssi on energiaa ja voimaa

Aygo

Vuoden 2007 Eurovisio-kilpailujen ajaksi Helsinkiin näytteille tuotu harvinainen Aygo ja alemmassa kuvassa ainakin Helsingissä yhtä harvinainen oranssi avoauto.  Osallistun tällä ja alla olevilla kuvilla  sunnuntain Värikollaasit 233-246-haasteeseen 7.12.7. Oranssi (ryhmän kuvia) ja tiistain 14.7. makrolinkyyn, jossa on sattumalta myös aiheena 'oranssi'.

an orange car

Kuvasin tämän oranssin avoauton Helsingissä Kauppatorilla.

Autot tuovat väriä ja vaihtelua kaupunkikuvaan. Ne ovat yksi symboli siitä, että ihminen uskoo hallitsevansa maailmaa ja jopa tulevaisuutta. Autot ovat tarpeellisia ja mukavia, mutta samalla ne ovat hyvin vaarallisia. Mikään ei kylvä yhtä paljon kuolemaa kuin autot.

Maailman terveysjärjestön vuoden 2013 raportin mukaan 1, 24 miljoonaa ihmistä kuolee joka vuosi liikenneonnettomuuksissa ja yli 50 miljoonaa loukkaantuu. Tämä luku tulee lisääntymään 20% lähivuosina, jollei mitään tehdä asian estämiseksi. The Guardian lehti kertoi vuonna 2012, että auto on suurin nuorison tappaja maailmassa. Vuonna 2013 Suomen tieliikenteessä kuoli 258 ihmistä.
En usko, että kukaan pystyy kuvittelemaan, että autoista voisi päästä kokonaan eroon ja saada jostain muusta vastaavan hyödyn - ja nautinnon. Mutta voimme ainakin yrittää vähentää yksityisauton turhaa käyttöä.

Turvallisimmat kulkuneuvot ovat bussi, raitiovaunu, maanalainen ja juna - ja myös lentokone. Turvattomin on moottoripyörä.

rosebike, polkupyörä, bike

Mikä on pyöräilijän turvallisuus liikenteessä?  " 21 pyöräilijää kuolee ja 820 loukkaantuu vuosittain." Todellinen loukkaantumisen määärä on paljon suurempi, noin 30 000 pyöräilijää. Lue koko artikkeli.

IMG_7594

Tämäkään ei ole lelu.

P.S. Minulla ei ole autoa eikä edes polkupyörää. Liikun jalan, raitiovaunulla ja junalla, jos on pakko bussilla ja hätätilassa taksilla. Matkustan mieluiten junalla tai laivalla, aika harvoin lentokoneella.

perjantaina, marraskuuta 08, 2013

Photo Friday: 'High Tech'

Aygo by Anna Amnell
Aygo, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Aygo in Helsinki, May 6th 2007, during the 52nd Eurovision Song Contest in Helsinki
Photo Friday: High Tech
Tämä kuva äänestettiin 'noteworthy'ryhmään
https://www.photofriday.com/noteworthy.php?id=1346
Thank you, Photo Friday members!

perjantaina, lokakuuta 25, 2013

Mennään bussilla Pietarissa

A bus in Saint Petersburg by Anna Amnell
A bus in Saint Petersburg, a photo by Anna Amnell on Flickr.
En tiedä, mikä tämä värikäs bussi oli.

Pietarin metro on aika kamala, sillä se on hyvin syvällä ja matkustaja joutuu seisomaan kauan rullaportaissa. Opin parin viikon aikana nojaamaan pietarilaisten naisten tavoin kaiteeseen.


2013-09-14 17.24.48

Tehokas metro on, kun kaupunki on niin valtavan suuri. Opimme käyttämään bussiakin, ja se oli hauskaa, sillä saattoi olla samalla sightseeing-ajelulla ja kaupunki alkoi tuntua tutulta, kun näki samat rakennukset moneen kertaan. Tarkoituksemme on oppia seuraavilla matkoilla uusi bussireittejä.


IMG_6487

Bussit ovat Pietarissa usein värikkäitä. On hyvin edullista käyttää kooltaan taksin ja bussin välimuotoa kimppabussia. Täytyy varata sopivaa rahaa. Kimppabussista voi jäädä pois milloin haluaa. Niissä on aina nuoria ihmisiä, jotka osaavat englantia ja neuvovat mitä tehdä. Hymyilemällä selviää, vaikka ei ole yhteistä kieltä. Tulimme esimerkiksi Pietarin ja Paavalin linnoituksesta keskustaan kimppabussilla. Odottelimme tavallista bussia, mutta eräs nainen neuvoi menemään kimppabussilla. Väsyneenä on parasta käyttää taksia ja varmistaa ensin taksa.


bussi

Bussipysäkin merkki majapaikkamme lähellä.


a car in Saint Petersburg

Pietarissa on isoja loistoautoja ja pieniä hauskoja autoja.


IMG_6492

Koko suku autoon!


IMG_6664

Pietarin söpöin auto. The cutest car in Saint Petersburg

sunnuntaina, syyskuuta 22, 2013

Numerokuvat 047: '45'

Numerokuvat by Anna Amnell
Numerokuvat, a photo by Anna Amnell on Flickr.
OLen koettanut löytää täältä Pietarista numeroa 45. Vasta tänään näin sen illalla, kun tulimme kahvilasta.

Numerokuvat
http://yykaakoo4.blogspot.fi/2013/09/numerokuvat-047.html

maanantaina, syyskuuta 16, 2013

Vauhtihirmu

Vauhtihirmu by Anna Amnell
Vauhtihirmu, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Aika villi maalaus auton kyljessä. Onko näillä jokin erityinen nimi?

maanantaina, elokuuta 05, 2013

Onko autoton outo?

Meidän perheen ainoa auto Dodge Aspen farmariauto kesti yhdeksän vuotta, ja sillä ajettiin yhteensä 200 000 km. Ensin Torontossa työmatkoja ja lomilla ympäri Pohjois-Amerikkaa.

Pisin matka ulottui New Orleansiin (yhteensä noin 7000 km). Hyvä auto meni haitariksi ja runko vääntyi, kun nuori mies ajoi punaisella (!) urheiluatollaan mieheni perään, kun hän oli pysähtynyt suojatiellä antaakseen lapsen mennä kadun yli.

Kommentteja Iineksen blogiin

1.Eiköhän tulisi halvemmaksi käyttää taksia sen ajan, kun auto on korjattavana? Meillä ei ole ollut koskaan autoa Suomessa. Se tulisi liian kalliiksi, ensiksikin auton ostaminen, vakuutus ja sitten vielä huollot. Asumme tosin Helsingissä. Eikö kotikaupungissasi ole kaupat ym lähellä?

2. Tilataksissa [voi kuljettaa suuria määriä.] En kiusaa, luulin, että olet jo muuttamassa kaupunkiin loppukesäksi.

Yksi syy, miksi emme ole hankkineet kesämökkiä on juuri se, että sitten pitäisi hankkia auto ja valtava määrä muutakin kakkoskotiin. En ymmärrä, miten ihmisten rahat riittävät. On eri asia, jos perii mökin huonekaluineen, veneineen jne. Silloin se on suuri etu.

Me käytimme tilatakseja muutossa muuttoautojen ohella. Lehtihaastattelun mukaan Jari Tervon perhe ei käytä enää autoa edes mökillä ollessaan.

Eräs opettajakollegani kulki vuosikaudet työmatkat taksilla ja kehui, että se tuli paljon halvemmaksi kuin auton pitäminen. Senhän voi laskea, mikä on edullisempaa.

Tietenkin ovat tunnesyyt. Autosta tulee ystävä jopa perheenjäsen. Minä pidän autoista, varsinkin vanhoista autoista, vaikka minulla ei ole edes ajokorttia.

Osaisin ehkä vielä ajaa autoa, sillä mieheni opetti tytärtäni ja minua ajamaan jättiostoskeskusten tyhjillä parkkialueilla. Tytär pitää ajoittain autoa, me muut emme, eivät pojatkaan.

Lisäys:
Suhde autoon on hyvin tunteenomainen. Se johtuu varmaankin siitä, että auto on ollut ehkä mukana elämämme tärkeissä tilanteissa: sekä iloisissa että surullisissa.
Dodge Aspen oli hyvin käytännöllinen auto. Sitä ostettaessa oli tärkeää, että kaikki mahtuivat autoon kunnolla istumaan, varsinkin pitkäsäärinen esikoinen. Minä valitsin värin. Se oli mielestäni hyvin kaunis auto. Siihen liittyy monenlaisia muistoja - ihania lomamatkoja, sukulaisten vierailuja siellä Atlantin takana, lemmikkikissan vienti eläinsairaalaan sen jäätyä jonkun toisen ihmisen ajaman auton alle.

sunnuntaina, heinäkuuta 21, 2013

Töllistelyä

IMG_3383 by Anna Amnell
IMG_3383, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Esplanadin koristeena seisoi kadun varrella ihmeellinen auto. Se oli kuin suoraan jostakin elokuvasta.

IMG_3379

Ehkä tällaista vuokrataan erikoistilanteeseen.


IMG_3386


IMG_3392

Ajattelin, että ehkä en näe tällaista lelua toista kertaa. Parasta oli ottaa monta kuvaa.

IMG_3393

Matkalaukuillekin on tilaa. Tällaista autoa täytyy käyttää sellaisessa maailmassa, jossa kura ei roisku.

torstaina, marraskuuta 03, 2011

Autot ja minä

Dodge Aspen, ainoa auto, joka meillä on koskaan ollut.

Minun kotonani ei ollut autoa. Asuimme pikkukaupungin keskustassa. Joka paikkaan pääsi hetkessä kävellen. Sukulaisten luo maalle mentiin linja-autolla.

Olin teini-ikäisenä vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa perheessä, jonka isä oli autokauppias. Piha oli täynnä Fordeja. Perheen käytössä oli koko ajan monta autoa. Koululaisilla oli autot. Monilla ne olivat suuria kuin laivat, usein avoautoja.

Poikaystäväni Suomessa, myöhemmin mieheni, kävi koulua autolla, isänsä vanhalla autolla. Se liittyy läheisesti seurusteluumme. Kuvaa on katsottu Flickrissä yli 10000 kertaa!

Minulla ei ole ollut koskaan autoa. Minulla ei ole edes ajokorttia, vaikka mieheni opetti minut ajamaan autoa, kun asuimme Kanadassa.

Meillä ei ole ollut Suomessa asuessamme koskaan autoa. Kanadassa meillä oli farmariauto, Dodge Aspen, jolla teimme pitkiä matkoja ympäri Amerikan mannerta.
   


Ostimme tämän auton Kanadassa vuonna 1979. Sillä ajettiin keskimäärin 25000km vuodessa (yhteensä noin 200 000 km).

Teimme kesäisin pitkiä camping-matkoja eri puolille Pohjois-Amerikan mannerta. Pisin oli Missisipin matka, joka ulottui New Orleansiin (noin 7000km). Tälle yhdeksän vuotta palvelleelle todelliselle family car- autolle tuli Torontossa dramaattinen loppu.

Mieheni pysähtyi, kun suojatielle astui lapsi. Takaa ajoi kovaa vauhtia nuori mies punaisella urheiluautolla. Meidän auton runko vääntyi ja katto meni kiharalle ,ja auto vietiin kaatopaikalle. Mieheni selvisi pelkällä säikähdyksellä.

Opettelin ajamaan autoa Kanadassa, mutta en ajanut koskaan muutettuamme Torontoon. Suurkaupungissa oli kaistoja jopa 20. Se oli liikaa minulle.

This family car served us well. We made long camping trips around America.

lauantaina, syyskuuta 03, 2011

Photo Friday. A yellow car


A yellow car, originally uploaded by Anna Amnell.
I have been told that this car is very similar to the hot rod that was in the movie American Graffiti from 1973.
I took the photo in Canada in 1980's.

perjantaina, marraskuuta 20, 2009

Vanha auto

1950's car. Aaron auto
Jostakin syystä tämä kuva on ollut kaikkein suosituin valokuvani Flickrissä. Sillä on ollut yli 4000 katsojaa (yli 7000 vuonna 2010) , vaikka en ole itse mitenkään aktiivinen Flickr-yhteisössä.

Minun kotonani ei ollut autoa. Asuimme pikkukaupungin keskustassa. Joka paikkaan pääsi hetkessä kävellen. Sukulaisten luo maalle mentiin linja-autolla.

Olin teini-ikäisenä vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa perheessä, jonka isä oli autokauppias. Piha oli täynnä Fordeja. Perheen käytössä oli koko ajan monta autoa. Koululaisilla oli autot. Monilla ne olivat suuria kuin laivat, usein avoautoja. Koulussa olisi voinut käydä autokoulun, mutta ajattelin, että enhän minä ajokorttia tarvitse.

Poikaystäväni Suomessa, myöhemmin mieheni, kävi lukioluokilla koulua autolla, kuvassa näkyvällä isänsä vanhalla autolla. Se liittyy läheisesti seurusteluumme.

Minulla ei ole ollut koskaan autoa. Minulla ei ole edes ajokorttia, vaikka mieheni opetti minut ajamaan autoa, kun asuimme Kanadassa ja ajoin autoamme joillakin yksityisillä teillä. Hän opetti myös tyttäremme ajamaan autoa.

Mieheni oli oppinut ajamaan autoa isänsä opastuksella jo pikkupoikana ja ajeli ympäri tyhjää kuolunpihaa perheen autolla, joka oli vuoden 1939 4-ovinen Chevorolet. Kun hän täytti 17 vuotta, hänen isoveljensä hankki virallisen opetusluvan, jotta päästiin kaduille ja teille ja saatiin kuopuksellekin ajokortti.

Tutkimusten mukaan omassa perheessä tapahtuva "autokoulu" on jopa tehokkaampi kuin kaupallinen autokoulu. Poikamme eivät ole olleet koskaan kiinnostuneita autoista ja auton hankkimisesta.

Meillä ei ole ollut Suomessa asuessamme koskaan autoa. Kanadassa meillä oli farmariauto, Dodge Aspen, jolla teimme pitkiä matkoja ympäri Amerikan mannerta.

Our Dodge Aspen in Pennsylvania

Ostimme tämän auton Kanadassa vuonna 1979. Sillä ajettiin keskimäärin 25000km vuodessa (yhteensä noin 200 000 km).

Teimme kesäisin pitkiä camping-matkoja eri puolille Pohjois-Amerikan mannerta. Pisin oli Missisipin matka, joka ulottui New Orleansiin (noin 7000km). Tälle yhdeksän vuotta palvelleelle todelliselle family car- autolle tuli Torontossa dramaattinen loppu.

Mieheni pysähtyi, kun suojatielle astui lapsi. Takaa ajoi kovaa vauhtia nuori mies punaisella urheiluautolla. Meidän auton runko vääntyi ja katto meni kiharalle ,ja auto vietiin kaatopaikalle. Mieheni selvisi pelkällä säikähdyksellä.

Opettelin ajamaan autoa Kanadassa, mutta en ajanut koskaan muutettuamme Torontoon. Suurkaupungissa oli kaistoja jopa 20. Se oli liikaa minulle.

This family car served us well. We made long camping trips around America