Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulukukat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulukukat. Näytä kaikki tekstit

torstaina, tammikuuta 14, 2016

Joulusypressi kestää, jos sitä hoitaa

Blue and white Christmas

Meillä on allergian vuoksi nykyäään tekokuusi, mutta ostamme sen seuraksi pari pientä joulusypressiä ((Chamaecyparis lawsoniana). Nämä ostettiin joulukuu 7. päivänä. Niitä kasteltiin säännöllisesti.

P1120496

Tammikuun 11. päivänä toinen joulusypresseistä näytti jo huonolta. Huoneilma on kuivaa, mutta emme sumuttaneet joulusypressejä, sillä ne oli asetettu indonesialaisen batiikkiliinan päälle. Ruukut valittiin kauneuden vuoksi. Joulusypresseille pitäisi olla ruukut, joissa kosteus säilyisi paremmin.




Rauhallista

14. tammikuuta toinen joulusypresseistä harotti kuivana. Se oli tehnyt tehtävänsä.


Joulusypressi 7.12.2015 -
Toinen joulukuun 7. päivä ostetuista syppresseistä on yli kuukauden jälkeen vielä hyvässä kunnossa. Siitä on iloa vielä joksikin aikaa. Tämä ruukku säilyttää kosteuden paremmin, ja kukan voi kantaa siinä keittiöön sumutettavaksi.

Valoisassa paikassa tämän sypressin voisi säilyttää kesään asti ja siirtää puuutarhaan. Mutta kun ei ole sopivaa valoisaa paikkaa eikä puutarhaa, parin kuukauden ilo joulusyppressistä riittää. Se oli mukana joulussa.

Lue joulukukkien hoidosta  suomela.fin sivuilta "Näin joulukat säilyvät.."


torstaina, tammikuuta 31, 2013

Amaryllis ja orkidea 2013

Amaryllis ja orkidea 2013 by Anna Amnell
Amaryllis ja orkidea 2013, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Sama valkoinen orkidea (ostettu 5.11. 2012, siis melkein 3 kk kukassa)  ja uudelleen kukkinut joululahjaksi saatu valkoinen amaryllis (22.12.2012).

maanantaina, joulukuuta 27, 2010

Joulu jatkuu pitkään


Christmas Flowers, originally uploaded by Brin d'Acier.
Kukissa säilyvät joulun värit, tuoksut muistot.
Christmas Flowers, photo: Rosanne Lamarre

sunnuntaina, joulukuuta 19, 2010

keskiviikkona, joulukuuta 15, 2010

Jouluruusu


jouluruusu, originally uploaded by Anna Amnell.
Jouluruusun voi säilyttää kevättalven ja kevään huoneessa ja istuttaa joulun jälkeen puutarhaan. Tämä jouluruusu pääsi ystäväni huvilallle, jossa se kukkii keväisin. (Kuva kirjoituksen alaosassa)

perjantaina, syyskuuta 17, 2010

Murattiköynnös ja kirjoittaminen


Helle pilasi kauniin murattiköynnökseni, joka kiersi ympyrän muotoisena ikkunan edessä. Samalla tavalla helle viivästytti kovasti kirjoittamistani.

Onneksi olin ostanut kaksi erillistä murattia ja istutin ne helteiden loputtua samaan ruukkuun, jotta ne yhdessä muodostaisivat kauniin koristeen jouluksi. Mielessäni nuo kaksi köynnöstä ovat kuin ne kaksi kirjaa, joita kirjoitan. Oikeastaan kerään vasta aineistoa toiseen,  toisessa olen taas jo aika pitkällä. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi saada yhden käsikirjoituksen jollain tavalla valmiiksi ennen joulua.

Monesti toivon, että en olisi koskaan aloittanut historiallisten romaanien kirjoittamista, vaikka olenkin aina hyvin iloinen kun saan jonkun kirjan valmiiksi. Alussa julkaisin joka toinen vuosi ja vielä työn ohella. Onneksi en enää, sillä taustatyö vie hyvin  paljon aikaa ja energiaa. Aurora-kirjoissa en huomannut sitä samalla tavalla, sillä tutustuin Viktorian aikaan ja 1900-luvun alkuun vähitellen tehdessäni kaksi lehtijuttua Kotilieteen. Kävin museoissa Yhdysvalloissa ja Kanadassa sekä Euroopan lomamatkalla monissa muissakin maissa. Kun aloin kirjoittaa, minun ei tarvinnut enää lukea lisää, ei varsinkaan Kanadaa koskeviin kirjoihin. Suomen 1900-luvun alkuun tuli lisää Kuopio, etenkin sen Ulkomuseon hienot rakennukset.

Murattiköynnös tuo mieleen myös L.Onervan, joka kävi samaa koulua kuin toisen tyttökirjani Olga, joka on nuorempaa polvea, mutta hänkin ihastunut Eino Leinoon, kuitenkin vain hänen runoihinsa ja kuvitelmaan, joka ei kestä lainkaan todellisuutta. Aurora-kirjojen  maisemat Helsingissä olivat kovin tuttuja, sillä kävelin niissä joka päivä, ajallisesti kylläkin 90 vuotta myöhemmin. Joskus oli outoja sekunnin murto-osia, jolloin verho avautui ja olin hetken 1900-luvun alussa, tein miniaikamatkoja menneisyyteen. Helsingin vanha keskusta on säilynyt paljolti samana kuin silloin, joten voi helposti pudota silmänräpäykseksi toiseen aikaan.

Näin Ateneumissa vähän aikaa sitten näyttelyn Kaupungin naisia, Helsingin ja 1900-luvun alun vuosikymmenet L Onervan näkökulmasta. Se oli suuri elämys. Se tuli oikeaan aikaan. Selaan näyttelystä ostamaani kirjaa usein.

keskiviikkona, joulukuuta 30, 2009

Kiitos vuodesta 2009!

Iloista loppiaista!

Hyvää uutta vuotta! Joulupukki toi vielä yhden joululahjan. Poroilla oli pitkä matka Atlantin yli. Vietämme koko perhe myös loppiaista, sillä tytär ja hänen miehensä ovat olleet ulkomailla joululoman ajan ja palaavat vasta loppiaiseksi. Jouluna kinkku, loppiaisena kalkkuna.

Tapaamme ensi vuonna!

sunnuntaina, joulukuuta 27, 2009

Joulu maailmalla

amaryllis

Nykyään amaryllis on minulle joulukukka. Lapsena ja paljon myöhemminkin pidin hyasinttia ja tulppaaneita joulukukkina. Olin kouluaikana yhtenä vuonna jouluapulaisena kukkakaupassa. Rakastuin yhdellä iskulla kukkakauppoihin. Ostamme paljon kukkia, sillä meillähän ei ole kesähuvilaa, joten kodista tehdään puutarha - varsinkin jouluksi. Ihmettelen koko ajan nytkin amaryllisten täydellistä kauneutta. (Orkideat eivät ole näyttäneet nenänpäätäkään tänä jouluna, ei siis edes kukannuppuja tai kukkavartta näkyvillä.)

Yhtä joulua lukuunottamatta olen ollut aina jouluna kotona. Lapsena ja koululaisena koin joka vuosi aidon perinteisen suomalaisen joulun. Muistelemme joka joulu mieheni kanssa äitini laittamia loistavia jouluaterioita.

Olin koululaisena AFS-vaihto-oppilas ja koin sinä jouluna aidon amerikkalaisen joulun. Jouluaattona kiersimme laulamassa joululauluja ystäville ja säestimme lauluja kelloilla. Lahjat olivat jouluaamuna kuusen alla, ja jouluaterialla syötiin kalkkunaa, keitettyjä vihanneksia ja karpalohyytelöä. Perheen isoisät tulivat Bostonista jouluvieraiksi, ja heillä oli minussa innokas kuuntelija muistoille, joita he kertoivat tietenkin joka joulu ja kiitospäivä.

Ruokapöytänä palvelivat siinä isossa talossa kaksi isoa levyä, joiden alla oli pukkijalat ja peittona ensin paksu villainen kangas ja sen päällä valkoinen liina. Pöytähopeat otettiin esille vain jouluna. Olohuoneessa oli kaksi flyygeliä, joten lattiatilaa ei riittänyt pysyvälle ruokasalin kalustolle. Arkisin syötiin keittiössä baaritiskin ääressä tai TV-huoneessa, jossa istuttiin tarjotin polvilla.

Opin silloin myös englanninkieliset joululaulut, sillä kuten luokkatoverinikin lauloin "oman kirkkoni" eli kongrekationalistisen kirkon nuortenkuorossa. Uusi kirkkorakennus oli rakenteilla, ja kokoonnuttiin elokuvateatterissa kuten sunnuntaisinkin.

Englantilaiset joululaulut tulivat vielä tutummiksi silloin, kun olin opiskelijana osapäivätyössä suomalais-englantilaisessa lastentarhassa. Siellä järjestettiin joulukuvaelma. Jotkut vanhemmista, varsinkin suurlähetystön ja British Councilin henkilökuntaan kuuluvat, kutsuivat myös poikaystäväni, nykyisen mieheni, ja minut kutsuille kotiinsa myös joulun aikaan.

Lapsemme ovat tottuneet pienestä pitäen kansainväliseen jouluun - jouluhan on itsessäänkin hyvin monikulttuurinen juhla. Poikamme ja tyttömme olivat opiskeluaikanaan yhden joulun Pariisissa, ja tyttäreni huonetoveri tyttöjen asuntolassa oli Martiniquesta. Poikamme asui Kanada-talossa, söi Pariisissa kokiksi opiskelevien ystäviensä jouluherkkuja ja oli jouluyönä heidän kanssaan messussa Notre Damessa, jossa oli niin kylmää, että olisi halunnut laittaa keskiaikaiseen tyyliin nuotion joulukirkkoon.

Jouluaterialla puhutaan meillä nykyään kolmea kieltä - suomea, englantia ja ranskaa, joka on poikamme ja miniämme kotikieli. Kanadassa joulu oli sekoitus suomalaista, englantilaista ja amerikkalaista joulunviettoa. Monet sanovat, että Kanada on englantilaisempi kuin Englanti. Siirtolaiset ovat vieneet Amerikkaan omat joulutapansa, joten perinne on hyvin rikas ja kiinnostava. Esimerkkinä amerikkalaisesta joulusta olkoon Jouluseimi Manhattanilla.

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008

Mitä jäi joulusta?

Joulu ei ole ihan vielä ohi. Monet joulukukat kukoistavat. Joulutähteä harvat saavat kukkimaan uudestaan. Kaunis viherkasvi se voi olla. Amaryllis ja muut kestävät kauan. Entä mitä tapahtui korteille ja lahjapapereille ja -laatikoille?

Minulla on tapana säästää kauniit lahjapussit ja laatikot ja käyttää niitä uudestaan. Säästän yleensä myös joulukortit.

Kokeilkaa myös tätä ensi jouluna: Säästäkää kauneimmat lahjapaperit saaduista lahjoista. Sileät kohdat voi leikata talteen, laittaa paperin rullan päälle tai taittaa siististi. Seuraavana jouluna on kiinnostavia lahjapapereita pieniin lahjoihin.

Tämä oli kommentti Ritan blogiin, jossa oli puhetta samasta asiasta.

lauantaina, joulukuuta 22, 2007

Jouluorkidea

joulukukka07

Joka joulu saamme Kanadan sukulaisilta kukan. Yhä useammin se on orkidea. Se on kaunis, kestävä - ja kissa ei syö sitä. Meillä on nimittäin jälleen tuttu ja rakas jouluvieras, Nestor Burma, joka syö kukkia.

sunnuntaina, joulukuuta 17, 2006

Joulukukkia


uskollinen kukkija, originally uploaded by amnellanna.



Edessä oleva orkidea on meidän vanhoja orkideoitamme, joka kukkii silloin tällöin.

Uskolliset kukkijat



uskolliset, originally uploaded by amnellanna.
Keltainen orkidea on jo yli kuusi vuotta vanha. Se kukkii kerran pari vuodessa. Sain keltaisen orkidean äitienpäivälahjaksi mieheltäni vuonna 2000, kun asuimme Kalliossa putkiremontin vuoksi.


Nämä kukat ovat juuri alkaneet kukinnan ja saamme jouluksi muutamia kukkia. Sitten ne kukkivat varmaankin monta kuukautta.

torstaina, joulukuuta 14, 2006

Orkideat ovat uskollisia joulukukkia



orkideat 141206, originally uploaded by amnellanna.
Tänä jouluna kukkivat nähtävästi ruskehtavat perhoskämmekät ja tuo oikeanpuoleinen, joka on tummanpunainen. Vasemmanpuoleinen kukkakin on avannut nuppunsa tämän kuvan ottamisen jälkeen.

torstaina, maaliskuuta 30, 2006

Jo viikossa täydessä kukassa




Kuvat: PAA
Otin kukan sisään käytävästä ainakin viikon liian aikaisin. Ensi vuonna voin katsoa tätä blogia ja olla viisaampi.

perjantaina, joulukuuta 30, 2005

Onnea vuodelle 2006!



Photo: Anna Amnell
Ikkunalaudalla loikoo Nestor Burma, joka on saanut nimensä ranskalaisen salapoliisisarjan sankarin mukaan jo pentuna, ennen kuin ihmis-Maman ja Papa tiesivät, että Nestor vaikuttaa burmankissalta - eläinlääkärin mukaan.

Nestorilla on romanttisen kirjava tausta. Emo, joka näyttää täysin persialaiselta, on ostettu Barcelonan torilta ja tuotu Suomeen erääseen uusmaalaiseen kaupunkiin. Isä on tuntematon "siniverinen". Nestorin sisarukset ovat pitkäkarvaisia ja persialaisen näköisiä. Nestorilla on keltaiset silmät, joten minusta sen näköistä voitaisiin sanoa "kartusiiniksi". Nestor on hyvin kiintynyt ihmisiin.

Olemme varanneet tuuhean rönsyliljan Nestorin nakerrettavaksi. Se pitää myös joidenkin kukkivien kukkien syömisestä, mutta orkideoista se ei onneksi välitä. Kuvassa Nestorin vieressä oleva hyasintti-kielo-kori on pitänyt viedä jo Nestorin tavoittamattomiin. Joulutähtiähän kissaperheessä ei saa olla, sillä se on myrkyllinen.

Nestor Burma cool French comics

maanantaina, joulukuuta 26, 2005

torstaina, joulukuuta 15, 2005

Joulukaktus on ahkerana joulun alla




On ollut aikoja, jolloin olen alkanut joululahjojen ostamisen kesällä ja kodin koristelun joulua varten jo muutamaa viikkoa ennen joulua. Olen valmistanut joskus itse kaikki lahjat, neulonut tyttären Barbielle tai isommallekin nukelle laatikollisen vaatteita, tehnyt pehmoleluja ja nukkeja, leiponut joulukakkuja, valmistanut omenachutney'a monta purkillista. Nyt on vasta oviseppele paikallaan. Eräs syy tähän on se, että vietämme jälleen vasta loppiaisena varsinaista joulua, kun osa 'familiasta' on ulkomailla jouluna.

Ainoa ahkera joulunvalmistelija on joulukaktus, joka työntää esiin joka päivä entistä suurempia nuppuja. Tämä taitaa olla kolmas joulukaktukseni. Ensimmäinen, kuvassa oleva, meillä oli Torontossa. Se riippui koko kesän omenapuun oksasta ja tuotiin sisälle vasta myöhään syksyllä. Se ehti kasvaa suureksi ja annettiin lähtiessä ystäville. Toinen joulukaktus ehtii kasvaa mahtavaksi, kesti kaksi muuttoa vuodessa (erikoiskuljetuksessa ystävien pakettiautossa) mutta kuoli sitten hoidonpuutteeseen eräänä kiireisenä kesänä.

Tämä kolmas joulukaktus on niin suuri ja lehdet niin pitkiä, että se täytyy nostaa kumolleen laitetun tukevan ruukun päälle, jotta nuput ja kukat saavat olla vapaina. Kukka on ollut koko kesän porraskäytävässä etelänpuoleisella ikkunalaudalla ja tuotiin sisälle vasta kun ensimmäiset nuput puhkesivat. Orkideoiden vieressä kasvulamppujen alla se tulee täyteen nuppuja, joista puhhkeaa hehkuvanpunaisia kukkia.