Näytetään tekstit, joissa on tunniste museot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste museot. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2015

Venäläisiä kirjailijakoteja ja -patsaita


Venäjän kirjallisuus on tämän vuoden 2015 Helsingin kirjamessujen teemamaa. Katso kuviani venäläisistä kirjailijakodeista:  Dostojevski, Tolstoi, Tsehov, Pushkin. Yhteisasuntoloita: Ahmatova, Bulganov.  
Russian writers' homes and statues in Saint Petersburg and Moscow. 

Matkaoppaani mukaan missään muussa kaupungissa ei ole yhtä paljon kirjailijakoteja kuin  Moskovassa. Kieli taitaa olla venäläisenkin kotimaa niin kuin meidän suomalaisten. 

Baron Peter Clodt von Jürgensburg: Krylov

Krylov Pietarin Kesäpuutarhassa. Elisabet Järnefeltin enon tekemä .

Myös Moskovassa on Krylovin patsas ja veistokset hänen eläinsatujensa hahmoista, lasten suuret suosikit Patriarkain lähteet -puistossa, josta alkaa Bulganovin häikäisevä romaani Saatana saapuu Moskovaan (Master and Margarita).


The Master and Margarita.
Bulganov-museosta ja -kahvilasta myös muita kuvia.



Kirjailijoiden patsaita olen kuvannut Pietarissa ja Moskovassa: satukirjalija Krylov, Pushkin, Dostojevski. 


Runoilija nuorena

Anna Akhmatova, maalaus on pietarilaisessa taidemuseossa

Kauniista Anna Akhmatovasta tehtiin paljon maalauksia. Hänen kirjailijakotinsa oli tyypillisessä sen ajan yhteisasuntolassa mutta harvinaisessa ympäristössä. 


Tsehov
Missä asui nuori lääkäri Anton Tsehov? Entä traagisesti kaksintaistelussa kuollut nuori Pushkin?

P1090686

Myös muita rakennuksia on mukana: Singerin talo, nykyinen kirjakauppa ja kahvila, josta ostin Boris Akuninin dekkarin. Kaunis jugendhuvila, jossa asui Maksim Gorki elämänsä viimeiset vuodet. (kaksi kansiota) Vahingossa mukaan meni myös toinen jugend/Belle Epoque -kahvila, mutta uskon, että siellä on keskusteltu kirjallisuudesta ja keskustellaan edelleen. Stalinin ajan vainoista kirjoitti Juri Trifonov kirjan Talo rantakadulla. Kuvasin sen jättitalon joka puolelta. 

lauantaina, syyskuuta 21, 2013

Anna Akhmatova -museota etsimässä

Anna Akhmatova by Anna Amnell
Anna Akhmatova, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Anna Akhmatova -museo on Sheremetev Palatsin alueella, ja monien tavoin mekin menimme palatsin porttien kautta museota etsimään.
Museo sijaitsee 1700-luvulla rakennetun Sheremetev-palatsin eteläisessä puutarhasiivessä. Anna Akhmatova (1889-1966) asui siellä merkittävän taidehistorioitsijan ja avant garde -teoreetikon, Nikolai Puninin asunnossa melkein 30 vuotta."
Anna Akhmatova kuoli Domodedovossa (37 km Moskovasta).


IMG_6305

Sukulaisemmekin oli maininnut, että tämä museo on vaikea löytää. Hän on ollut muutaman päivän työmatkalla, joten emme ole puhuneet asiasta enempää.

Palatsin pihalta löytyi erittäin ystävällinen vahtimestarirouva, joka neuvoi meille kiertotien pään, josta pääsee museoon Sheremetev palatsin korttelin poikki, sillä museo on korttelin toisella puolen osoitteessa Liteyny Prospekt (=katu) 53.

IMG_6314

Kiersimme ihmeellisiä ja outoja sisäpihoja, ohi palatsin erillisen teatterirakennuksen ja päädyimme ensin Liteyny-kadulle ja sieltä kadulla olevan kyltin ohjaamana pieneen toimistoon, jossa kerrottiiin, että museo on kiinni korjauksien vuoksi.


Museon toimiston kissa 2

Toimiston kaksi kaunista kissaa pelastivat tilanteen ja tyydyimme katselemaan toimistossa olevia Anna Akhmatova -asetelmia. Nähtävissä oli myös venäjänkielinen video. Luulimme, että tämä oli se museo.


IMG_6378

Harhailimme kauniissa puistomaisessa sisäpihassa ja päädyimme toimiston takana olevaan varsinaiseen museoon, jonka seinällä on Akhmatovan profiilia esittävä kohokuva.


Anna Akhmatova Museum was closed

Totesimme, että rakennus ei ollut mikään murju, ja ympäristö - kuten jo kirjoitin - on kauniin puistomainen. Ruska oli alkamassa.

Olen laittanut kuvat kansioon oikeaan järjestykseen eli alkamaan Liteyny katu 53:sta ja päättymään legendaarisen Sheremetev-palatsin portille Fontanka-kanavan rannalle lähelle siltaa, jossa ovat Eero Järnefeltin ja Aino Sibeliuksen enon luomat kauniit hevospatsaat.

IMG_6311

Anna Akhmatova-museo kuvat

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2012

Värikollaasi 92: A Lady in Brown

lady-in-brown by Anna Amnell
lady-in-brown, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasit 92
A Lady in Brown 
a larger size/suurempi koko

Millainen oli Viktorian aika ja sen tyyli? Lue kauan sitten Kotiliedessä ilmestynyt lehtijuttuni Viktorian ajasta. Siihen aikaan vapaa toimittaja ei joutunut myymään kaikkia oikeuksia lehtijuttuihinsa niin kuin taitaa olla nykyään. Aurora-blogini kertoo Viktorian ajasta ja Edwardin ajasta enemmän. Siellä on valokuviakin ja pukuhistoriaa. Blogin pohjassa ovat hakusanat niin kuin tässäkin blogissa.

tiistaina, elokuuta 23, 2011

Marela, laivanvarustajan toimistohuone

Työhuone 1800-luvun lopulta.
Kuvia laivanavarustajan kodista, joka on museona Raumalla. Katso kuvia Rauman museosta Marelasta, joka on sisutettu 1800-luvun lopun tyyliin.
Tänä kesänä matkailimme Suomessa.

lauantaina, tammikuuta 15, 2011

Turun linna valloittaa


Turku Castle, originally uploaded by Anna Amnell.
Olen käynyt Turun linnassa monta kertaa. Pidän siitä joka kerralla entistä enemmän. Se on karu pohjoinen linna, jonne Kustaa Vaasa lähetti teini-ikäisen poikansa Juhanan johtamaan Suomen herttuakuntaa, alkuun ahkerana kirjeiden kirjoittajana tunnetun isänsä ohjeiden mukaan.

Juhana-herttuan aikana linnassa elettiin renessanssielämää, lyhyttä kansainvälistä loistoaikaa. Renessanssikerroksen sisustuksesta on taitavasti tehty pienoismalli. Olisi hienoa, jos linnaan saataisiin edes yksi pienikin kalustettu renessanssihuone.

Huomasin viime syksynä Wittenbergissä käydessäni, että yksi huone pystyy herättämään eloon menneen aikakauden. Sellainen oli Lutherin huone Wittenbergin Luther-museossa: koristemaalatut seinäpaneelit, mahtava kaakeliuuni, työpöytä ja penkit seinustoilla, leveät lattialaudat - ne riittivät.
Kuvia Turun linnasta

maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Museot ja valokuvaaminen 2



Kuva: Matti Amnell

Poikani on ostanut hienon skannerin, jolla voi muuttaa digitaalisiksi sekä negatiiveja että dioja. Kauan sitten otettuja, ennen näkemättömiä kuvia tulee esille.

Tämä kuva on todiste siitä, että Louvressa saa kuvata. Olimme vuonna 1985 kotilomalla Euroopassa koko perhe, matkustimme Eurorail-lipuilla junalla ja kävimme monissa maissa Suomen lisäksi.

Koska meitä oli viisi, jakauduimme monesti 2-3 hengen ryhmiin sen mukaan, mikä nähtävyys ketäkin sattui kiinnostamaan. Eräänä päivänä Pariisissa nuoremmat lapset kävivät isänsä kanssa Jim Morrisonin haudalla ja viemärikierroksella, ja vanhempi poikamme ja minä vietimme koko päivän Louvressa.

Otimme paljon kuvia poikani hienolla Canon-kameralla, jonka hän oli saanut "ylioppilaslahjaksi" (high school graduation) ja joka toimii edelleen hyvin. Otimme sillä aikoinaan paljon kuvia Kanadassa ja USAssa, ja jotkut minunkin kuvista ilmestyivät lehdissä.

Louvressa otimme monet kuvat 1000 ASAn filmillä, sillä oli hämärää ja salamamaahan ei voi museoissa käyttää.

keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008

Museot ja valokuvien ottaminen



Sinebrychoffin museossa on valokuvaaminen sallittua vain erkkereissä.

Tällä hetkellä Sinebrychoffin museossa on 1700-luvulla Ruotsissa eläneen oululaissyntyisen Isaac Wacklinin (1721–58) töiden näyttely. Minua Wacklin kiinnostaa myös siitä syystä, että hänen sukunsa on kotoisin Pielavedeltä, samalta seudulta kuin äitini isä. Pielaveden historian mukaan hän saattaa olla jopa samaa sukua. Isaac Wacklinin veli oli puolestaan saanut opiskella papiksi ja oli työssä Pohjanmaalla, jossa Isaac kävi myös maalaamassa muotokuvia.

Museoissa on hauskaa tehdä muistiinpanoja, ja nykyään se tapahtuu helpoimmin kameralla. Voi ottaa ilman salamaa talteen suuret määrät tekstiä ja koota "muistiinpanonsa" ulkoiseen muistiin tai yksityiseen salasanalla suljettuun blogiin. Sinebrychoffilla täytyy kirjoittaa muistiinpanoja paperille tai luottaa ulkomuistiin.

Olen ottanut valokuvia lukuisissa museoissa, Uffizissa ja Louvressakin, joka suvaitsee kuvaamisen museon suunnattoman suosion vuoksi, vaikka ei suosittelekaan sitä. British Museum sallii jopa salaman ja videokameran käytön yksityistä epäkaupallista tarkoitusta varten. Berliinissä on valokuvaaminen sallittua valtion omistamissa museoissa, mutta yksityisissä yleensä kiellettyä.

Kannattaisi harkita täyden valokuvauskiellon poistoa Sinebrychoffin museostakin. Ystävällinen opas kertoi, että syynä on copyright-laki. Mutta eihän kenelläkään ole enää copyrightia monta sataa vuotta sitten eläneiden taiteilijoiden töihin. Muistelen lukeneeni, että edes jostain vanhasta taideteoksesta otetulla valokuvalla ei ole copyrightia, koska se voidaan toistaa täysin samanlaisena.

Se että kuvaus sallitaan erkkereissä, viittaisi pelkoon siitä, että ihmiset käyttäisivät salamaa. Ja yhtä hyvin voitaisiin sallia valokuvaaminen vaikkapa Empiresalissa, jossa on runsaasti päivänvaloa. Vartijoita on lisäksi niin paljon, että he ehtisivät vahtia kävijät, joita siellä näyttää olevan aina aika vähän.

Flickrissä käytiin keskustelua siitä, sallivatko museot valokuvaamisen. Olisiko Sinebrychoff suositumpi, jos se olisi sallivampi? Ja onhan sen museon aarteet ostettu tavallisen kansan rahapussista kootuilla rahoilla - kaljan myynnillä.

Lue, mitä informaatiolainsäädännön asiantuntija professori Kemppinen kirjoittaa.