Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kahvilat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kahvilat. Näytä kaikki tekstit
maanantaina, heinäkuuta 11, 2011
Strindberginkulma on hiljainen
Sunnuntaina iltapäivällä Strindberginkulma oli näin hiljainen. Taisi tulla tehdyksi virhe, kun Strindberg joutui tuollta paikalta pois. Katukahvilat luovat nimittäin kesäkaupungin. Kahvilaihminen ei mene yleensä ravintolaan istumaan. Tunnelma on aivan erilainen.
sunnuntaina, kesäkuuta 26, 2011
Kämpin terassi oli avattu
Kämpin terassi tuo mieleen Pariisin. En tiedä miksi, ehkä siksi kun Esplanadin vanhat kauniit talot muistuttavat joidenkin Pariisin kaupunginosien taloja.
Lasiseinät olivat myöhään juhannuspäivän iltana suljetut, sillä oli viileää. Tuli mieleen ajatus, että olisi hauskaa istua lasitetulla (ja mainoksen mukaan lämmitetyllä) terassilla talvella lumen peittäessä puiston puut. Kesällä katukahvilassa istuminen merkitsee autojen pakokaasujen nielemistä. Siitä ei halua maksaa paljon.
Tässä Zagrebin Hotel Esplanaden kahvilassa istui myös Agatha Christie, sillä se oli Idän pikajunan pysähdyspaikka.
Kappelin kahvila talvella
Kahvilat
Ei voi mitään, on ikävä Strindbergin kahvilaa. (Klikkaa hakusanaa 'kahvila' ja katso muita kahviloita)
Lasiseinät olivat myöhään juhannuspäivän iltana suljetut, sillä oli viileää. Tuli mieleen ajatus, että olisi hauskaa istua lasitetulla (ja mainoksen mukaan lämmitetyllä) terassilla talvella lumen peittäessä puiston puut. Kesällä katukahvilassa istuminen merkitsee autojen pakokaasujen nielemistä. Siitä ei halua maksaa paljon.
Tässä Zagrebin Hotel Esplanaden kahvilassa istui myös Agatha Christie, sillä se oli Idän pikajunan pysähdyspaikka.
Kappelin kahvila talvella
Kahvilat
Ei voi mitään, on ikävä Strindbergin kahvilaa. (Klikkaa hakusanaa 'kahvila' ja katso muita kahviloita)
torstaina, kesäkuuta 16, 2011
Kesä Helsingissä
Miten vietetään kesää kaupungissa? Kävellään puistoissa ja katsellaan näyteikkunoita, joissa on mitä ihmeellisimpiä tavaroita odottamassa varakkaita turisteja. Torilta ja katukaupoista voi ostaa marjoja, voi istahtaa katukahvilaan ja katsella, kuinka kesä muuttaa kaupungin. Pyöräily on muodikasta, ja polkupyörät ovat värikkäitä ja kauniita kuin lelut.
keskiviikkona, kesäkuuta 15, 2011
perjantaina, kesäkuuta 10, 2011
torstaina, toukokuuta 26, 2011
Tee valvottaa
Eilen illalla oli hyvin viileää illalla. Olimme iltakävelyllä ja menimme kahvilaan lämmittelemään ja juomaan teetä. Kotona vielä toinen kupillinen. Olin pirteä melkein kahteen asti.
Kuvassa teetarjoilu Zagrebissa Hotel Esplanadessa, jossa asui aikoinaan muun muass Agatha Christie matkustaessaan Idän pikajunalla Mesopotamiaan, jossa hänen arkeologimiehensä oli kaivauksilla.
Lue kakkostee-tapauksesta. Klikkaa alla olevaa hakusanaa.:)
Kirjakauppa ja kahvila
Olimme tavanomaisella iltakävelyllä, mutta tuli kylmä. Helsingin pieni pyrähdys kesään oli ohi, ja kosteus ja kylmä merituuli hallitsivat kaupunkia.
Tuollaisessa tilanteessa pakemme ensimmäiseksi kirjakauppaan. Sitten ostettujen kirja-aarteiden kanssa kahvilaan juomaan teetä ja tutkimaan kirjoja.
Ja mitä onkaan noissa kirjoissa? Huumoria ja historiaa.
Elisabet Aho: Sisar. Kirja-arvostelu Keskisuomalaisessa,
Tuollaisessa tilanteessa pakemme ensimmäiseksi kirjakauppaan. Sitten ostettujen kirja-aarteiden kanssa kahvilaan juomaan teetä ja tutkimaan kirjoja.
Ja mitä onkaan noissa kirjoissa? Huumoria ja historiaa.
Elisabet Aho: Sisar. Kirja-arvostelu Keskisuomalaisessa,
sunnuntaina, toukokuuta 08, 2011
Penrose tiles in Helsinki
Keskuskatu keväällä äitienpäivän aattona. Bougainville kukkamyymälässä, katukahvila ja Penrosen laatat.
maanantaina, maaliskuuta 28, 2011
perjantaina, maaliskuuta 04, 2011
perjantaina, helmikuuta 11, 2011
Strindbergin kahvilan paikalla
Iltakävelyllä huomasimme, että Strindbergin kahvilan paikalle Mikonkadun ja Pohjois-Esplanadin kulmalle oli ilmestynyt tällainen kauppa, jossa on tuttua tavaraa.
maanantaina, marraskuuta 08, 2010
lauantaina, lokakuuta 09, 2010
Töölönlahden puisto syksyllä 2010
Miksi Helsingistä pilataan kauniit paikat, joissa ihmiset viihtyvät? Kuka sitä kannattaa?
Tämän kauniin kuvan katseleminen on surullista, sillä Töölönlahti ei ole enää sama, kun se muokataan kaavamaiseen moderniin tyyliin. Tämän päivän Töölöläinen -lehdessä kirjoitettiin siitä, että ei välitetä ollenkaan siitä, että ihmiset pitävät tästä puistosta juuri tällaisena, luonnonmukaisena.
Täytynee hyvästellä tämäkin puisto. Kaivopuistosta kaadettiin (kuvakansio Kaivopuistosta ja linkki nykyiseen näkymään) puistokäytävän kaikki puut, ja kestää kymmeniä vuosia ennenkuin siitä tulee yhtä kaunis kuin se oli ennen. Diana-puistosta tuli hyvin kaavamaisen näköinen. Se on kaunis ainoastaan yöllä ja talvella, jolloin on paljon lunta joka paikassa.
Ehkä seuraavaksi pilataan Esplanaadin puistot, kaadetaan kaikki lehmukset yhtä aikaa. Helsinkiläisten mielipiteillä ei näytä olevan mitään vaikutusta. On vähän samanlainen tunnelma, kuin jos jostakin kauniista puutalokaupungista purettaisiin kaikki vanha pois ja rakennettaisiin tilalle uutta ja kaavamaista. Sitähän on tehty.
Kaikki missä ihmiset viihtyvät halutaan poistaa tai pilata niin kuin esimerkiksi Strindbergin kahvila, jossa kaikki, sekä turistit että kaupunkilaiset ovat nauttineet Suomen lyhyestä kesästä ja kauniista ympäristöstä.
Joku ei pidä kauneudesta eikä kodikkuudesta.
Klikkaa hakusanoja 'Töölönlahti', "Kaivopuisto", "puistot ja katso muutkin kuvat näistä kauniista puistoista.
perjantaina, syyskuuta 03, 2010
Näyteikkunaostoksilla keskustassa
En osta oikeastaan mitään muuta kuin kirjoja ja lehtiä, mutta minusta on hyvin hauskaa katsella näyteikkunoita. Helsingin keskustan näyteikkunat ovat onneksi kauniisti ja mielenkiintoisesti laitettuja.
Vaikka katukahvilat ovat tyhjentyneet, kannattaa mennä iltakävelylle. Ajamme raitsikalla keskustaan ja teemme iltakävelyn siellä, sillä aina on jotain kiinnostavaa katseltavaa.
Antaisin näistä parhaat pisteet tuolle mekolle, jossa hameosa on ristikkoa. Se oli pienen käsiteollisuuskaupan ikkunassa Aleksin ja Pohjois-Esplanadin välisellä poikkikadulla. Teemmme yleensä kierroksen näiden katujen välisten kortteleiden ympäri. Ehkä olemme pysähtyneet tontinkiertämisvaiheeseen eli lukiovuosiin, jolloin aloimme seurustelun. Hyvä taantuma, tulee lähdettyä liikkeelle sateisina iltoinakin.
Vaikka katukahvilat ovat tyhjentyneet, kannattaa mennä iltakävelylle. Ajamme raitsikalla keskustaan ja teemme iltakävelyn siellä, sillä aina on jotain kiinnostavaa katseltavaa.
Antaisin näistä parhaat pisteet tuolle mekolle, jossa hameosa on ristikkoa. Se oli pienen käsiteollisuuskaupan ikkunassa Aleksin ja Pohjois-Esplanadin välisellä poikkikadulla. Teemmme yleensä kierroksen näiden katujen välisten kortteleiden ympäri. Ehkä olemme pysähtyneet tontinkiertämisvaiheeseen eli lukiovuosiin, jolloin aloimme seurustelun. Hyvä taantuma, tulee lähdettyä liikkeelle sateisina iltoinakin.
torstaina, heinäkuuta 08, 2010
Minua ei luotu helteeseen
Kuvassani on kesäinen idylli Etelä-Haagasta.
Tätä me olemme odottaneet. Kunnon kesää. Mutta liika on liikaa.
Peläten, että kaunista säätä ei tule, menimme viettämään kesää toukokuussa Balkanille. Siellä oli juuri sopivaa, ihanteellinen kesä. Sai istua myöhään illalla katukahvilassa, mutta jaksoi kävellä päivällä nähtävyyksiä katsomassa. Vain Belgradissa oli hiostavan kuumaa keskipäivällä, mutta ei sielläkään näin kuumaa.
Meillä on pohjoisenpuoleisissa huoneissa auki kaksi tuuletusikkunaa ja (kissan vuoksi) vain raollaan kaksi isompaa ikkunaa. Ovea parvekkeelle vievään huoneeseen ei voi pitää auki kissan vuoksi. Vieressäni pyörii tuuletin ja toinen puhaltaa tuolta vähän kauempaa. Olo on siedettävä, mutta aivot eivät toimi tai toimivat oudosti. En jaksa keskittyä edes aikaisemmin tehtyjen korjausten laittamiseen koneelle. Liian rasittavaa.
Minut on selvästikin luotu kulkemaan lempeässä kesässä tuvasta navettaan tai lehmihakaan ja alas mäkeä lähteelle, josta saa jääkylmää ja hyvänmakuista vettä ihan ilmaiseksi. Niin eli mummoni ja niin lienevät eläneet esiäitini: Joroisten Maaveden Laititar 1400-luvulla, Lipposen Katariina 1600-luvulla, Röngän Vendla, Pietikäisen Kristiina, Niskasen Cecilia, Kataisen Prudentia ja Heiskasen Margareta 1700-luvulla, Kauppisen Tiina, Jauhiaisen Cecilia, Laukkasen Miina, Räisäsen Kaisa, Huttusen Katariina 1800-luvulla, Rythin Maria ja hänen kaimatyttärensä Maria, mummoni, vielä 1900-luvulla. Olenko unohtanut jonkun teistä?
Se salaperäinen saksalainen 1100-luvun mies, joka kuuluu myös esivanhempiini, ei ole välittänyt minulle kykyä kestää kuumaa ilmaa. Ei sitä ole tosin kaikilla eteläisten seutujen asukkaillakaan. Huomasin sen eräänä kesänä junassa Venetsiaan. Monella italialaisella oli mukana froteepyyhe, johon hän pyyhki hikeä kasvoiltaan.
Mieheni on toista maata. Hän ei kärsi lainkaan helteestä. Olen vihjannut, että hänen täytyy olla merirosvojen tai ristiretkeläisten jälkeläinen. -Bysantista, Bysantista, sanoi aina kollegani Elisabet Mitronäiti Repo, kun tällaiset asiat tulivat puheeksi opettajainhuoneessa. Ehkä niin on. Ehkä Tahvo, Niilo, Erik, Matti, Pekka tai Mikko ryösti kauppamatkoillaan tumman Bysantin kaunottaren. Vai tuliko tummuus Karjalasta Lohjan ukin vaimon, Maria-mummon kautta? Äiti ja tyttäret olivat tummia kaunottaria, mutta isä hyvin vaaleaihoinen.
Nykyään geenejä voidaan jo manipuloida. Aktivoidaanko tulevaisuuden ihmisille vain esivanhempien "hyödylliset" geenit? Jos ei suvusta löydy kunnollista geeniä, lainataan parempia muualta.
Tätä me olemme odottaneet. Kunnon kesää. Mutta liika on liikaa.
Peläten, että kaunista säätä ei tule, menimme viettämään kesää toukokuussa Balkanille. Siellä oli juuri sopivaa, ihanteellinen kesä. Sai istua myöhään illalla katukahvilassa, mutta jaksoi kävellä päivällä nähtävyyksiä katsomassa. Vain Belgradissa oli hiostavan kuumaa keskipäivällä, mutta ei sielläkään näin kuumaa.
Meillä on pohjoisenpuoleisissa huoneissa auki kaksi tuuletusikkunaa ja (kissan vuoksi) vain raollaan kaksi isompaa ikkunaa. Ovea parvekkeelle vievään huoneeseen ei voi pitää auki kissan vuoksi. Vieressäni pyörii tuuletin ja toinen puhaltaa tuolta vähän kauempaa. Olo on siedettävä, mutta aivot eivät toimi tai toimivat oudosti. En jaksa keskittyä edes aikaisemmin tehtyjen korjausten laittamiseen koneelle. Liian rasittavaa.
Minut on selvästikin luotu kulkemaan lempeässä kesässä tuvasta navettaan tai lehmihakaan ja alas mäkeä lähteelle, josta saa jääkylmää ja hyvänmakuista vettä ihan ilmaiseksi. Niin eli mummoni ja niin lienevät eläneet esiäitini: Joroisten Maaveden Laititar 1400-luvulla, Lipposen Katariina 1600-luvulla, Röngän Vendla, Pietikäisen Kristiina, Niskasen Cecilia, Kataisen Prudentia ja Heiskasen Margareta 1700-luvulla, Kauppisen Tiina, Jauhiaisen Cecilia, Laukkasen Miina, Räisäsen Kaisa, Huttusen Katariina 1800-luvulla, Rythin Maria ja hänen kaimatyttärensä Maria, mummoni, vielä 1900-luvulla. Olenko unohtanut jonkun teistä?
Se salaperäinen saksalainen 1100-luvun mies, joka kuuluu myös esivanhempiini, ei ole välittänyt minulle kykyä kestää kuumaa ilmaa. Ei sitä ole tosin kaikilla eteläisten seutujen asukkaillakaan. Huomasin sen eräänä kesänä junassa Venetsiaan. Monella italialaisella oli mukana froteepyyhe, johon hän pyyhki hikeä kasvoiltaan.
Mieheni on toista maata. Hän ei kärsi lainkaan helteestä. Olen vihjannut, että hänen täytyy olla merirosvojen tai ristiretkeläisten jälkeläinen. -Bysantista, Bysantista, sanoi aina kollegani Elisabet Mitronäiti Repo, kun tällaiset asiat tulivat puheeksi opettajainhuoneessa. Ehkä niin on. Ehkä Tahvo, Niilo, Erik, Matti, Pekka tai Mikko ryösti kauppamatkoillaan tumman Bysantin kaunottaren. Vai tuliko tummuus Karjalasta Lohjan ukin vaimon, Maria-mummon kautta? Äiti ja tyttäret olivat tummia kaunottaria, mutta isä hyvin vaaleaihoinen.
Nykyään geenejä voidaan jo manipuloida. Aktivoidaanko tulevaisuuden ihmisille vain esivanhempien "hyödylliset" geenit? Jos ei suvusta löydy kunnollista geeniä, lainataan parempia muualta.
maanantaina, kesäkuuta 14, 2010
Tämäkin on Helsinkiä
maanantaina, toukokuuta 17, 2010
Viileää ja sateista
Belgradissa oli ihana kesä, puut ja kukat kukkivat, kadut ja kahvilat olivat täynnä ihmisiä. Vähän ennen lähtöä istuimme vanhoina hyvinä aikoina loistokauttaan eläneen hotelli Moskvan terassilla, kun alkoi rajuilma, kova tuuli ja sade. Pelastuimme taksilla rautatieasemalle ja junaan, joka olikin aikamoinen aikamatka menneisyyteen. Kuva: Beesi
torstaina, joulukuuta 18, 2008
Konditoriakahvila Stella
En ole koskaan pitänyt Ellenin kakusta, mutta suren Stellan kohtaloa. Tarkoitan sillä kahvila Stellaa, joka oli tuossa lähellä. Siellä istui usein aamukahvilla Suomen rikkain mieskin. Sitten hän ei enää ilmestynyt sinne. Vierastiko hän uutta tuolia, joka oli hankittu entisen, kuluneen tilalle vai lieneekö muuttanut kauemmaksi?
tiistaina, joulukuuta 02, 2008
Tuulinen ilta
Eilen illalla oli Esplanadilla niin tuulista, että kamera tärisi, vaikka yritin tukea sitä metalliseen liikennepylvääseen. Sekin heilui tuulen voimasta. Kun olimme urheasti kiertäneet muutaman tontin tyhjässä keskustassa, päädyimme istumaan kahvilaan. Siellä oli vähän ennen sulkemisaikaa rauhallista. Vain muutama ihminen oli liikkeellä tuulisena maanantai-iltana.
Katso kuvaa suurempana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)