Näytetään tekstit, joissa on tunniste familystories. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste familystories. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, lokakuuta 16, 2016

Tohtorinhatut

yksityiskohtia

Jo aikaisemmin väitellyt vie tohtorinhatun mukanaan väitöstilaisuuteen, ja hattu on pöydällä seurana väitöstilaisuuden ajan. Kun mieheni tuli Helsinkiin opiskelemaan, hänen vuokraemäntänsä antoi hänelle alkoholisoituneen tohtorimiehensä vanhan tohtorinhatun ja sanoi: Ota sinä tämä. Tohtori sinusta kuitenkin tulee. Lapsemme käyttivät sitä tohtorinhattua leikeissään, mutta paljon kärsineen vuoraemännän ennustus toteutui. Kommenttini nuoremman professori Kemppisen (Lauri K:n) FB-sivulle Yksi tohtorinhattu on meillä ostettu, mutta frakki on vuorattu molempiin väitöstilaisuuksiin. Myös frakinkengät, joiden kuluneisuudesta joku päätteli, että miehelläni on usein frakkijuhlia. :)

Lue myös blogikirjoitukseni Miten selvitä, kun puoliso tekee väitöskirjaa?

Kirjoitin tuohon blogikirjoitukseen tämän kommentin:

Emmanuel Le Roy Ladurie kertoo kirjassaan "The Beggar and the Professor", että 1500-luvulla oli vallalla ajatus, että (lääketieteen)tohtoriksi pääsyä piti rajoittaa. 
Käytännössä se tapahtui siten, että pitkällisen opiskelun ja siihen liittyvien menojen jälkeen oli lisäksi muita seremoniaalisia pakollisia kuluja. Piti järjestää useita kalliita juhlia sekä opiskelupaikkakunnalla että kotipaikkakunnalla.Tämä kaikki merkitsi sitä, että vain hyvin varakkaat saattoivat päästä lääkäriksi.
Emmanuel Le Roy Ladurie käyttää tästä nimitystä ""academic Malthusianism". Tätähän se on ollut meilläkin viime aikoihin asti - käytännössä. Tilannetta on pyritty parantamaan mm sillä, että väittelyasuna voi olla sopimuksen mukaan myös tumma puku ja väitöskirja voidaan julkaista myös netissä, jolloin painatuskulut pienentyvät. Promootioon osallistuminen ei ole enää pakollista kuten tekstissäni olevassa linkissä kerrotaan.

keskiviikkona, elokuuta 10, 2016

Ensimmäinen koulupäivä

Lapsen lakeerikengät

Ensimmäinen koulupäivä. Löysin muutama vuosi sitten kirpputorilta nämä kengät. Minulla oli samanlaiset kengät, kun aloitin koulun. Vaikka koulu oli saman kadun varrella korttelin päässä, äiti saattoi minut kouluun. Minulla oli kaunis mekko ja lyhyt tukka. Äiti oli nuori ja piti kauniista vaatteista. Hän halusi, että meillä lapsilla on kauniit vaatteet, sillä hänen kotonaan oli ollut yksitoista lasta ja kouluun piti laittaa, mitä sattui löytymään. Opettaja pilkkasi äitiä sanoen, että hän oli kirjava kuin tikka huonoissa vaatteissaan. Meille ei käynyt niin. Usein sain vaatteita eräältä tutulta lääkärin perheeltä, jolla oli viisi tyttöä. Ehkä nämä kengätkin oli ostettu jollekin tytöistä kevätjuhliin, ja jääneet aivan uusiksi. Näissä kengissä kävin koulua, kunnes tuli syksy ja sateet.

Anna Amnell

Ensimmäisenä koulupäivänä. Tämä kuva on kylläkin otettu vuotta aikaisemmin.. Hame ja liivi olivat vaaleansiniset. Otsatukka on vino, sillä teini-ikäinen tätini oli leikannut sen. Minä rakastin kansakoulua ja vihasin oppikoulua.

P.S. Onneksi opettajan ilkeät sanat eivät murskanneet äitiä. Hän otti sen haasteena niin kuin kaiken muunkin. Me elimme kuin italailaisessa elokuvassa, kirjoitin hänen kuolinpäivänänään. Äiti eli 97-vuotiaaksi.

https://blogisisko.blogspot.fi/2007/04/me-elimme-kuin-italialaisessa.html

tiistaina, maaliskuuta 01, 2016

Makrokuvat: 'Ulkona'

1970's, 1970-luku

Aurinkoinen kevätpäivä. Paddington-karhut ja Holly Hobbie -nukke ovat päässeet parvekkeelle, sillä ulkona on lämmintä.
Makrotex: 'Ulkona', 'Outdoors'


an original bike

Omaperäinen tavarankuljetuspyörä odottaa ulkona omistajaansa. Tällaisen olen nähnyt vain tämän yhden ainoan kerran.


Tutu

5 kk vanha Tutu-kissa on ulkona isäntänsä kanssa Hietalahden torilla. Vanha herra oli tuonut Tutun Cairosta. Mieheni ja minä istumme torikahvilassa, ja saan luvan ottaa kuvia Tutusta.
Katso muitakin kuvia Tutusta: Tutu the Egyptian cat.


shaali

Helmikuussa Kaivopuiston rantakahvilassa. Aurinko paistaa, mutta on vielä viileää. Ensimmäiset kevätpäivät ulkona kahvilassa ovat juhlaa.
10.2.2013


Pietarissa 2014

Lämmin keväinen päivä Pietarissa toukokuussa 2014 kanavan varrella Verikirkon ja Venäläisen taiteen museon vieressä olevalla kapealla aukiolla. Tytöt antoivat ottaa kuvan heistä ja heidän erikoisista lemmikkieläimistään.


Pohjois-Esplanadi

Lämmin sää muuttaa Helsingin isoksi olohuoneeksi. Kesällä 2009 Helsinki oli täynnä turisteja. En matkusta koskaan Helsingistä kesällä. Sää muuttaa meidät suomalaisetkin iloisiksi ja välittömiksi - ja ulkoilma tekee hyvää.
Kesää odotellen.

Lisäys: Toispaikkakuntalaisten iloksi laitan kuvan, jonka mieheni otti äsken kaupassa käydessään Stockmannin Pariisi-viikon näyteikkunasta.

Stockmannin näyteikkuna

Muita kuvia samasta aiheesta

perjantaina, tammikuuta 22, 2016

Pakkanen. Kaukolämmitys toimii.

11. 00 a.m.


Aamulla oli miinus 26. Säätiedoitus sanoi, että se tuntuu samalta kuin miinus 28. 

Kun avasin ikkunan ottaakseni kuvan kaukolämmityssavupiipusta - kylmyys iski niiin kovaa, että huudahdin.

Klo 11. Lisää puita pesään. Kaukolämmitys toimii. Tällaisina päivinä ajattelee kauhulla, mitä tapahtuisi jos loppuisi sähkö - meillä ei ole Suomessa kaupungeissa uuneja eikä takkoja katastrofien 
varalle.

Fireplace, 1930's, Helsinki

Takka, sinua on ikävä. Takkaan tottui 20 vuodessa, ja olihan meillä aina kotona Iisalmessa puulämmitys ja kodikkaat pönttöuunit. Suomenlinnassa asuimme pari kolme vuotta, ja sielläkin oli puulämmitys ja kaunis kaakelitakka isommassa huoneessa, salissa, jonka annoimme lastenhuoneeksi. 

A white tiled fireplace in Louhisaari

Suomenlinnan takka muistutti tätä Louhisaaren linnan ruokasalin takkaa. Siinä ei ollut kuitenkaan tuota kuparista luukkua, jonka takana ruuat säilyivät lämpiminä.  Sellainen oli meillä kotona Iisalmessakin puuhellan muurissa. Suomenlinnan Nooakin arkki, upseeritalo, jossa asuimme, oli rakennettu 1700-luvulla. Se oli peruskorjaamaton, oikein huonossa kunnossa. Pelkään pahoin, että peruskorjauksessa kaunis kaakeliuuni on kadonnut. 
Meillä oli tapana laittaa illalla paksu täkki takan eteen ja istua siinä lasten kanssa, kuin luimme heille iltasadut. Takkatuli tuo ihania muistoja.
Katso Kaakeliuunit ja takat -kansiotani

Ks. Vantaan Sanomat: Kovimmat pakkaset 30 vuoteen

perjantaina, tammikuuta 08, 2016

Lumen aika

Helsinki

Lumen aika muuttaa kaupungin satumaaksi
Osallistun tällä Pieni lintu-blogin haasteeseen
Tammikuu Makrotex
Tervetuloa tammikuu!


Snow mommy and her snow child

Ja meidät meidät lapsiksi jälleen

Helsinki-Cathedral-2010

Lumi voi yllättää meidät ylenpalttisuudellaan


039 The Opera House, Helsinki

Se pehmentää modernin arkkitehtuurin tehdasmaisuutta

Korkeavuorenkatu snow

Lumi siirtää meidät menneen ajan pehmeään kauneuteen
Näkymiä ikkunastamme kahdenkymmenen talven ajan.


Johanneksen kirkon puisto, ensilumi

Luminen Johanneksenkirkon puisto


Kaunis sisäpiha Töölössä

Luminen sisäpiha Karelia-korttelissamme


6395536421_6786c77b9a_o-2

Tammikuun paras päivä on tyttäremme Mimin syntymäpäivä.
Photo: Aune Kämäräinen



Helsinki Jan 12th, 2016 

Helsinki tänään 12.1.2016

P1120511

perjantaina, tammikuuta 01, 2016

Uusi vuosi, uusi puhdas sivu

pastel-coloured clouds

Meillä kotona äiti laittoi aina uudeksi vuodeksi juhlavaa ruokaa ja teki herkullisen täytekakun jälkiruuaksi. Me sytytimme pieniä raketteja eli tähtisadetta ja valoimme tinaa. Tiesimme, että tinan valaminen oli vain hauska leikki. Mielen taustalla tiesimme kuitenkin, että sekä hyviä että pahoja asioita tulee tapahtumaan. Oli mukavaa olla kotona uutena vuotena. Kirjoitin päiväkirjaan, tein uudenvuodenlupauksia ja suunnitelmia. Uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt enää aikoihin, sillä olen huomannut, että ne eivät pidä.

Mutta olen tehnyt kuitenkin koko ikäni suunnitelmia, vaikka tiedän, että vain osa suunnitelmistani toteutuu ja tulee koko ajan yllättäviä asioita, jotka mullistavat kaiken. Mutta pohjalla on kuitenkin elämän kokonaissuunnitelma. Kauheita asioita tapahtuu jokaisen elämässä, suunnittelipa elämäänsä eteenpäin tai ei. Suunnittelu saattaa auttaa kestämään ainakin osan niistä paremmin kuin suunnittelemattomana. Aina tulee joka tapauksessa yllätyksiä: suvun tervein sairastuu yhtäkkiä vakavaan sairauteen, ihana loma muuttuu kauhuksi luonnonmullistuksen tai onnettomuuden vuoksi.

Tapahtuu myös hyviä asioita: joku suvun jäsenistä saa mieluisan opiskelupaikan, toinen rakastuu, kolmas menee naimisiin, johonkin perheeseen syntyy kaksoset, toinen perhe ostaa uuden asunnon, joku parantuu vakavasta sairaudesta.

Pidän kalentereista. Valitsen huolella kauniita kalentereita, joissa on taidekuvia. Yleensä tarvitsen vuoden aikana monta kalenteria, sillä ne täyttyvät kaikesta mahdollisesta epäoleellisesta, pursuvat niin, että niistä ei tahdo saada selvää.
Uusi vuosi on kuin uusi puhdas sivu.

Se saattaa sisältää mitä hyvänsä. Mutta suunnitelmat tuovat ryhtiä elämään, ne eivät poista luovuutta eivätkä kahlitse. Niin kauan kun on unelmia, on elämää.

maanantaina, joulukuuta 28, 2015

Kaivopuisto on ollut oma puistoni kauan

image


Varsinainen puisto alkaa vasemmalla kuvassa.
Vastaus Facebookissa kommenttiiin, jossa katsoja näkee kuvassa miellyttävää autiutta:
Enpä ole ajatellut, että Kaivopuistossa on"autiutta", mutta siltä se tässä näyttää. Ja on tietenkin meri, jossa on talvisin valkea luminen aukeus. Kaivopuisto on minulle läheinen, sillä olin opiskeluaikana kahtena vuonna puolipäivätyössä Finnish British Societyn lastentarhassa puiston laidalla ja veimme joka päivä lapset ulos juuri Kaivopuistoon. 

Sittemmin Kaivopuisto on ollut vuosikymmeniä lähipuistoni, sillä olen asunut Rööperi, Kaartinkaupunki, Ullanlinna -alueella melkein aina. Ja tietenkin Suomenlinnassa, josta oli ennen jäätie Kaivopuistoon ja ranskalaiselle koululle, jota lapsemme kävivät sen sijaitessa Laivurinkadulla. Mieheni juoksi Kaivopuistossa 20 vuoden ajan ja rullaluisteli tuossa meren lähellä olevalla asvalttikadulla. 



Kaivopuisto talvella 2014

torstaina, joulukuuta 24, 2015

Joulu tuo muistoja

embroidery from the 1950's
Koruommeltu liina puolen vuosisadan takaa. Tämän liiinan ompeli äidilleni naapurimme Inkeri. Hän oli opettajan tytär, ammatiltaan konekirjoittaja, ja hän kirjoitti tärkeitä asiakirjoja, joiden tekeminen vaati tarkkuutta ja huolellisuuta. Vapaa-aikanaan hän teki kodin hoitamisen lisäksi koruompeleita.

maanantaina, joulukuuta 21, 2015

Kun jouluna oli lunta

Korkeavuorenkadulla
Talvinen kaupunkinäkymä kotona 27.12.2005


Ensimmäiset kuvat. Orkideat

Nämä ovat ensimmäisiä kuvia, joita otin digikameralla. Orkideat kukoistavat kasvilampun alla.


orkideat joulu 2005

Tämä taitaa olla vielä aikaisempi.


Orchids and ice flowers

Orkidea ja jääkukkia keittiössä. Orchid and ice flowers


In full bloom

Joulukaktus 2006

lauantaina, joulukuuta 05, 2015

Vaahteralaakson Aurora: Villa Hjelt: Fit for a king

Tehtaankatu


Vaahteralaakson Aurora: Villa Hjelt: Fit for a king: Tästä rakennuksesta olisi tullut Suomen kuninkaanlinna.
Villa Hjelt, Italian Suomen suurlähettilään residenssi. Tehtaankatu, Eira. (Gusta...
Kaksikielinen teos (italiaksi ja suomeksi)
http://baldi.diplomacy.edu/diplo/texts/Helsinki_Ambasciata.pdf

tiistaina, lokakuuta 27, 2015

Ilopilleri syksyn keskellä

P1100921

Kauan sitten, kun olimme vielä koululaisia, poikaystäväni [=mieheni] osti minulle ensimmäisen kerran kukkia. Hänen äitinsä neuvoi ostamaan neilikoita, jotta ne kestävät, olihan kesä. Tänään sain mieheltäni kimpun punaisia neilikoita. Saimme eilen tietää, että saan pienen apurahan. Kirjoittaminen sujuu taas vähän mukavammin.

maanantaina, lokakuuta 05, 2015

All my kitchens. Keittiöni

Anna Kolehmainen tekee karjalanpiirakoita.

Kuvahaaste: Keittiössäni: Pieni lintu -blogissa on suklaakakkuresepti! Ja muut vastaukset.:)

Lapsuudenkodin keittiö oli kodin sydän. Äiti oli taitava ruuanlaittaja ja leipoja.
Kuva on 1970-luvulta. Äiti leipoo karjalanpiirakoita. Huomaa Marimekko-tekstiilit- sisareni oli siihen aikaan töissä Kuopion Marimekossa. Keittiö oli iso ja vanhanaikainen. Se muistutti Carl Larssonin kuvan keittiötä. Keittiössä oli oikea puilla lämmitettävä hella. Myöhemmin myös sähköhella. Ruokakomero oli suuri vanhan ajan ruokakomero. Keittiössä oli paljon kukkia ja soikea ruokapöytä ja ruokasalin kaapit. Kaikki ateriat syötiin keittiössä.
Asuimme aina vuokralaisina, ja samoin olemme asuneet mieheni ja minä, myös mieheni virka-asunnoissa. Vain yksi keittiöistämme oli ns aika hieno. Keittiössä on tärkeintä kodin henki. Näin ajattelen oman kokemukseni mukaan.

Helsinki

Asuimme opiskeluaikana ja nuorena parina & perheenä monenlaisissa asunnoissa muiden muassa opiskelija-asintolassa vastapäätä poliisiasemaa (nykyistä ravintolaa) - keittiön kaasulevy vuoti ja piti pitää aina ikkuna auki keittäessä-  ja Suomenlinnassa 1700-luvulla rakennetussa Nooakin Arkissa, jonka keittiössä ei ollut muuta lämmityslaitetta kuin pieni puilla lämmitettävä hella.
Viimeisestä Suomen keittiöstä ennen Kanadaan muuttoa on muistona vain tämä kuva. Minulla on sisareni lahjoittama pitkä Marimekko-esiliina. Muutimme yhdeksäksi vuodeksi Kanadaan muutama viikko tämän kuvan ottamisen jälkeen.


Copper Cliff, Canada

Ensimmäinen koti pikkukaupungissa Kanadassa. Maalasin keittiön seinät vihreiksi ja laitoin Ruohometsän kansa -kalenterin kuvat kehystettyinä keittiön seinälle. Ostimme meksikkolaiset tuolit paikallisen arkkitehdin ja espanjan opettajan pitämästä lahjatavarakaupasta. Pariskunta osti myytävät tuotteet joka vuosi suoraan meksikkolaisista kylistä. Meillä on edelleen nämä tuolit, jotka ostimme huippualennuksella puuvalmiina, mieheni hioi ja minä lakkasin ne.


Christmas in Toronto

Mieheni sai työpaikan Torontosta ja vuokrasimme iisalmelaisen kirjailijan Aarno Kellbergin tädin omistaman talon, kun hän muutti poikansa luo Ottawaan. Marimekko-esiliinan tilalle on minulle ilmestynyt luontoaiheinen muoviesiliina. Huomaa rukinlapa seinällä!


wokki ja IKEA teline

Kiinalainen kaupunginosa edullisine ravintoloinen ja kauppoineen sekä vanhimman lapsen kiinanopiskelu yliopistossa innostivat laittamaan itämaista ruokaa. Wokki ja melkein kaikki muukin tavara ostettiin kotiin Toronton IKEAsta. Kirjahyllyt, ruokapöytä ym tuotiin Suomeen, kun palattiin. Ne olivat hyvää laatua ja edullisia.


WilsonAve

Vanha rouva möi talonsa ja jouduimme muuttamaan. Uusi kotimme oli pienessä kerrostalossa erittäin monikulttuurisessa kaupunginosassa lähellä Metron pysäkkiä, josta pääsi nopeasti ydinkeskustaan lastemme kouluihin ja yliopistoon. Suimme siinä asunnossa viisi vuotta. Kaikki lapset asuivat kotona. Kanadassa sai viime vuosiin asti veronalennusta, jos opiskelevat lapset asuivat kotonaan. Kaikki lapsemme opiskelivat ilmaiseksi Toronton Yliopistossa, sillä he saivat stipendin. Nuorin lapsista olisi saanut täysihoidonkin erääseen toisessa kaupungissa olevaan yliopistoon, mutta hän jäi mieluummin Torontoon.

 Kuvassa mieheni syö aamiaista uuden "pöydän" ääressä Torontossa. Se ei ollut varsinainen pöytä vaan levy, jonka löysimme kadulta roskien joukosta, puhdistimme ja asetimme Toronton IKEASTA ostetuille pukkijaloille keittiöön. Istuin korkealla jakkaralla ja kirjoitin siinä suurimman osan lehtijutuistanikin. Lue Aurora-kirjat alkoivat keittiönpöydän ääressä Torontossa.


Ruokakomeron ovi

Palasimme Suomeen, ja mieheni sai viran, johon kuului suuri virka-asunto Helsingin ydinkeskustassa 1930-luvulla rakennetussa talossa (Korkeavuorenkatu 10 A 12). Asuimme siinä 20 vuotta. Asuntoon kuului alussa vain vaatimaton pieni keittiö, jossa oli ikkuna pihalle päin - ja ihana iso ruokakomero! Mikä onni! Jouluksi valmistin taiteilijapoikamme kanssa loistavat jouluruuat, jotka laitoimme ruokakomeroon niin kuin äitini teki lapsuudenkodissani aikoinaan. Menetimme melkein puolet virka-asunnosta - ja ruokakomeron - kun asunto remontoitiin ja pilkottiin 11 vuoden kuluttua (Remontin jälkeen: Korkeavuorenkatu 10 A 18.)  Mutta saimme ison hienon keittiön.

Christmas 2008

Uusi keittiö oli toisella puolen taloa, ikkuna kadulle päin.  Vastapäinen talo on matalampi kuin meidän silloinen talo. Kukat viihtyivät, kun oli paljon valoa.


Keittiössä aamulla

Välillä oli liian kirkasta. Tarvittiin verhot. Ne löytyivät Hietalahden kirpputorilta kuten kaikki muutkin asuntomme verhot.


huhtikuunvalo

Keväinen valo vie keittiöstä eteisen peiliin asti.


keittiö

Vihdoinkin tilava kunnon keittiö!


Joonas Suomessa

Ateria voitiin syödä keittiössä niin kuin ennen kotonani. Sukulaisemme on palannut ulkomailta Suomeen.




My blue and white kitchens

Sinivalkoinen keittiö siirtyy esineiden mukana seuraavaan asuntoon, pieneen vuokra-asuntoon Töölöön. Keittiön suosittu pinnasohva menee rikki muuutossa. Ei se olisi ehkä mahtunutkaan.:) Kuvia kummastakin viimeisimmästä keittiöstämme.


in the kitchen

Suomenlinna ja lomamatkojen merimaisemat ovat mukana esineissä, varsinkin taulussa, joka on poikamme  työ taideopiskelun ajalta Torontossa. Siinä aallot lyövät Suomenlinnan kallioon. Ihana meriaiheinen oviverho löytyi Hietalahden kirpputorilta.


pääsiäinen

Pääsiäisenä buffet-pöytä keittiössä. Pöydällä on sisarenpojan tuoma indonesialainen liina ja tyttären Kiinasta ostama kiinalainen kulho: kalligrafitaiteilijan vesikulho oikeasti.

IMG_6110

 Nykyinen keittiö on pieni. Iso perhe tai seurue ei mahdu siellä syömään. Mutta kaikki ruuat voi laittaa valmiiksi keittiön pöydälle ja ikkunan edessä olevan lipaston päälle ja viedä ne ajallaan olohuoneeseen kuten tehtiin isossa keittiössäkin. Aletaan glögistä. Takimmaisena odottavat jälkiruuat.


Orchids in the kitchen

Orkideatkin viihtyvät keittiössä.


blue  and white

Albumini All my kitchens


031

Lahjat ystäviltä toivottavat tervetulleiksi keittiöön.