Näytetään tekstit, joissa on tunniste lumi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lumi. Näytä kaikki tekstit

torstaina, tammikuuta 12, 2017

Mustaa ja valkoista

mustaa ja valkoista

Mustavalkoinen maailma, jossa lumi lentää. Ikkunan avaaminen toi pitkäksi ajaksi vilunväreet, sillä alapuolella on vanhat suot ja kahden korttelin päässä merenlahti, joista kylmyys uhoaa.


Untitled

säkenöivää valoa

sunnuntaina, maaliskuuta 13, 2016

Makrokuvat: Maaliskuu

Helsinki 2008

Maaliskuu 2.2008 Korkeavuorenkatu merelle päin
Olen ottanut kuvan kerrostalon kattoparvekkeelta.

Makrokuvat: Maaliskuu
http://www.pienilintu.blogspot.fi/search/label/Makroviikot

Korkeavuorenkatu: Ohrana ja Kihlmanin talo

Maaliskuun 8. 2008. Lumi säilyi.

IMG_2265

Maaliskuun 2. päivä 2008


Blizzard: It's a strange new world

Kissavieraamme nimeltä Pyry. 2.3.2008


Our house guest Pyry

Pyry tarkkailee Johanneksenpuiston lintuja. 2.3.2008
(Ah, kuinka minulla on ikävä noita leveitä ikkunalautoja.)


Pyry

Ystäväperheen kissa oli hoidossa. Pieni Pyry oli vilkas ja utelias. 2.3.2008


Pyry is curious

Pyry-kuvia (Pyry-cat)

maanantaina, helmikuuta 01, 2016

Tapahtui tammikuussa 2016


11.44 minus 28 Celsius
 January, life in a cold climate

Kovimmat pakkaset kolmeenkymmeneen vuoteen! - 28 astetta Celsiusta!
Kaukolämmityslaitoksen savupiipusta nousi savu paksuna pilvenä korkealle taivaalle.

Tammikuu

P1120378

Talven kauneutta: lumi tanssii katulampun valossa yöllä

P1120703

Lumikinos nousee ikkunalaudalla

drizzle in Helsinki

Pyry

P1120470

Lumiset kadut

Helsingin Tuomiokirkko

Helsingin Tuomiokirkko on ollut koko maan sanomalehtien uutisissa, ei näiden valtavien lumikinosten vaan vesivahinkojen vuoksi

P1120679

Sisällä on kesä. Orkideat kukkivat.

P1120583

Peikonlehti kukoistaa vähäisessäkin valossa

P1120691

Tämän kuukauden paras ostos: kahdet keyesti pyörillä liikkuvat Ikean edulliset kärryt, joilla voi siirrellä raskaitakin kirjoja ja kansiota.



P1120849 

Pahinta tässä kuussa: Tilasin Englannista viime vuoden puolella tärkeän vanhan kirjan. Se haisi homeelle. Edes kovassa pakkasessa pitäminen ei ole hävittänyt hometta. Olen lukenut kirjaa pitämällä sitä kalkkunanpaistopussissa ja laittamalla hengityssuojaimet. Onneksi luen nopeasti. Joistakin sivuista otan valokuva - pussin läpi, jotta home ei tartu kameraan.


 

perjantaina, tammikuuta 08, 2016

Lumen aika

Helsinki

Lumen aika muuttaa kaupungin satumaaksi
Osallistun tällä Pieni lintu-blogin haasteeseen
Tammikuu Makrotex
Tervetuloa tammikuu!


Snow mommy and her snow child

Ja meidät meidät lapsiksi jälleen

Helsinki-Cathedral-2010

Lumi voi yllättää meidät ylenpalttisuudellaan


039 The Opera House, Helsinki

Se pehmentää modernin arkkitehtuurin tehdasmaisuutta

Korkeavuorenkatu snow

Lumi siirtää meidät menneen ajan pehmeään kauneuteen
Näkymiä ikkunastamme kahdenkymmenen talven ajan.


Johanneksen kirkon puisto, ensilumi

Luminen Johanneksenkirkon puisto


Kaunis sisäpiha Töölössä

Luminen sisäpiha Karelia-korttelissamme


6395536421_6786c77b9a_o-2

Tammikuun paras päivä on tyttäremme Mimin syntymäpäivä.
Photo: Aune Kämäräinen



Helsinki Jan 12th, 2016 

Helsinki tänään 12.1.2016

P1120511

maanantaina, joulukuuta 21, 2015

Kun jouluna oli lunta

Korkeavuorenkadulla
Talvinen kaupunkinäkymä kotona 27.12.2005


Ensimmäiset kuvat. Orkideat

Nämä ovat ensimmäisiä kuvia, joita otin digikameralla. Orkideat kukoistavat kasvilampun alla.


orkideat joulu 2005

Tämä taitaa olla vielä aikaisempi.


Orchids and ice flowers

Orkidea ja jääkukkia keittiössä. Orchid and ice flowers


In full bloom

Joulukaktus 2006

torstaina, joulukuuta 17, 2015

Luminen joulu ilman lunta

Cafe Kappeli-2010 (1867)

Olen päättänyt, että en välitä enää siitä, onko enää jouluisin tai talvisin lunta vai ei. Ajattelen lunta, muistelen millaista on kävellä lumen narskuessa askelten alla, katson lumikuvia. Aivan samoin kuin voin nauttia jostain kaupungista, vaikka en ole siiinä käynyt. Todellisuus ei saa määrätä kaikissa asioissa elämäämme.
Bing Crosby: White Christmas

Katso jääkukkia, ice flowers - kansiotani

sunnuntaina, joulukuuta 13, 2015

Lumi tuo turisteja Suomeen

Suomi-mainos

Miten käy talviturismin Suomeen, jos lumi loppuu?

Lumi on symboli Pohjolalle, myös Suomelle. Kuvasin tämän matkailumainoksen syksyllä 2007 Rovinjissa, Kroatian Istriassa.

Lumi.  Ja nimenomaan ihmeellinen yhdistelmä lumi ja kirkot näyttää kiinostavan ulkomaalaisia. Katedraali kinosten keskellä. Tai linna - jos ajatellaan Turun linnaa. Siis yhdistelmä korkeat lumikinokset ja kulttuuri. Sanotaan, että kaksinkertaiset ikkunat ja tehokas lämmitys sen ovat tehneet, mahdollistaneet kulttuurin ja modernin elämän lähes arktisiin oloihin.
(kommenttini Facebookissa tänään)


keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2015

Talvinen kevät ei ole uutta

2-IMG_8016 huhtikuu 2012

Tällainen oli huhtikuun alku vuonna 2012 Töölö.
2.4.2012


IMG_0003

Huhtikuun 12. päivä Kaivopuistossa vuonna 2013.


032 Töölönlahti

Huhtikuun 20. päivä 2010, Töölönlahti.

keskiviikkona, helmikuuta 18, 2015

sunnuntaina, helmikuuta 09, 2014

lauantaina, helmikuuta 01, 2014

perjantaina, tammikuuta 24, 2014

sunnuntaina, tammikuuta 12, 2014

Lunta tuli eilen

Snow by Anna Amnell
Snow, a photo by Anna Amnell on Flickr.
ohut kerros lunta




Tältä näyttää, mainosjulisteessa sataa lunta..

torstaina, joulukuuta 26, 2013

Kun Helsingissä oli paljon lunta

KuvaMattiAmnell by Anna Amnell
KuvaMattiAmnell, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Helsinki 1905. Kuvitus: Matti Amnell. Matti on piirtänyt kuvan Pohjoisrannassa. Taustalla Johanneksen kirkon kaksoistornit. Asuimme Johanneksen kirkon vieressä olevassa talossa 20 vuotta, ja siinä kodissa kirjoitin kaikki seitsemän nuortenkirjaani, vaikka viimeistelin uusinta Töölössä.
Tämä kuva on kansikuvana tänä vuonna 2014 ilmestyvässä kirjassani:

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014. Aurora 1-3, joka on yhteispainos kolmesta ensimmäisestä Aurora-kirjastani.  ISBN: 978-952-286-355-3. Yhteensä 362 sivua, BoD.  Kirjan lopussa on kirjoitus "Lukijalle", jossa kerron kirjojen taustasta ja syntyprosessista.


Pohjoisrannassa oli luistinrata 1900-luvun alussa. Lue, millainen oli lumipyry Helsingissä 1900-luvun alussa kanadalaisen Thomas Austinin kokemana:

Thomas harppoi nopein askelin pitkin Esplanadia. Lumipyry oli pysäyttänyt raitiotievaunut. Thomas kääri kaulahuivin kasvojensa suojaksi viimaa vastaan.

Seuraavana päivänä Thomas heräsi myöhään, sillä hän oli nukahtanut vasta aamuyöstä. Hän näki hotellihuoneensa ikkunasta torin, jossa oli satoja hevosia ja rekiä, torikauppiaita ja rouvia, joiden jäljessä palvelustyttö kantoi korissa ostoksia. Thomas veti verhot eteen ja luki koko päivän vuoteessa. Hän ei halunnut nähdä ketään, mutta hän ei halunnut lähteä poiskaan.

Iltapäivällä Thomasista tuntui, että hänen oli päästävä ulos. Hän puki ylleen hiihtotamineet ja pyysi hotellista sukset ja sauvat.

- Siellä on kova lumipyry, voitte eksyä, koeteltiin häntä estellä. Mutta Thomas työnsi pietarilaiset huopatossut nahkaisten suksensiteitten läpi ja ponkaisi yli tyhjän torin.

Raivoisasti Thomas lykki itseään ohi runoilijan patsaan ja ohi Ruotsalaisen teatterin, jossa hän oli ollut Auroran kanssa. Kasimir Friskin talo häämötti juuri ja juuri lumisateen läpi. Thomas kääntyi nopeasti ja nousi ylös mäkeä kohti punatiilistä kirkkoa, kohti Kaivopuistoa ja merta. --

Thomas hiihti yhä eteenpäin meren jäällä, kunnes ympärillä oli vain pehmeää valkoista äärettömyyttä. Hänen edessään näkyi valkoinen lumiverho samoin hänen takanaan. Taivaalla hohti vaimeasti valkoinen pumpulipallo - aurinko. Thomas menetti ajantajun eikä tiennyt, oliko ollut merellä kauan vai vähän aikaa.

Siinä äänettömän valkoisuuden keskellä Thomas tajusi, mitä hän halusi tehdä. Hän kääntyi suksillaan ja lähti hiihtämään kohti Helsinkiä. Lumipyry oli lakannut ja hän saattoi nähdä edessään ladun, jonka hänen suksensa olivat painaneet lumeen.

Hän saapui rantaan, hiihti puiston halki, ohi huviloitten, kivitalojen ja hökkeleitten Johanneksen mäelle ja oli pian Bulevardilla, jota peitti puhdas valkoinen lumi. Hän hiihti Kasimir Friskin talolle, jota lumiutu ja kaasulyhtyjen himmeä valo pitivät syleilyssään. Oli tullut jo pimeää, ja kaikki huoneet olivat täydessä valaistuksessa.

Thomas irrotti sukset ja nosti ne nojaamaan seinään Auroran suksien viereen. Hän kopisteli lunta vaatteistaan ja kengistään, otti hatun päästään, ravisteli siitä lumen ja kolkutti ovelle. Pieni palvelustyttö kurkisti ovelta. Hän pudisti päätään ja osoitti kadulle päin.

Thomas hymyili, laittoi hatun päähänsä ja sulki oven. Hän pysähtyi katsomaan pihaa ja istuutui lumisille keittiönportaille. Häntä ympäröivät sininen ilta, korkeat lumikinokset ja talon ikkunoista tuleva lämmin valo. Entä jos hän istuisi siinä ja odottaisi, kunnes Aurora tulisi kotiin? Vai pitikö sanoa hyvästit tälle talolle? Eiköhän näkisi koskaan omenapuitten puhkeavan kukkaan, ei tuntisi sireenien tuoksuvan?

Hän käveli lumisella pihalla. Puutarhan perällä oli venäläistyylinen huvimaja. Aidan takaa katulyhty valaisi pihaa ja paljasti sen rappeutuneisuuden. Porrasaskelmat narahtivat, kun Thomas astui sisään kaksoisovista.

- Thomas!

Huvimajan penkillä istui Aurora luisteluasussaan luistimet penkillä vieressään.

Tekstinäyte kirjastani Aurora ja Pietarin serkut (1993), joka kertoo lukuvuodesta 1905-1906 Helsingissä. Kirja on loppuunmyyty, mutta aion ottaa Aurora-kirjoista uudet painokset.

Aurora ja Pietarin serkut. Kirjapaja 1993, sivut 167-169.

Muita joulukirjoituksia