Lehmukset huurteessa

klo 7.48 a.m.
Hauska yllätys aamulla. Toivottavasti lumi säilyy oksilla niin kauan, että huurteiset puut voi nähdä myös päivänvalossa.



klo 8.27 a.m. ja alinna seuraava



Näin vähän yli 9

Korkeavuorenkatu 10 Helsinki

 Asuimme ylimmässä kerroksessa, kuin ullakolla. Tästä kuudennen kerroksen näköalapaikasta otin suurimman osan Helsinki-valokuvista saatuani digikameran. Kerran vaelsi ikkunan ohi joukko pieniä pilviä, toisen kerran hyvin erikoinen leija. Ilotulituksetkin nähtiin ikkunoistamme.

Asuimme kaksikymmentä vuotta mieheni virka-asunnossa Ullanlinnassa Korkeavuorenkadulla Sillin korttelissa. Ensimmäiset kymmenen vuotta tämä kotimme oli vanhan ajan suuri virka-asunto, melkein 300 neliötä. Käytäviäkin oli 60 neliötä. Eksyimme alkuaikoina, kun harhailimme tyhjissä huoneissa. Mieheni kollega varoitti: Menette vararikkoon pelkästään verhojen ostossa. Hän ei tuntenut meitä, sillä ostimme verhot ja suurimman osan huonekaluista kirpputoreilta.

Verotus virka-asunnoissa on ollut jo jonkin aikaa pääjohtajien tulojen mukaan laskettuna, joten verotus piti meidät köyhinä, otettiinhan virka-asunnon arvoa vastaava vero mieheni rahapalkasta, joka ei ollut pääjohtajien palkan suuruusluokkaa. Päätimme sittenkin muuttaa tähän asuntoon, sillä olimme juuri palanneet Kanadasta. Mieheni ja minun tuloilla olisimme voineet ostaa Helsingistä vain yksiön. Meillä ei ollut - eikä ole edelleenkään - omistusasuntoa ja perheessämme oli kolme opiskelijaa ja pian myös näiden puolisot asumassa. Tilapäisesti asunnossa ovat asuneet myös muutamat lähisukulaiset, tietenkin ilmaiseksi, sillä eihän virka-asunnossa voi pitää vuokralaisia.

Tässä virka-asunnossa asui aikoinaan muiden muassa 1930-luvulla tunnettu henkilö Paavo Virkkunen, oman työnsä lisäksi mm opetusministeri ja eduskunnan puhemies. Se oli varmaankin suurten juhlien aikaa. Se oli myös sitä aikaa, jolloin virkamiesperheissä oli sali salin perään, isällä edustava työhuone, lapset sullottuina tyttöjen ja poikien huoneisiin kerrossänkyihin, nuoret herrat eli opiskelijapojat- myös sukulaispojat - nukkumassa saleissa sermien takana, keittäjä pienessä palvelijanhuoneessa ja sisäkkö keittiön nurkassa koottavassa vuoteessa.

Vaikka talo on rakennettu 1930-luvulla, sen alkuperäisten asuntojen pohjapiirros muistutti 1700-luvun pappiloiden ja kartanoiden pohjapiirrosta. Puuttuivat vain keittiönveranta ja vierasveranta, joiden tilalla olivat keittiönporras ja paraatiporras hisseineen. Keittiön portaasta pääsi alas kellariin ja ylös vintille, samoin näköalaparvekkeelle, josta olen ottanut muiden muassa kuvasarjan ensilumesta Helsingin katoilla.




Lapsemme ja heidän puolisonsa opiskelivat ja tekivät töitä tuossa asunnossamme, poika valmisti "Pariisin vuodenajat" taidenäyttelyn Ranskan kulttuurikeskukseen, kuvanveistäjäminiä näyttelyn veistoksistaan.Tässä asunnossa pidettiin tyttäremme häät, ja miniämme sukulaiset olivat vierailulla useana vuonna.

Kirjoitin 1900-luvun alun taloja, Helsingin kattoja ja vaihtelevia pilvimuodostelmia ja iltaruskoja ihaillen kuusi historiallista nuortenkirjaa sekä yhden romaanin, jota ei ole vielä julkaistu. Paljon muutakin tekstiä on syntynyt, julkaisematonta ja julkaistua, myös lehtijuttuja.

Oikeastaan kirjoitin romaanin "maanpaossa" Kalliossa, jonne kaikki talon asukkaat siirrettiin vuosituhannen vaihteessa pitkällisen putkiremontin ja peruskorjauksen ajaksi (kaksi muuttoa samana vuonna). Asuntomme pieneni sadalla neliöllä, olohuoneesta tehtiin kaksi huonetta, meille makuuhuone ja työhuone miehelleni.


Meille jäi asunto, joka oli keinotekoisesti katkaistu isosta vanhanaikaisesta asunnosta, joka oli toiminut hyvin - käytäviä lukuunottamatta. Nyt meillä oli makuuhuoneissa kolmet pariovet ja työhuoneessa kaksi pariovea. Toisella tavalla jaettuna asunnosta olisi tullut varmaankin toimivampi. Entisen salin ulkonurkka on niin kylmä, että siinä oli voinut pitää aikaisemmin vain kirjahyllyjä. Pyysimme nyt vaatekaapit siirrettäviksi sille seinälle, ja vaatteet ja liinavaatteet olivat viileitä, kuin aitanorrelta otettuja.

Parasta tässä asunnossa ovat olleet loistavan kulttuurinäköalan lisäksi korkeat huoneet ja - mukavat naapurit. Se oli ystävällisten ihmisten talo, jossa tervehdittiin naapureita hymyillen, juteltiin kun ehdittiin.

Eniten taidan kuitenkin ikävöidä erästä parsakaalin muotoista vanhaa lehmusta, jota olen kuvannut usein.

Kuten jokainen muuttamisen kokenut tietää, muuttaminen on kallis ja sekä henkisesti että fyysisesti raskas juttu. Työ ja touhu jatkuu. Kirjoitan tätä töölöläisessä erkkerissä muuttolaatikoiden keskellä. Kaksi orkideaa on kukassa, kolmas juuri alkamassa kukinnan.

Puut ja maisema

2009
Puut kasvavat ja kasvavat. Kohta peittyy maisema kokonaan melkein puoleksi vuodeksi.
Sama kuva suurempana.


2006

Vihreää

 

Metsässä ollaan. Lehmukset ovat taas entistä rehevämpiä. Puiden takaa pilkottaa taloja. Sateet ovat muuttaneet näkymän kauniin vihreäksi. Puut näkyvät "tupsuina" iltaruskokuvissa. Maisema ei ole enää sama.

60 puuta kaadetaan Kaivopuistossa

60 puuta kaadetaan Kaivopuistossa
Originally uploaded by amnellanna
Kaivopuiston Ison puistotien 170 vuotta vanhat lehmukset ja jalavat uusitaan. Yhdellä kertaa kaadetaan 60 liian vanhaa ja vaaralliseksi käynyttä puuta Kaivohuoneen ja Ison puistotien väliltä ja seuraavana keväänä puut Kaivohuoneen ja Kaivopuiston rannan väliltä. Kaataminen alkaa maanantaina.

Tilalle istutetaan 5-7 metriä korkeita lehmuksia. uudistaminen kestää yhteensä kaksi vuotta. Puistossa olevan informaation mukaan puistotien tilalle tulee kivetty leveä tie.

Joukko helsinkiläisiä oli tänään Kaivopuistossa hyvästelemässä tutut puut. Monet ottivat valokuvia.

Uskon, että minulle tulee ikävä vanhaa puistotietä. Puistossa olevan informaatiotaulun kuva vaikutti minusta kylmältä kivikaupungin paraatikadulta. HBL:n mukaan kuitenkin osa tiestä tulee 1800-luvun tyyliin soratieksi. Toivotaan näin.

Monille helsinkiläisille Kaivopuisto on paikka, jossa voi olla lähellä luontoa, puita ja merta. Sen kauneus on ollut lisäarvo. Mieheni juoksee joka toinen päivä Kaivopuistossa. Maisema muuttuu.

Diana-puistossa vanha kodikas puisto muutettiin elottomaksi kiviaukioksi, jossa ei ole varjoa kesällä puistossa istuville, sillä puut on kaadettu.

Näistä uudistuksista puuttuu kauneus ja viihtyisyys, jota oli vanhassa Diana-puistossa ja jota on ehdottomasti ollut Kaivopuiston Isossa puistotiessä.

Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa kuvat, joita otin tänään. Voit katsoa ne suuremmassa koossa siellä.

Tee jäähyväiskävely Isolla puistotiellä.
Lue lisää HBL:stä

Lehmus tänään

Missä minä kirjoitan

Vastauksena Kaisa Ikolan haasteeseen

Kirjoitan pienen työpöydän ääressä makuuhuoneen nurkassa

Pöydän voi vetää kuin tarjottimeksi sängyn viereen, joten voin nojata tyynyihin. Toisinaan otan tietokoneen sängyn päälle ja kirjoitan jalat ristissä istuen tai kyynärpäähäni nojaten. Vaihtelen asentoa.

Olen ripustanut työpöydän taakse kuvataulun, joka esittää 1500-luvun porvarisperheen olohuonetta eli sen ajan suomalaisittain sanottuna tupaa, sillä kirjoitan uutta kirjaa 1500-luvusta.



Kun käännän katseeeni vasemmalle, näen ikkunasta kaupungin, lehmusten latvoja, pilviä ja auringonlaskuja. Kun näkymä on oikein kaunis, ryntään ikkunaan ja otan heti valokuvan. Taivaan värit ja pilvien muodot vaihtuvat nopeasti. Voin nähdä vuodenaikojen vaihtelut ja vuorokauden eri hetket. Ehkäpä kaikkein erikoisin näkymä oli tämä, suunnaton savupatsas Helsingin yllä.



Eräänä päivänä näin pienten pilvenhattaroiden purjertivan ikkunan editse. Se ei ollut harhanäky, vaan totta, sillä sää oli hyvin kostea. Useat ihmiset olivat tehneet saman havainnon. Valitettavasti minulle ei ollut sillloin digikameraa.

Lehmuksen latvatöyhtö

lehmusb1, originally uploaded by amnellanna.

Lempilehmukseni latvaan on kasvanut tuuhea töyhtö. Huomasin sen ilmestyneen eilen. Nähtävästi lämmin ilma ja runsaat sateet ovat aiheuttaneet sille kasvupyrähdyksen, ja kukinta korostaa pyöreää muotoa. Muutkin Johanneksenpuiston lehmukset kukoistavat.

Kuinka kauan voi puistolehmus elää?

Klikkaa kuvaa, niin näet lehmuksen vielä suurempana Flickrissä

Tätä lehmusta olen seurannut kohta kaksikymmentä vuotta. Siihen tulevat lehdet ensimmäisinä Johanneksen puiston lehmusten joukosta. Katson sitä joka päivä.

Näin yhden lehmuksen kaatuvan myrskyssä ihan tuossa ikkunan alla. Yhtäkkiä tuli myrsky, joka heilutti puiston puita niin kovaa, että ne näyttivät nousevan ilmaan siinä silmieni edessä. Pelästyin ja suljin ikkunan. Kuului rysähdys ja huuto. Yksi lehmus oli kaatunut. Menin nopeasti alas, mutta ketään ei näkynyt lähettyvillä. Joku oli päässyt pelkällä säikähdyksellä. Ymmärrän tuon tapahtuman jälkeen, että huonossa kunnossa olevat puut täytyy kaataa. Toivon, että tämä lehmus kukoistaa kauan. Kuinkahan kauan voivat puistolehmukset elää?

Ympäristöverkko kertoo: "Hyvällä paikalla lehmus kasvaa jopa 700 vuotiaaksi. Vanhat yksilöt ovat paksurunkoisia, laajalle levittäytyviä puita, joiden sisus on lahonnut ontoksi. Koska puuaines on sitkeää, ei vanha ja ontto lehmus kuitenkaan katkea helposti myrskyssä."

Näin metsälehmukset. Mutta tämä on puistolehmus:

"Kadunvarsille ja puistoihin on istutettu puistolehmusta (Tilia x vulgaris), joka on metsälehmuksen ja isolehtilehmuksen risteytymä. Vaatimattomana ja ilmansaasteita kestävänä lajina se on hyvin suosittu kadunvarsi- ja puistopuu. Metsälehmuksesta sen erottaa muhkuraisen rungon perusteella", kertoo Ympäristöverkko.

Lehmus viihtyy sateessa

lehmus sateessa, originally uploaded by amnellanna.

Mutta minä tulen uniseksi. Haluaisin vain nukkua. Nyt ei auta muu kuin kahvi, jota juon hyvin harvoin. Kerrotaan, että Voltaire joi monta litraa kahvia joka päivä!