Näytetään tekstit, joissa on tunniste kritiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kritiikki. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, joulukuuta 17, 2013

Hobitti - Smaugin autioittama maa


Tennispalatsi by Anna Amnell
Tennispalatsi, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Pidän elokuvista, mutta käyn harvoin katsomassa niitä elokuvatettereissa. Elokuvien alussa esitettävät mainospätkät karkottavat kielenkäytöllään ja typerällä karkeudellaan ja pilaavat elokuvissa käymisen tunnelman. Jälleen kerran päätin: ei koskaan enää elokuvateatteriin.

Uusin Hobitti-elokuva oli sekä mieheni että minun mielestä liian pitkä. Joitakin kohtauksia oli venytetty keinotekoisesti, niin että katsoja ehti kyllästyä, näin esimerkiksi jättiläishämähäkit ja muut taistelukohtaukset.

Oli joitakin hyviä kohtia kuten Tolkienin luomaan satumaailmaan olennaisesti kuuluvat jylhät, pelottavankin kauniit maisemat ja omaperäisesti täysin unohtumattomaksi luotu suunnattoman suuri lohikäärme Smaug, joka herää taisteluun valtavien aarrekasojensa alta. Ja hyvää on aina elokuvan taustalla oleva Tolkienin ajattelu. Lue Panu Pihkalan elokuva-arvostelu.

Elokuvasta puuttui melkein kokonaan aikaisemmassa Hobitti-elokuvassa ollut sydämellinen kodikkuus, johon katsoja kiintyy. Sitä oli vain jonkin verran Bilbossakin, joka vaikutti jotekin oudolta ja vieraalta täsäs elokuvassa,  ja lyhyt jakso uhatussa kaupungissa asuvan isän ja hänen lastensa suhteessa.


IMG_0258

Tuo hyvyyden ja pahuuden, lämpimän sydämellisyyden ja hillittömän julmuuden vastakohta luo jännityksen ja vetoaa katsojan tunteisiin. Nyt oli enmmäkseen kuvottavaa julmuutta ja tappelun melskettä. Stephen Fryn roolihahmokin on kliseisen tylsä. Gandalfia olisi halunnut nähdä enemmän.

Vanha idea pakeneminen tyhjissä tynnyreissä yhdistettynä "koskenlaskuun" oli kiinnostava idea.
Yllättävintä oli kuitenkin se, että vaikka Smaug lopussa hukutettiiin kultaan, se nousi kullattunakin siivilleen ja jatkamaan elämäänsä päinvastoin kuin antiikin tarujen henkilöt (Midaksen tytär). Nähtävästi käymme katsomassa seuraavankin osan nähdäksemme, miten raihnainen kullalla kuorrutettu lohikäärme selviää yritessään tuhota maailman lopullisesti. Muu perhe huomautti, että kun lohikäärme nousi siivilleen kaupungin ylle ja ravosteli itseään, kulta karisi ja putosi ateen alas. Tätä en huomannut.

Smaugin äänen takana on nuori Benedict Cumberbatch. 

Mutta pidämme huolen siitä, että myöhästymme elokuvan alusta. Nytkin miehelleni oli vakuutettu, että elokuvan alussa ei olisi mainoksia ollenkaan.

Sääli Tolkienin perikuntaa, sääli Tolkienia, jonka kirjoista tehdään ylipitkiä elokuvia, joissa on venytettyjä taistelukohtauksia ja siinä vasta loputonta ahneutta, joka saa Smauginkin kalpenemaan. Näin koin koko ikäni elokuvista pitäneenä elokuvayleisön edustajana. Kolmanneksen lyhyempänä elokuva olisi ollut aika hyvä.

Elokuvakriitikko oli kuitenkin hurmiossa (Filmgoer: Smaugin autioittama maa), lähinnä digianimaatiotekniikasta. Tietenkin Smaugissa digianimaatio juhli.
Tämä elokuva on jo tehnyt katsojaennätyksen.

lauantaina, heinäkuuta 07, 2012

Saako kirjailija vastata kirjansa kritiikkiin?

red carpet

Kenelle levitetään punainen matto kirjallisuudessa?

Viimeisin Writing -lehti (July 2012) kirjoittaa, että kirjailijoiden pitäisi ottaa julkisesti kantaa siihen, mitä heidän kirjoistaan kirjoitetaan. Viitataan Arthur Krystalin artikkeliin "Should Writers Reply to Reviewers?" March 18th, Chronicle of Higher Education .  Pitäisi muistuttaa siitä, että kirjan takana on ihminen, vaikka kriitikko ei satukaan tuntemaan tätä. Asiaton ja jopa ilkeä kritiikki voi haavoittaa kirjailijaa.Tämähän on täysin päinvastaista, kuin mitä Suomessa yleensä ajatellaan: kirjailijan pitäisi kärsiä hiljaa jalosti muistellen, miten paljon pahempaa oli Aleksis Kiven elämä. 

Krystal kirjoittaa, että hyvä kritiikki on hyödyksi, mutta asenteellinen vahingollinen sekä kirjailijalle että lukijalle. Jos kritiikki on asiaton, Krystal neuvoo kirjailijaa reagoimaan.

Olen kirjoittanut kahdesti Internetissä, toisen kerran blogista, toisen kerran Book Crossing -kritiikistä, sillä kummassakin annettiin täysin virheellisiä tietoja kirjoistani. Kerran soitin kriitikolle, joka moitti savon murteen käyttöäni. Paljastui, että kriitikko oli 'käynyt' joskus Savonlinnassa, jossa puhutaan savoa täysin eri tavalla kuin Ylä-Savossa, ja sitä murretta kirjojeni palvelijat puhuvat. Lopulta toimittaja myönsi, että taustalla taisi olla hänen nuoruutensa poliittinen ideologia. 

Viime aikoihin astihan osa kirjailijoista on ollut kriitikoiden, toimittajien ja joidenkin poliittisten puolueiden jatkuvassa suosiossa. Heille levitetään punainen matto, heitä suojellaan ja palkitaan jatkuvasti. Parasta on jos on "vankka vasemmistolainen tausta", kuten erästä kirjailijaa ylistettiin. Jotkut heistä ovat suorastaan kyllästyneet tähän lellimiseen.

Tilanne näytti jo tässä välillä parantuvan. Nyt on kuitenkin tulossa uusi syrjinnän väline, vetoaminen kirjailijan korkeaan ikään. Siitähän kirjoitti myös Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja äskettäin Kirjailija-lehdessä.

Samasta aiheesta uusin

Kommenttini -- blogiin (joka on lopetettu)
Emma-kirjoissa on todellakin [ollut] ajankohtaisia asioita jo kauan ennen muita. Mutta kriitikot ja lehdet eivät useinkaan huomaa tai ole kiinnostuneita muusta kuin samoista kirjoista, joita muutkin pitävät esillä. Kai kyseessä on lähinnä ajanpuute. Ole iloinen siitä, että olet nyt selvästi läpäissyt kiviseinän.:)

Minäkin kirjoitin jo 1990-luvun alussa monikulttuurisuudesta, maahanmuuttajista, lapsityövoimasta, lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, itsemurha-aikeista Aurora-kirjoissa. Vain Iisalmen Sanomat ja Hesarin kaupunkitoimitus ja ihan muutama kriitikko mainitsivat siitä. Mutta koska ne kirjat julkaisi ns. kirkollinen kustantaja, useimmat kriitikot eivät ole koskeneet niihin pihdeilläkään.:) Nythän Kirjapajaan kirjoittavat monet julkkikset. He eivät näytä kokevan syrjintää, sillä he kuuluvat jo samaan sakkiin, josta kirjoitetaan koko ajan.

Luulisin, että Ismo Loivamaa on käsitellyt kirjaasi muutoin asianmukaisesti. Koin hänet hyvin kannustavana kriitikkona varsinkin alkuaikoina. Hän on tehnyt hyvin paljon lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolesta.

torstaina, maaliskuuta 05, 2009

Suomalainen wikipedia ja meritokratia

En ole ehtinyt kirjoittamaan blogiini enkä lukemaan muiden blogeja. Se on innostanut joitakin lukemaan vanhoja kirjoituksiani ja kirjoittamaan niihin kommentteja.
Viimeksi aiheesta eaa ja jaa vaiko eKr ja jKr. Löydät kaikki kirjoitukseni tästä aiheesta tämän linkin kautta. Uusia kommentteja on kirjoituksessa "Vähemmistö terrorisoi" (suomalaisessa Wikipediassa).

Olen viime päivinä oppinut, ettei suomalainen Wikipedia pyrikään demokratiaan ja suuren yleisön palvelemiseen (kuten muiden maiden Wikipediat), vaan katsoo olevansa meritokraattien eli (teknillisesti ja luonnontieteellisesti) ansioituneiden pieni joukko, joka ei välitä kansan toivomuksista, vaan kulkee rautasaappain kohti valitsemaansa tietä.

Meritokratiasta ja kulttuurista kirjoitetaan Käymälässä

"Teknistaloudellisesti se taas on niin tehokas ja niin jyrkässä ristiriidassa planeetan resurssien ja ihmiskunnan inhimillisen sietokyvyn kanssa, että se varmasti tuhoaa sekä planeetan, eläinkunnan ja ihmiskunnan, ellei sitä suoranaisesti kielletä ideologiana ja rikoksena ihmiskuntaa vastaan."

Takkirauta-blogissa kuvataan meritokratian eri puolia ja historiaa:

"kaikkein pelottavin esimerkki meritokratian toimivuudesta on ollut Kolmannen valtakunnan armeija. "

Meritokratian hyvä puoli on edellä mainittu tehokkuus ja se, että ihmisiä pyritään kohtelemaan ansion mukaan. Se johtaa loputtomiin suorituksiin, loppututkintoihin tai vaikkapa siihen, kuinka monta kertaa jaksaa laittaa merkit eKr- ja jKr -merkkien sijaan keksityt lyhenteet, jotta ne näkyisivät Googlessa suurina lukuina - ei väliä, onko sisältöä ja minkä tasoista se on.

Mutta onko ansioitunein aina sopivin? Entä jos häneltä puuttuu empaattisuutta? Entä jos hän haluaa vaientaa kaikki muut, tukahduttaa demokratian, kulttuurin, uskonnon, jotka eivät sovi nykyajan teknillis-luonnontieteellisen maailmankuvan aatteisiin?
Annammeko kylmien ja tehokkaiden meritokraattien määrätä itseämme? Tämä koskee monia muitakin aloja kuin suomalaista Wikipedia.

Lue tarkoin, mitä kirjoitan 8-11 -vuotiaille tarkoitetusta suomalaisesta Wikijuniorista, joka poikkeaa muiden maiden vastaavasta. Kirjoituksissani on verrattu muilla eurooppalaisilla kielillä kirjoitettua Wikipediaa ja suomalaista Wikipediaa.

(Suomen historia Wikijuniorissa, ks muinaishistoria)(eaa siellä näkyy, muissa maissa lapsille Ekr:ää vastaava merkki)

Petteri Järvinen kritisoi Wikipediaa: "Perinteinen tietosanakirja pyritään tekemään lukijoiden ehdoilla ... Wikipediaa tehdään kirjoittajien ehdoilla." Tämä on totta suoménkielisestä Wikipediasta.

Anna Rotkirch (2006);
"Viime aikoina on ihmetelty sitä, että suomalainen Wikipedia on kehittynyt
verkossa heiveröisesti verrattuna vaikkapa Ruotsin vastaavaan. Varsinkin alkuperäistä suomalaista aineistoa on niukasti."

Ehkäpä syynä on suomenkielisen Wikipedian outous, kun päätarkoituksena näyttää olevan muu kuin tiedon välittäminen. Suomenkielinen Wikipedia ei vastaa ihmisten tarpeita. Kun suurin osa kansasta kuuluu kirkkoon, voi arvata että ateistien tekemä Wikipedia, joka kirjoittelee väheksyvästi uskonnosta ja kieltää eKr/jKr -merkintöjen käytön kirjoittajiltaan, ei miellytä ja herätä luottamusta.

eaa ja jaa alkoivat Suomessa kommunismin vaikutuksesta 1970-luvulla:

Wikipedia kertoo, että joissakin kommunistimaissa - jotka olivat pääasiallisesti kristittyjä maita- viranomaiset kehottivat käyttämään merkintöjä "uusi aika" tai "meidän aikamme" perinteisen ajanmerkinnän tilalla. Esimerkiksi Bulgarissa niitä käyttävät edelleen ateistit ja agnostikot, vaikka perinteiset merkinnät on otettu käyttöön kommunistisen kauden loputtua.:
"In some formerly Communist, predominantly Christian societies, the designation New Era (or Our Era) [!] was encouraged by Communist authorities to replace BC and AD. In Bulgaria, for example, пр.н.е. (преди новата ера, before the new era, or преди нашата ера, before our era) and н.е. (от новата ера, of the new era, or от нашата ера, of our era) are still widely used by atheists/agnostics instead of traditional пр.Хр. (преди Христа, Before Christ) and сл.Хр. (след Христа, After Christ), which were unofficially reinstituted after the Communist period."