Näytetään tekstit, joissa on tunniste luova työ. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luova työ. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, joulukuuta 18, 2011

Ainolan keittiö


Ainolan keittiö, originally uploaded by Anna Amnell.
Ainolan keittiö on ainoa paikka, jonka turistikin voi kuvata, sillä ovi on auki ja keittiö näkyy pihalle asti. Lue Julian Barnesin artikkeli Sibeliuksesta.

My photos Ainola, the home of Aino and Jean Sibelius

Tähän liittyy kommentti keskeneräisistä töistä:

Minulla on myös tuollaisia ikuisia projekteja. Aina on tullut jokin elämän pieni tai suuri katastrofi, jonka vuoksi ne ovat jääneet kesken. Jossakin oppaassa neuvottiin, että keskeneräisistä romaaneista voi tehdä novelleja.


Minä koetan aina muistella, että tällaista on tapahtunut ennenkin. Jane Austen kirjoitti 19-vuotiaana kirjeromaanin muodossa kahdesta tytöstä, Eleonorista ja Mariannesta. Vasta 16 vuotta myöhemmin ilmestyi romaani Järki ja tunteet. Kirjailijan mielipiteet tytöistä olivat vaihdelleet noina vuosina. Monesti kirjasta tuleekin ihan muuta, kuin mitä alussa suunnitteli siitä tulevan. On kiinnostavaa verrata eri versioita.

Meillä on helpompaa säilyttää nuo versiot. Voimme tallentaa eri versiot nettitikuille, ulkoiseen muistiin, salaiseen blogiin, sähköpostiin, sukulaisten laitteisiin. Minä tallennan moneen paikkaan. On kertynyt papereita, vihkoja, lerppuja, korppuja, ym, jotka pitää muistaa muuttaa aina uuteen ja moderniin muotoon. Useina kappaleina.

Mieleen ovat jääneet tarinat miehestä, jonka väitöskirjan ainoa versio paloi autossa tai Jimmy Carterista, joka pyyhkäisi vahingossa koko kirjan käsikirjoituksen tietokoneelta.

Jotkut hävittävät keskeneräiset työnsä. Kuuluisin on Sibelius, joka polltti keskeneräisen kahdeksannen sinfoniansa Ainolan vihreässä kaakeliuunissa, kuten Julian Barnes kertoo kiinnostavassa artikkelissaan Intelligent Life -lehden tammi-helmikuun 2012 numerossa.
Lisäys: Sibelius ei polttanut sinfoniaparkaa Ainolan hellassa, mutta moni runo tai romaanikäsikirjoitus on työnnetty hellaan tai takkaan sytykkeeksi.

keskiviikkona, tammikuuta 13, 2010

Miten selvitä, kun puoliso tekee väitöskirjaa?



Meidän perheeseen ilmestyi tänään uunituore väitöskirja. Kun näin vähän aikaisemmin vain valokuvan kirjan kannesta, sanoin että kirjoittajan nimihän on mahdottoman pienellä. Mieheni vitsaili Barthesia mukaillen: Sehän on postmodernia. Tekijä täytyy häivyttää taka-alalle. Tekijän kuolema on tekstin syntymä. Kannen kuvan on tehnyt poikamme väitteestä "kaikki virtaa", joka on keskeinen postmodernismille.

Väitöskirjan tekeminen on sitkeyttä ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Niillä jotka ovat saaneet suuria apurahoja ja voineet omistautua kokopäiväisesti tutkimukselleen, on varmaankin helpompaa kuin niillä, jotka joutuvat tekemään tutkimusta ansiotyön ohella. Koko perhe elää mukana siinä työssä.

Eräs nainen muistelee vieläkin sitä, kuinka hänen pikkutyttönsä nukkui hänen jalkojensa juuressa kuin lemmikkikoira, kun hän teki kiireellä tutkimusta, josta hänen virkansa riippui.

Toinen tuttavani kertoi, että hän pystyi keskustelemaan väitöskirjaa tekevän miehensä kanssa vain silloin, kun heillä oli vieraita, joiden kanssa piti seurustella. Toinen sanoi, ettei voinut kutsua vuosikausiin vieraita, kun joka paikassa oli paperiläjiä, joihin ei saanut koskea.

On aika ihmeellistä, että netistä ei löytynyt mitään kuvauksia väitöskirjan tekijöiden puolisoiden kokemuksista, vaikka tiedän, että väitöskirjatyö on aiheuttanut jopa useita avioeroja.

Kun mieheni alkoi tehdä toista väitöskirjaansa, jälleen työn ohella vapaa-aikoinaan ja lomillaan, meille tuli asiasta vähän keskustelua. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että eiköhän meillä riitä mielikuvitusta sen verran, että keksimme, miten selvitä tästäkin projektista.


Matti T. Amnellin väitöskirja Uskontojen universumi on ollut Helsingin Yliopiston teologisessa tiedekunnassa kurssikirjana, alussa pari vuotta pakollisena kaikille uusille opiskelijoille ja sitten 15 vuotta valinnaisena kurssikirjana dogmatiikassa. Tätä kirjaa on lainattavissa muun muassa Kaisa-kirjastossa (= opiskelijakirjastossa Kaisaniemessä) ja yliopistoon teologisen tiedekunnan kirjastossa sekä yleisissä kirjastoissa ja myytävänä Teologisesta kirjallisuuseurasta.
https://fi.wikisource.org/wiki/Suomalaisen_teologisen_kirjallisuusseuran_julkaisuja
LOPPUUNMYYTY

Ensimmäisen väitöskirjatyön aikana olin ostanut valtavan määrän sisustuslehtiä ja kirjoittanut yhden historiallisen romaanin. Aloin silloin myös tutkia tulevia kirjojani varten 1500-lukua. Tämän toisen tutkimuksen aikana aloitin bloggaamisen ja digikuvaamisen, ja ne ovat olleet siinä määrin viihdyttäviä harrastuksia, että vapaa-aika on kulunut rattoisasti. Olen saanut lisäksi aikaan kaksi nuortenkirjaa ja suuren joukon keskeneräisiä käsikirjoituksia.

Toisen perheenjäsenen suuri projekti, oli se sitten väitöskirja, romaani, sävellystyö tai muu pitkäaikaista keskittymistä vaativa työ, on eräänlainen vuori, joka luo varjonsa kotiin.

Miehelleni ei ole ollut mitään taloudellista hyötyä väitöskirjoista, mutta ne ovat tuottaneet hänelle paljon iloa. Ne ovat olleet aikaisemmin toteuttamaton puoli hänessä. Seikkailija hänessä valitsee aina aiheita, joiden kanssa hän saa kamppailla mielin määrin.

Ihmisen kannattaa myös käyttää aivojaan jatkuvasti johonkin uuteen asiaan, jotta aivot pysyvät kunnossa.


Uskonto ilman  uskontoa 2010

Toinen väitöskirja on lähtenyt maaimalle. Se  on myynnissä Akateemisessa kirjakaupassa. Sen voi lukea netistä. (katso kotisivu) Se osallistuu näin tieteelliseen keskusteluun.

Matti T. Amnellin kotisivu Bloggerissa.
Otimme valokuvia eri vaiheista. Katso koko kansio.

Lisäys:
Netissä olevien keskustelujen perusteella vaikuttaa siltä, että on epätietoisuutta väitöstilaisuudesta ja varsinkin sen jälkeen pidettävästä ns. karonkasta. Tohtorinväitös on noin 2-4 tuntia kestävä yleisölle avoin tilaisuus, ja yleisö voi tulla sinne arkiasussa, niin tekevät esimerkiksi opiskelijat, jotka tulevat luennoilta. Väittelijä, vastaväittäjä ja tilaisuuden puheenjohtaja eli kustos pukeutuvat yhteisen sopimuksen mukaan joko mustaan pukuun tai frakkiin. Väitöstilaisuuden jälkeen on kahvitarjoilu, johon kaikki ovat tervetulleita. Usein se järjestetään vaikkapa yliopiston käytävällä lyhyenä tilaisuutena. Myös jokin muu yliopistolla tai sitä lähellä sijaitseva paikka voidaan vuokrata, jolloin voi seurustella rauhassa pitempään. Siellä ei pidetä puheita.

Karonkka: Meilläkin oli ennen mieheni ensimmäistä väitöstä sellainen käsitys, että meidän täytyy järjestää suuret ja kalliit illalliset väitöspäivän lopuksi. Sellaiseen olisi pitänyt kyllä ottaa laina. Mutta onneksi eräs ystävistämme, yliopistossa työssä oleva professori, neuvoi, että karonkka on yksinkertaisesti ateria, joka tarjotaan vastaväittäjän kunniaksi ja kiitokseksi henkilölle, joka ohjasi työn, ja kustokselle, joka johti puhetta väitöstilaisuudessa. Näin karonkka voi olla 3-4 hengen illalllinen jossain ravintolassa. Näin oli ollut ystävällämme, ja näin on ollut myös miehelläni molemmilla kerroilla.

Perhepiirissä juhlittiin sitten ihan tavallisesti kotona myöhemmin. Jotkut haluavat kuitenkin järjestää suuret juhlat, jonne kutsutaan yliopistoväkeä, työtovereita, ystäviä ja sukulaisia. Mutta taloudelliset syyt eivät saisi olla esteenä väitöskirjan tekemiselle.

yksityiskohtia

Ainoa kerta, jolloin mieheni on käyttänyt tohtorinhattuaan, oli toinen väitöstilaisuus, jonne hän käveli kymmenen vuotta aikaisemmin hankittu toisen tiedekunnan hattu kädessään, jo aikaisemmin väitelleenä. Tohtorinhattu on kallis, mutta se voi olla hauska muisto. Ostetaanhan sitä turhempaakin.

Vielä lisäys: tohtorin promootiotilaisuus ei ole pakollinen

Jossakin väitettiin, että tohtorinarvon ja tohtorinhatun käyttöoikeuden saa vain, jos osallistuu Yliopiston järjestämään promootiotilaisuuteen ja kaikkiin juhlallisuuksiin. Sehän ei ole ollenkaan totta. Tohtorin arvon ja kunniamerkkien käyttöoikeus ei ole enää riippuvainen osallistumisesta promootioon.

Tohtorinhattu tilataan kaupasta, sillä se tehdään kullekin mittatilaustyönä. Useimmille se on pelkkä koriste. Ainoa kerta, jolloin mieheni on käyttänyt tohtorinhattuaan, oli toinen väitöstilaisuus, jonne hän käveli kymmenen vuotta aikaisemmin hankittu toisen tiedekunnan hattu kädessään, jo aikaisemmin väitelleenä. Tohtorinhattu on kallis, mutta se voi olla hauska muisto. Ostetaanhan sitä turhempaakin.

Promootiojuhlat ovat arvokkaita tilaisuuksia kuten voi nähdä vaikkapa lehtikuvista tai TV-uutisvälähdyksistä. Nuorelle tutkijalle se voi tuntua tärkeältä ja hyödylliseltä, kun hän aloittaa pitkän ja vaivalloisen tien yliopistomaalmassa. Kaikilla ei ole kuitenkaan varaa osallistua näihin juhliin, ja akateeminen ura aukeaa myös ilman kalliita juhlia ja stressiä velkaantumisesta juhlien vuoksi. Jos haluaa osallistua, voi vähentää kuluja esimerkiksi vuokraamalla juhlavaatteet.  Promootion kustannukset.

tie tohtoriksi

tiistaina, elokuuta 16, 2005

Toisinaan luova työ on extreme-laji

Toisinaan luova työ on extreme-laji
Kun on henkisesti valmis, voi kirjoittaa melkein missä hyvänsä olosuhteissa. Aina löytyy sen verran aikaa. Samaa voi sanoa muustakin luovasta työstä.

Äärimmäisenä esimerkkinä voisi pitää Wladyslaw Szpilmania, joka sävelsi Varsovan ghetossa. Hänen omaelämäkertaansahan perustuu elokuva Pianisti.

Concertino pianolle ja orkesterille syntyi vuonna 1940. Nuoren Szpilmanin kasvot levyn kannessa, samassa kuvassa joka oli hänen ghettopassissaan, muistuttavat minua ihmisen henkisestä voimasta, kyvystä kulkea omaa tietään.

Jokainen ihminen tarvitsee myös ystäviä ja tukijoita tekipä hän mitä hyvänsä, olipa hänen elämäntilanteensa mikä hyvänsä. Szpilmanin pelastavana tukijana toimi kaikkein epätodennäköisin auttaja, saksalainen upseeri Wilm Hosenfeld, joka pelasti pianistin ja säveltäjän keskitysleiriltä ja nälkäkuolemalta. Se oli varmaankin vankileirillä kuolleen nuoren Hosenfeldin varsinainen elämäntyö.

Toisinaan luovuus ja luovuuden tukeminen ovat extreme-laji.