Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, maaliskuuta 03, 2013

Värikollaasi 116: historia

colour-collage-March-3 by Anna Amnell
colour-collage-March-3, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Keskellä on Sinebrychoffin museon opas historiallisessa asussa, sivuilla ikkunat talosta, joka on Fredrikinkadun ja Ratakadun kulmassa, ylin ja alin koristemaalaus Kustaa Aadolfin kirkosta (IIsalmi, 1779). Suuri koko/a larger size
Tämän viikon
Värikollaasi 116

Kuvia Iisalmesta eri vuodenaikoina



lauantaina, joulukuuta 22, 2012

Kaunis Porvoo

IMG_7829

Kahden päivän matka Porvooseen ennen joulua oli ensimmäinen joululahjani. Luminen kaupunki oli satumaisen kaunis. Kuvassa raatihuone.
Lisää kuvia Vanhasta Porvoosta Aurora-blogistani.

tiistaina, joulukuuta 18, 2012

Noitien metsästystä ja opiskelua Wittenbergissä

19-vuotias maisteri Erasmus Olavinpoika Helsinkiläinen asui Wittenbergin torin varrella Cranachin taiteilijasuvun omistaman talon ylimmässä kerroksessa. Erasmuksen huone oli pitkä ja kapea kuin hovipojan kenkä.

Seinillä oli pari lautaa hyllyinä, joille Erasmus oli levittänyt vähäiset kirjansa ja nauloja, joissa riippuivat hänen kuluneet vaatteensa.

Hänen huoneessaan oli kapea puusänky, ikkunan edessä kannellinen kirjoituspulpetti ja jakkara sekä raudoitettu matka-arkku muita tavaroita varten.
Lucian ja Hannun matka-arkut olivat vielä käytävässä.
– Olen ottanut mallia Pyhän Hieronymoksen kammiosta, Erasmus selitti näyttäen seinällä olevaa paperikuvaa, jossa Hieronymos oli kammiossaan pöytänsä ääressä ja leijona lepäsi hänen jalkojensa juuressa.
– Leijona puuttuu, sanoi Hannu. – Ei ole edes kissaa, sanoi Hannu pettyneenä.
– Vuokraemäntä ei salli mitään torakkaa suurempaa, sanoi Erasmus nauraen ja näytti jo Lucian mielestä entiseltä veitikkamaiselta veljeltä.

Cranachin suvulla oli torin toisella puolen apteekki ja työpaja, jossa valmistettiin suuria maalauksia. Erasmus oli päässyt asumaan Cranacheille, koska yliopiston opettajat olivat suositelleet häntä opettamaan Cranachin nuorimpia lapsia.

Erasmus kehui, että huone oli talvellakin lämmin, sillä viereisessä huoneessa oli korkea tummanvihreä kaakeliuuni, jonka yksi seinä oli Erasmuksen huoneessa, vaikka sitä lämmitettiin viereisestä ateljeehuoneesta käsin.

Oikein kylmänä aamuna hän sai mennä ateljeehen uunin päälle nukkumaan, jollei joku oppipoika ollut varannut sitä itselleen.
(katkelma uusimmasta kirjastani, jonka nimi saa olla vielä salaisuus)

Suomalainen Pihla Viitala esiintyy elokuvassa, jossa metsästetään noitia Wittenbergissä, ehkä 1600-luvulla, en ole siitä varma. Eipä ole Wittenbergistä kuultu aikoihin ennen tätä muualla kuin viimeksi kirkkohistorian tunneilla, kun puhuttiin Lutherista.

Yllä mainittu Erasmus lähtee vuonna 1559 Wittenbergiin opiskelemaan kirjassani Kyynärän mittainen tyttö, kirjoittaa sieltä kirjeitä kauniille Margaretalle Helsinkin toisessa kirjassa ja valmistuu 19-vuotiaana maisteriksi uusimmassa kirjassani.

Wittenberg

Olin kaksi vuotta sitten marraskuussa Wittenbergissä. Ylimmässä kuvassa on Lucas Cranach nuoremman ateljeekoti, jossa fiktiivinen Erasmus asuu,  ja tässä alemmassa ateljee, jossa kuuluisa Lucas Cranach vanhempi valmisti suurikokoiset maalaukset. Hänestä on pihalla patsas.

Wittenberg on kuin 1500-luvun ulkomuseo: kirkko jonka oveen Luther naulasi vallankumoukselliset teesinsä, yliopisto joka on Lutherin entinen kotitalo ja vanhoja rakennuksia, jotka kuuluivat alkujaan Lucas Cranach vanhemmalle, taiteilijalle, joka maalasi muotokuvat sen ajan kuuluisuuksista, mm Lutherista. (ei nuorempi kuten suomenkielinenWikipedia kirjoittaa)

Hannu ja Kerttu: Noitajahti taas näyttää tapahtuvan Wittenbergin lähellä olevassa metsässä filmin trailerin mukaan. Junamatkalla Berliinistä Wittenbergiin näimme kurjia Itä-Saksan aikaisia taloja ja rämeitä, joita näyttäisi olevan elokuvassakin.

Kuvassa näky suuri ristikkotalo on nähdäkseni vain kulissi, sillä hotellimme oli sen toisella puolen,

Muut Wittenbergin kuvani.

Itse kaupunki on soma ja hyvinhoidettu. Itä-Saksa elää enää museoissa ja ihmisten jutuissa, joita kuulimme kahvilassa. Turistit tulevat Lutherin ja Cranachin Wittenbergiin. Kuva: Wikipedia


torstaina, marraskuuta 01, 2012

Pietarin mennyt loisto

2012-10-29 14.35.35 by Anna Amnell
2012-10-29 14.35.35, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kaikkialla elävät Vanhan Pietarin loisto ja viime vuosikymenien rappio rinnakkain. Keskustan kerrostalon portaissa on sama tunnelma, mikä oli Suomeninnan Nooakin arkissa 1970-luvulla. Pietarissa parvekkeiden ja porttikäytävien kunnostus kuuluu kaupungille, siksi ne ovat huonossa kunnossa tällaisilla alueillakin, joissa asunnot ovat kauniita ja hyvässä kunnossa..

keskiviikkona, elokuuta 15, 2012

Helsingin ensimmäinen sivukirjasto: Töölö

Mannerheimintie 56- Runeberginkatu 69
Rakennus valmistui 1912. Sen paikalla oli aikaisemmin huvila Valo, joka antoi nimen koko korttelille. Siinä sijaitsi Helsingin ensimmäinen sivukirjasto,   Töölön sivukirjasto.
Tästä on monenlaisia tietoja, joten laitoin seuraavan talteen.

Helena Ruth: Töölön kirjaston historiaa


Huvila Valo 1899-1910
Kirjastohanke eteni ripeästi ja maaliskuussa seuraavana vuonna vuokrattiin Töölöstä neljä huonetta käsittävä huvila Valo nykyisen Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa. Syyskuun alussa vuonna 1899 avattiin lehtisali ja varsinainen uusi lainakirjasto aloitti toimintansa 26. syyskuuta. Näin sekä lukusalin että lainausosaston käsittävä Töölön haaraosasto, vanhin varsinainen kaupungin omistama sivukirjasto, oli aloittanut toimintansa.
-- - 

Läntinen Viertotie 30, Matrosoffin puutalo 1910-1913 [vastapäätä oopperaa, siis sama kortteli)
Vuonna 1910 Töölön haaraosasto pääsi muuttamaan uusiin tiloihin Läntinen Viertotie 30:een. Matrosoffin puutalo sijaitsi vinottain vastapäätä nykyistä ooperaa. Täällä pidettiin kehnoa valaistusta suurena puutteena: öljylamput kärysivät ja paloturvallisuus tuntui uhatulta. Vuonna 1912 saatiin sähkövalo ja telefoni. Kun vielä aikaisemmin käytössä olleet lainausmaksut poistettiin samana vuonna, kasvoi lainaus heti kolminkertaiseksi.

Runeberginkatu 69 [Tässä vihreässä talossa nähtävästi]
Vuonna 1913 Töölön haaraosastolle vuokrattiin uudet tilat Runeberginkatu 69:stä. Kirjaston toimintakertomuksessa todettiin, että " uusi huoneusto oli huomattavasti tilavampi ja hauskempi kuin haaraosaston entinen huoneusto".

Mannerheimintie 48-50 (aik. Turuntie 24) 1939-1969
Uusi vaihe Töölön kirjaston historiassa alkoi vuonna 1939, jolloin päästiin siirtymään niin kutsutun tykistöpihan alueelle, ruotsinvallanaikaisen kasarmialueen entisen sairaalarakennukseen. Paikka sijaitsi Mannerheimintien varrella samalla paikalla, johon oli aikaisemmin kaavailtu uutta pääkirjastoa ja jolla nyt sijaitsee kaksi suurat hotellia. "

Tästä on erilaisia netissä, joten laitoin tämän talteen



lauantaina, maaliskuuta 31, 2012

Keskiajan Töölössä oli myös iloa


Albrecht Dürer (1471-1528) : talonpoikaispari tanssii

Kun katsoin tänä aamuna itseäni peilistä, näin surkean olennon: tukka sekaisin, huulet rohtuneina, nenä vuoti, silmissä oli tylsä ilme. Ilmiselvä varhaiskevään töölöläinen, mikäli voimme uskoa Ilkka Malmbergin kirjoitusta " Töölön kylä" huhtikuun kuukausiliitteestä (Kuvitus: Hannu Lukkarinen). Kylmä talvi ja tautinen kevät koetteli töölöläisiä ennen ja koettelee nytkin. Nyt on onneksi antiobiootit, nenäsuihkeet ja huulirasvat, tauti ei vie hautaan.

Hautausmaa olisi ollut keskiajalla lähellä. Keskiajan töölöläisvainajat saattavat nukkua tämän korttelin alla, asunhan Oopperaa vastapäätä olevassa korttelissa, vuokra-asunnossa lisättäköön varmuuden vuoksi.

suomalaisia1500-luvulla

Kuvassa 1500-luvun suomalaisia Espoon 1500-luvun näyttelystä. Kuva: Anna Amnell

Malmbergin kirjoitus oli hyvä ja hauskakin. Me uudet töölöläiset luimme sitä kiinnostuneina. Siinä kerrottiin, mitä oli ennen nykyisen Helsingin paikalla, tuotiin esille karun ilmaston vaikutus kulttuuriin mutta myös suomalaisten eurooppalaisuus keskiajalla. Jotain kuitenkin puuttui. Ilo.

Ymmärrän, että ruton tai muun tappavan kulkutaudin liikkuessa ei paljon naurattanut, mutta muina aikoina köyhätkin ihmiset osaavat iloita.

377  Hattula medieval Church of the Holy Cross

Keskiajan kirkot oli koristettu maalauksin. Kuvassa Hattulan kirkko. Tuoleja ei ollut, huonojalkaiselle tai raskaana olevalle tuotiin kotoa jakkara mukana.

Jälleen esitettiin keskiaika ja renessanssi toistensa täydellisinä vastakohtina, toinen synkkyyttä ja pimeyttä, toinen vapautta ja seikkailua. Näin ei ollut kuitenkaan. Töölöläiset tanssivat häissä tai juhannuksena piiritanssia kyläsoittajan luodessa säveliä nokkahuilulla. He leikkivät seuraleikkejä nurmikolla tai joulunaikaan puhtailla oljilla lattialla.

He seisoivat kirkossa kuunnellen kaunista laulua tai istuivat hämärässä huoneessa avotakan valossa tarinoita kertoen tai kylänkalliolla kuunnellen kiertävän munkin ihmeellisiä legendoja, sen ajan viihdettä ja jännitystä. Heidän esteettinen nautintonsa saattoi olla suurempi kuin meillä television ääressä. Luonnonkauneus, iltarusko kyllä mainittiin. Heidän olivat myös kukat ja linnut, pilvet ja sininen taivas. Paljon oli yhteistäkin.

"Kuut, viikot nuo on parhaimmat,
kun kaikki linnut laulavat.
Taivaan se täyttää, täyttää maan,
tuo kaunis laulu soinnillaan.

Ja armas satakielikin
taas laulaa ääni helkkyvin
kuunnella meidän kaikkien,
suon sille aina kiitoksen.

Myös kiitän kaiken Luojaa, kun
hän luonut on tuon siunatun,
ylhäisen, suuren laulajan,
musiikin parhaan taitajan.

Se yötä päivää helkyttää,
ei uuvu eikä vaiti jää.
Vaieta en voi minäkän,
en väsy koskaan kiittämään.

Kuut, viikot nuo on parhaimmat. - Aale Tynni (toim.) : Rouva Satakieli
Vuonna 1538 julkaistusta kokelmasta, sävel tuntematon keskiaikainen mestari, sanat Martti Luther, joka oli silta keskiajan ja renessanssin välillä.)

Lisää 1500-luvun Helsingissä

Ks. Myös Kirkko ja kaupunki-lehti 5.11.2014 : Miika Vähämaan kirjoitus hyvästä elämästä keskiajalla. Hän haastattelee keskiajantutkija Marko Lambergia, joka on toimittanut Kirsi Kanervan kanssa kirjan Hyvä elämä keskiajalla (SKS).


maanantaina, syyskuuta 05, 2011

Kauralientä ja linnoja


oatmeal and castles, originally uploaded by Anna Amnell.
Arjesta voi tehdä hauskan vaikkapa kirpputorilta ostettujen astioiden avulla.
Tästä tulee mieleen muistelmat, joissa eräs nainen kertoi lapsuudestaan ranskalaisessa keskiaikaisessa linnassa. Ateriat syötiin kylmässä ruokasalissa, jossa oli katto korkealla, astiat antiikkia, lusikat vanhaa hopeaa ja lautasessa ohutta velliä. Rahat olivat vähissä. Sellaista voi ajatella, kun pitkä lääkekuuri on herkistänyt vatsan ja aamiaiseksi on viisainta syödä kautalientä, juuri sitä mitä ennen aikaan suositeltiin herkkävatsaisille. Ei sisällä lisäaineita, ei soijaa, ei sokeria kuten useimmat kaupasta ostetut valmisruoat.

from the fleamarket

maanantaina, elokuuta 08, 2011

Romaanit, elokuvat ja historian tuntu





Kommenttini Facebookissa. Kuvitus myös aikuisten kirjoihin kuten ennen? Kuvassa raumalaisen laivanvarustajan makuuhuoneen esineistöä.


Se voisi sopia myös (aikuisten romaaneihin) siitä syystä, että nykyajan lukijat saattavat olla kärsimättömiä, kustantajakaan ei pidä pitkistä kuvauksista. Silloin lukijan käsitys kirjan maailmasta voi jäädä ohueksi, olla vääristynyt, sillä aikamme on hyvin kulttuuriton. 


Kuvitus esimerkiksi jonkin aikakauden vaatteista, sisustuksesta voisi selventää kirjan maailmaa. Elokuvissakin voi näkyä täydellinen tietämättömyys menneestä aikakaudesta, ihmiset hortoilevat niissä niin kuin nykyajan ihmiset.


 Jos sitten romaanissa on vielä anakronistinen suhtautuminen kyseiseen aikaan, syntyy ihme soppa: henkilöt ovat vahvasti meikattuja feministejä, jotka sinuttelevat kaikkia. Puuttuu vain kännykkä kädestä. 


Voi ymmärtää, että Poirotit ja Miss Marplet kiehtovat, koska mennyt aika elää niissä sekä kuvissa, tekstissä ajatusmaailmassa. Oikea käsitys historiasta alkaa olla harvinaista.

torstaina, kesäkuuta 16, 2011

Sukellus


IMG_3379, originally uploaded by Anna Amnell.
Näillä lahjoilla voi sukeltaa toisiin maailmoihin: veden valtakuntaan ja kampakeraamiseen aikaan. Päällimmäisenä kirjaläjässä on nimittäin ihkauusi jännittävä kirja, jolla aikamatka sujuu.
Kohonen Laila: Kumisevan kiven arvoitus

tiistaina, kesäkuuta 14, 2011

"Uskontovapaa" kasvatus ja kulttuurintuntemus

Kommentti kirjoitukseen Narniaa skeptikoille, jossa kirjoittaja kertoo, että jotkut ihastuvat lapsena Narnia-kirjoihin, mutta teini-ikäisenä tai aikuisena tuntevat tulleensa "huijatuiksi".

Kommenttini: Jos lukutaitoinen eurooppalainen lapsi ei tunnista Euroopan pääuskonnon keskeisimpiä käsitteitä Narnia-kirjoja lukiessaan, se kertoo enemmänkin lapsen huonoista perustiedoista kuin Lewisin vääristä motiiveista. Se olisi samaa kuin, jos intialainen koululainen ei tunnistaisi hindulaisuutta intialaisesta taiteesta tai kirjallisuudesta.

Eräs Narnia-kirjojen parhaita omainaisuuksia on se, että se tutustuttaa lapsilukijan länsimaisen kulttuurin peruspylväisiin, kristinuskon ja antiikin tarinoihin. Jos ihminen ei tunne niitä, hän menettää paljon yhtä hyvin maailmankirjallisuutta lukiessaan kuin Euroopan taidegallerioissa kulkiessaan.

Millerin kertomus "huijatuksi tulemisesta" Narnian kirjoja luettuuaan on suoraan sanoen naivi, jollei hän tietoisesti harjoita uskonnonvastaista propagandaa, mikä on nykyään kovin muodikasta.

"Uskontovapaa" kasvatus tekee ihmisistä todellakin tietämättömiä. Eräs tuttavani kertoi, että häntä huvitti, kun Ranskassa opetettiin taidehistorian luennoilla tuntikausia taidehistorian kannalta välttämättömiä kristinuskon perusasioita, mm kirkkohistorian ja Raamatun keskeisten henkilöiden nimiä, jotka suomalainen opiskelija oli oppinut jo ala-asteella uskontotunneilla.

Kuvassa Ivan Metrovicin veistos "John the Baptist" Splitissä Diocletianuksen palatsin alueella. Ks koko kuvasarja palatsista

maanantaina, joulukuuta 06, 2010

Ensimmäiset itsenäisyyspäivän vastaanotot kahvikekkereitä


Lunta ikkunalaudoilla, pyryä, sinivalkoiset kynttilät on ostettu. Ystävät tulevat illalla kylään ja katsomme yhdessä sitä ohjelmaa, jota suurin osa suomalaisista tänään katsoo eli Itsenäisyyspäivän vastaanottoa presidentinlinnasta. Tämä ohjelma sopii hyvin ilmastoomme.

Tämän päivän HBL kertoo, että vuosina 1919-1921 itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentinlinnassa merkitsi kahvitarjoilua hallitukselle, diplomaateille ja virkamiehille, yhteensä 150:lle henkilölle. Ensimmäiset iltajuhlat järjestivät presidentti K.J. Ståhlberg ja hänen vaimonsa Ester. Vuosina 1923-1924 palattiin iltapäiväkutsuihin. Iltajuhlat tanssiaisineen nykytyyliin järjesti ensi kerran presidentti Lauri Relander vaimonsa Signen kanssa.
 (Marianne Sundholm: Skaka tass, säg ditt namn ochh gå.)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sinivalkoiset kukat ovat äitini hautajaiskukkia. Haluan muistaa tänään myös äitiäni, joka valmisti erinomaiset ateriat, kakut ja leivonnaiset kaikiksi juhlapäiviksi, vaikka niitä juhlittiin vain vaatimattomassa kodissamme perheen kesken. Joskus oli joku läheinen ystävä vieraana - alkuaikojen presidentinlinnan kutsujen tyyliin  kahvikekkereillä. Tänään meillä on vieraana miehensä kanssa lapsuudenystäväni, jonka äiti oli minun äitini lapsuudenystävä.

Klikkaa sanaa itsenäisyyspäivä, ja lue muut kirjoitukseni tästä aiheesta.
Linnan juhlien historiaa (mtv3)

tiistaina, elokuuta 31, 2010

Vapaaehtoinen ruotsi avaa monia ovia

Parin vuoden HBL:n lukeminen ei enää riitä, olen alkanut lukea Dagens Nyheter -lehteä netistä. L
Huvittavin juttu Dagens Nyheterissä oli kuitenkin se, että Ruotsissa voi kuka hyvänsä perustaa puolueen ja laittaa ehdokkaiksi kenet hyvänsä - kysymättä heiltä lupaa.

Haluan lisätä, että ruotsin harrastamisesta on ollut valtavasti hyötyä myös siinä, kun olen lukenut viime vuosina paljon 1500-luvusta. Meidän historiammehan oli 1800-luvun alkuun asti ruotsiksi - tai latinaksi- muistiinmerkittyä ja 1800-luvulla venäjäksi. Venäjää osaavat vain harvat, latinaa vielä harvemmat, ja kohta ruotsiakin entistä harvemmat. Historian opiskelijalla on edessään ruotsin kurssi yliopistolla, mikäli ei sitten aleta ajatella histrorian alkavan virallisestikin vasta vuodesta 1918, niin kuin monet taitavat nykyään jo ajatella. Pieni tietoisku 1900-luvun alun elämään oli Ateneumissa avoinna ollut hieno näyttely Kaupungin naiset. Elettiin sitä ennenkin.

lauantaina, maaliskuuta 06, 2010

Vaasojen aika ja ruotsinviha Suomessa



Koulun opetustaulussa on kuvattu 1500-luvun puolivälin saksalaista porvariskotia. Kustaa Vaasa oli suututtanut ja karkottanut ruotsalaisen sivistyneistön, sen vähän jota oli, ja joutui kutsumaan saksalaisia virkamiehiä järjestämään hovin ja valtakunnan asiat. Historioitsija Herman Lindqvist sanookin tätä saksalaiseksi kaudeksi Ruotsin historiassa. Eihän tuollaisesta kerrottu meille historian tunneilla. Menneisyytemme ulottuu kauemmaksi kuin 1900-luvun alkuun, ja on muovannut meitä.

Olen taas kiitollinen siitä, että opin ruotsia koulussa, enkä joutunut opettelemaan sitä aikuisena. Luen Herman Lindqvistin erinomaista kirjaa "Historien om Sverige. Historien om Gustav Vasa och hans söner och döttrar". Olen ottanut kirjastani valokopiot, jotta saan rauhassa alleviivata myös paksuilla värikynillä ja kirjoitella samalla papereihin, mitä mieleen saattuu tulemaan. Aikaisemmista lukukerroista on jo muutamia vuosia ja käyn läpi nopeasti alleviivauksiani. Vaikka tarkoitus oli lukea vain Erikin ja Juhanan erimielisyyksistä innostuin lukemaan heidän isänsä, tyypillisen renessanssikuninkaan Kustaa Vaasan toimista.

Äksy, norsunmuistinen ja hyperaktiivinen Kustaa Vaasa oli vapauttanut ruotsalaiset, meidät ruotsi-suomalaiset, tanskalaisten vallasta ja otti valtakunnan haltuunsa, kohteli sitä aidon renessanssihallitsijan tavoin ikiomanaan. Kansan satojen vuosien aikana hellyydellä keräämät kotikirkkojen kynttilänjalat, ehtoollisastiat ja jopa kirkonkellot, vastustajilta kerätyt sakkorahat ja muut menivät kuninkaan aarrekammioon ja rahakukkaroon, alttariliinoista tehtiin prinsessoille mekkoja, vaikka katolisena säilynyt kuningatar, kymmenen lapsen äiti, suri sitä. Poikien turhille muun muassa Englantiin tehdyille kosintamatkoille kerättiin kansalta verot. Tuon ajan verolutteloista olen minäkin löytänyt esi-isiäni. Tietenkin maksettiin samalla velkaa, jota oli otettu saksalaisilta, jotta maa vapautettaisiin tanskalaisten vallasta. Koululaitos ja sairaanhoito romahtivat, kun kirkolta oli viety varat.

Olisiko mahdollista, että Vaasojen suvun häikäilemätön hallintapa synnytti suomalaisissa muuten käsittämättömältä tuntuvan vihan ruotsalaisia ja ruotsin kieltä kohtaan? Ruotsin kieli ja nykyajan ruotsalaiset tai suomenruotsalaiset ovat syyttömiä kaikkeen siihen, mitä tapahtui aikaisemmin aivan kuten nykyajan venäläiset ja saksalaiset eivät ole syyllisiä Stalinin ja Hitlerin rikoksiin. Saksalaiset ovat kuitenkin pyytäneet anteeksi juutalaisilta natsien tekemiä rikoksia uskoen anteeksipyynnön parantavan välejä. Kannattaisiko ruotsalaisten pyytää meiltä suomalaisilta anteeksi sitä, että kohtelivat maatamme siirtomaanaan satojen vuosien ajan?
Posted by Picasa

tiistaina, joulukuuta 29, 2009

Luomiväriä 2000 eKr



Meikattu ylimysnainen Babyloniassa Kaldean Urin loistoaikoina, Abrahamin aikaan eli noin neljätuhatta vuotta sitten.



Egyptiläinen silmämeikkaustyyli on tuttu monista muinaisesta Egyptistä kertovista kuvista ja elokuvista.



Egyptiläiset silmämeikkausvälineet ja kuva erittäin hienoista rasioista, joissa eyeliner hienonnettiin ja ehkä myös säilytettiin (Science Museum).



Silmämeikkausvälineitä olivat nämäkin



Kuningas Job uudessa loistossaan. Onko kuvassa oleva kaunis nuori nainen Jobin tytär, Keren-Happuch? Nimi tarkoittaa luomiväriputkea, oikeammin sarvea, jossa nainen säilytti luomivärin.

Tunnemme Jobin järkyttävistä onnettomuuksista, jotka kohtasivat häntä. Hänen kaikki lapsensakin kuolivat, seitsemän poikaa ja kolme tytärtä ollessaan juhlimassa talossa, joka romahti. Kaiken kärsinyt ja ystäviensä hylkäämä Job sai kuitenkin takaisin entisen loistonsa ja myös lisää lapsia, jälleen 7 poikaa ja 3 tytärtä.

"Ensimmäiselle [uuden lapsijoukon tyttärelle] hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuk. Eikä ollut koko maassa niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret; ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla. " (Job 42)

Kauneus oli valttia myös muinaisessa maailmassa, kauniit tyttäret saivat jopa perinnön kuten veljensä. Tiesivätkö Jobin tyttäret ja muut sen ajan naiset, että luomiväri oli myrkyllistä? Se sekoitettiin lyijystä ja malakiitista, joilla oli kumulatiivinen vaikutus, ne saattoivat vaikuttaa hermostoon ja näköön sekä aiheuttaa anemiaa ja vaurioita munuaisissa ja naisen jälkeläisissä.

Nimeä Keren-Happuch on annettu vielä 1800-luvulla ainakin englanninkielisissä maissa.

Kuvat: maalaus Wikipedia, muut copyright www.BiblePictureGallery.com.

maanantaina, maaliskuuta 09, 2009

Osasiko entisajan ihminen arvostaa luonnonkauneutta?



Huudahdin ääneen aamulla, kun vedin verhot syrjään ikkunasta: lumisade! Pidän lumisesta maisemasta. (Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena)

Jossain kirjassa väitettiin, että entisaikojen ihmiset eivät osanneet nauttia maiseman kauneudesta, ja vasta 1400-luvulla elänyt italialainen kirjailija Piccolomini (myöhemmin paavi Pius II) "havaitsi" ensimmäisenä maiseman kauneuden. En usko, että on niin. Hänellä oli vain aikaa ja mahdollisuus, paperia, mustetta, varmaan myös kirjuri, jotta hän saattoi merkitä muistiin muutakin kuin aivan välttämättömät faktat. Ja hänellä oli mahdollisuus matkustella. Uskon, että löytyy vielä joitain käsikirjoituksia, joissa muutkin kertovat nauttineensa ympäristön kauneudesta. (Luukaskin kirjoittaa vanhan käännöksen mukaan "kauniista satamista", King James käännös "fair havens") Tietenkin vain harvat ihmiset ovat jääneet historiaan, muut ovat vaipuneet unholaan - kuten sanotaan - kuin heitä ei olisi ollutkaan.

Menneisyyden tulkinnassa käytetään toisaalta arkeologisia löytöjä, kaivetaan esiin kulttuurikerroksia ja katsotaan, mitä ihmiset ovat syöneet (ruoantähteet, käymälät), millaisia astioita tai työvälineitä heillä on ollut, millaisia tekstiilejä. Hyvin paljonhan ei ole säilynyt. Sitten ovat asiakirjat, testamentit ja tiedot rikoksista tai myötäjäisistä. Voi havaita erimielisyyttä näiden kahden ryhmän välillä vaikkapa silloin, kun puhutaan Suomen historiasta.

Maalaukset ovat kiinnostava lisä menneisyyden ymmärtämiseen. Niissä näkee koiria, kissoja, lapsia leikkimässä, palvelijoita - ja maisemia (Bruegel). Mutta ovatko ne realistisia? Toiset ovat, toiset ei.

Kun ajattelen lapsuuttani maalla mummolassa, minusta tuntuu näin jälkeenpäin monesti, että elin kuin keskiaikaa. Sodan aiheuttaman pitkällisen pulakauden vuoksi vuonna 1875 syntynyt isoisäni turvautui lapsuutensa ja nuoruutensa elämäntapaan, esimerkiksi käytti päreitä tuvan valaisemiseksi, vaikka hänellä oli ammattinsa vuoksi erikoislupa saada polttoainetta hyvin kirkkaaseen työskentelylamppuun, jonka valossa jotkut naapurit tulivat lukemaan sanomalehteään. Vielä 1950-luvullakin maalla elettiin vaatimattomasti kuin keskiajalla. Juhannus oli kuin renessanssin juhla: soudeltiin talosta taloon, laitettiin kukkia ja vihreitä oksia hirsiseinän rakoihin ja lattialle, koivukuja rappusten eteen.

Tässä ympäristössä elin monta vuotta ja muistan, että luonnonkauneus oli minulle, pienelle lapsellekin tärkeä. Muistan aamu-usvan, joka verhosi maiseman, kukat joiden keskellä vaelsin kuin metsässä, auringonlaskut ja valkean puhtaan lumen, jota näkyi silmänkantamattomiin.

tiistaina, lokakuuta 28, 2008

Wikipedia ja historia


Delfoin oraakkeli. Matti Amnell. Opiskelunaikainen harjoitelma Michelangelon mukaan.

Wikipedia in English: "Occupation of the site at Delphi can be traced back to the Neolithic period with extensive occupation and use beginning in the Mycenaean period (1600-1100 B.C). Most of the ruins that survive today date from the most intense period of activity at the site in the 6th century BC." (BC = eKr)

Olen hyvin kiinnostunut historiasta. Luen siitä melkein koko ajan netistä, lehdistä ja kirjoista. Olen kiinnostunut siitä, mitä kuvat kertovat menneisyydestä. Wikipediassa on hyviä kuvia, ja monesti myös hyviä artikkeleita. Arvostan Wikipediaa ja toivon, että se kehittyy.

Miten kertovat eri maiden Wikipediat historiasta? Vertaa ja huomaa jälleen, kuinka suomenkielinen Wikipedia poikkeaa valitettavasti täysin muista ajan merkitsemisessä: se vaatii kaikkia [!]kirjoittajiaan hylkäämään eKr/jKr -merkinnät, joiden vastineet BC/AD ym ovat normina (tai ainakin yleisimpänä merkintöinä esim englannissa) muiden kielten Wikipediassa. (Ks esim Delfoi-artikkelia ja vertaa suomeksi ja englanniksi kirjoitettuja artikkeleita.)

Suomi on kuin kommunistinen Kiina tai entinen Itä-Saksa. Miten on näin päässyt tapahtumaan? Tätä tilannetta eivät englanninkieliset huomaa, sillä Google Translaten mukaan eaa/jaa [e, a, a] [j, a, a] tarkoittaisivat samaa kuin BC/AD, mikä ei ole totta. Vai onko niin, että BCE/CE -muotoja ei hyväksytä englanniksi edes Google-käännöksissä?

Ruotsin Wikipedian Delfoi -artikkelissa ei ollut ajanmääreitä, mutta näin se kertoo kertoo Ruotsin muinaishistoriasta. In Swedish BC/AD are used.

" * Paleolitikum (ca 12 000 f.Kr. - 10 000 f.Kr.)
* Mesolitikum (10 000 f.Kr. - 4000 f.Kr.)
* Neolitikum (4000 f.Kr. - 1800 f.Kr.
* Äldre bronsålder (1800 f.Kr. - 1100 f.Kr.)
* Yngre bronsålder (1100 f.Kr. - 550 f.Kr.)
* Förromersk järnålder (550 f.Kr. - 1 e.Kr.)
* Romersk järnålder (1 e.Kr. - 375 e.Kr.)
* Folkvandringstiden (375 e.Kr. - 550 e.Kr.)
* Vendeltiden (550 e.Kr. - 700 e.Kr.)
* Vikingatiden (700 e.Kr. - 1050 e.Kr.)"


Vertaa Delfoi suomenkielisessä Wikipediassa. It uses the Finnish equivalent of BCE, namely letters "e, a, a":

"Historiallista todistusaineistoa on kolmesta kivisestä temppelistä. Ensimmäinen niistä tuhoutui tulipalossa 548 eaa ["e, a, a"]. Seuraava temppeli, jonka tärkeimpiä rahoittajia oli ateenalainen Alkmeonidien suku, tuhoutui maanjäristyksessä 373 eaa ["e, a, a"]. Sen paikalle vihdoin vuonna 330 eaa ["e, a, a"]. valmistuneen temppelin rauniot ovat edelleen nähtävissä.


Delfoi englanninkielisessä Wikipediassa:

"The ruins of the Temple of Apollo visible today date from the 4th century BC are of a peripteral Doric building. It was erected on the remains of an earlier temple, dated to the 6th century BC which itself was erected on the site of a 7th century BC construction attributed to the architects Trophonios and Agamedes.[16]"

Delfoi ranskalaisessa Wikipediassa:

"Sur le site du sanctuaire, un village modeste du 1400 av. J.-C. environ a été reconnu: ce site, nommé Pythô (Πυθώ, οῦς (ἡ) et Πυθών, ῶνος (ἡ)) dans l'Iliade (cf. II, 519 et IX, 405) et dans l'Odyssée (cf. VIII, 80), est abandonné entre 1100 av. J.-C. environ et 800 av. J.-C."


Delfoi saksankielisessä Wikipediassa:

"Zunächst stand Delphi unter der Vorherrschaft von Kirrha, einer Stadt an der Mündung des Pleistos. Im Ersten Heiligen Krieg (600–590 v. Chr.) unterlag Kirrha einem Bündnis von Thessalern, Sikyonern und Athenern und Delphi gelangte unter die Kontrolle der Amphiktyonen, die bis zur makedonischen Eroberung im 4. Jahrhundert v. Chr. andauerte. Auch in römischer Zeit blieb das Heiligtum bis zum Verbot der heidnischen Kulte durch Kaiser Theodosius I. im Jahr 394 n. Chr. eine vielbesuchte Pilgerstätte."

P.S. On eräs tilanne, jossa minäkin käyttäisin ehdottomasti BCE/CE -merkintöjä, nimittäin uskontojen välisessä dialogissa, jossa puhutaan esim yleisistä eettisistä kysymyksistä, johon käyttöön nuo lyhenteet alkujaan keksittiin kirkon piirissä. Mutta Eaa ja jaa ovat niin hassuja, keinotekoisia ja 70-lukulaisia ilmauksia, että käyttäisin suomessakin ennemmin ilmaisuja BCE/CE (jotka voivat tarkoittaa sekä Before Christian Era tai Before Common Era), puheessa voisin sanoa tällöin esim "ennen länsimaisen ajanlaskun alkua" .

Yleisessä tiedottamisessa länsimaat ja nykyään muutkin maat käyttävät BC/AD -merkintöjä. BCE/CE on selvä uskonnonvastainen ilmaus. Jos asuisin Jerusalemissa ja osaisin hepreaa, käyttäisin sikäläistä, heidän ajanlaskunsa merkintää, vaikka en ole juutalainen, samoin jos asuisin muslimimaassa, käyttäisin heidän systeemiään ja lyhenteitään, vaikka en ole muslimi. Maassa maan tavalla.

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

Kampaamossa ja parturissa ennen aikaan



Kauneuden vuoksi on aina nähty vaivaa ja kärsittykin. Olisiko tämä 1930-luvun kauneusihanne?



Kampaamo ja parturi Zagrebin kaupunginmuseosta. Siellä saa valokuvata.


 


Zagrebin kaupunginmuseo sijaitsee entisessä P. Claran luostarissa.




torstaina, toukokuuta 01, 2008

Punaliput myöhäinen ilmiö toukokuun ensimmäisen juhlinnassa


Valpuri eli Pyhä Valborg
Kevättä on juhlittu muinaisista ajoista asti, ja nimenomaan toukokuun ensimmäinen päivä on ollut Euroopassa vuodesta 870 Walburgan juhlapäivä.

Walburga oli saksien kuninkaan Rikhard Pyhän tytär. Hän syntyi Devonshiressa Wessexisssa noin vuonna 710. Kun hänen isänsä lähti ristiretkelle hän jätti tyttären luostariin kasvatettavaksi. Walburga oli luostarissa 26 vuotta ja sai hyvän koulutuksen, josta hänelle oli paljon käyttöä, kun hän lähti Saksaan auttamaan enoaan ja veljeään lähetystyössä. Häntä pidetään Saksan ja Englannin ensimmäisenä naiskirjailijana, sillä hän kirjoitti pyhimyselämäkerran ja kuvauksen ristiretkestä.

Hän kuoli vuonna 869 Heidenheimissa luostarin abbedissana, ja hänen pyhäinjäännöksensä siirrettiin toukokuun 1. päivänä 870 Eichstättiin (Walburgan yö). Hän oli eräs keskiajan suosituimpia pyhimyksiä. Hänen merkkipäivänsä on roomalaisen kalenterin mukaan toukokuun ensimmäisenä päivänä.

Walburgan uskottiin suojelevan muun muassa rutolta, vesikauhulta ja yskältä ja nälänhädältä. Walburga (myös Walpurga, Valpurgis), on kuvattu usein pitämässä kädessään kolmea kaurantähkää, ja hänet sekoitettiin siksi maaemoon ja pakanalliseen uskomukseen noidista. Kevään voitto talvesta osui tähän aikaan, ja sitä oli juhlittu muinaisista ajoista asti. Uskottiin, että noidat yrittivät saada pimeyden voitolle vappuyönä.

Vappua juhlitaan joissain paikoin edelleen vähän samoin kuin Halloweenia: lapset ja nuoret naamioituvat ja tekevät kepposia. Vappuyönä pidettiin mahdollisimman kovaa meteliä, sillä sen uskottiin karkottavan pahat henget. Vappuyö ja noitavuori ovat tulleet kuuluisiksi Goethen näytelmästä Faust, jossa paholainen vie Faustin noitavuorelle.

Finnguide kertoo, että vappua alettiin juhlia pappiloissa ja yläluokan perheissä 1700-luvulla menemällä ihailemaan luontoa ja pitämällä simakutsuja perheen ja ystävien kanssa. Nykytyylistä vappua alkoivat juhlia ylioppilaat 1800-luvulla. Vappuna alettiin käyttää ylioppilaslakkeja - niitä pidettiin sitten kesälakkeina syyskuun loppuun.

(Muutkin kuin vasta ylioppilaiksi päässeet käyttivät ylioppilaslakkia kesähattuna. Äitini kertoi, että pappi piti rippikoulua ylioppilaslakki päässä.)