Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjailijan arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjailijan arki. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, tammikuuta 26, 2016

Uusia totttumuksia

oatmeal and castles

Tämä on tänään kirjoitettu kommenttini erääseen blogiin:

Olen totuttanut itseni kaurapuuroon aamuisin. Helppo juttu, kun mieheni laittaa sen ja tuo tarjottimella vuoteeseen. Tarjottimella on myös pieni Paratiisi-kahvikupillinen hänen laittamaansa kahvia - toinen asia, johon olen totuttautunut. Huonoselkäisenä olen tottumassa myös passattavana olemiseen. :
Idea: Vaatimatonta ruokaa kauniista astiasta, silloin ei kyllästy. Tämä astia on kirpputorilöytö. Sopii erinomaisesti "castles in the sky" - tilaan, jossa kirjailija usein elää kirjoittaessaan.



tiistaina, kesäkuuta 30, 2015

Villasukkakeli ja huono kahvi

P1040532

Ulkona on noin 20 astetta ja sisällä 25. Pidän tuuletinta vieressäni, jotta voin kirjoittaa. En pidä helteestä. Minulle 25 astetta on helle. Tuuletin aiheuttaa vetoa, joka tuntuu paljaissa jaloissa. Täytyy laittaa villasukat jalkaan.

P1040533

Harmittelen sitä, että en osaa laittaa kunnollista kahvia, samanlaista kuin mieheni laittama. Minun täytyy tyytyä tänään itse laittamaani litkuun. Onneksi kahvi piristää, vaikka se on huonoakin.

torstaina, tammikuuta 22, 2015

Joululahjaksi paperisilppuri

P1020211


Toissajouluna pyysin joululahjaksi paperisilppurin. Siitä on ollut iloa. Ennen poltin alkuversioiden tarpeettomat paperit takassa. Siitä oli pari kertaa harmia. Ovikello soi, ja oven takana oli palokunta: Täälläkö se tulipalo on? Olivat tulleet ihan paloauton kanssa. Silloisen asuntomme uudet naapurit  eivät tienneet, että joissakin kerrostalon asunnoissa oli vielä toimivat takat.
Huom! Kun ostat silppurin, osta samalla öjyä, jolla sippurin öljyäminen tapahtuu!

tiistaina, heinäkuuta 22, 2014

Kesätöitä


IMG_0005

Arjen ylellisyys: kylmä lähdevesi. Valitettavasti hanavesi maistuu pahalle. Joissain kaupungeissa vesi on hyvää, toisissa ei.

Käyn päiväkaudet läpi uutta kirjaa varten tekemiäni muistiinpanoja ja tekstiversioita, joita olen laittanut kansioihin talteen aina, kun on ollut aikaa. Haluan nähdä tekstit myös paperilla. Virkistystä tuo valon ja varjon leikki kiinalaisen kaapin seinässä sekä paperinrepijän miltei imhimillinen vaikerrrus, kun se raastaa silpuksi tarpeettomat sivut. Ennen poltin ne takassa.
Tuulettimen hurina ja autojen äänet. Ei mitään norsunluutornin hiljaisuutta.

Olen ajatellut ostaa oikein hyvän mustekynän. Tiedämme, että maailman parhaat romaanit on kirjoitettu paperille mustekynillä, suuri osa sulkakynillä. Tietokoneella tuotettu teksti saattaa näyttää liian aikaisin valmiilta, kun se on niin siistiä.
Lisäys:

"Lapset kirjoittavat ehjempiä virkkeitä käsin kuin näppäimistöllä. Esseistä tuli käsin kirjoitettuna pidempiä ja mielikuvituksellisempia - ja ne syntyivät nopeammin."
Käsin kirjoittaminen "aktivoi aivoissa visuaalisen hahmottamisen alueita."(Veera Jussila: "Hyvästit harakanvarpaille."- HS/kuukausiliite elokuu 2012, 42-47)

torstaina, helmikuuta 06, 2014

Tavallista elämää

IMG_1576 by Anna Amnell
IMG_1576, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Elämä on palannut normaalitilaan, kirja valmistui, siitä alkaa tulla arvosteluja ja luen & kirjoitan uudesta aikakaudesta ja uudesta aiheesta kaikessa rauhassa.
P.S. Tänään myös Virikkeitä-lehdessä, mutta en ole vielä nähnyt sitä.

torstaina, marraskuuta 21, 2013

Sairastamiseen sopiva päivä

IMG_9429

 Nukahdin olohuoneen divaanille heti kirjoitettuani edellisen jutun ja otettuani kuumetta alentavaa lääkettä.

 Olen nukkunut viisi tuntia lisää. Huomaan, että tämä on sairastamiseen sopiva päivä. Sataa. Puut ovat paljaat ja mustat. Siinä on oma kauneutensa, mutta tämä ei ole ihanteellinen ulkoilusää.

Kirjapaketti ei ole tullut vieläkään Saksasta.  Näen sähköpostista, että kirjat ovat tulossa, ovat lähteneet tiistana iltapäivässä Saksasta. Topatut kuoret ovat valmiiksi kirjoitetut, jotta voin lähettää joitakin kappaleita.

Aloitin jo kesällä uuden kirjan kirjoittamisen ja muokkasin paria lukua eilen ja toissapäivänä. Ehkä pitää levätä välillä. Huomasin muuutama päivä sitten Hesarista, että monet aikuiset sairastavat useita flunssia vuodessa.

tiistaina, heinäkuuta 23, 2013

Kukkia mesenaatiltani

IMG_3486

Kirjailijoiden puolisot ovat mesenaatteja, jotka tukevat henkisesti ja taloudellisesti kirjailijoita, joiden tulot jäävät pienen kielialueen maassa useimmiten hyvin vaatimattomiksi.

IMG_3485

tiistaina, syyskuuta 20, 2011

Tärkein huonekalu


Tärkein huonekalu, originally uploaded by Anna Amnell.
Kun ei ole enää helle, voi kuntopyörän pitää erkkerissä. Kun raottaa verhoja, näkee ulos. Jos avaa ikkunan, on ulkona. Kukaan ei kuitenkaan näe kuntopyörällä ajajaa. Verhojen läpi näkee kuitenkin ulos.

perjantaina, syyskuuta 16, 2011

Kirjailijan tuskailua


Järjestelyä, originally uploaded by Anna Amnell.
Vaikeinta kirjoittamisessa on mielestäni kirjan loppumuokkaus, sen aikatasojen järjestely, juonen ennakoinnin saattaminen kohdalleen- -.

Arvostan kovasti Sofi Oksasen Puhdistusta näistäkin syistä. Aikatasot oli sovitettu yhteen loistavasti.

Minua lohdutti kovasti, kun luin Riitta Pulkkisen haastattelun, jossa hän kertoi kamppailustaan Totta -romaanin kirjoittamisen loppuvaiheissa.

Olen kirjoittanut jonkun kirjoistani hyvinkin nopeasti ja toipilaana leikkauksen jälkeen.
Mutta se kirja oli poikkeus. (Aurora ja Pietarin serkut)

Olen onnellinen siitä, että olen opiskellut kirjallisuudenhistoriaa ja tiedän kuinka loputtomasti esimerkiksi Tolstoi muokkasi Sotaa ja rauhaa, kirjoitti sen 60 kertaan! Vaimo oli sihteerinä-kustannustoimittajana. Vaimo kirjoitti öisin puhtaaksi Tolstoin korjaaman version, hän sai selvää Tolstoin raaputuksista. Seuraavana aamuna Tolstoi sai puhtaaksi kirjoitetut paperiarkit ja teki taas niihin korjauksiaan. Senjälkeen kun Tolstoi riitaantui vaimonsa kanssa, hänen kirjansa olivat heikkoa tasoa.

Historiallisen nuortenkirjan kirjoittaminen on lasten leikkiä Sodan ja rauhan kaltaisen romaanin kirjoittamisen rinnalla. Silti toivon, että olisin nero tässä vaiheessa. Tuntuu, että pääni on kuin puuroa juuri silloin kun sen pitäisi olla terävimmillään. Tuntuu, että jokin ratkaiseva ruuvi puuttuu. Kova työ joutuu korvaamaan nopeuden.

Ruokapöydän voi onneksi levittää vielä pitemmäksi kuin kuvassa. Olen käyttänyt aikaisemmin pahvista tehtyä koottavaa tapetoimispöytää, johon on kätevää levittää kaikki luvut peräkkäin.

Vaikka on tietokone ja siinä leveälti tilaa, ei mikään vedä nimittäin vertaa leikkaa-ja-liimaa -menetelmälle. Nykyään voi onneksi siirrellä välillä koneella luvut ja kappaleet sopiviin paikkoihin eri versioiksi ja tulostaa ne.

Milloin kirja ilmestyy? Saa nähdä. Onneksi minulla ei ole kiirettä. Saattaa tietenkin olla niin, että kiire olisi hyväksi. Joskus ihmettelen sitä, miksi yleensäkin rääkkään itseäni historiallisten romaanien kirjoittamisella.  Harvat ymmärtävät, miten suuren työn takana ne ovat.

Onneksi olen löytänyt erinomaisia klassisen musiikin asemia radiosta.

tiistaina, maaliskuuta 01, 2011

Aamupala vai ei aamupalaa?


Eilinen brunssini puolenpäivän aikaan. Kaksi vapaa omega -kananmunaa, tomaatteja, kurkku, vitamiinit, teetä maidon kanssa ja leipää, mutta ei mitä hyvänsä leipää.


Ruokaostokset tekevä mieheni on löytänyt luomuruisleipää, jossa ei ole perunaa, sokeria, siirappia tms lisukkeita. Suolaakin on hyvin vähän.

Kanadalainen lääketieteen professori neuvoi minua, että paras tapa laihduttaa on olla syömättä koko päivä ja syödä vasta illalla. Silloin ei yksinkertaisesti ehdi syödä liikaa.  Hän on itse hyvin hoikka. Voisin tehdä niin,
mutta käytän kolesterolia alentavaa lääkettä ja sen kanssa täytyy syödä jotakin. Jos otan lääkkeen vasta illalla, näen painajaisunia seuraavana yönä.

Syömisestä on tullut vaikeaa. Neuvotaan milloin mitäkin.

keskiviikkona, tammikuuta 05, 2011

Kuntopyörä


004 kuntopyörä, originally uploaded by Anna Amnell.

Kun muutimme pienempään asuntoon, heitin vanhan kuntopyörän pois. Huomaan, että ilman kuntopyörää kunto huononee, varsinkin kun Helsingin säässä on ollut kuluneen puolentoista vuoden aikana rajuja muutoksia. Iltakävelyt eivät oikein onnistu yhtä hyvin kuin ennen. Kirpputorikin muuttui niin, että se toimii keskipäivällä, joka on kaikkein pahin aika ulkoiluun. Entiset aamu- ja iltatorit olivat mukavia, sinne tuli mentyä jopa kahdesti päivässä päiväkävelylle.

Parasta kuntopyörässä on se, että sillä voi ajaa muutamia lyhyitä jaksoja päivässä. Pöydän ääressähän ei saisi istua puolta tuntia kauemmin yhteen menoon. Näin valisti lääkärini.

Uusi kuntopyörä on niin korkea, että on kuin nousisi hevosen selkään, kun ryhtyy ajamaan sillä. Kun oppii oikean tekniikan, pyörän istuimeen nouseminenkin sujuu. Sitten onkin ylellinen olo, sillä tämä kuntopyörä on täysin hiljainen, se ei huoju eikä kolise niin kuin edellinen, joka palveli uskollisesti 28 vuotta!

P.S. Pieni asunto tulee kalliimmaksi kuin iso asunto. Kun ei ole tilaa, tavaroita pitää hävittää ja sitten taas ostaa uusia tilalle. Kätevää kulutusyhteiskunnalle, mutta ei maksajalle.

sunnuntaina, joulukuuta 05, 2010

Työhuoneen luova kaaos

Lääkäri, kirjailija ja maalari Luukkaan työhuone renessanssin hengessä. St Luke the Apostle's study. Gemäldegalerie, Berlin

keskiviikkona, syyskuuta 08, 2010

Työnurkkaukset



Kun helle on lopullisesti kaikonnut, voi siirtyä kirjoittamaan erkkeriin - siihen asti kunnes tulevat pakkaset ja siinä ei enää tarkene ollenkaan. Joissakin lehmuksissa on jo ruskaa. Pilviäkin ilmestyy taivaalle ja muuttaa maisemaa.

torstaina, syyskuuta 02, 2010

Syyskuu 2010: Tänään kotona


Syyskuuhun kuuluvat auringonkukat ja krysanteemit. Nämä tulivat suoraan Töölöntorilta. Kukkapukettia avatessa oli aivan samanlainen tunne, kuin olisi hakenut kukat suoraan puutarhasta.

Raitsikkapysäkillä metroaseman lähellä on lahjakauppa, jota en voinut vastustaa eräänä päivänä. Ostin sieltä alennuksessa olleen kuppisetin, sillä se sopii hyvin tämän huoneen väreihin. Kupin reuna on paksu ja pehmeä, tuntuu hyvältä kahvia juodessa. Niin, kahvia. Opettelen juomaan kahvia, sillä tee vie nykyään yöuneni, ei nyt kokonaan, minähän nukun aina kahdeksan tuntia kuin tukki samalla tavalla kuin äitini teki, mutta tee viivästyttää liiaksi nukkumaanmenoa. Kahvi ei vaikuta enää sillä tavalla olenkaan. Ihme juttu.

Tarkkaavainen lukija voi huomata vasemmalla olevan kuvataulun, jossa on 1500-luvun koti. Siellä puuhailen aika paljon. Talvella menen tuonne lämpimään uuninnurkkaan kissan seuraksi.

P.S. Ilonaihe. Hesari on muuttunut. Siitä on tullut samanlainen koko perheen lehti, kuin oli esimerkiksi Toronto Star, jota lueskeltiin kunnolla. Onnittelut Hesarille!
Posted by Picasa

sunnuntaina, elokuuta 08, 2010

Netti tuo maustetta elämään


Klikkaa tätä kuvaa ja katso se suurena, jotta näet yksityiskohdat. Olen kuvannut yrtit Olde Hansan terassilta Tallinnan keskustasta.

Internet tuo maustetta elämään varsinkin kun istuu päiväkaudet tietokoneen ääressä. Voi pistäytyä välillä kurkistamassa, mitä tapahtuu muualla. Tietenkin voi pistäytyä myös keittiössä juomassa lasillisen lähdevettä.
Minusta tuntuu, että blogit ovat jääneet syrjään, muuttuneet päiväkirjoiksi, ja kommunikointi on siirtynyt Facebookiin.

tiistaina, kesäkuuta 15, 2010

Värisävyjä ja rumia kirjoja

002

En voi järjestää kirjahyllyjäni sävy sävyyn.

Enkelten kaupungissa asuvalla suomalaisella taiteilijalla on kiinnostava blogi.

Kommenttejani:
1.
Sinulla on hyvin kauniita väriyhdistelmiä myös kodissasi. Minun täytyy olla sisustusväreissä valitettavasti hyvin kurinalainen ja niukka, sillä meillä on valtavasti kirjoja, edelleen, vaikka hävitimme muutossa suuren osan.
2.
Kirjani ovat kaikkia mahdollisia värejä. Osa on huonokuntoisia, mutta täysin välttämättömiä. Minun täytyy järjestää ne aihepiireittäin (1500-luvun Englanti, Viro, Merikirjallisuus, pukuhistoria jne), muuten en löytäisi nopeasti sitä kirjaa, jonka tarvitsen.

Nyt olen järjestänyt kahdessa projektissa tarvitsemani tärkeimmät kirjat pinoihin pitkälle ruokapöydälle.:) Pitäisi olla erillinen työhuone.

Koetan kyllä laittaa kirjat omissa ryhmissään värien mukaan, jos mahdollista.

Kerran poikamme järjesti kaikki (!) kirjamme väreittäin. Oli kaunista! Mutta sitä silmäniloa saatoimme pitää vain vähän aikaa, edellä mainitusta syystä.

P.S.
Osan kirjoista järjestimme äskettäin sävy sävyyn ylähyllyille, vaaleita kirjoja, jotka eivät häiritse edessä olevan TV:n katselua.

001

maanantaina, toukokuuta 31, 2010

Arki


Kroatiassa oli portaita. Zagrebin keskustan vanhoissa taloissa ei ole hissiä. Splitissä on roomalaisissa raunioissa portaita, jotka on tarkoitettu riskeille legioonalaisille. Naiset kannettiin varmaankin kantotuoleissa. Dubrovnikin vanhan kaupungin sivukadut nousevat jyrkkinä portaina pääkadusta - ja ne portaat vievät pikkuhotelleihin - ja uuden osan talot on rakennettu rinteille. Kroatian ihanissa keskiaikaisissa linnoissa vasta portaita on. En ole koskaan elämässäni kävellyt niin paljon portaita kuin viime viikkoina. Oli kuntoloma!


On uskomatonta, että emme laihtuneet yhtään lomalla, vaikka olimme liikkeellä viikkokaudet melkein aamusta iltaan, kävelimme korkeita portaita ylös ja alas, nousimme metsäisiä polkuja kukkuloille, vaelsimme museoissa, kaduilla ja puistoissa. Tuli taas todiste siitä, että liikunta ei laihduta. Pitää aloittaa laihdutuskuuri heti, kun lomaltapaluuflunssa on ohi.

Minäkin sain antibioottikuurin ja alan jo uskoa lomanjälkeiseen elämään. Odotan kärsimättömänä, että pääsen aloittamaan työt. Olenhan minä jotain jo tehnyt. Käynyt läpi valokuvia, joita otin. Sain erinomaista aineistoa museoista ja maisemia kuvattuani. Kirjoja kertyi aikamoinen pino.
handle, kahva

Rautainen kahva seinässä toi turvallisuutta jyrkissä portaissa käveleville.