Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoittaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoittaminen. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, lokakuuta 10, 2016

Kirjoittaminen: Terveisiä aikamatkalta

IMG_8341

Olen ollut taas aikamatkalla, nyt ajassa paljon lähempänä kuin ennen ja saanut aikaan yli 300 000 ch tekstiä. Suurin osa jo muokattua. Pitkiä päiviä, paljon unta.:) Pyrin noin 200 sivuiseen romaaniin. Täytyy laittaa kohta syrjään muhimaan. (Mutta mitä ihmettä minä teen sillä aikaa? Minusta on tullut työnarkomaani. Ei todellista huolta. Olen alkanut käydä uudestaan läpi kirjakaappia, joka on täynnä tähän kirjaan liittyvää tieto- ja kaunokirjallisuutta.)

Olen kiitollinen apurahoista ja ennen kaikkea olen kiitollinen miehelleni rohkaisusta - ja kukista & passaamisesta. Todennäköisesti en saa nytkään kustantajaa. En tiedä, viitsinkö kierrättää tätä käsikirjoitusta vuosikausia kuten edellistä, josta sain kaikilta kustantajilta: Ei sovi kustannusohjelmaamme. Muutama kirjoitti kohteliaasti ensin : Hyvin tutkittu, hyvin kirjoitettu.

Kirjan ilmestyttyä sain muutaman oikein hyvän arvostelun. Ne rohkaisivat jatkamaan kirjoittamista. Ei pidä antaa periksi lamalle. P.S. Tälle kirjoitukselle pitäisi olla oma bloginsa, todellisuudessa onkin mutta vielä ainakin toistaiseksi yksityisenä. (On myös Facebookissa.)

keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2016

Paluu nykyaikaan

photo: Anna Amnell 


Olen kirjoittanut jo jonkin aikaa nykyajasta. Aikamatkailuni on edennyt 1500-luvusta ja 1900-luvun alusta myöhemmäksi ajaksi. Mutta voidaksemme ymmärtää nykyaikaa ja suunnitella tulevaisuutta, meidän täytyy tuntea menneisyys. Kuljetan mukanani matkatavaraa.
Kirjoitan hitaasti ja olen antanut itselleni aikaa vielä ainakin tämän vuoden tähän projektiin.

sunnuntaina, maaliskuuta 13, 2016

Uutta tekstiä syntyy

P1130478


Näissä värikkäissä kansioissa on tulostettuna ehkä 3/4 tulevasta noin 200 sivua käsittävästä kirjastani. Ruokapöytä on edelleen pisimmillään, sillä tänään levitän taas tekstit järjestykseen luvuttain pöydälle ja katselen niitä muutaman päivän ajan, vaihtelen järjestystä. Tarvitsen tällaisen vanhanaikaisen menetelmän. 

Tekstiä syntyy minulle vähitellen, kohtauksittain. Osa on saanut alkunsa niin, että olen sanellut sitä kännykkääni ollessani jo melkein unessa tai istumassa esimerkiksi jossain pietarilaisessa kahvilassa tai moskovalaisessa museossa. Siellä todellakin syntyi kiinnostavaa tekstiä -  toisesta ajasta ja paikastakin. Lähetin tekstin heti sähköpostiini, ja kotona kirjoitin puhtaaksi Dragonin välillä huvittavan tulkinnan puheestani. Vähitellen se on oppinut tuntemaan puhetyylini ja sanastoni.

Ymmärrän kirjailijoita, jotka matkustavat ulkomaille kirjoittamaan. Berliinissä kaikki aika meni museoissa kiertämiseen ja Wittenbergin 1500-luvun tutkimiseen. Eräänä lauantaina päätin jäädä kirjoittamaan, kun mieheni meni museoihin. Mutta juuri silloin oli lentoliikenne vilkasta, ja koneet lensivät Berliinin residenssin yli miltei tauotta. 

Minulla ei ole ollut koskaan pysyvää omaa työhuonetta. Pystyn keskittymään missä hyvänsä eikä minua häiritse, jos minulle tullaan puhumaan välillä. Olen ajatellut, että kahvilassa kirjoittaminen voisi olla hauskaa, mutta silloin pitäisi olla hyvin kevyt kannettava tietokone. 

P.S. Tämä syntyi spontaanisti jFacebookiin ja kopioin sen tänne blogiini.

tiistaina, lokakuuta 27, 2015

Ilopilleri syksyn keskellä

P1100921

Kauan sitten, kun olimme vielä koululaisia, poikaystäväni [=mieheni] osti minulle ensimmäisen kerran kukkia. Hänen äitinsä neuvoi ostamaan neilikoita, jotta ne kestävät, olihan kesä. Tänään sain mieheltäni kimpun punaisia neilikoita. Saimme eilen tietää, että saan pienen apurahan. Kirjoittaminen sujuu taas vähän mukavammin.

torstaina, helmikuuta 12, 2015

Kynä vai näppäimistö?

Nestor and the computer

Kuuntelin  erinomaisen esitelmän:

 Jos haluat omaksua tietoa, kirjoittaa muistiinpanoja vaikkapa luennolla, käytä lyijykynää. Kun kuuuntelet esitelmää ja teet muistiinpanoja, piirtele samalla kaikenlaista. Se auttaa muistiinpainamista.

Mutta jos haluat luoda jotakin, kirjoita koneella nopeasti (!), jotta ehdit tuoda ajatuksesi mahdollisimman monipuolsina, täyteläisinä ja tuoreina. Opettele kirjoittamaan koneella nopeasti!!

Esitelmässä ei mainittu pikakirjoitusta, jonka jättäminen pois saattaa olla virhe. Omia kokemuksia: teen mieluummin alussa paljon kirjoitusvirheitä, kunhan voin kirjoittaa nopeasti ja tuoda ajatukset esille tuoreina. Käytän iphonen dragon-sanelua saadakseni ajatukseni talteen nopeasti ja missä hyvänsä. Lähetän tekstin sähköpostiin ja korjaan & kokoan myöhemmin.


Älä väheksy kynää!



maanantaina, tammikuuta 26, 2015

Koti 2000-luvulla

at  home

Kirjoitin tässä asunnossa kuusi kirjaa ja seitsemännenkin melkein valmiiksi. 1990-luvulla työpöytäni oli tuon ruokapöydän paikalla.
27.6.2007
(Koti 1989-2009: olohuone 2000- )


Koti Korkeavuorenkadulla 1989-2009

2007


Kotona

2007

Olohuone

olohuone 2000-luvulla


orkideat joulu 2005

Joulu 2005: ensimmäiset digikuvat.
olohuone

Joulukukkia 2005


In full bloom

Joulu 2006
Memories of our Christmases past


Our house guest Pyry

Pyry vieraana maaliskuussa 2008

kotimme 1989-2009
kuvissa olohuone 2000-2009
Kotona 
The neighbourhood

maanantaina, joulukuuta 01, 2014

Pitääkö "kirjailijalla" olla "maisema"?

helsinki-blue

Tämä on vastaus Ritan edelliseen kirjoitukseeni jättämään kommenttiin: "Oi miten hieno Helsinki. Siitä saisi varmaan punaisenkin, ja vihreän :)."  Vastauskommentistani syntyi pitempi versio, kuten usein käy joillakin meistä bloggaajista.

Rita, olet oikeassa. Lukemattomia variaatioita muistissani. Asuin 20 vuotta tuossa näköalapaikassa ja näin Helsingin lukemattomat tunnelmat. Pitkään aikaan minulla ei ollut kameraa ja olin kotona vain vapaa-aikoina, mutta siitä tuli se suuri maisema, joka jäi mieleeni. Sitä katsellen kirjoitin kaikki kirjani (ensimmäiset työn ohella), viimeisestäkin alkuversion. Mietin sitä, osaanko kirjoittaa ilman "maisemaa". Jotkut kuulemma osasivat kirjoittaa vain tietyllä kynällä - siihen aikaan, kun kynällä kirjoitettiin.
Tästä aiheesta kirjoitettiin bloggaamisen alkuaikoina usein kirjoittajien blogeissa. Nythän keskustelua käydään yleensäkin vain muutamissa blogeissa. Kommentoiminenkin on vähentynyt. Nyt ollaan Facebookissa, josta minulla on lähinnä hyviä kokemuksia ja twittaillaan tänä kiireisenä ja tehokkaana aikana. Siihen en ole mennyt mukaan - vielä.:)

Tarkoitan "kirjoittajalla" samaa kuin writer,  henkilö joka kirjoittaa, olipa hän julkaissut kirjoja (a published writer)  tai ei, myös bloggaaja, kolumnisti. jne.

Valitettavasti alkuaikojen kirjoituksia on usein vaikeaa löytää. Haku alkaa toimia kunnolla vasta noin vuonna 2007 - ainakin minun blogissani. En löytänyt kirjoitusta aiheesta "Pitääkö kirjailijalla olla maisema?"?

Aikaisempi kirjoituksia:

Mitä on edessäsi?
http://blogisisko.blogspot.fi/2005/12/ketjugalleriaan-mit-on-edesssi.html

Sulkakynä, lyijykynä, mustekynä ..2009 tallennettu versio alkujaan Kiiltomatoon tekemästäni alustuksesta, johon tuli paljon kommentteja.

(Kommentisssa kerron mustepulloon liittyvästä traumastani.:)


Sulkakynä, lyijykynä, mustekynä..Millä kirjoitat? Alustukseni keskusteluun, jota käytiin Kiiltomadon keskustelupalstalla 10.06.- 14.6.2004

Hyvänen aika - yli 10 vuotta sitten!

Kirjailijan työhuone. Tämä liittyy Nuorisokirjailijoitten osastolla Turun kirjamessuilla vuonna 2011 olleeseen näyttelyyn
http://blogisisko.blogspot.fi/2011/10/kirjailijan-tyohuone.html

Lue myös Nabokov ja jättiläislyijykynä (Speak Memory, Puhu muisti)
Pietari on tullut minulle entistä tärkeämmäksi sen jälkeen, kun sisareni poika oli siellä työssä muutaman vuoden ja olin siellä mieheni kanssa yhteensä kuukauden.

Ullakolta erkkeriin 2009 (muutto)
http://blogisisko.blogspot.fi/2009/09/ullakolta-erkkeriin.html

P.S. Aloittaessani bloggaamisen en voinut kuvitellakaan, että sitä jatkuisi näin kauan. Onneksi on vielä monia bloggaajia, joiden kanssa blogiystävyys on jatkunut kiireistä ja skismoista - Suomen syvästä poliittisesta jakautumisesta - huolimatta. Kiitos siitä! Blogimaailma on kasvanut niin paljon, että vain harvat jaksavat seurata sitä laajalti.

torstaina, marraskuuta 20, 2014

Netissä sattuu ja tapahtuu: historiaa


Kustaa II Aadolf ja kuningatar Maria Eleonora

Avaan tietokoneen, olen olemassa, mitään katastrofia ei ole tapahtunut maailmassa.  Ajattelen olen olemassa (”Cogito, ergo sum” ), kirjoitti  1630-luvulla René Descartes. Luen, että arvostamani  tutkija MirkkaLappalainen sai Tieto-Finlandia-palkinnon 1600-luvun tutkimuksesta (Pohjolan leijona – Kustaa II Aadolfin Suomi), joka käsittelee nuorena kuollutta Kustaa II Aadolfia (1594-1632). Kustaa Aadolfin 22-vuotias tytär kuningatar Kristiina kutsui Ruotsiin Descartesin (k. 1650 Tukholmassa). Olen aina ajatellut, että Pohjolan kylmä ilmasto tappoi Descartesin.  Wikipedian mukaan syynä saattoi olla se, että nuori kuningatar halusi opiskella filosofiaa varhain aamulla ja Descartesille tuli univajetta. Tai ehkä arsenikki oli syynä, kirjoittaa Wikipedia. Lappalaisen kirja varmaankin kertoo uusimman tiedon.

Olin ajatellut aina, että Kustaa II Aadolf oli vanha mies kuollessaan, mutta hän oli vain hyvin tukeva, sanoisinko vatsakas, mistä vaikutelma on syntynyt. Luen eräästä blogista soturikuninkaan traagisesta kuolemasta.
Yritän selvästikin paeta kirjoittamista netin syvyyksiin.. Olen tuhlannut jo pari tuntia netissä vaelteluun. (Vaeltelun alkusyynä oli eräs Facebookissa näkemäni hauska kuva tietokoneen ääressä istuvasta 2010-lukulaisesta.)
(Facebookissa kirjoitettua)

keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2014

Muuttaminen on kamalaa

Kirjakaappi

Minulla on edelleen ikävä tätä kirjakaappia, joka ei mahtunut muuttomiesten mukaan portaita ylös uuteen asuntoomme. Nyt jälkeenpäin tulee ajatelleeksi, että olisiko se  pitänyt purkaa ennen muuttoa. Tällaisia näkee vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Nyt on kaikki seinät täynnä Ikean kirjakaappeja, ja tauluille ei ole tilaa. Tässä kaapissa oli 1900-luvun alkuun liittyviä kirjoja. Järjestän kirjat aina aikakausien mukaan. Kirjoitin 1990-luvulla 1900-luvun alusta, ja 2000-luvulla 1500-luvusta. (Viime vuoden kirjani oli valmis jo monta vuotta sitten, mutta en löytänyt sille kustantajaa, kun nuorten historialliset romaanit olivat tulleet epämuodikkaiksi.)

tiistaina, heinäkuuta 22, 2014

Kesätöitä


IMG_0005

Arjen ylellisyys: kylmä lähdevesi. Valitettavasti hanavesi maistuu pahalle. Joissain kaupungeissa vesi on hyvää, toisissa ei.

Käyn päiväkaudet läpi uutta kirjaa varten tekemiäni muistiinpanoja ja tekstiversioita, joita olen laittanut kansioihin talteen aina, kun on ollut aikaa. Haluan nähdä tekstit myös paperilla. Virkistystä tuo valon ja varjon leikki kiinalaisen kaapin seinässä sekä paperinrepijän miltei imhimillinen vaikerrrus, kun se raastaa silpuksi tarpeettomat sivut. Ennen poltin ne takassa.
Tuulettimen hurina ja autojen äänet. Ei mitään norsunluutornin hiljaisuutta.

Olen ajatellut ostaa oikein hyvän mustekynän. Tiedämme, että maailman parhaat romaanit on kirjoitettu paperille mustekynillä, suuri osa sulkakynillä. Tietokoneella tuotettu teksti saattaa näyttää liian aikaisin valmiilta, kun se on niin siistiä.
Lisäys:

"Lapset kirjoittavat ehjempiä virkkeitä käsin kuin näppäimistöllä. Esseistä tuli käsin kirjoitettuna pidempiä ja mielikuvituksellisempia - ja ne syntyivät nopeammin."
Käsin kirjoittaminen "aktivoi aivoissa visuaalisen hahmottamisen alueita."(Veera Jussila: "Hyvästit harakanvarpaille."- HS/kuukausiliite elokuu 2012, 42-47)

torstaina, heinäkuuta 10, 2014

Luovuus ja sairastaminen


On kummallista, kuinka luovuus ja sairastuminen liittyvät yhteen. Aloin taas jatkaa uutta kirjaa, ensin sanelemalla pieniä pätkiä Dragon Dictatationilla sähköpostiin, josta ne voi koota välillä yhteen, sitten pitempiä jaksoja suoraan tietokoneelle. Juttua alkaa ryöpytä. Mutta nyt kuume nousi.

tiistaina, heinäkuuta 08, 2014

Kirjailija ja kirja



En voi kuvitella elämääni ilman kirjoja. Kirjoittaminen alkaa jo lapsuudessa, vaikka kirjailija alkaisi kirjoittamisen vasta vähän ennen kuolemaansa. Kirjailijat lajitellaan, ja leimautumisesta on vaikeaa päästä eroon. Niinpä minua pidetään varmaankin aina vähän höpsönä naisena, joka kirjoittelee perinteisiä historiallisia tyttökirjoja -  jotka ovat monissa muissa maissa vielä eräs normaali kirjallisuudenlaji. Uuden genren valitseminen ja siihen siirtyminen on kaikin tavoin vaikeaa. Johtuuko se siitä, että kirja valitsee kirjailijan eikä päinvastoin?

IMG_0009

tiistaina, kesäkuuta 17, 2014

17.6.2014




Sain lahjaksi Dorothy L. Sayersin kirjan ja kanadalais-englantilaisen pianistin Angela Hewittin Chopin-tulkintoja, jotka laitoin heti iTunesiin jokapäiväiseksi musiikikseni.

Kesäistä: huovutettu villatakki päällä ja villasukat jalassa. Ulkona sataa. Lämpötila on plus viisi. Kai tässä odotellaan lumisadetta.

Luen taas vaihteeksi kirjan päivässä ja kirjoitan joka päivä hiukan.

sunnuntaina, tammikuuta 26, 2014

Vanhat Blogger-kirjoitukset eivät löydy


Miten kirjoittaa historiallinen romaani?

Olen pitänyt Blogisisko-blogia vuodesta 2005, mutta huomasin äsken että blogini Blogger-tilastot alkavat vasta vuodesta 2007. Vanhimpia kirjoituksia ei löydä hakusanoillakaan. Eräs syy voi olla se, että aikoinaan yhdistin Blogisisko-blogin osat yhteen. Yhdistämistä mainostettiin siihen aikaan kovasti. Nyt en uskaltaisi yhdistää muita kuin aivan lyhyitä blogeja.

Olen kirjoittanut esimerkiksi kirjoittamisesta ainakin 70 blogikirjoitusta tässä blogissa. Parhaiten ne saa esille blogin pohjassa olevien hakusanojen (labels) avulla.
http://blogisisko.blogspot.fi/search/label/kirjoittaminen

Vielä parempi keino on ottaa arkistosta kyseinen vuosi ja siitä kuukausi. Kirjoitusta voi lukea silloin!

Olen alkanut siirtää joitakin tärkeimpiä kirjoituksia uusille sivuille, joiden teemana on kirjoittaminen ja lastenkulttuuri.
Esim.
http://amnellinlucia.blogspot.fi/2007/03/miten-kirjoittaa-historiallinen-romaani.html
http://annaamnell.weebly.com/1/post/2014/01/miten-kirjoittaa-historiallinen-romaani.html

lauantaina, tammikuuta 11, 2014

Haastattelu Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n Rovinssi-lehdessä

Lucia ja Luka 2013

Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.

1.       Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?

Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.
Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.
Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua ja siirtolaisena Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.

2.       Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi. 

Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?
Minua kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä.  Lähteinä ovat  tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla. 1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat  kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja yleensä 1900-luvun alun elämästä.
Lucia Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria.  Ihastuin Italian matkalla vuonna 1991 renessanssiin ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta ja katsoin elokuvia.
Varsinainen idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten.  Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.
Tuolla tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia.  Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja kehittyy ihmisenä.

3.       Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?

Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.
Olin lukenut onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan omakustanteina.

4.       Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?

Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin.  Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa?  Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen.

5.       Miten markkinoit kirjaasi?

Olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.



Rovinssil-lehden teemana oli kirjoittaminen ja kirjan julkaisu. Yhdellä klikkauksella viittaa omakustantamisen helpottumiseen. Kirjailijaksi valmentautumisesta kertoo artikkeli Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n ja Skripta Kirjoittajaopiston Elämä tarinaksi -kirjoittajavalmennuksesta.