Näytetään tekstit, joissa on tunniste lasten- ja nuortenkirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lasten- ja nuortenkirjat. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, lokakuuta 28, 2017

Olen Helsingin Kirjamessuilla 2017

Anna Amnell


Suomen Kirjailijaliitto tuottaa kaksi päivää lavaohjelmaa Helsingin Kirjamessuille. Takauma-lavan ohjelmassa lauantaina ja sunnuntaina 28.-29.10. esiintyy yhteensä yli 60 kirjailijaa.
Sunnuntaina 29.10.2017. klo 11.30–12.00 Takauma-lava 1500-luvun nuoret.
"Anna Amnell kirjoittaa 1500-luvulle sijoittuvia nuortenromaaneja. Mikä keskiajassa kiehtoo? Haastattelijana Laura Lähteenmäki.
Suomen kirjailijaliiton Takauma-lava on hyvä muistutus siitä, että hyvä kirja elää paljon kauemmin kuin syksystä jouluun." Valokuva on otettu Turun Kirjamesssuilla vuonna 2004. Turun Tietokuva.

Lucia Olavintytär - kirjat

Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö 2004 Lasten Keskus, Pako Tallinnaan 2006 Lasten Keskus, Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013 Books on Demand.
Lue lisää Lucia Olavintytär-blogista. amnellinlucia.blogspot.fi
ja kotisivublogeistani
Suomen Nuorisokirjailijat Anna Amnell
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html
Kirja-arvosteluja 

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2017

Kirja on uskollinen ystävä

Illustration by Matti Amnell
Ennenkin on luettu.
Hyvä kirja on mieleinen kirja, sen löytää vain lukemalla. 

Kirja on uskollinen ystävä köyhyydessä ja rikkaudessa, terveenä ja sairaana, nuorena ja vanhana,  yksin ja ystävien kanssa, kotona ja matkoilla,  työmatkoilla ja lomalla. Kirja voi virkistää, jos on masentunut tai väsynyt työn vuoksi Se voi muuttaa työttömyyden ajan löytöretkeksi uusiin maailmoihin. Kirjan voi ostaa tai lainata kirjastosta tai ystävältä. Sen voi ostaa kirpputorilta tai vanhojen kirjojen kaupasta

Opeta lapsesi rakastamaan kirjoja. Lukemalla oppii käyttämään omaa äidinkieltään ja vieraita kieliä. Lukeminen kehittää aivoja.

Täältä löytyy! Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjat


Anna lahjaksi kirja!


Lukeminen on ihanaa, jännittävää...

lauantaina, lokakuuta 01, 2016

Vaahteralaakson Aurora myös Elisassa e-kirjana


Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3.
Sisältää kirjani Aurora, vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992); Aurora ja Pietarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). 408 sivua, 2014, BoD

https://kirja.elisa.fi/ekirja/vaahteralaakson-aurora

perjantaina, huhtikuuta 08, 2016

Uteliaisuus saa lapset lukemaan


Löysin vanhan kommenttini netistä: Ahmin koululaisena yhteeen aikaan esimerkiksi Dickensin ”Pickwick-kerhon jälkeenjäääneitä papereita”. En varmasti halunnut samaistua noihin huvittaviin herroihin. Juuri erilaisuus voi kiinnostaa eniten. Uteliaisuus saa lapset lukemaan, loputon uteliaisuus.
P.S. Vanha piirroskuvitus oli hauska 
lisää asiasta
http://www.charlesdickensinfo.com/novels/pickwick-papers/

keskiviikkona, tammikuuta 21, 2015

1960-luvun opiskelijana

Anna-Amnell-jpeg

Tämän kuvan ottamisen aikaan olin vielä optimisti, haaveilin tekeväni gradun ja ehkä myöhemmin jatkotutkimuksia C. S. Lewisin Narnia-kirjoista. Kun esitin tämän ajatuksen professori Irma Rantavaaralle, hän tyrmäsi sen kokonaan: Eihän nyt lastenkirjallisuus ole sopiva aihe yliopistolliselle tutkimukselle. Hän arvosti kylläkin C. S. Lewisia ja ehdotti, että tekisin graduni C. S. Lewisista kirjallisuuskriitikkona. Tunsin onneksi Lewisia sen verran, että tiesin, että se olisi ikuisuusaihe ja vaatisi oleskelua Englannissa, mikä olisi ollut minulle taloudellisesti mahdotonta. Olin myös mennyt juuri naimisiin ja odotin ensimmäistä lastani.

Minua lohduttivat graduasiassa muiden muassa sympaattinen ja lempeä Maija Lehtonen, joka oli tehnyt lisensiaattityönsä saduista ja samassa laudatusseminaarissa ollut Peter von Bagh, joka sai myöhemmin itse kovia kolhuja taistellessaan elokuva-aiheisen gradunsa puolesta ja kokiessaan lisensiaattiytyönsä hylkäämisen. Sadut ja elokuvat sekä yleensäkin tavalla tai toisella poikkeavat mielipiteet olivat salonkikelvottomia sen ajan yliopistolla. En jäänyt taistelemaan, vaan siirryin englantilaisen filologian turviin ja tein graduni englanniksi. Opintoni viivästyivät kovasti.

Suomi kävi yhä ahtaammaksi vasemmistolaisuudessaan. Olin lopettanut jo "punaiseksi muuttuneen" sosiologian opinnot. Koko 1970-luvun koetimme päästä Suomesta pois. Viisihenkinen perhe ei voi lähteä tyhjän päälle. Vihdoinkin vuonna 1979 mieheni sai työpaikan Kanadasta ja läksimme Suomesta pois yhdeksäksi vuodeksi. Oli varmaankin tyhmää palata, mutta ihminen kiintyy omaan maahansa, sen kieleen ja kulttuuriin eikä jätä kotimaataan eikä omaisiaan kevyistä syistä.

P.S. Saman laudaturseminaarin rinnakkaisryhmässä oli monia myöhemmin tunnettuja vasemmistokulttuurin tähtiä, osa SKDL:n ja kommunistipuolueen jäsenia, jotka valtasivat Suomen kulttuurielämän, ja siitä tuli poliittisesti ahdasta. Se näkyy edelleenkin.


maanantaina, joulukuuta 01, 2014

Aili Nupponen ilahdutti kirja-arvostelulla Pako Tallinnaan -kirjastani


Pohjoiskarjalainen kirjailija Aili Nupponen, talonemäntä, runoilija ja kyläaktiivi Tohmajärveltä bloggaa ahkerasti nimerkillä Aili-mummo, usein myös kirjoista, varsinkin runoudesta.  Monivuotinen blogiystäväni Aili on kirjoittanut arvion kirjastani Pako Tallinnaan (2006 Lasten Keskus).
Se ilahdutti kovasti. Hän kertoo ostaneensa Lucia-kirjat Suuren Suomalaisen kirjakerhon kautta. Se ilahdutti myös, sillä luulin että Lucian seikkailujen ensimmäiset osat on jo makuloitu, sillä kustantajani ei enää julkaise nuortenkirjoja. Mutta Lucia onkin säilynyt makuloinnilta!


Aili Nupponen kirjoittaa mm:
"Romaanin kieli on kaunista ja vivahteikasta, josta erityisesti pidin. Uskon, että lapset myös tykkäävät romaanin kielestä, ja oppivat uusia sanoja. Matti Amnellin piirrokset ilahduttavat kirjan monilla sivuilla lukijaa.

Helsinki oli 1500-luvulla pahainen kalastajakylä, jossa oli paljon kulkutauteja. Helsingin varakas kauppias kuolee, ja kauppiaan tytär, Margareetta, on äitipuolen toimesta joutumassa rikkaan ulkomaalaisen kauppiaan vaimoksi. Tytöt lähtevät pakoon Tallinnaan erään pojan seurassa.


Pidin lukemastani romaanista. Aion lahjoittaa nämä nuorten romaanit lapsenlapsilleni. Uskon että hekin pitävät näistä kirjoista. Kiitos sinulle, Anna, oli ilo lukea Luciasta, ja siitä, millaista oli elää 1500-luvulla pienikasvuisena ihmisenä! "

Nyt alkoi viikko mukavasti! Kiitos vielä. Aili!

torstaina, marraskuuta 06, 2014

Hyppyjä Helsinkiin. Lastenkirjojen Helsinki. Toim. Korhonen & Loivamaa & Tuunanen

Hyppyjä Helsinkiin. Lastenkirjojen Helsinki.

Hyppyjä Helsinkiin. Lastenkirjojen Helsinki. Hopp genom Helsingfors. Barnböckernas Helsingfors.
Toimittaneet Maija Korhonen, Ismo Loivamaa ja Tytti Tuunanen.
"Hyppyjä Helsinkiin-luettelo tarjoaa lukuvinkkejä kuvakirjaikäisistä nuoriin aikuisiin asti. "Luettelossa on kirjoja viimeisten 25 vuoden ajalta ja vielä varhaisempia klassikoita kuten Topelius ja Mary Marck. Tätä luetteloa saa Helsingin kaupungintalosta Virkagallerian näyttelystä Tarinoiden puisto - lastenkirjatapahtuma ja kuvitusnäyttely 5.11.2014 - 1.2.2015.

Pro lastenkirjallisuus - Pro barnlitteraturen ry toteuttaa Virka Galleriassa kaikkien aikojen suurimman suomalaista lastenkirjallisuutta ja -kuvitustaidetta esittelevän näyttelyn.

Hyppyjä Helsinkiin. Lastenkirjojen Helsinki. Virkagalleriassa olevassa näyttelyssä ovat myös kirjani "Aurora ja Pietarin serkut" (1993, nimellä Pirkko Pekkarinen) , joka sisältyy yhteispainokseen "Vaahteralaakson Aurora" (2014) sekä "Aurora ja Molly"(1999), jälkimmäiset nimellä Anna Amnell. Kannen kuva. Matti Amnell . Aurora ja Molly on luettelossa ryhmässä "Helsinki lastenkirjoissa" ja Aurora ja Pietarin serkut ryhmässä "Entisajan elämää". Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut kanadalainen Thomas Austin tulee kosimaan Aurora Koivua ja asuu hotellissa Kauppatorin varrella, nykyisessä kaupungintalossa, jossa tämä näyttely on.

Mary Marckin kirjat herättivät kiinnostukseni Helsinkiin. Lue kirjoitukseni Yhteiskoululaisia Helsingissä
Kirjailijatietoa netissä:
Anna Amnell (Suomen Nuorisokirjailijat, matrikkeli)
http://www.nuorisokirjailijat.fi/amnell-anna.html

Lisäys: 
Tämnä näyttely toi kirja-arvostelun:


Kyläkoski, Kaisa: Lotta, Aurora ja Kaisa. - Sukututkijan loppuvuosi -blogi . Kirja-arvostelussa mm Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut. 29.1.2015
Kyläkoski kirjoitttaa: 
”Pirkko Pekkarisen Aurora ja Pietarin serkut on jatko-osa kirjalle Aurora, Vaahteralaakson tyttö, jota en ole lukenut. Tämä ei suuresti haitannut Bulevardin varrella syksyllä 1905 asuvien ihmisten vaiheiden seuraamista. Päähenkilöinä ovat 13-vuotias Olga ja 17-vuotias Aurora, joista erityisesti ensiksimainittu on onnistunut tavanomaista elävämpänä hahmona. Ajan poliittista henkeä on mukana sivujuonessa ja päähenkilöt on työnnetty myös suurlakon joukkojen puristukseen.”





perjantaina, elokuuta 22, 2014

Photo Friday: Architecture

Tove Jansson asui tässä talossa

Photo: Anna Amnell

Mother of Moomin stories Tove Jansson (1914-2001) lived in the tower of this building in the center of Helsinki in 1944-2001.
Ullanlinnankatu/Kasarminkatu
 Vuosina 1944-2001 Tove Jansson (1914-2001) asui tämän talon tornihuoneessa Helsingissä. 

perjantaina, kesäkuuta 27, 2014

torstaina, kesäkuuta 26, 2014

Lucia ja Luka - Kyynärän mittainen tyttö ja poika




Kurkista kirjaan
http://www.amazon.co.uk/Lucia-Luka-Kyynärän-mittainen-tyttö/dp/9524988429


Lucia on harjoittanut luutun soittamista ja laulamista lapsesta asti. Kun hän on 17-vuotias, tapahtuu jännittävä asia: Suomen herttua Juhana saa vaimokseen rikkaan puolalaisen prinsessan Katariinan. Nyt alkaa onnen aika, sanoo Lucian isä. Hän uskoo, että nyt Lucia pääsee luutunsoittajaksi Turun linnaan. Koko perhe muuttaa Turkuun innoissaan. Miten käy Lucialle ja hänen perheelleen?
 Anna Amnell: Lucia ja Luka 2013.

Lisätietoja, kirja-arvosteluja
http://amnellinlucia.blogspot.fi/p/lucia-ja-luka.html


maanantaina, kesäkuuta 23, 2014

Historialliset romaanit: suosittuja - ja edelleen väheksittyjä



Historialliset romaanit ovat olleet aina aikuisten suosikkilukemistoa, vaikka niihin suhtauduttiin Suomessa hyvinkin ilkeästi viime vuosikymmeninä, minkä saivat esimerkiksi Kaari Utrio ja Laila Hietamies tuntea alkutuotantonsa aikana. Kumpikin ovat olleet kuitenkin kestävää ja sisukasta lajia. Nyt on julistettu, että historiallinen romaani on palannut suosioon, ja sillä tarkoitetaan uudenlaista entistä viihteellisempää historiallista aikuisten romaania.

Vuonna 2002 kirjoitettiin historiallisista romaaneista: 
“Suomessa historiallinen romaani on varsin suosittu laji, mutta suosio on vaihdellut melkoisesti. Etenkin toisen maailmansodan jälkeen laji tuntui olevan henkitoreissaan (ks. esim. Syväoja 1984; Ihonen 1992). Missään tapauksessa laji ei näyttäisi olevan kuolemassa, ja historiallinen nuorisoromaani voi hyvin. Historiallista nuorisoromaania ovat viime aikoina pitäneet yllä muun muassa Maijaliisa Dieckmann, Yvonne Hoffmann, Kaisa Ikola ja Pirkko Pekkarinen (Anna Amnell). “ [Kirjoitin kolme ensimmäistä Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen]
Ks.
Markku Ihonen: Tavallista sitkeähenkisempi? Pohdintaa historiallisen romaanin lajin jatkuvuudesta. - vielä kerran: mikä on historiallinen romaani. – Teoksessa Merkkejä ja symboleja. Esseitä kirjallisuudesta ja sen tutkimuksesta. Toim. Markku Lehtimäki. 2002 Tampere University Press
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/65420/merkkeja_ja_symboleja_2002.pdf?sequence=1

Mutta vuonna 2014 kirjoittaa FT Päivi Heikkilä-Halttunen blogissaan:
"Historiallisten lasten- ja nuortenromaanien määrä on vähentynyt viime vuosina: Amnellin lisäksi tästä lajityypistä pitää huolta tällä hetkellä vain Maijaliisa Dieckmann ja Kari Vaijärvi. "

Hän mainitsee, että fantasiaromaanit käsittelevät historiaa. 
Vrt Ihosen kirjoituksen osuus postmodernista historiallisesta romaanista ja marksilaisesta käsityksestä, joka vallitsi kirjallisuudentutkimuksessa vielä jokin aika sitten. Vai hallitseeko se Suomessa edelleen: Marxilaisessa perinteessä on yleensäkin kritikoitu ajatusta ajattomista lajeista" (Ihonen)?

Vrt György Lukacs ja hänen marksilainen käsityksensä historiallisista romaaneista

Historialliset salapoliisiromaanit ovat heräämässä uuteen eloon.

Lue myös tämä. Tilanne muissa maissa.
http://blogisisko.blogspot.fi/2013/07/historiallisten-romaanien-suosio.html

torstaina, maaliskuuta 06, 2014

Venäläinen dacha Huopalahdessa

Haagan Pappilantie 2 by Anna Amnell
Haagan Pappilantie 2, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Asuin tässä talossa opiskelijana. Kuvassa mukana sisareni Tuula, joka asui lukioajan meillä ja vanhimmat lapseni Matti ja Mimi.

Tästä talosta tuli 25 vuotta myöhemmin Terijoen huvila kirjaani Aurora ja Pietarin serkut (Kirjapaja 1993) , joka kertoo (fiktiivisen) Aurora Koivun suomalais-venäläisestä suvusta 1900-luvun alussa. Huom. Kirja on myös yhteispainoksessa  Anna Amnell: "Vaahteralaakson Aurora. Aurorakirjat 1-3," 2014 ISBN 978-952-286-355-3. On myös eKirjana.

"Olgan isä Fredrik Grahn oli pietarilainen, mutta ei venäläinen. Hänen sukunsa oli suomalaista. Hän oli mennyt naimisiin tummasilmäisen, lempeäluonteisen Anna Mihailovan kanssa, jonka suvussa oli suomalaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia.
  Heti avioiduttuaan oli Fredrik Grahn ostanut perheelleen Terijoelta kesähuvilan eli datshan. Suuri osa huvilan kalusteista, kuten kristallikruunut, tummat raskaat barokkikaapit ja sametilla päällystetyt sohvat ja nojatuolit, olivat tulleet talon mukana. Fredrik Grahn oli antanut huvilalle uuden nimen Annala vaimonsa mukaan.

  Olgan kesäkoti Kannaksella oli kaunis vaaleansininen kolmikerroksinen huvila, jossa oli monta suippoa tornia, puuleikkauksin koristettua verantaa ja parveketta. Sen ympärillä oli oma rehevä puisto, joka ulottui Suomenlahden rantahiekkaan asti.
--

Muutin huvilan siniseksi. Koristeleikkakset puuttuvat, ne oli poistettu huvilaa siirrettäessä. Ehkä ne olivat näyttäneet liian koristeellisilta.  Ylimmän kerroksen ikkunarivi kuului makuuhuoneeseemme. Siitä näki Huopalahden aseman ja junat, mikä ilahdutti pientä poikaamme (joka teki opiskelijana kansikuvat Aurora-kirjoihin). Pitsikoristeinen parveke oli vasemmanpuoleisessa päädyssä. Siitä näki punatiilestä tehtyjä kerrostaloja, jollainen on nyt tämänkin talon paikalla.

Kerta toisensa jälkeen Olgan mieleen palasi viimeinen onnellinen aamu kesähuvilalla.
--
 Ylimmän kerroksen keskimmäinen ikkuna, Olgan huoneen ikkuna, oli auki, ja tuuli heilutti hiljalleen valkoisia pitsiverhoja. Pääskyset visersivät taukoamatta ja lentelivät edestakaisin räystään alla oleviin pesiinsä viemään ruokaa suut ammollaan odottaville poikasilleen.
  Huvilan pihalta kuului yksitoikkoinen ääni. Olga kurkisti ikkunasta ulos. Vanha renki Aleksei tallusteli hitaasti piippu suussa pihalla ja lakaisi ruutukuvioita koivukujalle vievään sorakäytävään.
  Vanha Aleksei, entinen maaorja, vartioi ovea, meni nukkumaan viimeisenä ja heräsi ensimmäisenä, nukkui eteisen portaitten alla olevassa syvennyksessä, kulki talossa ja puutarhassa äänettömänä kuin kotitonttu."


Meidän asunnostamme tuli tyttöjen kerros, jossa olivat Auroran Pietarin serkkujen Olgan ja Elisabetin huoneet.

"
Kaupunkikodissa Olgalla ja hänen sisarellaan Elisabetilla oli omat huoneet, mutta huvilassa heillä oli kuin oma asunto, jossa kummallakin oli oma huone ja lisäksi yhteinen iso huone, jota sanottiin tyttöjen saliksi.
Isossa huoneessa oli korkeat pieniruutuiset ikkunat ja ikioma pieni parveke, jossa oli valkoiseksi maalatut koristeelliset kaiteet. Parveke oli ruokasalin vieressä olevan lasiseinäisen vilpolan yläpuolella, ja sieltä näki kauas Suomenlahdelle."


Tässä huoneessa tapahtui kirjassa dramaattinen kohtaus, joka pani liikkeelle kirjan juonen: Elisabet melkein onnistuu karkaamaan kotoaan naapurin Sashan kanssa, josta on tullut yliopistossa anarkisti. Mutta onneksi äidin kamarineidon hammasta särkee yöllä ja hän kuulee, etä jotain outoa on tapahtumassa. Elisabet viedään ulkomaille kouluun ja Olga lähetetään tädin luo Helsinkiin, jossa häntä kiusataan venäläisyyden vuoksi.

Lisäys: Olen jo jonkin aikaa muokannut Aurora-kirjoista yhteispainosta. Siitä tulee myös omakustanne,  sillä silloinen kustantajani lopetti jo viime vuosituhannella nuortenkirjojen julkaisun. (Myös eKirja)