Näytetään tekstit, joissa on tunniste luontoaiheiset kirjoitukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luontoaiheiset kirjoitukset. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, elokuuta 18, 2013

Kirsti Ellilä: Johannes ja Jura


krjaus
Kirsti Ellilä: Johannes ja Jura Karisto 2013, 108 s.
Kansi ja kuvitus: Loviisa Raussi.  Kaunis kansi ja lämminhenkinen kuvitus.

"Olet ehkä huomannut, että on sellainen tietty hetki, kun kesä lakkaa olemasta kesä ja muuttuu syksyksi. Eräänä sateisena päivänä vesipisaroihin vain tulee uusi muheva tuoksu. Pilvet putoavat pihoille ja kietovat puut ja talot, koirat, kissat ja ihmiset pisaroivaan harmaaseen usvaan. Nyt oli sellainen hetki."(sivu 6) 

Syksyisessä kaupungissa liikkuu yksinäinen vaeltaja, sukunsa viimeinen, ilman ystäviä ja omaisia, mutta hän seuraa kaupungin asukkaiden elämää. Hän asuu kadulla, korkeiden rakennusten välisessä kuilussa ja syö ravinnokseen jätteitä. Hän kerää tyhjiä pulloja ja tölkkejä ja palauttaa ne kauppaan. Hän lahjoittaa saamansa rahat perheelle, josta äiti on kuollut ja isä on työtön. Hän tutustuu rikkaaseen poikaan, joka on yksinäinen, ja köyhä poika ja rikas poika ystävystyvät hänen kauttaan. Tarina on melko tavallinen, ja sillä on onnellinen loppu poikien kohdalla. Hyväntekijä on kaikkea muuta kuin tavallinen. Se on erinomainen löytö. 

Jura on niin suuri, että sitä eivät huomaa muut kuin tarkkasilmäiset koulupojat ja yksinäinen rotta, joka kuten hiiri Aisopoksen sadussa auttaa kärsivää jättiläistä,  poistaa lasinsirun dinosauruksen varpaasta. Jura, maailman viimeinen dinosaurus painaa kymmeniä tuhansia kiloja, on yli 20 metriä pitkä, pelkästään sen sydän on auton kokoinen. Kun luen sukunimen brachiosaurus, tiedän täsmälleen kenestä on kysymys ja muistan, että olen nähnyt hänen kaukaisen coloradolaisen sukulaisensa luurangon Chicagon luonnonhistoriallisessa museossa. *)

Tämä dinosaurus kulkee neljällä jalalla, hänellä on pitkät etujalat, pitkä kaula ja taipuisa häntä, sopiva pullojen palauttamiseen. Pää on pieni ja suippo, mahtuu rakoihin, leuat ovat tukevat, sopivat jätteidensyöjälle. Lusikkamaiset hampaat ovat myös avuksi. 

Kirsti Ellilä on löytänyt täydellisen kävelevän jätemyllyn, sillä se hotkaisee pahatkin jätteet ja sulattelee niitä vatsansa alaosassa kivien avulla niin kuin krokotiili. Tällainen ruoansulatus soveltuu hyvin Juran toimintaan nykyajan yhteiskunnan hyödyllisenä jäsenenä. Sen laaja sydän tekee siitä ”surumagneetin”, terapeutin. 

 Dinosaurus Jura vaikuttaa surulliselta. Se ei ole ihme. Suurten dinosaurusten kultakaudella 205-140 miljoonaa vuotta sitten nämä maailman suurimpiin kuuluvat brachiosaurus-dinosaurukset vaelsivat saniaispreerioilla ja havumetsissä. Kasvissyöjädinosauruksen terveellinen ruokavalio on muuttunut trooppisten metsien havupuista ja savannien jättiläissaniaisista pizzalaatikoiksi, tupakantumpeiksi, styroxrasioiksi ja sanomalehdiksi. 

Tunnen suurta myötätuntoa Juraa kohtaan. Meidän on vaikeaa kuvitella, kuinka puhdasta ilma oli Juran esivanhempien aikaan. Jura ei ole kuitenkaan menettänyt herkkää hajuaistiaan:

 ”Hän oli huomannut, että kun heille [ihmisille] tapahtui jotain ikävää, he erittivät tuoksua, joka toi mieleen lehtien ja ruohojen syksyisen lahoamisen ja hapantumisen tuoksun. Kun heille tapahtui jotain mukavaa, kevyt kielojen tuoksu levisi heidän ympärilleen, ja siihen saattoi sekaantua joskus myös vastaleikatun ruohon ja linnunlaulun tuoksua." (sivu 10)

Kirjan kieli on kaunista ja selkeää. Jura ja Johannes sopii koko perheen kirjaksi. Eräällä tavalla kirja liittyy myös jouluun, sillä aikuinen lukija voi huomata, että kuten legendan Pyhä Nikolaus, dinosaurus antaa rahat köyhälle perheelle salaa, Nikolaus savupiipusta, Jura kerrostalon tuuletusluukusta.

*) Brachiosauruksen luuranko oli vuoteen 1999 museon sisällä. Sitten se siirrettiin Chicagon O'Hare-lentokentälle, ja museon viereen tehtiin pronssinen kopio, joka näkyy linkissä olevassa kuvassa.

Tästä kirjasta kirjoittaa myös Periaatteessa kirjoista:  Dinosaurus surumagneettina

perjantaina, toukokuuta 31, 2013

Nojatuolipuutarhuri-blogini on suljettu toistaiseksi

Auringonkukka


Huom! Avattu uudestaan. (uusi osoite)

Olen sulkenut toistaiseksi Nojatuolipuutahuri-blogini, sillä sitä käyttää eräs p----sivusto, joka ei sovi blogieni tyyliin. En viitsi käyttää varsinaista sanaa, jotta en saa tänne niitä etsijöitä. Nojatuolipuutarha-blogi on ollutkin melkein yksityinen blogi, jonne olen koonnut kukka- ja puutarhakuvia. Niitä on myös tässä blogissa. Klikkaa hakusanoja 'nojatuolipuutarha', ''kukat' jne

keskiviikkona, huhtikuuta 10, 2013

Luontoaiheisia kirjoituksia

Blogi puutarhana ja muita luontoaiheisia kirjoituksia. Klikkaa esimerkiksi hakusanaa 'Nojatuolipuutarhuri'. ja katso nämä:

 Kevään tulo innosti kokoamaan luettelon luontoaiheisista blogikirjoituksista, osa niistä entisiä lehtijuttujani. Luontojuttujen aiheina muuiden muassa pesukarhu, korppikotkakilpikonna, magnolia, puutarhakirjat, puunvihaajia ja puunhalaajia, eläintenoikeudet, sokerivaahterat.


Tiinakirsikkapuussa1

Blogien osoitteiden muuttuessa linkit ovat vanhentuneet. Yleissääntönä on, että vanhoja lehtijuttujani (valikoima, linkit ja blogiin kirjoitetut) löytyy eniten Kotisivublogista, johon on liitetty myös entinen Kirjoituslipasto-blogi.  Lisäksi luontoaiheisia kirjoituksia on tässä blogissa. Katso hakusanat, joita on blogin pohjassa. Niitä on paljon! Myös nämä:


Aamu Amerikan maaseudulla

Aamu Amerikan maaseudulla. (kuva suurena)

Puutarha taskussa (kirjoja)

Sokerivaahterametsässä tuoksuu savulle ja siirapille. (Kotisivublogissa, johon olen yhdistänyt myös Kirjoituslipaston vuonna 2008)

Muita löydät tästä blogista ja muista blogeistani hakusanojen avulla. Aurora -blogissa on kirjoitusnäytteitä myös luonnosta, sillä Kanadan luonto, etenkin Toronton laaksot ovat keskeisiä Aurora-kirjoissa. (Aurora ja Pietarin serkut kuvaa Helsinkiä 1900-luvun alussa.)

tiistaina, toukokuuta 24, 2011

Luettelo luontoaiheista blogikirjoituksistani



Kevään tulo innosti kokoamaan luettelon luontoaiheisista blogikirjoituksista, osa niistä entisiä lehtijuttujani. Luontojuttujen aiheina muuiden muassa pesukarhu, korppikotkakilpikonna, magnolia, puutarhakirjat, puunvihaajia ja puunhalaajia, eläintenoikeudet, sokerivaahterat.

Blogien osoitteiden muuttuessa linkit ovat vanhentuneet. Yleissääntönä on, että vanhoja lehtijuttujani (valikoima, linkit ja blogiin kirjoitetut) löytyy eniten Kotisivublogista, johon on liitetty myös entinen Kirjoituslipasto-blogi.  Lisäksi luontoaiheisia kirjoituksia on tässä blogissa. Katso hakusanat, joita on blogin pohjassa. Niitä on paljon! Myös nämä:



Aamu Amerikan maaseudulla. Kun klikkaat kuvaani, näet sen suurena.

Puutarha taskussa (kirjoja)

Sokerivaahterametsässä tuoksuu savulle ja siirapille. (Kotisivublogissa, johon olen yhdistänyt myös Kirjoituslipaston vuonna 2008)

Muita löydät tästä blogista ja muista blogeistani hakusanojen avulla. Aurora -blogissa on kirjoitusnäytteitä myös luonnosta, sillä Kanadan luonto, etenkin Toronton laaksot ovat keskeisiä Aurora-kirjoissa. (Aurora ja Pietarin serkut kuvaa Helsinkiä 1900-luvun alussa.)

keskiviikkona, tammikuuta 14, 2009

Runo puunhalaajille

Kuva Luminen puisto saa kuvittaa runoa, jonka opin jo vaihto-oppilaana ollessani. Osasin sen ennen ulkoa, mutta en tiennyt kuka sen oli kirjoittanut, netistähän se löytyi.

"I think that I shall never see
A poem lovely as a tree.
A tree whose hungry mouth is prest
Against the earth's sweet flowing breast;
A tree that looks at God all day
And lifts her leafy arms to pray;
A tree that may in Summer wear
A nest of robins in her hair;
Upon whose bosom snow has lain;
Who intimately lives with rain.--"
~Joyce Kilmer, "Trees," 1914

Runoja ja sanontoja puista (engl)

Yllä linkissä oleva kuva on mieheni ottama. Noin paljon lunta oli vuoden 2006 marraskuussa, ainakin muutaman päivän.

Nyt on niin syksyisen tai mieluummin keväisen näköistä, että alkaa odottaa oikeaa kevättä. Netissä kiertäessäni ihastuin kovasti blogipohjaan, jossa on kukkiva puu. Laitoin sen erääseen blogiini. Sepä olikin hankalaa, sillä "kettu" kaatuili koko ajan kyljelleen, ja blogi oli maan ja taivaan välillä, en tiennyt mikä oli mennyt perille. Luulin, että jokin virus on vallannut koneen, se on täynnä troijalaisia. Piti tarkistaa, ei ollut mitään. Tuli jo aamuyö ennen kuin pääsin nukkumaan.

Vaihdoin heti päivällä Operaan, ja kaikki sujuu aivan erinomaisesti. Lopputulos miellyttää. Blogi saattaa aueta hitaasti. Ehkä täytyy keventää. Kevättä kohti kun mennään.

Firefox toimii taas. Tuntuu parhalta vaihdella näitä.

lauantaina, elokuuta 30, 2008

Haikon kartanossa voi kohdata myös luonnon



Näköala hotellihuoneestamme Haikon kartanohotellissa

Tämän päivän Hesari kertoo kylpylöistä. Se testaa viisi eteläsuomalaista kylpylää, " missä niistä viihtyy parhaiten aikuinen, joka haluaa hemmottelua, hoitoja ja rauhoittavia hetkiä." (Mari Manninen: Kylpyläkierros: Luksusta ja neukkunostalgiaa. HS/Meno & Paluu. 30.8.2008)

Olin viime viikonlopulla ensimmäistä kertaa elämässäni kylpylässä, sillä saimme mieheni kanssa lahjakortin Haikon kartanohotelliiin pojaltamme ja miniältämme, jotka pitävät kovasti Haikosta ja arvostavat varsinkin siellä saatavaa huippukylmähoitoa.

Halusimme näkymän luontoon, mieluiten merelle, ja sellainen löytyi iloksemme meren rannalla olevasta modernista kylpylärakennuksesta. Siellä huoneet ovat myös paljon edullisempia kuin kartanon päärakennuksessa, jossa voi käydä sitten aterioilla ja ihmettelemässä kartanon sisustusta.




Ensikertalaisina halusimme tutustua ennen kaikkea Haikon ympäristöön ja itse kartanorakennukseen. Olimme kahtena päivänä myös Porvoossa, joka liittyy monin tavoin myös Haikon historiaan. Sinne pääsee edullisesti bussilla, joka lähtee aivan kartanon läheltä.



Aamiainen Haikon kartanohotellin suuressa ruokasalissa on elämys, sillä ruokasali on viihtyisä ja brunch täydellinen. Kuvassa osa ruokasalia.

Otin Haikossa ja Porvoossa hyvin paljon valokuvia ja olen laittanut niitä jo muihin blogeihini, varsinkin Aurora-blogiin, jonka teemana on 1900-luvun alku, jota Haikon kartano edustaa tyyliltään. 1800-luvulla rakennuttu kartano tuhoutui tulipalossa vuonna 1911, ja nykyinen kartano valmistui pari vuotta myöhemmin. Lisää tietoa on Haikon kartanon verkkosivulla ja "Haikon kartano" -kirjassa (Soini & Toivanen & Hirvisaari. 2006. 3. painos), jota myydään kartanossa. Haikon historia ulottuu keskiajalle, ja löysin kiinnostavaa aineistoa myös 1500-luvusta.



Huvimaja kartanohotellin puistossa houkuttelee kävelylle



Taidan tehdä vielä syksy- tai talviretken Haikkoon.

keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Luontoaiheisia kirjoituksia



Aamu Amerikan maaseudulla. Kun klikkaat kuvaani, näet sen suurena.

Puutarha taskussa (kirjoja)

Sokerivaahterametsässä tuoksuu savulle ja siirapille. (Kotisivublogissa, johon olen yhdistänyt myös Kirjoituslipaston vuonna 2008)

Muita löydät tästä blogista ja muista blogeistani hakusanojen avulla. Aurora -blogissa on kirjoitusnäytteitä myös luonnosta, sillä Kanadan luonto, etenkin Toronton laaksot ovat keskeisiä Aurora-kirjoissa. (Aurora ja Pietarin serkut kuvaa Helsinkiä 1900-luvun alussa.)