Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitospäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitospäivä. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, lokakuuta 30, 2017

maanantaina, lokakuuta 12, 2015

Iloinen lokakuu


Iloinen lokakuu
Minna Parikan kengillä ei tule suru puseroon
Kengät kuin karkkeja
Pieni lintu: Makroviikot: 'Lokakuu' tiistaina
http://www.pienilintu.blogspot.fi/search/label/Makroviikot
1000x1000 koko
Kuvattu iltakävelyllä Helsingissä Aleksilla näyteikkunasta



Kiitospäivän tunnelmaa Zagrebissa muutama vuosi sitten, taitaa olla seitsemän vuotta.  Vuonna 2007. Nyt vaan odotellaan Halloweenia. 



torstaina, marraskuuta 03, 2011

Kiitospäivä, kekri, Halloween


Intiaanimaissia, originally uploaded by Anna Amnell.

Intiaanimaissi ovellamme muistuttaa kiitospäivästä, jolloin juhlitaan sadon onnistumista.

Kaikki kansat juhlivat sitä, että on saatu hyvä sato. Suomalaiset juhlivat muinoin kekriä, joka oli alkujaan pakanallinen juhla kuten toinen vanha eurooppalainen syksyn juhla, samhain, josta kehittyi Amerikassa Pyhäinpäivän aaton Halloween. Eurooppalaiset veivät vanhat juhlansa mukanaan uuteen maahan.

Nykyajan Halloween on ennen kaikkea lasten karnevaalipäivä, jolloin voi pukeutua hassuihin vaatteisiin ja kiertää talosta taloon pyytämässä karkkeja. Koulut, museot ja kirkot järjestevät lapsille Halloween-tapahtumia, joissa voi juhlia turvallisesti.

Suomenkielinen Wikipedia väittää, että Halloween on joulun jälkeen suosituin juhla Amerikassa. Sehän ei ole totta. Kaikkein suosituin juhla on tietenkin kiitospäivä, Thanksgiving, joka on melkeinpä suositumpi kuin joulu.

Kiitospäivä on kuten joulukin kristillinen juhla, jolloin Yhdysvalloissa ja Kanadassa  (Kanadassa lokakuun toisena maanantaina, USA:ssa marraskuun neljäntenä torstaina) osoitetaan kiitollisuutta sadon onnistumisesta ja muistellaan alkuaikojen siirtolaisten vaikeuksia. Ensimmäisenä kiitospäivänä kiitettiin intiaaneja, jotka olivat auttaneet uudisasukkaita selviämään uusissa olosuhteissa.

Jos et halua juhlia Halloweenia etkä pakanallista kekriä, juhli Kiitospäivää. Amerikkalainen juhlako?  Ei, vaan pakanallisen kekrin kristillinen vastine, sadonkorjuun juhlapäivä, jollaista kaikki kansat juhlivat jossain muodossa. Amerikkaan muuttaneet eurooppalaiset ovat keksineet muutakin hyvää: puhelimen, sähkön.. Jatka listaa.:)

Lue lisää kiitospäivästä ja Halloween-juhlasta, klikkaa alla olevia hakusanoja!

torstaina, marraskuuta 24, 2005

Sukutarinoita ja kansallisia myyttejä. Happy Thanksgiving!



kuva: Vintage Spot Illustrations. Dover
Asuin teini-ikäisenä vuoden Montanassa American Field Service -vaihto-oppilaana perheessä, joka oli kotoisin Bostonista. Isovanhemmat olivat tulleet Irlannista. Kaksi isoisää ja yksi isotäti matkusti joka vuosi Montanaan kiitospäivää juhlimaan.

Päivällä perhen viisi tyttöä ja minä kannoimme autotallista pukkijalat ja kaksi pöytälevyä suuren olohuoneen keskelle. Pitkä pöytä peitettiin ensin huovilla ja sitten valkoisilla pöytäliinoilla. Juhla-astiat ja pöytähopeat otettiin esille. Kalkkuna, karpalohyytelö, vihannekset ja kurpitsapiiras tuoksuivat. Illalla kuunneltiin musiikkia - joko perheenäidin pianonsoittoa tai äänilevyjä, ehkä minun kunniakseni soitettiin Sibeliusta, joka oli eräs perheen suosikkeja.

Mutta sitä ennen aterialla kerrottiin sukutarinoita. Toinen isoisistä kertoi siitä, kuinka hän muutti nuorena poikana Bostoniin Irlannista, kun siellä oli kova nälänhätä. Hän aloitti ensin apupoikana, myöhemmin koneenkäyttäjänä elokuvateatterissa, hankki itselleen oman elokuvateatterin ja lähetti lapsensa yliopistoon opiskelemaan. Toinen poika oli maankuulu baseball-tähti ja liikemies.

AFS-isäni Archie oli opiskellut kirjallisuutta yliopistossa, mutta mennyt laman vuoksi mekaanikoksi Fordin tehtaille ja päätynyt varakkaaksi liikemieheksi kauas länteen. Kerrottiin muitakin sukutarinoita, etenkin se, että perheen äiti Roz oli karannut kotoaan ja mennyt salaa naimisiin Archien kanssa. Roziesta ei tullut konserttipianistia vaan viiden lapsen äiti, joka soitti kuitenkin vuosikymmenet kolmen naisen kanssa pianokvartetissa. Yhtenä kiitospäivänä kuulee paljon sukutarinoita.Tietenkin kerrottiin siitä Amerikan kaikkein ensimmäisestä kiitospäivästä perheen nuorimmille lapsille.
- Tultiinko me Mayflowerilla? kysyi Jean, nuorin. – Meidän suku.
- Melkein, sanoi ukki.

Meille suomalaisille on rakas tarina Joulupukista, joka asuu Korvatunturilla ja vie lahjoja kaikille maailman lapsille. Amerikkalaisilla on kaunis tarina ensimmäisestä kiitospäivästä vuonna 1621, jolloin uudisasukkaat juhlivat kiitospäivää Amerikan alkuperäisen väestön kanssa.

Todellisuudessa intiaanit olivat viettäneet sadonkorjuun juhlaa jo tuhansien vuosien ajan samoin kuin muutkin kansat maailmassa. Amerikan mantereen ensimmäinen varsinainen kiitospäivä vietettiin jo vuonna 1578 New Foundlandissa, jossa englantilainen Martin Frobisher piti juhlan sen kunniaksi, että oli säilynyt hengissä pitkän ja vaarallisen merimatkan aikana.

Myös Amerikan mantereelle muuttaneet hollantilaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset juhlivat sadonkorjuuta. On totta, että Plymouthin uudisasukkaat järjestivät kiitosjuhlan paikallisille intiaanien edustajille. Heillä oli syytä kiittää, sillä intiaanit olivat opettaneet heitä viljelemään maata ja pelastaneet heidät nälkäkuolemalta.

Mutta se ei ollut samanlainen kuin nykyinen kiitospäivä, enemmänkin virallinen, hyvin arvokas seremonia, jossa oli mukana korkea-arvoisia intiaanien edustajia. Intiaanien ja eurooppalaisten väliset suhteet eivät olleet suinkaan ainaista sodankäyntiä niin kuin Villin Lännen elokuvissa.

Amerikka on nykyään entistä monikulttuurisempi maa, ja kiitospäiväkin saa monenlaisia vaikutteita uusilta amerikkalaisilta. Luulen, että tänään ryhdytään kuitenkin juhlimaan kiitospäivää melko perinteisesti. Ensimmäisen kiitospäivän tarina on liian hyvä unohdettavaksi. Uskon, että se kerrotaan myös nykyajan lapsille. Toivon, että kiitospäivää juhlittaisiin taas Euroopassakin.